Kohti uutta vuotta

Täällä on vietetty välipäiviä rauhallisissa tunnelmissa kotosalla. Lapset ovat viihtyneet joululahjojensa parissa ja nauttineet pihalla lumileikeistä. Nyt alkaa olla viimeisetkin jouluruuat syöty. Tosin lapsille olen loihtinut jo monena päivänä muuta ruokaa, jotteivat aivan nälkään näänny. Jouluruuat eivät ole heille sitä suurinta herkkua. Ehtiihän sitä niihinkin tottua vielä.

Kodista on tullut otettua paljon kuvia, kun kerrankin paikat ovat pysyneet siistinä monta päivää. Kyllä jouluinen koti on vaan kaunis kuvattava.

Näillä jouluisilla kuvilla on hyvä päättää tämä vuosi. Kiitos kaikille blogini lukijoille ihanista kommenteistanne ja siitä, että jaksatte vierailla täällä niin ahkerasti! Nähdään taas ensi vuonna!


UPEAA UUTTA VUOTTA 2018! 

 

Jouluaattona

Saimme viettää ihanan jouluaaton oman perheen kesken. Aattoomme kuului joulurauhan julistus, jouluevankeliumin lukeminen sekä riisipuuron ja sopan syöminen. Perinteisen jouluaterian jälkeen otimme muutamia perhekuvia, ja sitten olikin pukki jo tuonut lahjasäkin kuistin ovelle. Eskarilainen olisi kovasti toivonut, että joulupukki tulisi sisälle asti, mutta eipä hän kiireiltään ehtinyt. Pikkuveli sen sijaan meni pöydän alle piiloon kun vain kuuli puhuttavankin pukista ja oli helpottunut, kun välttyi kohtaamasta tuota pelottavaa hahmoa.

Aaton jälkeen olemme ehtineet vierailla ja yöpyä molemmissa mummuloissa ja viettää aikaa lähisuvun kanssa. Nyt on aika olla taas kotona. On ihana nauttia vielä rauhassa kodin joulutunnelmasta;  kuunnella joulumusiikkia, polttaa kynttilöitä ja olla oman rakkaan perheen kanssa. 

Täällä Ahonlaidalla taidetaan tunnelmoida joulua ainakin vuoden loppuun saakka. Joulukuustakaan ei ole mikään kiire viedä pois, niin ihana sitä on katsella ja ihastella yhdessä lasten kanssa.

ILOA LOPPUVUOTEESI!

Aatonaaton tunnelmia

Eilen saimme kuusen tupaan ja se kyllä kruunasi meidän kodin joulutunnelman! Kuusen haimme jo lähes kuukausi sitten papan metsästä. Ajattelin, että aiempina vuosina tekemäni kuusenkoristeet riittäisivät tänäkin vuonna, mutta tytön mielestä kuusi kaipasi vielä lisää punaista väriä, eikä ollut sellaisenaan tarpeeksi joluinen. Onneksi mies oli menossa vielä kauppaan ja toi sieltä muutamia punaisia palloja, joihin lapset ihastuivat heti ja ne ovat minustakin hyvin kauniita.

 

Lapsilla meinasi jo ottaa vähän koville tämä aaton odottelu. Onneksi ulkona oli lunta ja he keksivät pihalla kivaa tekemistä kahteen otteeseen. Toisella ulkoilukerralla pihaan ilmestyi kolme lumiukkoa porkkananenineen. Höpönassupikkuveli tosin haukkasi oman ukkonsa nenästä palasen.

Tänään tein vielä rosollin huomista varten ja mies maalasi osan puuhellan ja piipun rappauksesta uudelleen liitumaitomaalilla, kun pikkuveli oli piirrellyt siihen omia taideteoksiaan. Koti on nyt pesty ja putsattu ja valmis ottamaan joulun vastaan.

"Tupa täynnä on tuoksua kuusen
ja tuiketta kynttiläin.
Soi riemukas juhlavirsi
läpi sydänten syttyväin.

Tupa täynnä on hymyä huulten
ja silmien riemua.
Nyt soipi kuin kedolla ennen
pyhä viesti,  oi kuunnelkaa.

