Talo Ahonlaidalla: marraskuuta 2015

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Vanhoja väliovia

Viikkoon on taas mahtunut monenmoista. Tyttö sai alkuviikosta korviinsa putket ja kitarisatkin vielä leikattiin. Tällä hetkellä näyttää siltä, että toimenpiteet paransivat tytön (ja samalla meidän muidenkin) öitä huomattavasti. Pikkuvelikin on saanut ensimmäisen pienen flunssansa, mutta eipä se näytä kovasti pienen miehen menoa haittaavaan. Pipareita on leivottu, joulukoristeet ovat paikoillaan ja lumesta on saatu nauttia viime päivinä. Mikä ihmeellisintä, tänään saimme otettua ennätyspienellä, alle neljänkymmenen kuvan, otannalla onnistuneen joulukorttikuvan meidän tonttukolmikosta. :)

Pientä päivitystä taloltakin taas vaihteeksi. Kylpyhuoneen lattialaattoja odotellessa mies on aloittanut väliseinien paneloinnin ja laittanut sukulaismiehen kanssa vanhoja väliovia paikoilleen. 




Kunnon kynnykset ne talossa olla pitää

 Vanhoja, lähes samalaisia, nelipeilisiä ovia ostimme kolmesta eri paikasta. Ovia on sen verran paljon, että ne riittävät hyvin sekä ala- että yläkertaan. Tätini on rapsutellut ovista vanhat maalit pois ja ne maalataan paikallaan pellavaöljymaalilla. Väriksi tulee luultavasti hieman harmaaseen taittava valkoinen.




Mies on laatoittanut saunan, kodinhoitohuoneen ja vessan lattiat. Laatoiksi valikoitui mattapintainen valkoinen Pukkilan Arkitekt Color 10x10. Saumaukset vielä puuttuvat, samoin yksi seinälle tuleva laattakerros. Kylpyhuoneen laattojen pitäisi saapua pian ja sitten laatoitushommat jatkuvat taas.

Onpa kyllä hienoa, kun nämä sisätyöt edistyvät näin kivasti! Tulee jo pikku hiljaa sellainen olo, että ehkäpä me tosiaan lähikuukausina pääsemme muuttamaan. :)



Iloa alkavaan viikkoon!

 

perjantai 13. marraskuuta 2015

Puolivuotias ja amerikkalainen juustokakku

Voitteko uskoa, että meidän pikkuinen vauveli on jo puoli vuotta vanha?! Minä en meinaa uskoa sitä, en sitten millään. Aika kuluu aivan liian nopeasti ja lapset kasvavat silmissä. Mutta minkäs teet! Eipä sille oikein mitään mahda. Onneksi voi aina ottaa lapsista kuvia ja videoita, joita sitten myöhemmin katsella.

Kiinteitä ruokia on nyt maisteltu muutamana päivänä. Keitin perunaa ja porkkanaa, kun niitä sattui kaapissa olemaan. Hauskoja ilmeitä ja irvistyksiä saatiin videolle ensimmäisellä maistelukerralla, mutta eiköhän nuo kunnon pöperöt rupea tässä pikku hiljaa maistumaan. Kiinteän ruuan ohella haluan jatkaa imetystä vielä pitkään, jos poika vain on samaa mieltä asiasta. Jos hän on yhtään isoveljeensä ja -siskoonsa tullut, niin eipä ole pelkoa kovin pikaisesta imetyksen lopetuksesta.



 Pikkuveli on juuri oppinut ryömimään ja nyt mikään ei enää estä häntä sotkeutumasta isompien lasten leikkeihin. Hän ryömii salamana kiinnostavien tavaroiden luo niin, että matot menevät kurttuun siinä tohinassa. Pari viikkoa sitten hän myös nousi konttausasentoon ja siinä hytkytään päivittäin pitkiä aikoja. Välillä poika nostaa vielä polvetkin ylös ja on niin kuin lentoon lähdössä. Kaikista uusin temppu on lähes istumaan peruuttaminen konttausasennosta. Siinä ei kyllä kovin hyvin aina käy, kun istuminen ilman tukea ei vielä suju yhtään. 

Äidin mielestä ei olisi mitään kiirettä oppia kaikkea uutta niin kovin nopeasti. Tämä suloinen hymypoika saisi pysyä pienenä sylivauvana vielä pitkän tovin, mutta kun on niin kova kiire päästä isompien leikkeihin mukaan.
 
 

Lupailin isänäpäivänä tekemäni juustokakun reseptiä, joten tässäpä tulee. Paistettu juustokakku tuo ihanaa vaihtelua liivatejuustokakuille, joita tulee useammin tehtyä. Olen leiponut tätä Amerikkalaista juustokakkua kerran aikaisemminkin ja muistin kyllä aivan oikein, että tämä on todella herkkua! Itse syön oikeastaan kaikki makeat leivonnaiset mieluiten jääkaappikylmänä. Jäiset mustikat ja varsinkin vadelmat sopivat tämän kakun makuun aivan täydellisesti! Reseptin olen napannut täältä


Amerikkalainen juustokakku

Pohja:
200g Digestive-keksejä
100g sulatettua voita

Täyte:
400g Philadelphia-tuorejuustoa
150g crème frâichea
1 1/3dl sokeria
4 kananmunaa
2tl vaniljasokeria
2tl sitruunamehua

1. Murenna keksit. Sekoita sulatetun voin kanssa. Painele keksimuruseos voidellun irtopohjavuoan (halkaisija 24 senttiä) pohjalle. Nosta vuoka kylmään odottamaan.

