Patakaappi ja pariovet

Tässäpä taas vaihteeksi pari kuvaa tuolta talolta. Tätini on jälleen auttanut meitä hurjasti, kun hän on poistanut maalit vanhasta patakaapista sekä pariovista. Patakaappihan oli aiemmin keltainen ja se tulee alakerran WC:n allaskaapiksi. Saa nähdä, minkä väriseksi kaappi tullaan lopulta maalaamaan.

 Pariovet tulevat kuistin ja eteisen välille. Ne ovat nelipeiliset, niin kuin muutkin väliovemme. Nämä pariovet ovat jonkin verran korkeammat kuin muut ovemme, mutta eipä se haittaa, kun näin edullisen ja muuten sopivan löydön teimme. :)

Hauskaa vapunaattoa!

Naamiaisissa

Vappu on jo ihan nurkan takana ja meidän perhekerhossa oli eilen naamiaiset. Lapset odottivat päivää kovasti; naamiaispukuja soviteltiin tohkeissaan kotona päälle ja ne pakattiin tarkasti kassiin ennen kerhoon lähtöä. Meillä on kaikille lapsille vasta tasan tarkkaan yksi hankittu roolivaate, joten valinnan vaikeutta ei ollut. Kun olisi enemmän aikaa, niin olisi hauska ommella lapsille uusia roolipukuja, mutta kivoja leikkejä on näillä olemassa olevillakin saatu aikaan.

 Pojalle mahtuu vielä juuri ja juuri aikoinaan synttärilahjaksi saatu palomiespuku. Tyttö pyysi joululahjaksi prinsessapukua ja saikin siskoltani ihanan tyllihameen, kruunun ja taikasauvan. Balettitossuista ja pyörähdyksistä päätellen hän taitaakin olla jotakin prinsessan ja ballerinan väliltä. Ja kyllä, toisessa kädessä tyttö piti ennen kerhoon lähtöä visusti uutta, juuri avattua, hammasharjaansa. 

Pikkuveli peri tytön vanhan Liberolta saadun norsupuvun ja tössötteli kerhossa niin suloisena pienenä norsunpoikasena. Kotona pikkunorsu päätti hyökätä sievän ballerinaprinsessan kimppuun. Näin käy aika usein silloin, kun tyttösellä on päässään jonkin sorttisia suurempia hiuskorituksia tai muita mielenkiintoisia juttuja, niin kuin nyt tämä kruunu. :D

Ilmeisesti prinsessa tönäisi taikoi taikasauvallaan hyökkääjän pois kimpustaan, sillä seuraavana hetkenä norsurukka oli maassa.

 Iloista vappuviikkoa!

Vanhoja pyyheliinapeitteitä ja muita löytöjä

Hei taas! Täällä on touhuttu viime päivinä monenmoista. Talolla on käyty vähän väliä katsastamassa, kuinka seinien käsittely edistyy. Seinät ovat minusta tosi hyvän väriset, mutta en meinaa uskaltaa laittaa tänne blogiin kuvia, kun uskon, että monen mielestä seinät ovat ihan kamalan tummat ja pilaavat koko talon. :D Eiköhän niitä kuvia tännekin jossakin vaiheessa ilmesty, kunhan saan niitä otettua. Tällä kertaa kuvailen kuitenkin jotakin ihan muuta. 

 Olimme eilen vanhempieni luona, ja äitini kätköistä löytyi vanhoja pyyheliinapeitteitä, jotka 90-vuotias mummuni on tehnyt aikoinaan. Näitä peitteitä on käytetty ennen vanhaan puisen pyyhenaulakkohyllyn  käsipyyhkeiden suojana. Peitteissä on kuja, josta ne saadaan pujotettua hyllyn tankoon. Mummuni tekemissä peitteissä on kauniit kirjaillut kuviot. Itsellä ei kyllä kärsivällisyys riittäisi kirjontaan, on se sen verran hidasta puuhaa. Peitteissä on käytetty paljon väriä, mutta onneksi olen tässä vuosien saatossa oppinut pitämään väreistä. Olen ajatellut laittaa jonkun liinoista ainakin kodinhoitohuoneen kahden ikkunan väliin tulevalle avohyllylle ja mahdollisesti myös keittiöön ja vessaan. Ne tuovat mukavasti raikkautta ja väriä tummille seinille ja niillä on tietenkin myös tunnearvoa.

