Kaakeliuunista on moneksi

Saimme joulun jälkeen sukulaisiltani pakastettua karitsan palapaistia. Lauantaiaamuna mies poltti pesällisen puita kaakeliuunissa ja illalla vielä toisen pesän. Laitoimme pataan veden sekaan karitsan lisäksi myös possun ja naudan karjalanpaistia sekä miehen keksinnöstä vähän pekonikkuutioita. Mausteiksi tuli yksi sipuli, mustapippuria ja suolaa. Pata laitettiin kaakeliuunin pesään aivan takaseinään jalallisen ritilän päälle heti, kun pellit laitettiin kiinni iltayhdeksän maissa. Siellä lihat saivat hautua yön yli ja aina puoleenpäivään saakka. Enpä ole ikinä syönyt yhtä mureaa ja maukasta karjalanpaistia! Karitsan lihan tunnisti muiden lihojen seasta vähän erikoisemmasta mausta, mutta täytyy sanoa, että perunoiden ja puolukkahillon kanssa se oli kyllä tosi hyvää! Tällä tyylillä taidamme kypsentää ruokaa jatkossakin.

Punainen tupa on niin kaunis näky talvisessa maisemassa. Talvikuvia talosta tuli otettua viime viikolla aurinkoisena päivänä, kun oli  vielä paukkupakkaset ja kunnolla lunta maassa.

 ILOA VIIKKOOSI!

Tulppaaneja ja vanhoja lehtiä

Pitihän minunkin saada kevään ensimmäiset tulppaanit jo kotiin. Tulppaanit tuovat ihanan lupauksen pian saapuvasta keväästä, valosta ja lämmöstä.

 Olemme hankkineet monta vuotta sitten nipun vanhoja Kotiliesi-lehtiä huutokaupasta. Minulla on ollut kaikki nämä vuodet ajatuksena, että kehystän osan lehdistä seinälle. Nyt olisi viimein aika toteuttaa tämä suunnitelma, sillä oikein mitään muutakaan sisustettavaa ei alakerrassa tällä hetkellä ole.

 Lehdet ovat vuosilta 1935 ja 1936 ja niissä on kannessa Martta Wendelinin kuvitus. Nuo kaksi hempeimmän sävyistä sopivat parhaiten meidän keittiön väreihin, joten ne olisi tarkoitus kehystää näin aluksi. En haluaisi irrottaa kansia lehdistä, joten toivon, että koko lehden kehystys onnistuu jotenkin. Kehyksien väristä ja tyylistäkään minulla ei ole vielä mielessä aivan selkeää kuvaa, mutta eiköhän sopivat löydy jostakin. Osan värikkäämmistäkin kansista haluaisin seinälle, mutta ne päätyvät ehkä myöhemmin yläkertaan tai mikseipä vaikka kodinhoitohuoneeseenkin piristystä tuomaan. Kaikkia lehtiä en edes kuvannut, sillä niitä on yhteensä lähes 15 kappaletta.

Kauniiden kansien lisäksi lehdistä on paljon muutakin iloa. Vanhat mainokset, kirjoitustyyli ja kuvat saavat väkisinkin hymyn huulille. Vai mitäpä sanotte alla olevasta mainoksesta? Jos mainosta on uskominen, niin Fazerin maitosuklaa olisi kai parasta ottaa päivittäiseen käyttöön. ;)


"Antakaa lapsillenne Fazerin maitosuklaata! Hyvän makunsa ohella Fazerin maitosuklaa sisältää miellyttävässä muodossa juuri niitä ravintoaineita, joita lapsenne välttämättä tarvitsevat."

 

Toivotaan, että saan kauniit kuvat pian kehyksiin ja voin laitella tänne blogiinkin niistä kuvia!

Irtiotto

Niin kuin aiemmassa postauksessa mainitsin, olin viikonloppuna siskoni luona Helsingissä. Vierailun päätarkoitus oli stand up -koomikko Jim Gaffiganin keikka Kulttuuritalolla. Tykkään stand up -komiikasta paljon ja kun siskoni kysyi halukkuuttani lähteä hänen kanssaan kuuntelemaan alan amerikkalaista huippua, niin tarjousta ei tarvinnut kauaa miettiä. Keikka ylitti kaikki odotukset ja naurulihakset olivat kovilla! Hauskan lisän iltaan toi suomalaiskoomikoiden bongailu yleisön joukosta.

