Kuulumisia ja pihajuttuja

Heippa! Täällä on syksy lähtenyt taas vauhtiin arkisine askareineen. Poika siirtyi jo toiselle luokalle, ja tyttökin on nyt reipas eskarilainen. Minä jatkan opintoihini kuuluvaa työharjoittelua vielä jouluun saakka. Elo-syyskuun vaihteessa lomailimme ensimmäistä kertaa lasten kanssa ulkomailla. Vietimme ihanan aurinkoisen ja uimapainotteisen loman Kreetalla. Kyllä teki hyvää päästä pitkästä aikaa vähän kauemmas lomalle. Edellisestä ulkomaanmatkasta (meidän häämatka) kun oli jo yli kymmenen vuotta! Nuorin on vielä niin vauhdikas kaveri, että totesimme, ettei yhtään aiemmin olisi tämän sakin kanssa kannattanutkaan reissuun lähteä. Matkasta jäi ihania muistoja kaikille!

 Minulla on ollut koko ajan tehtävälistalla pari blogipostausta, mutta kuinka sen postauksen väsääminen voikaan olla niin vaikeaa. Minulla on nyt viisi perättäistä vapaapäivää putkeen, joten nyt on pakko saada näitä rästihommia tehtyä. Tässäpä siis muutamia kuvia meidän tämän kesän uusista pihajutuista.

Laitoimme porraspäähän liuskekiviä ja ollemme tykänneet tosi paljon lopputulokseesta. Liuskekivet tuovat kivasti ryhtiä porraspäähän ja ehkä hiekkaakaan ei kulkeudu ihan niin paljon sisälle kuin ennen.

 Toinen iso saavutus on meidän uusi perennapenkki, jonka tätini on suunnitellut ja pitkälti toteuttanutkin. Tätini ja äitini tulivat meille auto täynnä puutarhoistaan ottamiaan perennoja. Ahersimme elokuun helteissä monta tuntia maata kaivaen ja möyhentäen ja kukkia istuttaen.

Uudesta kukkapenkistä löytyy muun muassa tulikellukkaa, isorikkoa, myskimalvaa, harmaamalvikkia, syyskaunosilmää, syysleimua, syreenileimua ja komeamaksaruohoa. Tulppaanin sipuleita on tarkoitus laittaa keskiosaan vielä tänä syksynä. Nyt meidän keittiön ikkunan alla pitäisi kukkia aina toukokuusta syksyn pakkasiin saakka! Syksyn viimeinen kukkija on alla olevan kuvan komeamaksaruoho, joka kukkii parhaillaan.

Liljapenkkikin sai muutaman liljan lisää ja äitini laittoi toisen kerroksen vanhoja tiiliä maahan uponneiden tiilien päälle, jotta ne tulevat paremmin esiin.

En malta odottaa ensi kevättä ja kesää, kun saa jännätä näiden kaikkien uusien kukkien kasvua!

Ihanaa syksyä kaikille!

Seuraa Ahonlaidan touhuja instagramissa! 

Sinne pääset tästä!

 

Pakkaspäivien kuvia

Viime viikon alussa saimme viettää ihania pakkaspäiviä ja aurinkokin näyttäytyi välillä.  Oli hauskaa, kun maanantaina askartelimme lasten kanssa lumihiutaleita ja sitten iltapäivällä satoi ensilumi. Silkkipaperista leikatuista lumihiutaleista tuli ihanat koristeet makuuhuoneen ikkunoihin. Ne näyttävät kauniilta niin sisältä kuin ulkoakin.

Kotiin on ilmestynyt punaisia väripilkkuja. Punavalkoraitaiset sohvatyynyt ihastuttavat aina vain. Ompelin ne muistaakseni viisi vuotta sitten. Martta Wendelinin upea koulutaulu pääsi jälleen patakaapin päälle seinään. 

 IHANAA JOULUKUUTA JA JOULUNODOTUSTA!

Syksyinen kranssi

Sain viimein vaihdettua ulkoportaille kuihtuneiden pelargonioiden tilalle kauniin callunan. Kulunut lyhtykin löytyi varastosta taas ovensuuhun. Sisäänkäynti kaipasi kuitenkin vielä jotakin viimeistä silausta ja niinpä päätin tehdä jonkinlaisen kranssin oveen. Ensin pyörittelin mielessäni mustikanvarvuista tai vaahteranlehdistä tehtyä kranssia, mutta nämä ideat eivät oikein saaneet tuulta alleen. Lopulta löysin kaupasta kolme kellokanervaa viidellä eurolla ja tiesin, että näistä se kranssi syntyy.

