Pomp de Lux ja ajatuksia lasten vaatteista

Suuret kiitokset teille ihanille viime postauksen kauniista kommenteista! Mukava kuulla, että blogini miellyttää nykyisellään teitä. Minustakin blogi on aikalailla minun näköiseni, joten tämän tyylisenä sitä olisi mukava pitää jatkossakin. :)

 Useassa lukemassani blogissa on näin syksyn tullen ollut puhetta lasten vaatteista. Lasten vaatteet ovat minulle yksi arjen pienistä piristyksistä. Jotakinhan lapsille on kuitenkin päälle puettava, joten miksipä en pukisi heitä nätteihin vaatteisiin, joista tulen itsekin iloiseksi. 

Eilen pääsin kotikutsuille katsastamaan syksyn uuden Pomp de Lux -malliston.

Vuosi sitten syksyllä olin ensimmäisillä kutsuilla ja siitä lähtien on ollut tapana ostaa aina muutama vaate lapsille Pompilta ns. paremmaksi vaatteeksi. Kotona lapset huitelevat välillä kalsareissa (poika lähinnä) tai muissa ei niin tarkkaan mietityissä asukokonaisuuksissa. Tyttökin syö nykyään kaiken itse, eikä huoli ruokalappua, joten tahroja ei voi välttää. Siksipä on kivempi käyttää kotona pääosin sellaisia vaatteita, joiden sotkeutuminen ei niin kovasti haittaa ja säästää paremmat vaatteet sitten muuhun käyttöön.

Kauniista lasten vaatteista kun pidän kovasti, niin kerhoihin ja muualle ihmisten ilmoille lähtiessä on kiva pukea lapsille jotakin vähän nätimpää. Pomp de Lux on yksi näistä merkeistä, joista olen löytänyt molemmille lapsille mieluisia vaatteita. Muuten vaatteiden merkillä ei ole niin väliä. Missään tapauksessa en pelkän merkin takia ostaisi vaatteita. Juuri esim. Pompin ja Kappahlin Newbie-merkin vaatteet nyt vain sattuvat miellyttämään silmää tällä hetkellä.

Pojalle löytyi jälleen kerran kiva vaarinpaita ja nätti neule. Tyttöjen valikoiman värimaailma ei niin vakuuttanut. Toisaalta olin ihan tyytyväinen, että roosa oli ainut värivaihtoehto meidän tytölle ja sitäkin väriä oli melko suppeasti. Se teki valinnasta edes vähän helpompaa. Harmaa on minusta ihan kiva väri, mutta se ei ole koskaan pukenut minua ja olen huomannut, että se ei sovi myöskään tyttösellemme. Roosan värisistä vaatteista siis oli valinta tehtävä, ja silti sain pähkäillä aikalailla, ennen kuin sain tilauksen tehtyä. Valitsin lopulta Katherine-tunikan sekä -pussihousut, parit roosat sukkahousut ja vielä yhden roosan paidan. Näitä saa kivasti yhdisteltyä keskenään.

 Vaikka nätit lasten vaatteet ovat lähellä sydäntä, niin pyrin silti olemaan järkevä ostoksissani. Kaikkea kaunista ei tarvitse ostaa, vaikka mieli tekisi. Vaatteita sekä koti- että parempaan käyttöön on mielestäni kohtuullinen määrä ja kaikki vaatteet ovat koko ajan aktiivisessa käytössä. Joskus harvoin huomaan, että joku yksittäinen vaatekappale on jostakin syystä jäänyt vähemmälle käytölle. Suurin osa lasten vaatteista on säilynyt todella hyväkuntoisina, joten ne saa varmasti myytyä suht helposti eteenpäin sitten, kun sen aika on.

Tytölle olen löytänyt paljon kauniita, hyväkuntoisia vaatteita  myös käytettynä, mutta pojalle vähän huonommin. Lisäksi hyödynnän alennusmyynnit ja monien liikkeiden "ota 3 maksa 2 -tarjoukset". Vaatteet ostan aina sen verran reiluina, että mahtuvat lapsille mahdollisimman pitkään. Juuri sovitin viime talven "kauppatakkeja" lapsille ja mahtuivat edelleen molemmille, vaikka takit eivät edes olleet viime talvena mitenkään liian suuret. Eipä tarvitse täksi talveksi uusia ostaa, jos vain suinkin mahtuvat vielä kevätpuolellakin.