Kävimme myös Helsingin talvipuutarhassa sekä Ateneumissa ihailemassa klassikkoteoksia ja Von Wrightin veljesten töitä. Vaikka en mikään taideasiantuntija olekaan, niin kyllä nuo perinteiset maalaukset kauniine vanhoine kehyksineen ihastuttavat silmää kovasti.

Näin maalla viihtyvänä ja rauhallisesta elämänmenosta nauttivana minulle riittää tällaiset lyhyet visiitit pääkaupunkiseudulle. Yksi asia, mikä Helsingissä kuitenkin ihastuttaa ovat keskustan kauniit vanhat rakennukset. Täällä kotikaupungissa kun keskusta on täynnä moderneja rumiluksia rakennuksia ja lähes kaikki vanhemmat rakennukset on jostakin kumman syystä purettu.

  Kyllä tällainen pieni irtiotto arjesta on aina välillä paikallaan. On mukava päästä näkemään vähän toisenlaisia maisemia ja tehdä muutakin kuin tiskata, pestä pyykkiä ja laittaa ruokaa. Vaikka kyllä minä tykkään näistä kotipäivistä. Tänäänkin mittari näytti aamulla lähes -25 astetta pakkasta, joten laitoin takkaan tulen ja taidamme viettää rauhallisen päivän kotona pikku nuhanenien kanssa.



ILOISTA VIIKON JATKOA!

Lumi ja Pyry

Eilen seurailimme netistä suloisen pandakaksikon saapumista uuteen kotiinsa. Pakkohan minunkin on lähteä edes vähän mukaan pandahuumaan, kun olen asunut koko lapsuuteni ja nuoruuteni Ähtärissä. Ihan vielä emme ole ostaneet pääsylippuja pandataloon, mutta ehdottomasti haluamme nähdä pandat livenä viimeistään kesällä.

Joulua ennen askartelimme lasten kanssa niin paljon, että alkuvuosi on ollut sillä rintamalla vähän hiljaisempaa. Tyttö kyseli jälleen yhtenä päivänä askartelujen perään ja itsekin aivan innostuin, kun selailin netistä kivoja pandakuvia. Pikkuveljen ja tytön kanssa loihdimme suloiset pandat, ja kuistin joulutontut saivat viimein hiippailla odottamaan ensi joulua. Pandoista tuli ihanan persoonalliset, kun lapset piirsivät niiden suut itse, tyttö tietenkin punaisella, ja tytön pandalle laitettiin vielä rusetti korvalle koristeeksi.

 Kyllä nämä pandat ovat nyt niin ajankohtaisia, että niitä mielellään katselee vähän joka paikassa. Yksi pandakarhu vilahti tytön sylissä jo viime postauksessakin. Minulla ja miehellä on kummallakin nykyään mustat kännnykän suojakuoret ja harva se päivä erehdyn nappaaman jostakin pöydän nurkasta erehdyksissäni miehen kännykän käteeni. Nyt ei tätä ongelmaa enää ole, sillä löysin lapsuudenaikaisesta tarrakirjastani omaan kännykkääni pandatarran. Kaikkien lasten synttärit ovat tässä kevään aikana ja voisin veikata, että ainakin yhden pandakakun tulen tekemään juhliin. :)

Minulla onkin jännittävä viikonloppu edessä, sillä matkaan ihan yksin siskoni luo Helsinkiin! Katsotaan, miten tällainen kotona viihtyvä maalaismamma pärjää tuolla kehäkolmosen sisäpuolella! :D



ILOISTA VIIKONLOPPUA!

 

Äidiltä tyttärelle

Viikonloppuna kävimme lasten kanssa luistelemassa ja hiihtämässä. Meidän lähipellolle oli vedetty hiihtolatu ja siellä kaksi vanhinta pääsivät hiihtelemään. Minulla ja miehellä on vain luistelusukset, joten me joudumme lähtemään suksinemme vähän kauemmaksi.

 

Nyt on ollut pakkaspäiviä ja vielä kova tuuli, joten ulos on puettava kunnolla päälle. Äitini on säilyttänyt kaikki nämä vuodet mummuni minulle kutoman neuletakin ja -housut. Nyt 30 vuotta myöhemmin ne ovat sopivat meidän tytölle. <3 Vaaleanpunasävyisen tilkkupeiton ompelin tytölle hänen ollessaan noin vuoden ikäinen. Niin se aika rientää; keväällä tyttö täyttää jo viisi vuotta!

Sen lisäksi, että äitini on hyvä säilyttämään vanhoja vaatteita, leluja, tekstiileitä ja esineitä, hän on hyvä myös löytämään niitä. Tällä kertaa hän oli löytänyt kirpparilta nätin vanhan kynttilänjalan, jolle annoimme mielellämme uuden kodin.

