Verhomietintöjä

Olen jo pidemmän aikaa pohtinut tulevan kotimme verhoasioita. Minkälaiset verhot sopisivat parhaiten talomme tyyliin ja tunnelmaan? Minkälaisia verhoja on ennen vanhaan käytetty? Googlella olen yrittänyt hakuja tehdä, mutta aika laihoin tuloksin. Pinterest ja muut netin hienoudet ovat minulle vielä aika uusi juttu, enkä osaa niitä kovin hyvin hyödyntää. Otankin teiltä ilomielin vastaan ehdotuksia ja vinkkejä verhoja koskien! :)

 Joitakin ajatuksia minulla toki verhoista on ja äitini kanssa olemme suunnitelleet jonkin verran alakerran huoneiden verhoja. Ajatuksena olisi, että olohuoneeseen ja makuuhuoneeseen tulisi pitkät, vaaleat verhot. Ensimmäisenä tulee mieleen monelle tutut Ikean "pitsiverhot" tai muut vastaavanlaiset. Ikean verhot näyttävät kuvassa vähän muovisilta, mutta toisaalta ovat ihan nätin näköiset kyllä. 

Olemme myös haalineet kirpputoreilta ja huutonetistä kauniita vanhoja pitsilakanoita verhoihin käytettäviksi. Niistä olisi tarkoitus ommella kappoja ja salusiineja kodinhoitohuoneeseen, keittiöön sekä ruokailutilaan. Pitsilakanoita on kaikkiaan kahdeksan kappaletta, joista aina kaksi on samanlaisia. Keittiön kahteen ikkunaan, joiden kohdalla on työtaso, tulisi lakanan pitsiosuudesta pelkät kapat ylös. Kaikkiin muihin ikkunoihin tulisi samoin pitsiset kapat ja lisäksi lakanan lopusta osuudesta keskeltä aukeavat salusiinit ikkunan alaosaan.

Verhojen täytyisi myös antaa jonkinlaista näköestettä, sillä talomme takana kulkee pieni soratie ja toisella sivulla lenkkipolkuna käytettävä vielä pienempi tie. Salusiinit antavatkin mukavasti näkösuojaa, mutta jotenkin ajattelisin, että olo- ja makuuhuone kaipaavat tuollaiset pitkät, vähän juhlavammat verhot. Olisi ehkä hassua, jos ihan kaikissa huoneissa olisi samanlaiset kapat ja salusiinit. Ikkunoita meillä on ihan kiitettävästi, kuusi pitkällä sivulla ja kaksi päädyssä, joten olo voisi näin iltojen pimetessä ja lamppuja poltettaessa olla kuin näyteikkunassa, jos ikkunoiden edessä ei olisi mitään suojaa. Sälekaihtimia meille on turha ehdottaa. En tiedä paljon rumempaa kapistusta, joten niillä en halua ikkunoitamme pilata. Mies on onneksi asiasta täysin samaa mieltä kanssani. Olo- ja makuuhuoneeseen voisin kuvitella laittavani jonkinlaisen vaalean rullaverhon, jos sen saisi ylhäällä ollessaan suht hyvin piiloon verhojen/verhotangon taakse. Paksummat verhot antaisivat tietenkin kiinni vedettynä mukavasti näkösuojaa, mutta en osaa kuvitella ikkunoihimme muuta kuin ohuehkoja vaaleita verhoja.

Tässä vielä joitakin löytämiäni inspiraatiokuvia. Ensimmäisenä pitsilakanoista tehdyt salusiinit.

Kuva täältä

Pitkät pitsiverhot siihen mainitsemaani Ikea-tyyliin.

Kuva www.vastavalo.fi

 Jälleen pitkät pitsiverhot, jotka ovat ylhäältä yhdessä ja solmittu alempaa nauhoilla kiinni. Tällä tavalla voisi hyvinkin saada rullaverhon ikkunan päälle piiloon, kun vielä ompelisi verhot yläosasta muutaman sentin yhteen, jolloin rullaverho jäisi verhojen taakse piiloon.

Kuva www.vastavalo.fi

  Tässä kuvassa on kappa ja salusiinit juuri siihen tapaan, kuin ajattelin meille moneen huoneeseen. Mietinpä vain tätä kuvaa katsellessani, että ovatkohan nuo meidän pitsilakanat liian paksuja ja tönkköjä verhoiksi. Kuvan verhot vaikuttavat niin ohuilta ja keveiltä.

Kuva www.vastavalo.fi

Verhotangon valinta on sitten asia erikseen. Siitä minulla on hyvin vähän ajatuksia. Puuta se kai olisi? Ehkä? :D Ottakaa ihmeessä kantaa verhosuunnitelmiini ja vinkatkaa, jos teillä on vielä parempia ideoita vanhantyylisen talon sisustukseen sopivista verhoista. Aina parempi, jos voit linkata jonkun esimerkkikuvan netistä. :)

Mukavaista viikonloppua! 