Tule sydänten seimehen, Herra,
tule tupahan pieneenkin,
kuin ilmestyit lapsena kerran
sinä seimehen Betlehemin.

Tule siunaten vanhusta, lasta,
tule valoksi pimentohon,
oi silloin, silloinpa vasta
ilo joulumme oikea on." 

-Immi Hellen-

 HALUAN TOIVOTTAA KAIKILLE BLOGINI LUKIJOILLE OIKEIN IHANAA JOULUA!

Kolme yötä jouluun on

Joulu lähestyy ja eskarilainenkin pääsi tänään hyvin ansaitulle joululomalle. Lapset laskevat malttamattomina öitä jouluun. On ihana seurata heidän jännitystään ja odotustaan! Joulufiilistä vei kyllä hieman eilinen vesisade, joka sulatti meiltä lähes kaikki lumet. Kunnon valkean joulun toteutuminen oli jo niin lähellä! Toivoani en ole kuitenkaan vielä aivan kokonaan menettänyt, ja toisaalta minun jouluani ei yksi lumen puute onnistu pilaamaan. Joulutunnelmaa kun tuovat niin monet muutkin asiat!

Joulukorttien kanssa olimme tänä vuonna vähän myöhässä, mutta ehtivät kuitenkin hyvin jouluksi perille. Minulla ei ollut oikein mitään ideaa, millaiset joulukorttikuvat haluaisin tänä vuonna ottaa lapsista. Tuo punainen uusi kaappi kuitenkin alkoi kutkuttaa niin, että sen eteen asetin lapset sopivissa vaatteissa ja nappasin kuvat aika vähällä suunnittelulla.  Pikkuveli ei ollut ollenkaan halukas tulemaan kuviin, kun villapaitakin niin kovasti "ukitti" eli kutitti, mutta jotenkin saimme hänet kuitenkin houkuteltua mukaan. Alla poitsu kaseleekin kehyksiin laittamaani joulukorttia rakkaan possunsa kanssa. Sen hän nappasi kainaloonsa viimekertaisella Ikean reissullamme, ja he ovat kyllä suloinen parivaljakko. <3

 Tänään paistoimme vielä viimeisen satsin pipareita, tällä kertaa kaupan taikinasta. Tein samalla sydämenmuotoisia pipareita kuusta varten, niin kuin aiempinakin vuosina. Koristepipareihin en halua tuhlata itsetehtyä herkkutaikinaa, joten niihin käytän yleensä ostotaikinaa. Niitä omasta taikinasta tehtyjä, parhaita, pipareita on vielä pakastimessa odottamassa joulun juhlahetkiä. Lapsilla oli ilonpäivä, kun he saivat ensin leipoa pipareita, sitten koristella ja vielä syödä omat taideteoksensa.

Keittiössä on ollut uuni kuumana monena päivänä, kun olemme valmistelleet muitakin herkkuja joulua varten. Minä tein peruna-, porkkana- ja lanttulaatikkoa. Ne yhdessä kinkun ja rosollin kanssa ovat minun ja miehen joulupöydän tärkeimmät antimet. Tein myös ensimmäistä kertaa herkullista punajuuriaurajuustolaatikkoa, jonka reseptin sain anopilta. Mies on puolestaan leiponut äitinsä ohjeella piimälimppuja, joista yhden söimme samantien uunituoreena. Pelkään, etten ikinä saisi itse limppuja onnistumaan noin täydellisesti, joten mies saa ne valmistaa jatkossakin.

PIPARIN JA HYASINTIN TUOKSUA PÄIVIISI!

Ihastuttava uutuus: Sir Kolke

Reilu kuukausi sitten pääsin ystäväni luo kylään kivassa naisporukassa. Ystäväni jo valmiiksi tunnelmalliseen tupaan oli ripoteltu toinen toistaan kauniimpia sisustustuotteita, tekstiilejä ja käyttötavaroita. Esineet ja tekstiilit sopivat vanhaan taloon niin hyvin, että olisi voinut luulla niiden kuuluvan kodin vakituiseen sisustukseen. Kyse oli kuitenkin aivan uudenlaisen suomalaisen yrityksen, Sir Kolken, upeista tuotteista ja sen ensimmäisistä kotikutsuista.

