Palmikkoneuletyyny

Vihdoin sain valmiiksi tämän ihanuuden eli palmikkoneuletyynyn.  
Lanka loppui viime senteillä kesken ja kesti useamman päivän, 
ennen kuin sain lisää lankaa käsiini.
 Etsin aikani nättiä ohjetta netistä ja Yhteishyvän sivuilta löytyi sopiva.

 Lankana käytin kaksinkertaista Novitan Hankoa ja puikkoja nro 6.

Ei ihan mitään nopeinta kudottavaa tuo kuvio, 

kun nuo palmikot ovat aika uusi tuttavuus,

mutta voisi jopa toisenkin tehdä nyt, 

kun malli on hallussa. :)

 Jonkun toisen luonnonvalkoisen tyynyn voisi vielä 

tehdä tämän kaveriksi.

 Saa nähdä, miten kauan maltan odottaa, 

että vaihdan noiden hempeän vaaleanpunaisten tyynyjen tilalle

joulunpunaiset päälliset.

Ensin toki täytyisi löytää niitä varten sopiva kangas

ja tehdä taas tuttavuutta tuon melkeinpä

pahimman viholliseni eli ompelukoneen kanssa. ;)

Mies yllätti yksi päivä töistä tullessaan tuomalla

Maalaisunelma-lehden joulunumeron.

Laitoin osan lehdistä huutokaupasta ostamaamme 

vanhaan kappaan. 

Sopii minusta hyvin tuohon tarkoitukseen!

Ostimme myös isomman kapan, johon lehdet mahtuisivat paremmin, 

mutta se on  aika huonossa kunnossa ja 

meinaa hajota liitoksistaan.

 Voi kun nautin tästä lumesta, 

vaikken mikään talvi-ihminen olekaan  koskaan ollut.

Kyllä tämä kuitenkin syksyn pimeyden voittaa!

Saisi pysyä lumi maassa jouluun saakka 

ja sen ylikin!

 

Ensilumi

Ihanaa, ensilumi satoi eilen illalla maahan! 
Useampi sentti sitä jo tulikin. Ulkona on nyt niin kaunista!

Tänään saimme aamupäivällä vieraita, 
kun uusi äitiystäväni tuli kahden lapsensa kanssa meille leikkimään.
Poika oli innoissaan, kun sai leikkiseuraa, ja
vilinää ja vilskettä riitti kiitettävästi!
Mukava oli äitienkin rupatella omiaan.

Pitkästä aikaa tuli myös leipomisinnostus. 
Ja hyvä niin, olipahan vieraillekin samalla tarjottavaa.
Leivoin suklaakääretortun ja täytteeksi laitoin tuorejuustolla höystettyä 
kermavaahtoa ja persikkamurskaa. 

 Kääretortun teen aina gluteenittomana, pelkällä perunajauholla. 
Tämän kertainen versio ei ollut taas kauneudella pilattu. 
Lässähti täytettäessä, joten oli pakko kuorruttaa ja koristella torttu.
Mutta maku oli onneksi mitä mainioin! 

Gluteeniton kääretorttu

4 munaa

2dl sokeria

1dl perunajauhoja

1tl leivinjauhetta
3rkl kaakaojauhetta

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita leivinjauhe ja kaakaojauhe perunajauhojen sekaan. Lisää jauhoseos siivilän läpi taikinaan ja sekoita nopeasti. Kaada leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paista 175 asteessa noin 10 minuuttia. 

Kun jättää kaakaojauheen pois, niin tulee - yllätys, yllätys - vaalea kääretorttu. 
Täytteessä jokainen voi käyttää omaa mielikuvitustaan. 

Jälleen on myös virkkuukoukku heilunut kädessä. 
Tässä yksi viikonloppu virkkailin jämälangoista pari kivan väristä patalappua. 
Aina välillä on kiva tehdä välikäsityönä joku nopea ja helppo työ. 
Sitten jaksaa taas paneutua niihin isompiinkin urakoihin.
Enpä muistakaan, milloin olisin viimeksi virkannut patalappuja.
Varmaan joskus ala-asteella. 

Tännepäin on ainakin luvattu pakkasta koko viikonlopuksi, joten 

kirpsakkaa viikonloppua!

Tampere-visiitti

Vietimme eilisen päivän entisessä kotikaupungissamme. 

Oli pojan serkkutytön siunaustilaisuus, 

jonka jälkeen kahvittelimme ja söimme herkkuja miehen veljen perheen luona.