MUKAVIA PAKKASPÄIVIÄ!

Keskiviikon kuvia

Nyt onkin ollut mukavia pakkaspäiviä ja lapsilla on riittänyt ulkona monenlaista kivaa tekemistä. Pojalla on ollut eskarissa luistelua parina päivänä, ja me tytön kanssa haaveilemme myös luistelemaan  menosta. Täytyisi vain käydä katsomassa, onko kylän kaukalossa jo jää.

Tänä aamuna, kun poika ja mies lähtivät töihin ja eskariin, oli taivas täynnä tähtiä ja kuu loisti kirkkaana. Kymmenen maissa, kun ehdimme nuorimmaisten kanssa ulos, oli kirkas taivas tipotiessään ja tunnelma oli hyvin sumuinen. Samoissa hämyisissä tunnelmissa on menty koko päivä. Muutaman kännykkäräpsyn otin meidän pieneltä kävelylenkiltä.

 Saimme eilen vieraita kylään ja heillä oli mitä ihanimmat tuomiset mukanaan. Kaunis kukkakimppu oli niin sopivan värinen. Saimme myös upean Kastehelmi-tuikkulyhdyn. Kiitos vielä käynnistänne! Oli mukava ilta! :)

IHANAA KESKIVIIKKOA SINULLE!

Mennyt ja tuleva raksavuosi

Nyt on joulukuusi heitetty ulos ja joulukoristeetkin päätyivät takaisin laatikkoon odottamaan ensi joulua. Kyntteliköt jätimme vielä ikkunoita koristamaan. Kuusenneulasia löytyy lattioilta varmasti vielä monta viikkoa, vaikka imuroinkin koko talon juuri. Nyt kun joulunpunainen on väistynyt kodista, on hyvä jatkaa vähitellen kohti keväisempää tunnelmaa ja värisävyjä.

Lupailin jonkinlaista katsausta viime raksavuoteen sekä tämän uuden vuoden tehtävälistaan. Koska koti on näin keskeneräisenäkin jo ihan toimiva, eikä kodin viimeistelyllä ole periaatteessa mikään kamala kiire, ei viime vuonna saatu valmiiksi läheskään kaikkea, mitä oletimme saavamme. Raskaiden rakennusvuosien jälkeen tekee mieli hengähtää ja käyttää vapaa-aikaa myös lepoon, joten tahti hidastuu väkisinkin.

 Viime vuoden aikana tapahtui kuitenkin monenlaista pientä niin sisustuksen kuin rakentamisenkin saralla. Alkuvuodesta ompelin ikkunoihin kappoja vanhoista pitsilakanoista, mies kunnosti vanhan kaapin, rakensi kuistiin seinänvieruspenkin ja naulakon sekä viimeisteli tuvan ikkunalaudat. Pihalle istutettiin alkukesästä kymmeniä perinneperennoja ja -pensaita sekä -puita ja nurmikkoakin saatiin kylvettyä taas tontin yhteen nurkkaan. Pihasaunarakennukseen nousi myös loppukesästä seinät sekä väliaikaiskatto  ja se saatiin varastokäyttöön. Vanhan aitan perustukset sekä muutama kerros hirsiä saatiin paikoilleen, ja aitan hirsien parissa mies jatkaakin aina, kun vain sää sallii ja huvittaa mennä työpäivän jälkeen tuonne pimeään ahertamaan. Onneksi valo lisääntyy kevättä kohti mentäessä ja ulkohommat alkavat taas tuntua mielekkäämmiltä.

Yläkerran pariin emme vielä ole päässeet, mutta ehkäpä loppuvuodesta pääsemme tekemään sielläkin jotakin. Se nyt ei kuitenkaan ole ihan ensimmäisiä tehtäviä listallamme, joten katsotaan, katsotaan! Sisäsauna olisi myös mukava saada viimein muuhunkin kuin varastokäyttöön. Sitä ennen täytyisi kuitenkin saada makuuhuoneen, kodinhoitohuoneen sekä kuistin ikkunalistat paikoilleen ja koko alakerran ikkunalistat pitäisi maalata. Kodinhoitohuoneeseen täytyisi myös saada tehtyä kunnolliset kaapit, mutta koska olemme niin tottuneet kaappien virkaa toimittaviin rekkeihin ja muovilaatikoihin, on tämäkin tehtävä jäänyt jonon hännille. Eteisessä on myös kovasti hommaa vielä, muun muassa yläkertaan vievät portaat, jotka mies rakentaa myös itse, kuinkas muutenkaan.