"Sir Kolke on suomalainen lifestylebrändi, joka muodostuu ajattomista, puhtaista sisustustuotteista ja asusteista, jotka on valmistettu huolellisesti Suomessa elämän arvokkaita hetkiä varten."

  
Sir Kolken takana on rohkea nuori perheenäiti, Siiri, joka toteutti unelmansa omasta yrityksestä Suomessa valmistettujen, kestävien ja kauniiden tuotteiden parissa. Hänen innoittajanaan on oma isoisä, joka oli viulunrakentaja. Sir Kolken pärekopat, lelut ja keittiövälineet tehdään suomalaisesta puusta. Samoin upea Rusko-puuhevonen. Villamatoissa ja torkkupeitoissa on suomalaista lampaan villaa. Ajattomat Kapiot-lakanat ja -pyyhkeet on valmistettu Suomessa laadukkaasta pellavasta. Sir Kolken valikoimasta löytyy myös säilöntäaineettomia makeisia, käsitehtyjä saippuoita sekä kynttilöitä. Ihastuttaviin Kätkö-lahjapaketteihin on kerätty valmis lahjakokonaisuus muun muassa vastasyntyneelle ja herrasmiehelle.

Budjettini oli hieman rajallinen, joten kaikkia ihanuuksia en voinut kotiuttaa. Jotakin pientä meille kuitenkin päätyi Sir Kolkelta: Lastu-kauha, Aarre-hyrrä, Aamutuuli-luonnonsaippua ja Hillamarmeladi. Tuotteet oli pakattu kauniisti ja mukana tuli tunnelmallinen kuvaus kaikista tilatuista tuotteista.

 

"Kirpeä syksyinen tuuli on raikas ja puhdas. Aamutuuli tuo lempeän tervehdyksen metsästä, sieltä mistä punaiset aarteet ovat juuri kypsyneet. Samaan aikaan raikas ja makea luonnonsaippua Aamutuuli sisältää karpaloa, vadelmauutetta, luomujugurttia, reilusti voipuun voita ja kotimaista rypsiöljyä."

 Ylläoleva Aamutuuli-saippuan kuvaus on hyvin osuva. Sen tuoksu on todella raikas ja suloinen!

 "Uskon, että esineet voivat olla enemmän kuin tavaroita. Jotkut esineet kertovat tarinoita ja niillä on juuret. Ne ilahduttavat aina uudelleen ja vanhenevat arvokkaasti. Parhaimmillaan ne yhdistävät ihmisiä, luovat muistoja ja syventävät ihmissuhteita."

Käyhän ihmeessä tutustumassa näihin ihaniin tuotteisiin Sir Kolken Internet-sivuilla, Instagramissa tai  Facebookissa. Osaa tuotteista voi tilata verkkokaupasta, ja niitä on mahdollista päästä ihastelemaan kotikutsuilla.

Lainaukset ovat Sir Kolken sivuilta. 

Tämä ei ole maksettu mainos, vaan vilpittömän rehellinen mielipiteeni uudesta, upeasta yrityksestä. :)

Havukranssi ja arvonnan voittaja

No nyt saatiin meillekin edes vähän lunta! Olen odottanut lunta jo pitkään, mutta varsinkin viimeisen viikon ajan. Reilu viikko sitten väkersin elämäni ensimmäisen havukranssin, joka laitettiin meidän ulko-oveen, ja enhän minä sitä ole voinut kuvata, kun maa on ollut aivan paljaana. Lumiseen maisemaan kranssi sopii paljon paremmin, niin kuin myös metsästä haettu iso kuusi jouluvaloineen.

Kranssia väkersin puolitoista tuntia ja olin lopulta tyytyväinen aikaansaannokseeni. Tuuli ja tuiverrus on tosin saanut sen jo vähän harottamaan, mutta eiköhän se kasassa pysy. En halunnut kranssiin mitään ylimääräisiä rusetteja tai koristuksia. Minusta se sopii meidän oveen parhaiten tuollaisena pelkistettynä.