Voi kun tyttönen oli kasvanut kovasti puolessatoista kuukaudessa.
Niin suloinen pikkuneiti!
 Veimme tytölle kutomani pienet sukat.

Serkukset <3

Pojalla oli päällään mummun ja papan Italian tuliaisia: 
Benettonin vakosamettihousut ja neule. 

 Tampereen reissusta kun oli kyse, niin pitihän sitä vielä Ikeassakin poiketa. 
Näin halpaa ja helppoa Ikea-reissua emme olekaan vähään aikaan tehneet. 
Poika jäi kylään nukkumaan päiväuniaan,
ja kiersimme kaupan miehen kanssa kahdestaan hyvin ripeästi 
keräten matkan varrelta vain ne pari ostoslistassa ollutta tuotetta.

Poika on alkanut vierastaa syöttötuoliaan ja haluaa aina syödä aikuisten tuolissa, 

joten tärkein ostos oli "isojen poikien tuoli" eli tämä:

Ingolf-juniorituoli. Kuva Ikean sivuilta.

Saa nähdä, miten poika osaa istua paikoillaan uudessa tuolissaan.

Tuolin lisäksi mukaan lähti vain muutama kynttilä, jouluisia keittiöpyyhkeitä, 

henkareita sekä pojalle pari pientä joululahjaa. 

Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle!

Viikonloppuja!

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille!

Vaahteranlehtiä

Viikonloppuna olimme taas mummulassa. 
Poika hoki aina välillä, että "kakkuja, kakkuja" ja aina ei oikein tiennyt, 
haluaako hän mennä ulos tekemään hiekkakakkuja vai 
pitäisikö taas saada herkutella mummun tekemillä kakuilla.
No, molempia saimme tehdä yllin kyllin. :)

 

En ole löytänyt pojalle haalariin sopivaa mieleistä syyspäähinettä, 
joten kudoin peruspipon tummansinisestä Nallesta päätä lämmittämään. 
Poika huusi kauhuissaan "pois, pois", kun yritin välillä sovittaa keskeneräistä pipoa 
sukkapuikkoineen hänen päähänsä, mutta hyvä tuli lopulta. :)

Lähiviikkoina luvassa postausta mm. talomme julkisivukuvista ja palmikkoneuletyynystä!

Pitsisukkia ja sämpylöitä

Viikonloppuna iski innostus kutoa joku vähän 

sievempi villasukkapari, kun tähän mennessä olen aina 

kutonut vain perussukkia. 

Sopivan ohjeen löysin pari vuotta vanhasta Novita-lehdestä.
Ohje löytyy myös täältä.

Tuo kaunis pitsikuvio oli yllättävän helppo ja 
nopeastihan nuo sukat tulivat valmiiksi. 

Tosi nätit mielestäni! 

Näissä kelpaa lämmitellä varpaita viileinä syys- ja talvi-iltoina. :)

 

Alkuviikosta tuli leivottua pitkästä aikaa sämpylöitä. 

 Ohjeen löysin täältä. 

Heittelin mukaan monia erilaisia jauhoja ja hiutaleita 
ja tuli kyllä tosi hyviä.
Itse ainakin söin ihan liian monta. ;)

Tämän reseptin laitan ehdottomasti talteen.

Syksyistä keskiviikkoa!

Syksyn tuomaa

Voi tätä syksyä! Sataa, sataa ropisee aina vaan. Vaikka eipä tuo minua niin kauheasti haittaa. Eihän ulos ole pakko joka välissä päästä ja toisaalta voihan sinne sateellakin mennä, jos ei ole sokerista. :) Aronia loistaa kauniissa väreissään pihalla, ja hain lehtiä ja marjoja tuomaan syksyistä piristystä sisällekin. 