Näissä vaatehankinnoissa voi kyllä säästää pitkän pennin, kun malttaa harkita ostoksiaan hetken ennen ostopäätöstä ja vertailla hintoja. Meillä auttaa kummasti myös se, että lähes kaikki tytön vaatteet ovat vaaleanpunaisia tai valkoisia ja pojan vaatekaapista löytyy puolestaan sinistä, harmaata ja valkoista. Näin vaatteiden yhdisteleminen on helppoa. Ja onni on, että poikakin on tähän saakka kelpuuttanut hyvin minun valitsemani vaatteet. Mitenköhän kauan sitä iloa vielä kestää? ;)

Olisi hauska kuulla, millaisia ajatuksia lasten vaatteet herättävät teissä lukijoissa? 

Rentouttavaa elokuun viimeistä viikonloppua! :)

Sananen bloggaamisesta

  Ajattelin vaihteeksi kirjoittaa vähän bloggaamisesta. Heti alkuun täytyy sanoa, että olen tosi iloinen teistä lukijoista! Sitä tulee aivan liian harvoin sanottua. Kirjautuneiden lukijoiden lisäksi täällä käy päivittäin hurjan paljon myös muita uskollisia blogini seuraajia. Tosi mukava, kun jätätte käynneistänne viestejä! Ne ilahduttavat aina ja merkitsevät minulle suunnattoman paljon! <3

Vanha kukkakuva kiitokseksi lukijoille! <3

Olen ollut tosi huono pyytämään teiltä lukijoilta palautetta tai postausehdotuksia. Itseasiassa en ole tainnut sitä koskaan tehdä. Jotenkin olen halunnut pitää tämän bloggaamisen kivana, mieluisana harrastuksena ja olen ehkä pelännyt, että ehdotatte jotain tosi haastavia postausaiheita, joiden toteuttaminen veisi liikaa aikaa, tai jotka eivät tunnu ollenkaan omalta. Kuulostaa aika hölmöltä, tiedän. Mikäs pakko minun olisi jokaista ehdotusta toteuttaa, jos en niitä koe omakseni. Varmasti te lukijat sen ymmärtäisitte.

 Tiedän, että osa lukee blogistani lähinnä rakennusaiheiset jutut ja toiset pitävät käsitöistäni. Nämä ovatkin kaksi suosituinta aihetta, joiden kautta blogiini tullaan. Tiedän myös, että toiset toivoisivat enemmän sisustuskuvia ja mielelläni niitä tänne laittaisinkin. Tämän hetkinen kotimme ei anna oikein kauniita puitteita sisustuskuvaukselle, mutta on sanomattakin selvää, että kunhan pääsemme muuttamaan uuteen kotiin, niin sisustuskuvia on varmasti tulossa lisää. Voin myös kuvitella, että kaikki eivät jaksaisi katsella lukuisia söpöstelykuvia lapsistamme varsinkaan jos lastenvaatteet eivät kiinnostaa itseä pätkän vertaa. Suloiset lastenvaatteet (ja lapset <3) ovat kuitenkin itselle yksi pieni arjen piristys ja niitäkin haluan tänne aina välillä kuvata.

Itse tykkään blogeista, joissa käsitellään monipuolisesti eri aiheita. Pelkät kauniit sisustuskuvat tai pelkät ruoka ja -leivontaohjeet eivät jaksa loputtomiin kiinnostaa -  ainakaan minua. Kaipaan vaihtelua ja sitä haluan tarjota myös omassa blogissani. Toivonkin, että mahdollisimman moni voisi viihtyä blogissani, vaikka ihan jokainen postaus ei liittyisikään juuri niihin omiin kiinnostuksen kohteisiin.