Olen tehnyt tasan yhden kranssin ennen tätä. Se oli kuusenhavukranssi viime talvena. Samalla tekniikalla toteutui tämäkin kranssi ohutta rautalankaa kanervien ympärille pyörittäen.

On ihanaa, kun joskus joku askartelu tai käsityö toteutuu juuri niin, kuin oli suunnitellut. Krassista tuli tosi kaunis! Toivotaan, että se pysyy kauniina pitkään.


MUKAVAA SUNNUNTAITA JA TULEVAA VIIKKOA!

Äidin omaa aikaa

Minulla on ollut aivan ainutlaatuiset pari päivää, kun olen saanut olla ypöyksin kotona. Mies on lasten kanssa mummulassa ja esikoinen on sieltä käsin päivät seurakunnan lastenleirillä. En ole lasten syntymän jälkeen ollut kertaakaan kolmea yötä yksin ja olen ottanut ajasta kaiken ilon irti. Olen katsonut areenalta Sillan ranskalais-englantilaista versiota monta jaksoa putkeen. Lukenut tuntitolkulla kirjoja, käynyt lenkillä ja valvonut myöhään. Mikä parasta, ei ole tarvinnut keksiä ja laittaa parin tunnin välein syömistä nälkäisille suille ja kotikin on pysynyt jo pari päivää siistinä. Eipä tällainen elämä ole mahdollista silloin, kun lapsukaiset ovat kotona.

 

Tärkein tehtäväni tämän oman loman aikana oli kuitenkin päivittää lasten vauvakirjat. Se on ollut kaikki nämä vuodet tehtävälistallani, mutten ole saanut sitä tehtyä. Lasten jalan- ja kädenkuvat on toki piirretty kirjaan ja ensimmäiset hiuskiehkurat on teipattu omalle paikalleen. Samoin olen muistanut lähes joka vuosi pyytää lapsia piirtämään iänmukaiselle kohdalle kuvan ja kirjoittamaan nimensä. Mutta lähes kaikki muu on jäänyt kirjoittamatta kirjoihin. Olen kuitenkin esikoisen syntymästä lähtien kirjoittanut erinäisille lippusille ja lappusille, sekä kännykän muistioihin tarkkaan kaikki tärkeät päivämäärät, kuten konttaamaan oppiminen, ensimmäiset hampaat, ensimmäiset sanat, sairastelut, mielenkiinnon kohteet ja sadoittain muita kuulumisia kunkin lapsen elämästä. Nyt minulta on sitten mennyt valehtelematta pitkästi yli kymmenen tuntia siihen, että olen kerännyt näitä tietoja vanhaan kännykkääni jääneistä muistioista, paperilapuilta ja muistini sopukoista. Myös tämä blogi on ollut hyvä paikka etsiä tietoa ja sen olenkin käynyt läpi alusta loppuun.

 Helpointahan olisi tietenkin ollut kirjoittaa nämä tiedot heti alkujaan suoraan vauvakirjoihin, mutta tulihan se näinkin onneksi viimein tehtyä. Täsmäkysymyksiin vastaamisen lisäksi proosailin kirjojen tyhjille sivuille sivutolkulla kaikenlaista lasten elämästä. Näitä on lasten varmasti kiva lukea itsekin myöhemmin. Sen verran kuitenkin opin tästä urakasta, että tästä lähtien aion päivittää kaikki uudet tiedot heti, enkä vasta vuosien päästä. Minulla ja siskoillani on ollut nuo samat vauvakirjat pienenä ja äiti on niitä ahkerasti täyttänyt. Niitä on ihana lueskella.

Kuvituksena tällä kerta reilu viikko sitten vieraille leipomani Britakakku sekä oman syreenipensaan juurella kasvavat ahomansikat. 

HELTEISTÄ HEINÄKUUTA!

Neiti kesäheinä

Heinäkuu saapui ja sen myötä meillä alkoi kesäloma! Heti loman aluksi vietimme vauhdikkaan päivän PowerParkissa. Monia muitakin kivoja kesäkohteita on tarkoitus loman aikana nähdä.

Torstaina sain tehtyä jotakin, mitä olen suunnitellut jo monta viikkoa; otin tytöstä kuvia suloisessa mekossa, jonka tätini on aikanaan virkannut minulle. Omasta pihasta löytyi sopiva villiintynyt kukkaniitty kuvauspaikaksi.