 Ulkona tämän vuoden isoimpia hommia ovat vanhan aitan saaminen siihen kuntoon, että katto saataisiin päälle. Hirsien paikkaamista siis riittää, niin kuin alla olevasta kuvasta näkyy. Aittaan saamme säilöön pihan rumat lautakasat, jotka pistävät ikävästi silmään aina, kun katsoo tontin toiselle puolelle. Myös viime kesänä pystytettyyn pihasaunaan on tarkoitus tehdä huopakatto väliaikaiskaton tilalle. Eiköhän me joitakin uusia kukkia ja pensaitakin ehditä kesällä pihaan laittaa.

Työt eivät täällä heti tekemällä lopu. Eipä meillä mikään varsinainen kiire näiden sisähommien kanssa ole, mutta yläkerran valmistumista odotan kyllä tosi kovasti. Olisi niin ihana saada lisätilaa kaikille tavaroille ja varsinkin lasten leluille. Käteni myös syyhyävät päästä sisustamaan yläkerran lastenhuoneita. Alakerta on nyt niin valmiiksi sisustettu, kuin se vain voi olla ennen kuin osa huonekaluista siirtyy yläkertaan, joten täällä ei voi mitään kovin ihmeellistä enää tehdä sisustusrintamalla. 

Jännityksellä odotan, miten rakennus- ja pihahommat edistyvät tämän vuoden aikana. Kokemuksesta olen oppinut, että valmiiksi tulee aina vähemmän, kuin oli toiveissa. Pääasia kuitenkin on, että jotakin tapahtuu, vaikkakin pikku hiljaa. Iloitsen jokaisesta pienestäkin edistysaskeleesta, joka edesauttaa kotimme valmistumista.


MUKAVAA SUNNUNTAIN JATKOA!

Ajatuksia vuoden vaihtuessa

Vietimme vuodenvaihteen mummulassa. Pikkuveli pelkäsi vähän raketteja ja piti silmänsä visusti kiinni. Muille raketit olivat hieno elämys. Lasten mentyä nukkumaan ehdimme miehen, siskojeni ja lankomiehen kanssa katsomaan dvd:ltä Hitchcockin Takaikkuna-klassikon ja teimme 1500-palaisen maailmankartta-palapelin. Näitä hauskoja hetkiä siskojen kanssa monesti kaipaa nyt, kun asumme kaikki eri paikkakunnilla. Onneksi välillä aikataulut täsmäävät ja voimme kokoontua vanhempiemme luo pelailemaan, herkuttelemaan ja hassuttelemaan yhdessä. <3

Lapset saivat lähisuvulta ihania joululahjoja, joiden parissa aika on kulunut mukavasti. Tyttö sai toivomansa prinsessateltan ja toivon, että se hillitsee edes hieman hänen valtavaa majanrakennustarvettansa. Parina yönä hän on meinannut nukkua teltassa yönsäkin, mutta on kömpinyt aina vähin äänin omaan sänkyynsä ennen nukahtamista. 

Viime tammikuussa tein muutaman lupauksen uudelle vuodelle. Yksi niistä on onnistunut yli odotusten; panostin rakkaaseen - pitkään tauolla olleeseen - harrastukseeni, lukemiseen. Luin vuoden aikana parikymmentä loistavaa ja vähemmän loistavaa kirjaa ja nälkä vain kasvoi syödessä, joten olkoon tämän vuoden tavoite päästä vähintään samaan. Liikkumistavoitteenikin sujui ihan hyvin aina syksyn pimeisiin ja märkiin keleihin saakka. Loppuvuosi menikin taas hyvin vähällä liikunnalla, ja se kyllä näkyy ja tuntuu. Nyt ei voi muuta kuin uudistaa tämäkin lupaus.

Suuri muutos, jonka vuosi 2018 tuo tullessaan, on minun palaamiseni työelämään monen vuoden tauon jälkeen. Enpä olisi vielä hetki sitten uskonut sanovani näin, mutta ajatus töihin paluusta tuntuu nyt aika hyvältä. Työkuvioitani saatan valaista hieman tarkemmin sitten, kun se on ajankohtaista.

Katsotaan, jos saisin joku päivä aikaan jonkinlaisen koosteen viime vuoden rakennustöistä ja uuden vuoden rakennustavoitteista.


OIKEIN IHANAA VUOTTA 2018 JOKAISELLE!