Mietin, että vaikka blogini pyörii lähinnä rakentamisen, käsitöiden, perhe-elämän, sisustuksen ja satunnaisten leivonnaisten ympärillä, voisi sitä aina välillä piristää jollakin vähän erilaisella aiheella. Muutama teistä onkin kiitellyt, jos olen joskus uskaltautunut ulos mukavuusvyöhykkeeltäni ja esim. kuvannut jotakin omaa asuani. 

Kesällä eksyin yhden kerran juoksulenkille ja tuon voimaannuttavan kuuden (!) kilometrin juoksulenkin (!) aikana "kirjoitin" päässäni postauksen aiheesta "liikunta, ruokavalio ja hyvinvointi". :D Jos joku ei ymmärtänyt noiden huutomerkkien merkitystä, niin kerrottakoon, että  tämä oli noin kahteen vuoteen ensimmäinen lenkki ilman lastenvaunuja ja moneen vuoteen ylipäätään ensimmäinen juoksulenkki. Tämä selventäköön hieman asiaa. Hämmentävää oli se, että jaksoin juosta hölkätä koko matkan ja vieläpä nautin siitä! Tuota postausta en kuitenkaan koskaan kirjoittanut ylös julkaisua varten, ja lenkkikin jäi sitten kesän ainoaksi. :D Enpä tiedä, kiinnostaisiko ketään muutenkaan lukea juttujani ylitsepääsemättömästä sokeriaddiktiostani, keskimäärin viisi kertaa vuodessa tapahtuvista urheilusuorituksistani tai vuosikausia jatkuneesta epätoivoisesta yrityksestäni päästä eroon muutamasta ylimääräisestä kilosta. ;)

Muutaman kerran on käynyt mielessä myös blogin lopettaminen, mutta se ajatus on mennyt aika nopeasti ohi. Viehän tämä blogin pitäminen aika paljon aikaa; ainakaan minulta eivät postaukset synny ihan tuosta noin vain. Välillä tuntuu, että vaikka postauksen kuvat ovat jo valmiina, niin tekstiä ei tunnu syntyvän sitten millään. Tai sitten tekstikin on jo lähes valmiina, mutta juuri oikeita sanamuotoja ei löydy. Monissa asioissa olen suurpiirteinen, mutta tekstiä saatan väännellä ja käännellä joskus vaikka kuinka kauan, että saan sen juuri mieleisekseni. Tämä blogin pitäminen on antanut minulle kuitenkin tosi paljon, ja haikealta tuntuisi lopettaa. Enköhän siis jatka niin kauan, kuin hyvältä tuntuu ja postausaiheita (ja lukijoita) riittää. :)
 
Haluan myös pahoitella sitä, että blogini kuvien laatu ei ole mikään mahtava. Kameran pitäisi olla ihan ok, mutta en vain yksinkertaisesti ole tutustunut kameran ohjekirjaan saati käynyt minkäänlaista valokuvauskurssia ikinä. Puhumattakaan kuvien muokkaustaidoistani. Bannerinkin voisi kai joskus vaihtaa ja muuttaa muutenkin blogin ulkoasua, mutta jotenkin sellaiseen ei ole aika riittänyt. Ehkäpä taas joskus!

Nytpä annankin oikein virallisesti luvan antaa palautetta tai postausehdotuksia joko kommentoimalla postauksia tai sähköpostiini vaniljanvalkoista@gmail.com. :) En voi luvata, että toteuttaisin kaikki ehdotukset, tai että postaisin tästä eteenpäin pelkkiä päivänasu-kuvia, jos joku sellaista ehdottaa, mutta kannattaa yrittää. :D

Pieni tytöntyllerö ja reipas kerholainen

Olimme viime sunnutaina miehen tädin syntymäpäivillä. Juhlat pidettiin järven rannalla leirikeskuksessa ja onneksi sää oli mitä mainioin. Ohjelmassa oli hyvää ruokaa ja kakkukahvit sekä musiikkiesityksiä ja puheita. 

