Vanha kello ja maalatut ikkunalistat

Sateisen ja viileän juhannuksen jälkeen ovatkin ilmat olleet taas niin kesäiset! Toivottavasti kauniit säät jatkuvat myös tämän viikon jälkeen, kun minulla ja miehellä - ja varmasti monella muullakin - alkaa kesäloma!

Mies sai ennen juhannusta maalattua tuvan ikkunalistat. Maali on Ottossonin pellavaöljymaalia ja sävy kerman valkoinen. Kyllä oli ihana saada tämä pitkään tehtävälistalla ollut maalaushomma pois alta. Tuvan ilme on nyt juuri sellainen, kuin pitääkin. Vaikka eihän täällä valmista ole vieläkään, sillä tuolle pitkälle seinälle, jossa vanha pulpettikin on, on alusta asti suunniteltu seinänvieruspenkkiä. Mies olisi jo monta kertaa sitä alkanut tekemäänkin, ellen minä olisi toppuutellut. Tuossa seinustalla kun on pulpetti ja lasten kotileikkitavarat uuneineen ja nukensänkyineen (nämä stailasin kuvasta pois), joille ei muuta paikkaa ole ennen yläkerran valmistumista. Vielä täytyy siis yrittää kärsivällisesti odottaa näitä aivan viimeisiä silauksia.

  Instagramia seuraavat ovatkin jo nähneet meidän uusimman ostoksen eli rompetorilta löytämämme vanhan vedettävän kellon. Sille ei paljon hintaa jäänyt, kun myyjä itse pudotti hintaa monta kertaa alaspäin. Kello on mielestäni todella kaunis ja sopii kuin nakutettu meidän tuvan tyyliin ja väreihin. Mikä parasta, kello pysyy hyvin ajassa ja lyö aina tasa- ja puolitunnein komeasti. Pitäisi vain ottaa tavaksi vetää se aina tiettynä päivänä, jottei unohtuisi. Kaksi vuotta elelimme täällä ilman minkäänlaista seinäkelloa, sillä vanhan kodin kello ei tämän kodin tyyliin sopinut. Tuleva koululainen on juuri oppinut kellonajat ja muutenkin aloimme olemaan selvillä siitä, minkä tyylinen kello meille sopisi, joten nyt oli hyvä hetki sen ostamiselle. Yllättävän nopeasti sopiva tulikin vastaan.

ILOISIA KESÄPÄIVIÄ!

Wc

 Meidän wc ei ole muuton jälkeen edistynyt oikeastaan ollenkaan, eikä sieltä puutukaan kuin tapetti puolipaneelin yläpuolelta. Ilmeisesti joku seinän yläosassa oleva vaneri on vielä irrotettava yläkerran sähköjenvetoa varten, joten tapettia ei kannata ennen sitä laittaa. Näin asia on minulle kerrottu. Tai sitten miehellä on vain vähän tärkeämpiäkin rakennuspuuhia kuin yhden vessan seinän tapiseeraus kukkatapetilla. :D

Tarkoitus oli, että laitan tänne blogiin kuvia meidän wc:stä vasta, kun se on täysin valmis. Koska sitä saa ilmeisesti odotella vielä jonkun aikaa, niin päätin nyt kuitenkin laitella tänne joitakin kuvia meidän pienestä, mutta hyvin asiansa ajavasta wc:stä. Ikkunatonta, pimeää huonetta oli hieman haastava kuvata, mutta toivottavasti se ei pilaa tunnelmaa. Wc:n peilistä näkyy kauniisti meidän alakerran kaikkein keskeneräisin huone eli eteinen, mutta ei mennä nyt siihen. ;) Peilin kehykset täytyisi myös maalata jossakin vaiheessa huoneen väreihin sopiviksi.

Wc:n allaskaapiksi hankimme vanhan patakaapin, joka oli alunperin keltainen. En käytä juurikaan sinistä sisustuksessa, mutta tähän huoneeseen olen sitä halunnut laittaa. Patakaappi on maalattu Uulan pellavaöljymaalilla, jonka sävy on Sade. Kaapin harmahtavan sininen sävy sopii hyvin Pihlgren&Ritolan Isoäidin aikaan -tapettiin, jota olen seinien yläosiin kaavaillut. Pieni tapettinäytepala yhdessä nurkassa auttaa kuvittelemaan, miltä huone tulee jonakin kauniina päivänä näyttämään.