2. Sekoita tuorejuusto, crème frâiche, sokeri, vanilja-aromi ja sitruunamehu kulhossa. Riko munat yksitellen täytteeseen. Sekoita vatkaimella tasaiseksi.

3. Levitä täyte keksipohjan päälle. Kypsennä 175-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia.

4. Jätä kakku huoneenlämpöön jäähtymään. Nosta jäähtynyt kakku kylmään, ja anna sen jähmettyä 4–6 tuntia, mielellään seuraavaan päivään.
 

Kriittiset vaiheet:
 
– Aseta leivinpaperi irtopohjavuoan pohjan ja reunojen väliin. Leikkaa ylimääräinen paperi pois.

– Painele keksimuruseos tiiviisti vuoan pohjalle, jotta kypsä kakku pysyy leikatessa kasassa.

– Nosta täytteen raaka-aineet ajoissa huoneenlämpöön. Niiden tulee olla samanlämpöisiä, jotta täyte ei juoksetu.

– Jos leivot kakun ohjeessa mainittua pienempään vuokaan, se tarvitsee pidemmän paistoajan. Jos teet kakun suurempaan vuokaan, paistoaika lyhenee. Kakku on kypsä, kun se hytisee kevyesti vuokaa heiluttaessa, mutta ei aaltoile.

– Jos kakun pinta tummuu uunissa liikaa, peitä vuoka leivinpaperilla. Ruskistunut juustotäyte maistuu karvaalta.

– Kakun pinta laskee uunista ottamisen jälkeen reilusti, mutta se on silti kypsä. Anna kakun hyytyä rauhassa viileässä useita tunteja.



Tätä kakkua suosittelen ehdottomasti kokeilemaan!

Mukavaa viikonloppua!



sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Lahjoista suurin

Mukava isänpäivä on kohta takana. Mies on nukuttamassa lapsia, kun yleensä se käy häneltä nopeammin. Aamulla mies sai pari pientä pakettia ja useampia lasten askartelemia kortteja. Syömässä kävimme Daddy's Dinerissä ja jälkiruuaksi herkuttelimme tekemälläni amerikkalaisella juustokakulla. Voisinkin laitella siitä ohjetta myöhemmin.

Sain syksyllä yhteystyötarjouksen, johon oli helppo sanoa kyllä! Sain luettavakseni Uuden Tien kustantaman uutuusteoksen Lahjoista suurin. Kirjan on kirjoittanut kanadalainen Ann Voskamp ja suomentanut Susanna Hirvikorpi. 


"Tähdet syttyvät yötaivaalle, tuikkivat pimeydessä. Adventti saapuu, rakkaustarina, joka ei koskaan lakkaa saapumasta. Tällainen rakkaus mykistää."

 Lahjoista suurin on kirjamuotoinen adventtikalenteri, joka kuljettaa lukijaa Raamatun alkulehdiltä aina Jeesuksen syntymään saakka. Voskamp on ottanut kirjaansa mielenkiintoisen lähestymistavan;  25 puhuttelevaa lukua johdattavat lukijan Joulun sanoman äärelle Jeesuksen sukupuun kautta. Jokaisen luvun lopussa lukija pääsee pohdintatehtäviin tekstiin liittyvien kysymysten avulla. Taitavasti asetellut, suorat, kysymykset pistivät ainakin minut miettimään omaa elämääni näin joulun alla. 

  
"Joulu voidaan vain löytää. Joulua ei voi ostaa. Joulua ei voi luoda. Joulua ei voi valmistaa, järjestää, unelmoida, joulun valoa ei voi itse sytyttää. Joulun voi vain löytää. Seimestä. Kehdoksi muutetusta kaukalosta." 

Armo on yksi Ann Voskampin kirjan kantavista sanomista. Kirja kehottaa luopumaan suorittamisesta ja keskittymään olennaiseen. Hiljentymään Joulun sanoman äärellä ja iloitsemaan siitä armosta, jonka Jumala on meille suonut antamalla poikansa Jeesuksen syntyä tähän maailmaan. Siinä meillä on lahjoista suurin!

"Meidät pelastetaan yksinäisyydestämme, sillä Jumala on rakkaus eikä Hän kestä sitä, että jäisimme yksin, itsemme varaan. Se on joulun sanoma. Joulun sanoma ei ole se, että rauha voi toteutua. Tai se, että voimme rakastaa, olla valona, antaa lahjoja tai auttaa maailmaa pelastamaan itsensä. Joulun sanoma on se, että maailmamme on turmeltunut, emme voi koskaan pelastua itseltämme ja tarvitsemme Vapahtajaa. Sillä lapsi on meille syntynyt."


Voskampin kauniiden ja syvällisten tekstien lisäksi kirjaan on tuotu myös runsaasti silmäniloa. Sivujen upeat sinisävyiset lumihiutale- ja ornamenttikuviot täydentävät lukunautinnon. Kirjan hempeän sinisen sävyn innoittamana innostuin virkkaamaan sinisen enkeli-kirjanmerkin. Muokkasin netistä löytämääni ohjetta hieman. 

Lahjoista suurin -kirjaan voit tutustua lähemmin täällä. Sain myös Ann Voskampin  viime vuonna suomeksi julkaistun Tuhat lahjaa -kirjan, joka oli peräti 60 viikkoa New York Timesin Bestseller-listalla. Jonkin matkaa kirjaa luettuani en kyllä yhtään ihmettelen sen suosiota! Siihen voit tutustua täällä


*Yhteistyöpostaus*

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...