Loppukesän kauniissa säässä tuli juhlien lomassa napsittua tytöstä muutamia kuvia. Viime syksynä ostettu Pomp de Luxin mekko on viimein sopiva käytettäväksi. Kauan sitä pitikin odottaa! :) Tytön paita on myös Pompilta. Mekon päälle laitoin suloisen pitsimekon, joka on ollut pikkusiskollani parivuotiaana. Miraakkeli-merkkisellä pitsimekolla on ikää yli 20 vuotta. Ihanaa, kun äitini on säilyttänyt joitakin vanhoja vaatteitamme. Itsekin säästän ehdottomasti lasten kauneimmat vaatteet lastenlapsia varten, vaikka niiden käyttöä saakin odottaa kymmeniä vuosia.

Pitsimekossa on takana kaunis halkio. Pitsipäähine on Kappahlista. Tyttö on kyllä asussaan ihan syötävän suloinen tytöntyllerö. <3

Lapsetkin jaksoivat kuunnella ohjelmaa hetken aikaa, ennen kuin piti päästä  taas leikkimään.

Meidän 3,5-vuotias poika aloitti viime viikolla kerhon. Aiemmin olemme käyneet vain perhekerhoissa lasten kanssa yhdessä, mutta nyt oli pojan aika päästä omaan kerhoon ja edes hetkeksi eroon äidistä. Kerho on parina päivänä viikossa kolme tuntia aamupäivisin.  Kuvittelin, että yksin kerhoon jääminen voisi tuottaa pojalle ongelmia, mutta vielä mitä! Pojasta kehkeytyi heti niin reipas kerholainen, ettei äitiä ole tarvinnut ikävöidä ollenkaan. Kerhoa odotetaan kovasti, yhdessä mietitään kerhoeväitä ja muistellaan kerhokavereiden nimiä. Kerhossa opittuja lauluja lauletaan kotona leikin lomassa ja askarteluista ja leikeistä kerrotaan innoissaan ja niin ylpeänä.

Paita Pomp de Lux / Farkut Lindex

Pojan kerhon lisäksi viikkoomme kuuluu vielä seurakunnan perhekerho ja joka toinen viikko mammapiiri. Olen itse kovin kotona viihtyvää sorttia ja huono lähtemään mihinkään, joten hyvää tekee päästä pari kertaa viikossa ystävien seuraan. Toki pojan jaksamisen mukaan mennään eli esim. perhekerhon voi jättää joskus välistä, jos poika tuntuu olevan kaikesta kerhoilusta väsynyt.  Katsotaan, millaisiksi nämä viikkorutiinit tästä syksyn mittaan muotoutuvat.

Poika on hieman haastavassa kuvausiässä. Pysyy sentään yleensä paikallaan eikä juokse karkuun, mutta mitään iloisia hymykuvia on ihan turha toivoa. Eihän se kukkokaan käskien laula. ;)

Mukavaa viikonloppua!

Kylpyhuonesuunnitelma

Tämän postauksen tekoa olen siirtänyt ja siirtänyt aina vain tuonnemmaksi, mutta nyt on korkea aika ryhtyä aiheen kimppuun. Haluttomuus pohtia tulevaa kylpyhuonettamme johtuu siitä, että se on lähes ainut huone, jota suunnitellessa minulle iskee aina pienoinen paniikki. Minulla ei aluksi ollut pitkään aikaan siihen oikein mitään järkeviä ideoita. Nyt olen tutkinut vähän Pinterestiä ja saanut edes jonkinlaisen kuvan siitä, miltä kylpyhuoneemme voisi näyttää.

 Meille on tärkeää, että vaikka kylpyhuone on nykyaikainen mukavuus, niin siitä ei tulisi modernin näköinen vaan se sopisi talon muiden huoneiden tunnelmaan ja tyyliin. Jollakin keinolla haluaisimme siis saada kylpyhuoneeseenkin vanhanaikaista tunnelmaa, mutta se, kuinka se tapahtuu, on ollut meille pitkään lähes täysi mysteeri. Esimerkiksi jollakin tassuammeella saisi kertaheitolla helposti sopivaa tunnelmaa, mutta emme ole ajatelleet ammetta hankkia. Sopivan tyyliset lattia- ja seinälaatat sekä suihku täytyisi siis löytää ja olen hyvin kiitollinen, jos teillä lukijoilla on antaa vinkkejä ja ehdotuksia. :) 

Kaikki kuvat Pinterest.