Sähköpistokkeet ja valokatkaisimet ovat Renovan tuotantoa. Hana on Damixan Tradition. Olipas mukava laitella tänne kuvia huoneesta, jota en ole aiemmin blogiin juuri kuvaillut. Eiköhän se puuttuva tapettikin vielä joskus seinään saada!

Talo Ahonlaidalla -blogin Instagram-tili löytyy täältä! Sitä päivittelen vähän useammin kuin blogia. Seuraajia onkin tullut jo uskomattoman paljon! :)


AURINKOISTA VIIKONLOPPUA!

 

Vanha kaappi omalla paikallaan

Niin kuin se olisi ollut siinä aina! Nämä olivat ensimmäiset sanani, kun saimme viimein kannettua miehen kunnostaman vanhan kaapin omalle paikalleen tupaan. Ostimme kaapin kolme tai neljä vuotta sitten netistä ja haimme sen Vaasasta. Kaappi on ollut säilössä miehen vanhempien varastossa, kunnes veimme sen tädilleni putsattavaksi. Kesälomansa aikana mies kunnosti kaapin. Kaapin pohjan mies uusi kokonaan ja paikkaili monia muitakin puuosia. Kaappi on odottanut koko syksyn kuistissa ja nyt se pääsi vastamaalattuna tupaan.

Kaappi sopii paikalleen täydellisesti ja olen kyllä siihen ihan rakastunut! Kaapin värisävyjä mietimme pitkään, ja päädyimme lopulta Ottossonin Englannin punaiseen pellavaöljymaaliin, jossa on 50 prosenttia valkoista titan zinkkiä. Jätimme ainakin vielä peilien reunukset ja yläosan koristelistan maalaamatta tummemmalla punaisella, niin kuin mies olisi toivonut. Ne ehtii maalata myöhemminkin, jos siltä edelleen tuntuu.

 Kaapin alaosa täyttyi pian lasten kotileikin leluilla, kirjoilla sekä pikkulegoilla. Yläosaankin on jo tiedossa paljon tavaraa. Alakaappeihin on tarkoitus laittaa jonkinlainen nuppi, vaikka helppo ovet on nytkin avata. Yläosan avaimen mies on kuulemma antanut joskus minulle talteen, ja hyvässä tallessa sitä olen pitänytkin. En vain yhtään tiedä, missä! Eiköhän se vielä jostakin putkahda esiin.

Mitäpä olisi huonekalun kunnostuspostaus ilman "ennen"-kuvaa. Löysin kaapista kuvan sellaisena, kuin se oli ostohetkellä. Silloin kaapissa oli rusehtavan eri sävyjä ja vihreää. Kaapista puuttui jalat kokonaan ja pohja oli aivan lahonnut. Kaapista löytyi vuosiluku 1866.

Olen iloinen, että uskalsimme maalata kaapin noin rohkean punaiseksi. Avoimeen väliosaan saa kivasti pieniä asetelmia ja väri sopii hyvin myös jouluun.


IHANIA MARRASKUUN VIIMEISIÄ PÄIVIÄ!

Apua värivalintoihin

Nyt ovat hyvät neuvot kalliit! Olemme testailleet jo monta viikkoa eri väriyhdistelmiä vanhaa kaappia varten, mutta emme osaa päättää, millä väreillä sen maalaamme. Tätä kaappia en ole blogissa tainnut aiemmin esitelläkään ja jätän tarkemman esittelyn nytkin siihen ajankohtaan, kun kaappi on valmiiksi maalattu ja paikoillaan tuvassa. Kaappi oli todella huonokuntoinen ja mies joutui paikkailemaan sitä monesta kohtaa. Tämän takia kaapin aiempaa väritystä ei oikein pystytty säilyttämään. Alkujaan kaappi oli maalattu ruskealla ja vihreällä.

Minusta kaapin voisi maalata kauttaaltaan yhdellä ja samalla värillä, mutta mies haluaa siihen ehdottomasti vähintään kahta väriä, niin kuin on ennen vanhaan tavattu tehdä. Kaappi tulee meillä ruokailutilan nurkkaan, jossa lasten kotileikit ovat tällä hetkellä. Keittiössähän meillä on tuota vanhaa vihreää (övedsgrön laimennettuna) kaapeissa, joten sitä voisi käyttää kaapin nurkkiin, kaapinovien peilien reunuksiin ja muihin kohtiin, jossa on alunperinkin ollut toista väriä. Tästä postauksesta näet meidän keittiön vihreät kaapit sekä myös tuon ruokapöydän päässä olevan seinän (kolmas kuva, päätyikkunan vasemmalla puolella oleva seinä), johon kaappi tulee.