Minua on pienenä kuvattu tässä ja monissa muissa tätini virkkaamissa mekoissa kukkaseppele päässä, joten olipa ihana saada myös omasta tytöstä samantyylisiä kuvia.

Kuvista saa illuusion tuoksuvalla kukkakedolla paljain varpain liihottelevasta keijukaismaisesta tytöstä. Tytöllä on kuitenkin osassa kuvista jalassa yksisarviscrocsit ja osassa hän seisoo vihreän käsipyyhkeen päällä (tämän keksin puolessa välissä kuvauksia :D), koska  tyttö ei voinut millään seistä paljain varpain kutittavien heinien seassa. Ja nuo päivänkakkaran näköiset peltosauniot muuten haisevat tosi pahalle, joten se siitä tuoksuvasta kukkakedosta. Oikean käden kirkkaanpunaista PowerPark-ranneketta tyttö ei myöskään suostunut leikkaamaan pois, joten sitäkin piti piilotella selän takana. :D Mutta saatiinpahan ihania kuvia muistoksi, ja uskon, että tuota kuvauhetkeä ja sen kommelluksiakin vielä muistellaan monta kertaa jälkeenpäin hymyssä suin.

IHANAA HEINÄKUUTA!

Vanha kello ja maalatut ikkunalistat

Sateisen ja viileän juhannuksen jälkeen ovatkin ilmat olleet taas niin kesäiset! Toivottavasti kauniit säät jatkuvat myös tämän viikon jälkeen, kun minulla ja miehellä - ja varmasti monella muullakin - alkaa kesäloma!

Mies sai ennen juhannusta maalattua tuvan ikkunalistat. Maali on Ottossonin pellavaöljymaalia ja sävy kerman valkoinen. Kyllä oli ihana saada tämä pitkään tehtävälistalla ollut maalaushomma pois alta. Tuvan ilme on nyt juuri sellainen, kuin pitääkin. Vaikka eihän täällä valmista ole vieläkään, sillä tuolle pitkälle seinälle, jossa vanha pulpettikin on, on alusta asti suunniteltu seinänvieruspenkkiä. Mies olisi jo monta kertaa sitä alkanut tekemäänkin, ellen minä olisi toppuutellut. Tuossa seinustalla kun on pulpetti ja lasten kotileikkitavarat uuneineen ja nukensänkyineen (nämä stailasin kuvasta pois), joille ei muuta paikkaa ole ennen yläkerran valmistumista. Vielä täytyy siis yrittää kärsivällisesti odottaa näitä aivan viimeisiä silauksia.

  Instagramia seuraavat ovatkin jo nähneet meidän uusimman ostoksen eli rompetorilta löytämämme vanhan vedettävän kellon. Sille ei paljon hintaa jäänyt, kun myyjä itse pudotti hintaa monta kertaa alaspäin. Kello on mielestäni todella kaunis ja sopii kuin nakutettu meidän tuvan tyyliin ja väreihin. Mikä parasta, kello pysyy hyvin ajassa ja lyö aina tasa- ja puolitunnein komeasti. Pitäisi vain ottaa tavaksi vetää se aina tiettynä päivänä, jottei unohtuisi. Kaksi vuotta elelimme täällä ilman minkäänlaista seinäkelloa, sillä vanhan kodin kello ei tämän kodin tyyliin sopinut. Tuleva koululainen on juuri oppinut kellonajat ja muutenkin aloimme olemaan selvillä siitä, minkä tyylinen kello meille sopisi, joten nyt oli hyvä hetki sen ostamiselle. Yllättävän nopeasti sopiva tulikin vastaan.

ILOISIA KESÄPÄIVIÄ!

Keskikesän kukkijat

Eilen satoi viimein oikein kunnolla. Tämä oli ensimmäinen kunnon sade sitten huhtikuun ja  tuli kyllä tarpeeseen! Juhannusruusu ja suviruusu ovat kukkineet jo kaksi viikkoa. Viimeiset nuput aukesivat juuri. Maltoin napata pari kukkaa maljakkoonkin, vaikka ne lakastuivat siinä yhdessä yössä.

 Pihalla ruusuja ja muita kukkia on ollut haastava kuvata, kun lähes joka päivä on tuullut niin kovasti. Välillä olenkin rientänyt kuvaamaan niitä iltaisin, kun tuuli on tyyntynyt.