Pinterestistä löytyi muutamia kuvia, joissa on jotakin harkitsemisen arvoista. Miehen kanssa olemme pitkään pähkäiltyämme tulleet siihen tulokseen, että  valkoinen fasettilaatta tiililadonnalla olisi kylpyhuoneen seiniin hyvä ja tällä hetkellä myös ainut varteenotettava vaihtoehto. Kertokaa ihmeessä, jos mieleen tulee jokin muu ratkaisu!

Kylpyhuoneeseen olimme ajatelleet kahta suihkua, niin kuin nykyään on monesti tapana laittaa. Rupesin kuitenkin miettimään, että onko kaksi suihkua tosiaan tarpeellista, vai riittäisikö yksi. Onko kenelläkään kokemusta kahdesta suihkusta samassa tilassa? Tuleeko suihkuja käytettyä yhtä aikaa, vai onko ihan turha juttu?

 Ylläolevan kuvan tyylinen ulkoneva "laattaboordi" (mikä lie oikealta nimeltään) näyttää kivalta fasettilaattojen kanssa. Boordi toisi vähän vaihtelua muuten niin yksitoikkoisiin seiniin. Kuvan lattiakaan ei ole hullumpi. Tuon tyylistä olen ajatellut alakerran vessaan, mutta ehkä kylpyhuone vaatisi vähän isompaa laattaa, vai mitä mieltä olette?

  Kylpyhuoneesta ei tule suuren suuri. Malliltaan se on neliön muotoinen ja sinne tosiaan tulee vain nuo  yksi tai kaksi suihkua. Mietin, että vaikka tila onkin pieni, niin näyttääkö kovin kolkolta ja tyhjältä. Toki seinälle tulee joku tyyliin sopiva naulakko ja ovet saunaan sekä kodinhoitohuoneeseen. Mitään lasisia tai muitakaan väliseiniä/puoliseiniä emme kylpyhuoneeseen halua. Tuo boordi voisi tosiaan tuoda edes jotakin vaihtelua ja koristusta huoneeseen. Jotenkin aivot lyövät aivan tyhjää, enkä keksi millään, miten kylpyhuonetta voisi muulla tavoin sisustaa. Jokin kaunis valaisin täytyy kattoon toki hankkia.

Kylpyhuoneen lattia onkin sitten vielä hankalampi juttu kuin seinät. Yksi vaihtoehto on perus neliölaatat salmiakkiladonnalla. Vierastan vähän kuitenkin tuota mustan ja valkoisen rajua kontrastia.  Pömpeli mietti juuri blogissaan samaa ja totesi, että eihän laattojen värien tarvitse olla täysin musta ja vitivalkoinen. Ehkä tummanharmaalla ja valkoisella saisi vähän pehmeämmän vaikutelman. Toisaalta ei tuo mustakaan ihan mahdoton vaihtoehto ole. 

Viisikulmaista lattialaattaa on myös näkynyt monessa vanhantyylisessä kylpyhuoneessa. En vielä oikein osaa sanoa, tykkäänkö, vai enkö. :)

Vanhantyylinen suihku olisi myös tärkeää löytää. Netistä en ole kovin kummoisia vaihtoehtoja löytynyt. Kertokaahan ihmeessä, jos tiedätte, mistä saa järkevän hintaisia vanhantyylisiä suihkuja!

Kylpyhuoneen yhteyteen tulevasta saunasta miehellä on jo selkeät suunnitelmat. Hänen kuvailujensa perusteella saunasta on tulossa tosi hieno, eikä minulla ole tarvetta mennä hänen suunnitelmiinsa puuttumaan.


Jään odottelemaan kommenttejanne! :)
 
 

Sieviä pinnityynyjä

Hankin ihanan Mekkotehdas-kirjan, kun sitä sai täältä niin edulliseen hintaan.