Övedsgrön 75% ja engelska röd 25%

Kokonaan vihreäksi emme kaappia kuitenkaan halua, vaan olemme päättäneet maalata sen punaiseksi. Meillä on  Ottossonin Engelaska röd -pellavaöljymaalia ja olemme koittaneet löytää siitä sopivaa sävyä laimentamalla maalia valkoisella (vit titan zink). Englannin punainen maali on sellaisenaankin hieno ja vanha sävy, mutta sitä aiomme käyttää tuvan vanhan puusohvan ja toisen ison kaapin maalaamiseen, joten emme halua samaa väriä ihan joka paikkaan. 

Itse tykkään paljon tuosta vaaleanpunertavasta sävystä (röd 25% - vit 75%), jolla kaappi on nyt lähes kauttaaltaan pohjamaalattu.  Maali kuultaa vielä läpi. Se sopisi mielestäni hyvin keittiön vihreisiin kaappeihin ja muuhun melko pastelliseen tunnelmaan. Tämän punaisen sävyn kaveriksi sopisi tuo ylläolevassa kuvassa näkyvä vihreä (övedsgrön 75% - vit titan zink 25%) tai vielä vaaleampi vihreän sävy. Yksi vaihtoehto olisi jättää vihreä kokonaan kaapista pois ja maalata kaappi tällä vaaleimmalla punaisella ja peilien reunat ja muut koristeet joko 50 tai 100 prosenttisella punaisella. Jokin tumma ruskean sävy voisi sopia myös hyvin tuon vaaleanpunaisen kanssa.

Vaikka tykkäänkin tuosta roosanpunaisesta, niin minua mietityttää, onko se sittenkään hyvä valinta. Mietin jo tulevaa joulua ja sitä, miten tuo kaappi sointuisi (tai pikemminkin ei sointuisi) yhteen joulunpunaisen kanssa. Joulu on toisaalta lyhyt aika, joten ei kai sen mukaan kannata koko muuta sisustusta suunnitella.

Engelska röd 50%.

Engelska röd 50%, övedsgrön 75%, engelska röd 25%.

  Aluksi pidin parhaana vaihtoehtona tuota 50% vahvuista punaista sävyä, mutta se näyttää jossakin valossa turhan oranssilta. Eipä se näissä kuvissa kyllä yhtään oranssilta vaikuta. Jotenkin tuo tummin punainen olisi varma vaihtoehto, kun sitä on käytetty niin paljon vanhoissa huonekaluissa ja taas tuo vaalein olisi minun näköiseni valinta. Sen sijaan tuo keskimmäinen, 50%, väri tuntuu jotenkin tylsältä vaihtoehdolta, vaikka se voisi olla aivan nappi valinta.

Ylhäällä englannin punaista 25%, keskellä 100% ja alhaalla 50% .

Alla olevassa kuvassa näkyy vihreällä osa niistä kohdista, jotka on alunperinkin maalattu eri värillä. Vaalea vihreä on 25% övedsgröniä, mutta se näyttää haaleammalta, koska ensimmäinen kerros on ohennettu vernissalla.

Engelska röd 25%

Tätä hommaa vaikeuttaa se, että mies on arkisin valoisan aikaan töissä. Hän on tehnyt näitä maalikokeiluja iltaisin pimeässä,ja minä olen sitten yrittänyt tutkailla ja ikuistaa niitä päivänvalossa. Kunhan oikeat sävyt löytyvät, niin sitten toki onnistuu lampunvalossakin maalaus, mutta on tämä vähän hankalaa, kun pitää aina odottaa seuraavaan viikonloppuun, että mieskin voi katsella sävyjä luonnonvalossa. 