Lauantaina

Kuvailin tänään vähän lapsia ja raivasin jopa sitä varten lelut pois olohuoneen lattialta. Lapsista tulee kyllä otettua päivittäin kuvia, mutta yleensä lattia on niin kiitettävästi lelujen peitossa, ettei mattoja näy, ja kuvat ovat hyvin sekaisen näköisiä. Onko tuo nyt mikään ihme edes, kun tilanpuutteen vuoksi olohuone on ainut mahdollinen leikkihuone. Joka tapauksessa mukava saada välillä vähän julkaisukelpoisempiakin kuvia. :)

Eilen oli kunnon sadepäivä ja aamupäivällä askartelimme lasten kanssa. Olen tainnut aiemminkin mainita, että vaikka tykkään tehdä kovasti käsitöitä, niin tuollainen "leikkaa ja liimaa" -tyylinen askartelu ei ole koskaan ollut mitään lempipuuhaani. Lapset kuitenkin tykkäävät askartelusta kovasti, joten pakkohan äidin on välillä tulla pois sieltä omalta mukavuusvyöhyykkeeltään ja kehitellä jotakin askarreltavaa. Sain jopa askartelutarvikkeet järjesteltyä yhtenä päivänä siististi lipaston laatikoihin, joten tarvikkeiden löytymisestäkään ei enää tule ylimääräistä päänvaivaa. Poika saa onneksi myös askarrella viikottain kerhossaan ja tyttö on usein tyytyväinen saadessaan paperin tai mainoslehden sekä sakset käteensä. Jos satun oikein antoisalle päälle, niin annan hänelle myös teippirullan, ja siitäkös vasta riemu repeää. :)

 Poika bongasi Hippo-lehdestä vessapaperirullasta tehtävän auton ja halusi tehdä sellaisen. Aika hauska siitä tulikin, vaikka renkaat ovatkin vähän eriparia. Tytön kanssa tein niin ikään vessapaperirullasta kehdon ja sinne vauvan peittoineen. Näitä kehtoja ja vauvoja minä ja siskoni askartelimme usein äidin kanssa omassa lapsuudessani. Kirjoitin "usein", mutta onkohan kaksi tai kolme kertaa lähempänä totuutta? Tämä askartelu on vain pysynyt niin hyvin mielessä, että tuntuu, että näitä tehtiin aivan yhtenään. :) Tytöstä ei tässä askartelussa vielä hirveästi apua ollut, mutta hän sai sentään valita kangaskuosit sekä levitellä liimaa ja kivat leikit hän on kyllä kehdolla ja vauvalla saanut aikaiseksi.

Pikkuveli on nyt reilut 4kk vanha ja tyytyväinen tuttuun tapaansa. Pari hammasta hän on jo ehtinyt kasvattamaan, vaikkei niille vielä hetkeen käyttöä olekaan. Mahalleen kääntymisen pikkuveli oppi muutama viikko sitten ja uutta taitoa on harjoiteltu yöt ja päivät sen jälkeen. Vaikka kääntyminen on selvästi vaikuttanut öihin ja saanut pojan nukkumaan levottomammin, niin öistä selvitään onneksi silti muutamalla tutin laitolla ja takaisin selälleen kääntämisellä. Imetysväli yöllä on keskimäärin yhdeksän, kymmenen tuntia. Jotakin olen siis oppinut tässä vuosien saatossa! Isommille lapsille kun annoin väsymykseltäni maitoa jokaiseen inahdukseen, jotta sain jatkaa uniani, ja heitähän sitten imetin yli vuoden ikään kymmenen kertaa lähes joka ikinen yö. Mutta unelmien nukkumislahjat omaavasta vauvasta huolimatta en herää aamuisin kovin pirteänä, sillä meidän uhmaikäinen tyttönen itkeskelee (huutaa täyttä kurkkua ja välillä on täysi työ saada hänet rauhoittumaan) edelleen kerran tai pari joka yö, tulee viereen (vaikka tytön sänky on kiinni meidän sängyssä)  ja välillä myös valvoskelee. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan neidin öiden rauhoittumiseen!

Ja jottei todellisuus unohtuisi, niin viimeiseksi vielä kuva, joka kuvaa paremmin meidän normaalitouhuja. Heti ylempien kuvien oton jälkeen lapset heittivät kaikki koristetyynyt sohvalta lattialle ja alkoivat levitellä lelujaan kotoisampaan järjestykseen. Tyttö teki myös kakat vaippaan, eikä huolinut enää vaipanvaihdon jälkeen housuja jalkaansa. Niin rentoa ja kotoisaa! :)

Rentoa viikonloppua ja tervetuloa uudet lukijat!