Kirjaa voisi selailla vaikka kuinka kauan ja monenlaisia mekkoideoita olisi jo mielessä.

Tytölle olisi tarkoitus tehdä ainakin joku pitkähihainen tunikamekko syksyksi ja muutama muu mekko, kunhan vain sopiva kangas löytyisi

Mekkotehdas-kirjassa oli myös suloisen pinnityynyn ohje, ja niitä ompelinkin jo useamman kappaleen. Laitoin jokaiseen tyynyyn kolme kangas/pitsikaitaletta, joista aina yhden saa nauhoilla auki, jotta siihen voi laittaa myös hiuspompuloita talteen. Ompelin vielä ripustuslenkin, jotta pinnityynyn voi halutessaan laittaa esille roikkumaan.  Niin ihana idea ja oiva tapa käyttää pieniä kauniita kangaspaloja hyödyksi! Tämä on myös tosi kiva lahjaidea pienille tai vähän suuremmillekin prinsessoille! Nuo Tilda-kankaat ovat vaan niin kauniita!

Viikonloppuna kävimme Tampereen suunnalla reissussa. Viimeisen vuoden aikana lähes kaikki reissumme ovat olleet tällaisia minireissuja, jotka kestävät pisimmillään lauantai-illasta sunnuntai-iltaan. Raksalta kun ei paljon pidempään viitsi olla pois, jos haluamme joskus päästä muuttamaankin. Vuorokauden reissuun mahtui muun muassa lasten serkkutytön 2-vuotissynttärit, kyläilyä siskoni ja hänen miehensä uudessa asunnossa sekä pikainen pyörähdys Ikeassa. Pinnityyny muutaman pinniparin kera sujahti myös synttärisankarin lahjapakettiin. :)

Sunnuntaiaamuna ehdimme käydä myös katsomassa entistä asuinseutuamme Tampereella. Poika oli ihmeissään, kun näytimme hänelle korkeaa kerrostaloa, jossa asuimme hänen ollessaan pieni vauva. Käveleskelimme vanhoilla tutuilla rannoilla ja muistelimme menneitä. Ehkä joku tunnistaa paikan - viimeistään viimeisestä kuvasta. :)

Iloisia elokuun päiviä! 
 
 
 

Talolta

Tulin vain nopeasti laittamaan pari kuvaa eiliseltä, kun piipahdimme talolla miestä moikkaamassa. Lapset tutkivat aina kiinnostuneina, mitä uutta on tapahtunut ja mutustavat samalla talolta löytyviä eväskorppuja. :)

Pienet nikkaroijat <3

Työn alla olevista nurkkakoteloista laittelen postausta heti, kun ovat paikoillaan.

Nyt, mukavaa viikonloppua! :)

Pastellivärisiä tyynyjä

Huh hellettä! Olimme jälleen muutaman päivän vanhempieni luona rantalomalla. Kävimme myös oman mummuni 89-vuotissyntymäpäivillä. Mummua ilahdutimme lapsista sekä meidän koko perheestä otetuilla valokuvilla. Syntymäpäivillä saimme ikuistettua neljä sukupolvea, kun mummuni, äitini, minä ja tyttönen istahdimme samaan kuvaan. Poikaa ei saanut kuvattavaksi sitten millään ilveellä, mutta saimmepahan ihanan kuvamuiston neljän sukupolven naisista! :)

 Tänään saimme aamupäivällä viettää meillä mammapiiriä mukavassa seurassa. On niin ihana saada välillä seuraa ja mielen piristystä tämän arjen keskellä! :) Mies piti illan raksavapaata ja tuli töistä suoraan kotiin, joten suuntasimme vielä koko perhe uimarannalle vilvoittelemaan. Mikäs sen sopivampaa touhua näillä säillä!