Haastetta tuo myös se, että ruokapöytä on myös vielä maalaamatta ja senkin tulisi lopulta sointua huoneen kaikkiin muihin väreihin. Myöskään pitkälle seinänvieruspenkille, jonka mies tekee aikanaan kaapin viereiselle seinälle, ei olla vielä maalisävyjä päätetty. Sen takia itse haluaisinkin, että yhteen huonekaluun tulisi aina vain yhtä väriä, ettei kohta tulisi sitä ongelmaa, että kaapissa on punaista ja vihreää, penkissä punaista ja harmaata, pöydässä vihreää ja harmaata jne. Periaatteessa kaikki huonekalut sopivat toisiinsa, mutta kokonaisuus on varsinainen värien sekametelisoppa! Helpointahan olisi maalata kaikki valkoiseksi tai vaaleanharmaaksi, niin ei tulisi liian sekavaa kokonaisuutta, mutta meidän kotiin sopii rohkeampikin väritys ja tykkäämme väreistä, joten jotakin on keksittävä. Pakko kai se on vain mennä huonekalu kerrallaan ja toivoa, että sopivat, toisiinsa sointuvat, sävyt lopulta löytyvät.

Tuntuu, että hyviä värivaihtoehtoja on liiankin paljon ja kuitenkaan ei tiedä, mikä niistä olisi loppujenlopuksi se paras väri kaapille. Kaappia kun ei ihan heti haluta alkaa maalata uudestaan. Haluan kaapin jouluksi paikoilleen tupaan, mutta emme pääse maalaamisessa eteenpäin, kun emme tiedä, mitkä värivaihtoehdot valitsemme. Tulevana viikonloppuna olisi kuitenkin tarkoitus maalata kaappi kertaalleen oikealla päävärillä, joten siihen mennessä pitäisi päätös tehdä.

Ottakaahan rohkeasti kantaa ajatuksiini ja värivaihtoehtoihini! Mitkä olisivat parhaat värit meidän tuvan kaapille?

 JÄÄN MIELENKIINNOLLA ODOTTAMAAN KOMMENTTEJANNE!

Vihertävän kuistin seinänvieruspenkki

Saimme eilen ystäväperheen meille kylään, ja kyllä oli mukava nähdä pitkästä aikaa. Useammin pitäisi kutsua ystäviä kylään. Vauhtia ja menoa riitti, kun kuusi lasten juoksi ympäri tupaa. Hyvin löytyi taas yhteiset leikit saman ikäisten lasten kanssa.

Kuistissa on edistytty mukavasti. Paneeliseinät saivat kauniin vihreän värin. Tykästyimme  molemmat niin kovasti keittiössä käyttämäämme vihreään sävyyn, että päädyimme maalaamaan kuistin seinät samalla maalilla. Maali on siis Ottossonin övedsgrön pellavaöljymaali (25% övedsgrön, 75% vit titan-zink). Heti seinien maalaamisen jälkeen mies rakensi seinänvieruspenkin kuistin toiselle sivulle.

Penkin kannessa on kaksi luukkua. Sisälle mahtuu aika monta paria kenkiä säilöön. On niin ihanaa, kun kengät eivät enää loju pitkin kuistin lattioita. Penkin kansi maalataan samalla värillä lattian kanssa ja paneeliosuus saa vihreän värin. Korkeat jalkalistat tulevat kiertämään penkkiä ja kuistin seiniä.

Kuistin pikkupöytä sai jo vähän pääsiäiskoristusta ylleen. Narsissit ovat saaneet olla ihmeen hyvin rauhassa, vaikka lapset leikkivätkin nykyään mielellään uudistuneessa kuistissa. Jos ei ota huomioon ikkuna- ja jalkalistojen puuttumista, niin aika hyvältähän kuisti jo näyttääkin.

Hyvää palmusunnuntaita
ja
suomen kielen päivää!

 

Toivepostaus: Hirsiseinien käsittely

Moni on kysellyt sekä kommenteissa että sähköpostilla, miten meidän tummat hirsiseinät on käsitelty. Pitkään olen miettinyt tekeväni aiheesta ihan oman postauksen, mutta aina se on vain jäänyt. Hiljattain tuli jälleen yksi kysely meidän seinistä, ja löysimme jopa pitkään hukassa olleen "maalireseptin", joten oli korkea aika tehdä tämä postaus. Postauksen kuvitus on tällä kertaa tuvasta, jossa ei ole mitään ihmeellisiä muutoksia tapahtunut. Patakaapin päälle sain tosin vaihdettua keväisemmän opetustaulun aiemman Wendelinin talvitaulun tilalle. 