Hirsiseinien piilutus

Talo näyttää taas sisältä aika erilaiselta, kun kirvesmiehet ahkeroivat siellä viime viikon. Alakerran hirsiseinät on nimittäin piiluttu! Reilu vuosi sitten talomme ikkunoissa ei ollut vielä vuorilautoja suojana. Yhtenä päivänä tuli kova myrsky, jolloin sadevesi tuli ikkunoiden päällä olevista painumaraoista sisään ja likasi osan hirsiseinistä. Lika imeytyi aika kiitettävästi puuhun ja sitä ei hiomalla olisi saanut puhtaaksi. Kerrankin vakuutuksesta oli hyötyä ja piilutus meni kokonaan vakuutuksen piikkiin.

Piiluamista kokeiltiin sekä perinteisellä piilukirveellä että koneellisesti. Hirsi oli parissa vuodessa ehtinyt kuivua, minkä takia kirveen jälki jäi turhan tikkuiseksi. Tämän takia koneen tekemä pinta vei lopulta voiton. Hirret ovat nyt elävän näköisiä ja kaikki tummat tahrat ovat poissa. Uskon eläväisten seinien näyttävän kauniilta myös pintakäsittelyn jälkeen.

 Alla vielä pari kuvaa myrskyn aiheuttamista vaurioista. Samanlaisia jälkiä oli lähes joka ikkunan alla.

Iloa viikkoosi! 

Pussukoita

Olimme tänään aamupäivällä seurakunnan perhekerhossa ja heti sen jälkeen siskoni tuli meille vierailulle. Isommat lapset rymysivät ensin kerhossa ja sen jälkeen siskoni kanssa aivan väsyksiin asti. Päiväunetkin jäivät tytöltä väliin, joten vein lapset ajoissa nukkumaan. Tyttö nukahtikin kesken iltasadun jo seitsemältä. Säästyinpähän yhdeltä vähintään tunnin mittaiselta nukutussessiolta. :)
 
Minulla on kännykän muistiossa jos jonkinlaisia listoja. Yksi niistä on käsityölista, johon olen kirjoitellut muistiin käsitöitä, jotka haluaisin tehdä lähitulevaisuudessa. Listassa on jo pitkään ollut ylhäällä "pussukat", mutta niiden ompeleminen on aina vain jäänyt ja jäänyt, vaikka kaikki tarvikkeetkin ovat olleet kaapissa odottamassa. Yhtenä päivänä sain kuin sainkin otettua ompelukoneen esiin ja tein muutaman pussukan. Helpon ja hyvän ohjeen löysin täältä. Selkeän ohjeen avulla oli mukava ommella. Näitä teen varmasti vielä monta lisää!

  

 Kukalliset kankaat ovat Tildaa, kuinkas muutenkaan. Olen kyllä edelleen aivan ihastunut noihin Tilda-kuoseihin. Olen hamstrannut paikallisesta putiikista pieniä Tilda-kangaspaloja ja ne ovat juuri sopivia tällaisiin pienehköihin ompelutöihin. Ompelin pussukoihin yksivärisen vuorikankaan ja kankaiden väliin laitoin vielä tukikankaan. Kauniin värisiä vetoketjuja sekä tukikankaan olen tilannut Nappikauppa Punahilkasta.

Pienempi kukallinen pussukka oli harjoitusversio, ja tyttö sai sen. Poika valitsi omaan pussukkaansa raidallisen kankaan. Näihin lapset voivat pakata vaikka hammasharjat- ja tahnat yökylään mennessä. Tytön pussukkaan voi sujauttaa lisäksi hiusharjan sekä pampulat ja pinnit reissuun lähtiessä. Omani pääsi meikkilaukun virkaan. :)

*Yhteistyössä Nappikauppa Punahilkan kanssa* 

Syyskuulumisia

Elokuun helteet jäivät taakse ja syyskuu alkoikin heti kovin syksyisellä säällä. Lapsillekin sai pukea tänään aamu-ulkoiluun jo välikausipuvut päälle. Vaikka syksy tekee tuloaan, niin tämän postauksen kuvat ovat vielä kesän viimeisten hellepäivien mummulavierailuilta ja osa kotoakin. Kuva sieltä, toinen täältä, ja teksti ei välttämättä liity kuviin pätkän vertaa, mutta eipä anneta sen häiritä. :)

Nyt on kolmas raksakesä takana ja toivon mukaan ensi kesä on jo vähän erilainen. Haaveilen yönylireissusta johonkin kivaan kaupunkiin koko perheen kesken ja siitä, että miehen tultua töistä kotiin voimme pakata rantakassin ja lähteä koko perhe uimaan. Viime kesinä kun olemme tehneet lähinnä päiväreissuja lähiseudulle ja uimaankaan emme ole päässeet kuin mummuloissa käydessämme, ettei kallisarvoista raksa-aikaa mene hukkaan. 