Olen tainnut aiemminkin mainita tämän hetkisestä pastelli-ihastuksestani. Ja ehkä se on täällä blogissa ollut havaittavissa, vaikken sitä olisi kertonutkaan. :D Aiemminhan olen kelpuuttanut sisustusväreiksi vain valkoisen, ruskean ja vaaleanpunaisen. Jo jonkin aikaa ovat kaikki hempeät pastellisävyt ihastuttaneet tosi paljon, ja nyt sain ommeltua sohvalle pari uutta tyynyä Tilda-kankaista. Vaaleanpunaisen ja valkoisen kaveriksi tuli nyt suloinen mintunvihreä. :)

Sohva-asiaa olen tässä pohdiskellut, ja voi olla, että haluaisin uuteen kotiimme olohuoneen sohvaksi vanhan sivustavedettävän puusohvan. Se kun sopisi talon tyyliin paremmin kuin tuo Ektorp. Kauniin puusohvan olemme joskus huutaneet huutokaupasta, mutta se on tällä hetkellä aivan käyttökelvoton ja vaatisi jos jonkinlaista kunnostusta, ennen kuin sen voisi ottaa käyttöön.

  Toin pari meidän mintunvihreää vanhaa tuolia mummulan säilöstä kotiimme väriä tuomaan. Alan olla entistä vakuuttuneempi siitä, että haluan pitää tuolit tämän värisinä. Vielä kun saisi miehen samalle tuulelle. ;) Toivottavasti vain nämä pastellivärit eivät ihan heti rupea kyllästyttämään, kun olen niitä vähän joka paikkaan nyt laittanut. :)

Mukavaa loppuviikkoa sinulle!

Vanha laatikkopöytä

Pohjalaistalomme alakerta alkaa olla pikkuhiljaa kalustettu, sillä löysimme viimein tärkeän puuttuvan huonekalun. Olemme sinnitelleet tähän asti miehen vanhalla neljän hengen ruokapöydällä. Pöytä oli taattua Ikean laatua ja teki kyllä hyvin tehtävänsä, mutta sitä en olisi missään nimessä huolinut edes väliaikaisesti uuteen taloomme. Laitoin sen nettiin myyntiin ja se haettiin onneksi lähes samantien pois. Eipä tule ikävä. :D

Etsimme pitkää vanhaa laatikkopöytää ja mies löysikin juuri sopivan ja vieläpä sopivan hintaisen netistä. Pöytä on suuri, 220x90cm ja siinä on irrotettava kansi. Kannen alta löytyy vanhanaikainen leivontakansi, jossa on vielä aikamoinen hiivan haju tallessa. Mies tekee luultavasti pöytään uuden kannen, kun ehtii. 

Laatikoiden ansiosta pöydän ääressä istuminen on hieman haastavaa. Mies on suunnitellut, että hän tekisi jalkojen alle viiden sentin korotuspalat ja tosiaan tekisi uuden kannen, joka olisi hieman ohuempi, kuin nykyinen ja noin 100cm leveä. Nämä muokkaukset helpottaisivat todennäköisesti ihan kivasti jalkojen mahtumista pöydän alle. Ennen aikaan näiden laatikkopöytien ääressä on tainnut olla pitkät penkit, jotka ovat olleet jonkinverran matalampia kuin nykyajan tuolit, joten istuminen on onnistunut paremmin.

Hiemanhan pöytä on suuri tämän hetkiseen asumukseemme, mutta mahtuupa kuitenkin. Pöydän värit eivät myöskään oikein silmiäni hivele, vaikka aika hempeitä ovatkin. Katselin netistä kauniita kukallisia GreenGaten vahakankaita, mutta pöydässä on nyt alle 15 euron vahakangas Minimanista. Oli hinnaltaan ja kuosiltaankin aika nappi vaihtoehto! Samanlainen meillä oli myös edellisessä pöydässä. Vaaleaksihan pöytä toki tullaan maalamaan,  ja silloin se ei enää vahakankaita tai muita peittoja tarvitsekaan. Kunnostettavia vanhoja huonekaluja meillä on sen verran paljon, että en uskalla edes arvata, milloin niiden kimppuun ehdimme. Mutta kaikki ajallaan! :)

Vanha keittiötölkki on hankittu joskus huutokaupasta.

Iloa ja aurinkoa loppuviikkoon!