Näiden juhannus- ja suviruusukuvien myötä haluan toivottaa kaikille blogini lukijoille

OIKEIN IHANAA JUHANNUSTA! <3

Kuulumisia

Niin on taas aika rientänyt, ettei ole muka tänne blogiinkaan ehtinyt mitään päIvitellä. Päivät menevät työntouhussa ruokaa laittaen ja lapsia paimentaen ja illalla olisi vaikka mitä tehtävää. Pitkään haaveissa olleen aktiivisuusrannekkeen saatuani olen innostunut kovasti youtuben jumppavideoista ja niiden mukana tekisi mieli treenailla harva se päivä, kunhan vain ehtisi. Minä en ikinä jaksaisi nähdä sitä vaivaa, että lähtisin yleiselle kuntosalille tai jumppaan, sillä automatkojen kanssa koko hommaan menisi niin kauan aikaa. Kotona on kuitenkin hauska ja nopea treenata ja voi kokeilla vähän haastavampiakin tanssikuvioita, kun ei ole yleisöä. Oma perhe tosin välillä naureskelee äidin hassuille liikkeeille, mutta se ilo heille suotakoon. :D 

Paljon muutakin kivaa ja vähemmän kivaa tekemistä olisi iltaisin, kuten läjä hyviä kirjoja odottamassa lukijaansa. Kotia olisi myös puunattava yhtenään, jos haluaisi sen näyttävän kodikkaalta ja siistiltä. No, voi kai sekin olla omalla tavallaan kodikasta, kun lelut ja tavarat ovat hujan hajan ja vähän siellä sun täällä. Ja sitten on vielä ne rikkaruohot puutarhassa ja kasvimaalla! Työ ei tosiaan tekevältä lopu! Jospa viikonlopun aikana saisin edes osan rikkaruohoista kuriin ja luettua jo hyvässä vauhdissa olevan kirjan loppuun.

Ebba Masalinin Potaatti-opetustaulu pääsi ensimmäistä kertaa seinälle. Tämä on hankittu oman ala-asteeni huutokaupasta.

Kävimme yhtenä sunnuntaina Maijan Wanhassa Navetassa Ylistarossa. Sieltä löytyy jos jonkinmoista pienempää ja isompaa aarretta. Tällä kertaa mukaan lähti pieniä suloisia Arabian kukkalautasia, nättejä aterimia, pieniä leivosvuokia sekä sievä maljakko.

Meidän kaikkien iloksi voin kertoa, että meidän raksa etenee taas hieman! Mies alkoi alkuviikosta maalata tuvan ikkunalistoja. Nyt maalataan toista kerrosta ja toivon, että kolme maalikerrosta riittää, jolloin homma olisi valmis maanantaina. Lopputuloksesta varmasti tulossa kuvia, kunhan saadaan homma valmiiksi! :)

ILOISTA VIIKONLOPPUA!

 

Virkattu mekko

Nyt on pari päivää ollut yhtä viileää kuin viime kesänä konsanaan! Tuulikin on niin kova, että en ole saanut otettua kunnollisia kuvia juuri kukintansa aloittavista juhannusruususta ja suviruususta. Toivotaan, että tuuli pian laantuu, jotta saan kuvata noita ihanuuksia!

Olen aiemminkin kuvannut tänne vanhoja mekkojani, joita tätini ovat minulle virkanneet ollessani pieni. Äitini on säilyttänyt mekot tallessa kaikki nämä vuodet, ja oma tyttöni on saanut käyttää niitä monena kesänä. Vielä olisi tämä yksi ihana mekko, joka on nyt tytölle juuri sopiva! 

Miehen tekemä naulakko on vielä maalaamatta ja tuskin sitä maalataankaan ennen kuin ikkunoihin ja oviin saadaan listat ja kuisti saadaan muuten maalattua. Instagramin puolella sainkin naulakolle hyviä väriehdotuksia. Vaaleanharmaata on kuistin lattiassa, joten se voisi olla yksi vaihtoehto. Yksi ehdotus oli tuo paneeliseinän vanha vihreä tai vaihtoehtoisesti sama maali astetta tummempana. Tätä jäädään miettimään.

Tytön kanssa kävimme poimimassa tämän kesän ensimmäisen kesäkukkakimpun hiekkatien varrelta. Niin ihana tämä aika, kun luonnon omasta kukkakaupasta voi hakea mielin määrin kauniita kimppuja maljakkoon.

Saa nähdä, saadaanko sitä sadetta tälläkään viikolla!


ILOA PÄIVIISI!