Virkattu heijastin on nyt arvottu tyttösen avustuksella. Kiitos kaikille osallistujille! Kauniit kommenttinne lämmittivät mieltä <3

Arpaonni suosi tällä kertaa nimimerkkiä LAURIINA! Hän osallistui arvontaan kommentilla: "Harvinaisen kauniita! Minäkin mukana." Paljon onnea Lauriina! Laitathan minulle pian yhteystietosi (taloahonlaidalla@gmail.com), niin saan heijastimen postiin. :) 

TUNNELMALLISTA LOPPUVIIKKOA!

Kuistin joulua ja vuosi lisää

Tänään kävimme kahden nuorimmaisen kanssa meidän seurakunnan perhekerhossa, jossa vietettiin pikkujoulua. Nyyttäriherkkuja tuli napsittua ihan riittävästi, ja sokeriähkyn varmisti vielä kotona jääkaappiin valmiiksi tehty kaksinkertainen piparitaikina, joka piti leipoa pipareiksi.
 
Meidän kuisti on edelleen listoja vailla, mutta sieltäkin otin pari kuvaa tänne blogin puolelle. Lasten askartelut ovat valloittaneet myös kuistin. Lapset ihastuivat askartelulehdessä olleisiin tonttuihin ja metsäneläimiin ja tekivät niitä innoissaan monena päivänä. Yksi kuistin nurkka on täynnä miehen raksavaatteita ja muuta epämääräistä, sillä niille ei ole tällä hetkellä oikein muuta järkevää paikkaa. Siispä jälleen tällaisia tiukasti rajattuja otoksia.

 Perheemme kaikki muut jäsenet ovat syntyneet kevättalvella ja keväällä, mutta minun synttäreitäni juhlitaan näin joulun alla. Eilen oli siis minun juhlapäiväni! Minä en vanhenemisesta juuri stressaa. Ikä on vain luku ja voin sanoa, että en tunne itseäni läheskään yhtä vanhaksi, kuin mitä ikäni antaisi olettaa. :D Siispä ihan tyytyväisenä otin jälleen vastaan yhden lisävuoden sekä lasten tekemät ihanat kortit ja miehen ostamat korvikset. Yleensä emme miehen kanssa juuri toisillemme lahjoja ostele. Nyt lahjavalinta oli kuitenkin helppo, sillä minulla on jo Kalevalan Vanamo-sarjan kaulakoru ja mies tiesi, että haluaisin vielä saman sarjan korvakorut sekä käsikorun. 

Eilen olimme tytön tanssikoulun joulunäytöksessä. Tyttö on käynyt koko syksyn tosi innokkaasti lastentanssissa ja oli hieno nähdä heidän esityksensä. Pojatkin jaksoivat seurata esityksiä reilun tunnin ajan, kun olimme varustautuneet karkkieväillä. Varmistin vielä illan sujuvuuden laittamalla sekä tytön että pikkuveljen päiväunille. Iltamenot ovat meille aina vähän hankalia, sillä lapset ovat tottuneet menemään nukkumaan jo pian seitsemän jälkeen. Aikaisesta nukkumaanmenosta huolimatta meidän 6-vuotias täytyy herättää täydestä unesta lähes joka aamu, jotta hän ehtii eskariin.

Heijastin-arvontaan voi osallistua vielä keskiviikkoiltaan saakka! :)

2. adventti

Täällä on touhuttu taas monenlaisia jouluisia puuhia. On leivottu pipareita, joulutorttuja ja taatelikakkuja, on askarreltu, kuunneltu joululauluja ja poltettu kynttilöitä. Tänään olimme laulamassa kauneimpia joululauluja oman kylän kirkossa. Olemme myös saaneet vieraita meille kylään ja päässeet itsekin kyläilemään.

Äitini toi meille ihanan amarylliksen ja se kukkii nyt upean punaisena. Toivottavasti siitä on iloa vielä joulunakin. 

 Olen löytänyt pitkin vuotta kirppareilta jouluaiheisia lastenkirjoja, joita sujauttelen välillä joulukalenteriin. Osa joulukirjoista on toki ostettu uutenakin tai saatu lahjaksi. Niitä on ihana lueskella lasten kanssa näin joulun alla. Kesällä löysin myös kirpparilta joulupalapelin, jossa on kaunis ja tunnelmallinen kuvitus.

 

IHANAA TOISTA ADVENTTIA!