Alusta asti oli selvää, että emme halua maalata seiniä millään kaupan valmiilla muovimaalilla. Muuallakaan talossa ei ole käytetty muovimaaleja, joten halusimme luonnollisesti myös hirsien säilyttävän hengittävyytensä. Etsimme ennen seinien käsittelyä eri blogeista osviittaa tai vaikka valmista reseptiä kauniiseen ruskeaan sävyyn, mutta päädyimme lopulta eri vinkkejä ja pigmenttejä yhdistelemällä ja kokeilemalla tähän lopputulokseen. 
 

Seinistä tuli juuri sellaiset, kuin olimme ne jo pitkään mielikuvissamme nähneet. Meidän hirret on piiluttu, minkä ansiosta hirsipinta on entistä eläväisempi. Osa blogin lukijoista kauhisteli seinien tummuutta, mutta kukaan kodissamme oikeasti vierailleista ei ole kauhistellut yhtään (ainakaan ääneen). Kotimme yleisilme on avara ja valoisa lukuisine ikkunoineen, ja vaaleaa väriä on käytetty niin katossa kuin lattioissakin, joten ilme ei ole ollenkaan synkkä. Emme siis ole katuneet hetkeäkään hirsiseinien värivalintaa ja olen tosi iloinen, että jaksoimme testailla eri pigmenttiyhdistelmiä ja kokeilla niitä ylimääräisiin hirsipaloihin kunnes löysimme juuri oikean sävyn.

Hirsiseinät pohjustettiin ensin puutärpätin ja keitetyn pellavaöljyn sekoituksella. Sekaan laitettiin myös hieman pigmenttiä. Pohjusteen annettiin kuivua noin vuorokauden ajan, minkä jälkeen seinät käsiteltiin yhden kerran itse sekoitetulla pellavaöljylasuurilla.

Pohjuste:
1l vernissaa (keitetty pellavaöljy)
1l puutärpättiä
25ml poltettua umbraa 

Pellavaöljylasuuri:
3l vernissaa (keitetty pellavaöljy)
2,7dl umbraa
2,7dl poltettua umbraa
1,8dl vihreää umbraa
0,9dl maamustaa

Valmista lasuuri edellisenä päivänä tekeytymään. Sekoita ensin pigmentit hyvin toisiinsa. Mittaa sitten sekaan hieman pellavaöljyä ja sekoita hyvin. Lisää loppu pellavaöljy seokseen ja sekoita taas. Lasuuria on sekoitettava myös maalatessa aika ajoin pohjaa myöten, sillä pigmentit laskeutuvat helposti pohjaan.

Hirret on tärkeä maalata hirsi kerrallaan, ettei keskelle hirttä tule rajoja. Pellavaöljyn kanssa on oltava varovainen, sillä kostuneet vaate- ja paperimytyt saattavat syttyä itsestään palamaan. 
 
 

Listaanpa tähän vielä muitakin käyttämiämme maaleja, kun niitä on niin paljon kyselty. 


Hirret ulkoa - itse keitetty italianpunainen punamultamaali 

Ikkunalistat ja nurkkalaudat - valkoinen petrooliöljymaali
Ulko-ovi - Ottosson vaaleanharmaa pellavaöljymaali
 
 Sisäkatto - valkoinen Auro luonnonmaali 321
 Ikkunat - Allbäck pellavaöljymaali (NCS S0902-Y25R)
Ikkunalistat - Ottosson kermanvalkoinen pellavaöljymaali
 Lattiat - Ottossonin vaaleanharmaa pellavaöljymaali



 Toivottavasti tästä postauksesta on jollekin apua ja hyötyä! :)

Perinteinen liitumaitomaali

Olimme tänään lasten kanssa meidän pienen kotikylän kirkossa lasten adventtihartaudessa. Oli mukava oppia uusi kaunis lasten joululaulu ja kuunnella ja katsella, kun joulun sanoma esitettiin käsinukkejen avulla. Tällaiset pienet, tunnelmalliset, hetket auttavat mukavasti virittäytymään joulun tunnelmaan.

Nyt alkaa tuvassa näyttää entistä enemmän siltä, kuin pitääkin. Mies sai paikattua muutaman rakennuksen tiimellyksessä kolhiintuneen kohdan piipusta ja sen jälkeen hän maalasi piipun ja puuhellan huuvan perinteisellä liitumaitomaalilla. 

