Talo Ahonlaidalla: marraskuuta 2018

torstai 29. marraskuuta 2018

Marraskuun juttuja

Meillä marraskuu on mennyt pitkälti kivojen jouluisten touhujen parissa. On leivottu pipareita, askarreltu talveen ja jouluun liittyviä juttuja ja tietenkin kuunneltu joululauluja. Muutama viestikin on jo tullut lähistöllä asuvalta tontulta ja olipa tonttu jättänyt uusia piparimuottejakin lapsille ulko-ovelle. 


 Uusilla eläinaiheisilla muoteilla leivottiin pipareita oikein urakalla. Otin samalla leipureista kuvia tämän vuoden joulukortteja varten. Piparit koristeltiin ja jokainen lapsi sai tehdä niistä omat suloiset asetelmansa. Minä tein toki myös omani. Jospa uskaltaisin jonakin vuonna tehdä sen piparkakkutalonkin alusta asti itse. Tänä jouluna taitavat riittää nämä asetelmat.


Meillä on jokaisella lapsella yksi Schleich-eläin ja teimme niille pienet satumetsät lasitölkkeihin. Metsästä haimme sammalta, havuja, käpyjä ja varpuja. Sitten vain sokeria ja suolaa lumeksi ja pupu ja karhu sinne ihmettelemään omaa pientä metsäänsä. Pikkuveli laittoi omaan tölkkiinsä pelkkää pumpulia ja jääkarhunpentunsa sinne sekaan. Sehän sopi jääkarhun kodiksi paremmin kuin hyvin.




Kuvia olisi kamerassa ja kännykässä enemmänkin, mutta säästetäänpä jotakin seuraavallekin kerralle. Jospa ehtisin laitella uuden postauksen jo pian.



MUKAVIA MARRASKUUN VIIMEISIÄ PÄIVIÄ SINULLE!



keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Aitan kuulumisia

Olen lupaillut laitella tänne meidän aitan kuulumisia jo pidemmän aikaa, ja muutama viikko sitten sain otettua siitä päivitettyjä kuvia. Tämän Joupin vanhan aitanhan oli tarkoitus valmistua viime kesän aikana, mutta yllätyshelteet hieman haittasivat miehen rakennusinnostusta. Toivotaan, että  ensi kesänä saataisiin aittaan katto päälle.



Mies on joutunut paikkailemaan aitan hirsiä aika kiitettävästi. Joidenkin hirsien kohdalla on ollut helpompaa vaihtaa koko hirsi uuteen, kun yli puolet hirrestä on ollut ihan lahoa. Ylempänä on onneksi parempikuntoisia hirsiä, joten siellä pääsee ehkä vähän helpommalla.



Sisällä aitassa on komeat alkupeäiset lattianlankut, joista jykevimmät ovat 60cm leveitä.



Lopuksi vielä Googlen kuvahaulla löytämäni kuva aitasta ennen purkua. Vellikello ja viiritanko tosin puuttuvat tästä kuvasta. Komiahan siitä tulee, mutta kyllä siinä on kovasti työtä. Itse mietin lähinnä sitä, miten paljon täällä talon sisällä olisi tapahtunut, jos tätä aittatyömaata ei olisi. Hetkeen kun ei ole sisällä tapahtunut mitään edistystä ja meinaa tämä kaikki keskeneräisyys ja varsinkin tuon yläkerran puuttuminen vähän ahdistaa. Mutta eiköhän se tästä, pikku hiljaa!


Täältä pääset aiempaan aitta-postaukseeni, jossa kerron enemmän aitan alkuperästä ja siitä, miten se päätyi meille. Sieltä näet myös upean vellikellon, viirin ja muita kuvia aitasta.


MUKAVAA MARRASKUUTA HARMAUDESTA HUOLIMATTA!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...