 

Monissa kodeissa syksy tuo tummempia sävyjä sisustukseen ja vaalea saa väistyä tieltä. Meillä vaalea ja vaaleanpunainen on ja pysyy sisustuksessa. Vasta ennen joulua vaaleanpunainen muuttuu tummemman punaiseksi, mutta valkoinen säilyy tiukasti sen rinnalla. Yksi palmikkopeitto on saanut tulla kesävarastosta taas sohvan päälle, samoin talja. Kynttilöitä ja lyhtyjä on myös ilmestynyt taas kuvaan. Muuten täällä on ihan saman näköistä kuin kesälläkin. En koe tarpeelliseksi muutella sisustusta joka välissä, joten näin on juuri hyvä. :)

Päätimme jättää pojalta tutin pois maanantaina ja vieroitus on sujunut odotettua paremmin. Veimme pojan kanssa tutit kipossa takapihalle oravavauvoja varten ja kummasti ne olivat sieltä hävinneet päiväuniaikaan mennessä. ;) Poika ei ole itkenyt tutin perään kertaakaan sen jälkeen, mutta välillä tutti tulee kyllä mieleen, varsinkin illalla. Silloin käydään tälläinen keskustelu, ensimmäisenä iltana varmaan 15 kertaa:

Poika: tutu! (pojan nimitys tutille)
Äiti: E:llä ei ole enää tuttia. Kukas ne tutit nappasi?
Poika: ova, ova!
Äiti: niin, orava kävi nappaamassa E:n tutit. Oravavauvat tarvitsevat tutteja.
Poika hymyillen ja päätään pyöritellen: ei taavi, ei taavi!
Äiti: niin, E on jo niin iso ja reipas poika, ettei enää tarvitse tuttia.
Poika: ova, pesään.
Äiti: kyllä, orava vei tutit pesään vauvoille.

Ihanaa, kun tuommoisen reilu puolitoistavuotiaan kanssa voi jo keskustella noinkin järkeviä. Tutista luopuminen on saanut myös pojassa aikaan ylitsevuotavia hellyyskohtauksia. Aina, kun tutti ja sen tuoma turva tulee mieleen, niin poika tulee ja halii ja silittää minua ja sanoo samalla oikein hellästi "aii, aii, aii".  <3 On poika ennenkin meitä paijallut, mutta tämän viikon aikana hän on kaivannut hellyyttä oikein extrapaljon. Niin suloinen ja rakas poika!

Poika nukkuu, mies on purkuhommissa ja minä taidan jatkaa kutomista! :)


 Tunnelmallista syyslauantaita sinulle!

Pakkopullaa

Ruuanlaitto ei ole koskaan ollut mielipuuhaani. Arvostan kuitenkin kotiruokaa, joten mieleenkään ei tulisi syödä kovin usein valmisruokaa, ja ulkona käymme syömässä todella, todella harvoin. Ruokaa on siis laitettava päivittäin, jos haluaa saada perheen ja itsensä ruokittua. Ja hyvä mielihän siitä perheenäidille tulee, kun saa maistuvan ruuan pöytään. Poika on onneksi tosi hyvä syömään, kaikki maistuu kaalilaatikosta lähtien. Teen yleensä ihan perus kotiruokaa: keittoja, kiusauksia, lihapullia ja muusia, pastaa erilaisten kastikkeiden kanssa, makaronilaatikkoa, lasagnea jne. Viikonloppuisin syödään usein miehen toiveesta pihvejä ja muuta kokolihaa. 
 

Tänään ruokalistalla oli kermaista kanakeittoa.

Teen yleensä arkena isomman satsin päivällistä ja sitä samaa lämmitetään sitten seuraavana päivänä lounaalla. Kahta ruokaa en viitsi päivässä valmistaa, kun ei tuo ruuanlaitto tosiaan mikään lempiharrastus ole. Aamupäivällä jää tällä tavoin mukavasti aikaa leikkeihin ja ulkoiluun, eikä tarvitse kiirehtiä ruokaa laittamaan. Poika on sitä paitsi aina pihalta tullessamme niin nälkäinen, että jaksaa juuri ja juuri odottaa sen ajan, kun ruoka käy mikrossa lämpiämässä. Ja senkin ajan huutaa joskus itku kurkussa "uokaa, uokaa". :)

Vispipuuro on koko perheen herkkuvälipala.

Olen tosi huono kokeilemaan mitään uusia valmiita reseptejä. Yleensä teen ruuat ihan omasta päästä ja heittelen mukaan meidän perheelle maistuvia mausteita ja aineksia. Välillä kaipaisin kyllä vaihtelua ruokalistaamme. Samoja kaikille maistuvia ruokia kun tulee tehtyä vähän liian usein. Joskus ideat loppuvat aivan kesken ja silloin syömme pojan kanssa hyvillä mielin pinaattilättyjä ja kalapuikkoja. Niitä on aina pakastimessa pahan päivän varalle.


Tällaisia ruokamietteitä tällä kertaa. Mukavia syyshetkiä!