Kyllä oli lapsilla ihmettelemistä, kun isi toi kaupasta neljä litraa rasvatonta maitoa ja kertoi, että näillä maalataan meidän piippu. Neljään litraan rasvatonta maitoa sekoitettiin neljä kiloa liitujauhetta. Maalin annettiin tekeytyä pari tuntia ja sitten sai ruveta maalaamaan. Maali kuivui nopeasti, joten kun edellinen kerros oli maalattu, sai jo alkaa maalata toisesta päästä uudelleen. Mies maalasi piipun ja huuvan yhteensä kolme kertaa. Illalla piipun pinta näytti vielä melko harmaalta ja oli aika vaikea uskoa, että se siitä miksikään muuttuisi. Aamulla pinta oli kuitenkin kauniin valkoinen. Kyllä nyt kelpaa!

 Virkkasin jouluisen patalapun puuhellan koukkua koristamaan. Patalappuja täytyy virkata vielä muutama lisää, sillä niille on tosiaan tarvetta puuhellaa ja kaakeliuunia lämmitettäessä, ettei polta näppejään kuumia luukkuja avatessa ja sulkiessa. 

Tuvasta puuttuukin enää ikkunalistat ja verhot, ja sen jälkeen olisi aikalailla valmiin näköistä. Katsotaan, jospa pääsisin verhojen kimppuun vielä ennen joulua. Kynnys vain on niin korkea, kun ompeleminen ei ole lempipuuhaani eivätkä taidotkaan mitään huippuluokkaa. Mutta itse aion verhot kuitenkin ommella, joten ei kai siinä auta muuta kuin ruveta hommiin!

Meidän viikonloppuun kuuluu muun muassa lasten serkkupojan syntymäpäivät sekä joulukonsertti. Johan se jouluaikakin alkaa ihan virallisesti, kun on ensimmäinen adventtisunnuntai. :)

 

Tunnelmallista loppuviikkoa ja tulevaa ensimmäistä adventtia!

Vihreällä viimeistelty keittiö

Nyt olisi sitten luvassa kuvia meidän lähestulkoon valmiista keittiöstä! Muutama lista vielä puuttuu ruokakomeron ja muiden paneelikaappien päältä. Olen kyllä niin innoissani tästä uudesta keittiöstä, sen kauneudesta ja sen käytännön toimivuudesta. Jopa minä, joka melkeinpä vihaan ruuanlaittoa, olen kokkaillut uudessa keittiössä hymyssä suin. Myös keittiön puhtaanapito on nyt paljon mukavampaa ja palkitsevampaa, kun lopputulos siivouksen jälkeen on niin kaunis.

Miehen kanssa puunattiin aamulla keittiö kuvauskuntoon. Mies on meillä se tarkempi siivoaja ja minä taas paljon suurpiirteisempi. Sen takia annan mielelläni imurin- ja mopinvarren hänelle, kun on tulossa jotkut juhlat tai niinkin tärkeät kuvaukset, kuin nyt nämä "keittiön ensi-ilta blogissa" -kuvaukset. ;)

Laatikkokaappien massiivipuiset rungot ja etulevyt ovat ystävämme tekemät. Muuten koko keittiö kaikkine helmipaneelikaappeineen, ruokakomeroineen ja liesikupuineen on mieheni käsialaa. Hän on myös hoitanut kaikki asennukset ja maalaushommat. Liesikuvun tekemisestä kerroin enemmän aiemmassa postauksessa. Laatikoiden kiskot ja laatikkorungot ostimme Ikeasta, samoin kuppivetimet. Laatokoiden kiskoissa on hidastimet, joten ne sulkeutuvat hyvin pehmeästi, eikä tarvitse pelätä astioiden menevän rikki. 

 

Pitkän seinän ja saarekkeen laatikkokaapit on maalattu Ottossonin pellavaölymaalilla. Värinä on kermanvalkoinen (vid gräddton).  Nämä jouduttiin maalaamaan neljään kertaan, jotta saatiin haluttu peittävyys. Ruokakomeron sekä integroidun jääkaapin ja pakastimen paneelioviin halusimme vähän rohkeamman värityksen. Olen ihastunut tuollaiseen vanhahtavan vihreään sävyyn ja sitä meillä on tulossa muuallekin. Maali on niin ikään Ottossonin pellavaöljymaalia. Sopiva vihreä sävy saatiin sekoittamalla 75% titaani-sinkkivalkoista (vit titan-zink) ja 25% övedinvihreää (övedsgrön).