Ensimmäiset puolitoista vuotta raksa-aikaa ja sen tuomaa "yksinhuoltajaelämää" sujui melko kivuttomasti, vaikka lapset olivat silloin tosi pieniä. Kun aloin vuosi sitten odottaa kovasti toivottua pikkuveljeä, niin raskausvaivat yhdistettynä taaperon ja leikki-ikäisen hoitoon ja se ainainen miehen odottelu raksalta kotiin alkoivat tuntua aika suurelta haasteelta. Tuntuu, että siitä lähtien olen vain odottanut kärsimättömänä muuttopäivää, joka ei vieläkään ole tiedossa, osaamatta täysin nauttia tästä hetkestä.

 Pikkuveli on onneksemme edelleen todella helppohoitoinen vauva ja tuo isosiskonsa ja -veljensä tavoin hurjan paljon iloa elämääni.  Mutta vaikka lapset olisivat kuinka ihania, niin ei tämä kolmen lapsen hoitaminen ja siihen päälle tämän nykyisen, viidelle hengelle liian pienen, huushollin huoltaminen yksin käy ihan käden käänteessä ja tuosta noin vaan. Useammin kuin kerran olen itkenyt miehelle, että miksi ikinä rupesimmekaan rakentamaan taloa. Eihän tämä rakennusaika mitään helppoa ole ja tiesimme sen kyllä hommaan ryhtyessämme. Emme vain osanneet arvata, että alakerran saattaminen muuttokuntoon kestää näin pitkään. Luulenpa kuitenkin, että kunhan pääsemme muuttamaan kauniiseen kotiimme, ei tällaisia kysymyksiä enää tule mieleenkään, ja varmasti tämä raskas rakennusaikakin unohtuu ajan myötä.

Henkisesti on tosi raskasta, kun tietää, että jonkinlainen helpotus on luvassa muuton jälkeen, mutta ei ole tarkkaa tietoa, milloin muutto tapahtuu. Suurin kaipaamani helpotus on se, että kun mies tulee töistä, hän ei lähde mihinkään, vaan jää kotiin. Edelleen hän luultavasti vaihtaa monena päivänä raksavaatteet päälleen, mutta suuntaa korkeintaan yläkertaan tai ulkorakennusten pariin rakennuspuuhiin ja on tarvittaessa käytettävissä, ja saamme koko perhe olla yhdessä. Muuton jälkeen ei enää mene turhaa aikaa raksalle siirtymisiin ja rakennustahtikin saa hidastua, jolloin vapaapäiviä voi pitää enemmän. Ehkäpä saan myös uudessa kodissa jotain tolkkua tuohon kodin siistinä pitämiseen, kun viimeistään yläkerran valmistuttua säilytystilaa on huomattavasti enemmän kuin tällä hetkellä. Tiedän, etten ole mikään himosiivoaja ja puhtaanapidon ammattilainen, mutta jospa se sisäinen siivoaja minussa nousisi pintaan, kun on kaunis koti, jota pitää siistinä. Toivossa on hyvä elää.  ;) 

Uskon, että kun tähän asti on selvitty, niin näistä viimeisistä kuukausista - kuinka monta niitä sitten ikinä lieneekään - selvitään vaikka päällä seisten, ja muutto on joka tapauksessa lähempänä, kuin koskaan ennen. :)

 Mukava, mutta hektinen raksakesä on nyt takana ja arki on taas koittanut kerhojen alkamisen myötä. Poika aloitti uudessa päiväkerhossa tulevan kotimme lähettyvillä ja käy siellä pari kertaa viikossa. Lisäksi käymme lasten kanssa seurakuntamme perhekerhossa. Vaikka itse viihdyn tosi hyvin kotona, enkä kaipaa liikaa menoja, niin kyllä nämä muutamat säännölliset menot viikossa ovat mukavaa vaihtelua tähän kotona oloon. 

Yhtenä päivänä teimme lasten kanssa omasta lapsuudestani tuttuja kaakaokaurapalleroita. Lapset olivat aivan onnessaan kun saivat kerrankin syödä taikinaa lähes mielin määrin, kun näitä palleroita ei paisteta ollenkaan. Eivät ehkä näytä mitenkään erityisen herkullisilta, mutta valitettavan hyviä kyllä olivat. Vanha Arabian lautanen on kirpparilöytö.

 

Mukavia alkusyksyn päiviä sinulle!