 

Meidän keitiössä noita laatikoita onkin ihan kiitettävästi ja hyvä niin. On ihanaa, kun astiat saa väljästi paikoilleen ja laatikon avaamalla näkee koko sen sisällön. Ylimmissä, matalammissa, laatikoissa on aterimet, puukot, kauhat sekä kahvikuppeja, lautasia ja laseja. Niihin sai kätevästi myös lautasliinat, leivinpaperit, muffinssivuuat sun muut tuotteet, joita oli aiemmin kamala etsiä syvistä keittiönalakaapeista, kun ne olivat siellä kaikki päällekkäin ja sikin sokin. Alemmat laatikot pitävät sisällään lautasia, kattiloita, kakkuvuokia ja keittiön kodinkoneita kuten sähkövatkaimen ja vohveliraudan.

 Ruokakomerossa meillä on mikro, leivänpaahdin, kahvin- sekä vedenkeitin. Emme juo itse kahvia emmekä teetä, joten ne saavat olla siellä aika rauhassa. Vieraiden tullessa siirrämme keittimet komeron viereiselle työtasolle kahvittelun ajaksi. Mikro ja leivänpaahdin toimivat hyvin skafferissa. Ruokakomerossa säilytämme myös kaiken kuivamuonan, leivontatarvikkeet, säilyketölkit, hiutaleet jne. Mausteet sen sijaan ovat saarekkeessa hellan viereisessä laatikossa.

  

Jääkaapin ja pakastimen yläpuolella olevissa pienimmässä kaapeissa on hyvä paikka joulukoristeille ja muille harvoin tarvittaville tavaroille. Kolmas pitkä kaappi on vielä ilman hyllyjä, mutta se tulee todella tarpeeseen. Sinne tulee luultavasti kaikenlaista rojua ja tärkeitä papereita, joita on vielä muutama banaanilaatikko pullollaan, ja joille ei ole vielä keksitty muuta säilytyspaikkaa. Lasten maalaustarvikkeet ja muovailuvahat sekä ehkä myös askartelutarvikkeet olisivat myös siellä hyvin käden ulottuvilla. Samoin lääkkeet olisi tarkoitus laittaa tähän kaappiin jonnekin tarpeeksi korkealle, ei pienten käsien ulottuville.

 Koivutasojen käsittelystä kerroin aiemmassa postauksessa täällä. Taso on ollut todella helppo puhdistaa ja siihen ei tunnu jäävän tahroja, vaikkei aina heti jaksaisikaan ehtisikään pyyhkiä niitä pois. Käsitiskiaine, rumemmat muoviset tiskiharjat sekä tiskirätit ovat piilossa tiskialtaan ja integroidun tiskikoneen välissä olevassa pienessä ritiläkaapissa. Konetiskitabletitkin olisi kätevä laittaa sinne, mutta tuon nuorimmaisen, hyvin ehtiväisen ja uteliaan, viikarin takia se ei vielä onnistu.

Mummuni on tehnyt kauniita pyyheliinapeitteitä, joita esittelinkin blogissani aiemmin. Niistä yksi, Lumikki-kuvioinen peite, pääsi keittiö seinälle. Siinä on sopivasti vihreää, joten se sopii hyvin keittiön väreihin. Mies on luvannut tehdä peitteelle siihen sopivan hyllyn, kunhan ehtii. Keittiöön löytyi myös toisesta mummulastani tuotujen mattojen joukosta kaksi vihreän sävyistä mattoa, jotka on kuin tehty meidän keittiöön.

Keittiö on muutaman viikon käytön perusteella ollut todella toimiva, enkä kyllä kaipaa yhtään niitä perinteisiä ylä- ja alakaappeja. Ruokakomero on myös ollut kätevä ja oikein onnistunut ratkaisu. Liikuntaakin saa tässä suuremmassa keittiössä touhutessa ihan erilailla, kun joutuu seilaamaan ympäri saareketta astioita ja tavaroita hakemaan ja ees taas ruokakomerolle, jääkaapille ja ruokapöydälle. Ihanhan tässä pitäisi askelmittari hommata. ;) 

Kuvia tuli nyt luvattoman paljon, kun oli niin vaikea karsia. Mutta ainakin näette nyt keittiön ihan joka kulmasta. :)