  Nettiä tutkittuani sain selville, että alla olevassa liinassa on Lumikki metsän eläinten ympäröimänä. Olisihan sen voinut kyllä itsekin arvata. Nämä ovat kyllä tosi kauniita ja herkkiä töitä.

Isäni vanhasta kotitalosta tein myös upeita löytöjä. Satuin mainitsemaan tädeilleni, että tarvitsisimme räsymattoja taloomme ja kohta olimmekin jo mummulani vintillä penkomassa isoa räsymattokasaa. Sieltä löytyi tosi kauniin sävyisiä pitkiä räsymattoja niin monta metriä, että mattojen etsintä taisi loppua tähän. Monia mattoja oli kaksi samanlaista ja ne olivat tosi pitkiä, niin kuin meillä saa ollakin. Netistä olemme katsoneet, että uudet räsymatot ovat aivan hurjan hintaisia, 60 ja jopa 80 euroa metriltä. Noilla hinnoilla olisi tainnut jäädä matot hankkimatta, enkä ole oikein sopivia vanhoja mattoja kirppareiltakaan löytänyt, ainakaan kivan sävyisiä ja keskenään samanlaisia. Olisihan sitä aina voinut itsekin matot kutoa, mutta nytpä ei tarvitse siihenkään hommaan ryhtyä. Enkä olisi takuulla uskaltanut käyttää yhtä reippaasti värejä, jos olisi pitänyt itse valita kuteiden värit. Matot täytyy pestä kesällä ja solmia päät uudelleen sekä tehdä pieniä paikkailuja. Sen jälkeen ne pääsevät kaunistamaan meidän lankkulattioita. Kuvia en vielä matoista ottanut, mutta niitä näette varmasti myöhemmin. Tästä pääset postaukseen, jossa pohdin mattoasioita pari vuotta sitten. Kummasti ne mieltymykset muuttuvat kahdessa vuodessa. Kukapa olisi silloin uskonut, että meidän mattoihimme tulee muitakin värejä, kuin valkoista, harmaata ja vaaleanpunaista. ;)

Parisuhteen hoitoa ja raksajuttuja

Meillä olikin viime viikolla vähän erilainen perjantai miehen kanssa. Miehen työpaikalla oli vuosijuhlat ja saimme pitkästä aikaa kunnolla parisuhdeaikaa. Menimme työporukan kanssa syömään herkullisen kolmen ruokalajin illallisen ja illan päätteeksi saimme vielä aikamoisen musiikillisen elämyksen, kun bändi pääsi lavalle. Musiikki ei ehkä ollut ihan meidän makuumme, mutta hauskahan sitä menoa ja meininkiä oli hetki katsella ja kuunnella.

Me taisimme lähteä pois siinä vaiheessa, kun monet vasta pääsivät vauhtiin, mutta emme suinkaan suunnanneet kotia kohti. Äitini oli tullut lapsia hoitamaan ja hän määräsi meidät yöksi hotelliin. Me teimme kiltisti työtä käskettyä, vaikka vähän jännitti olla ensimmäistä kertaa yö erossa pikkupoitsusta. Hän täyttää kuitenkin jo vajaan kuukauden päästä vuoden, joten tiesin hänen pärjäävän mummun kanssa vallan mainiosti. Poika ei ole saanut tippaakaan korviketta, niin kuin eivät nuo isommatkaan lapset, joten periaatteen naisena en edes harkinnut hankkivani sellaista nytkään. Mieluummin pumppasin säälittäviä puolen desin satseja useampana päivänä talteen, niin nihkeää kuin se olikin. Hyvin oli poika nukahtanut illalla puuron jälkeen maidon kanssa ja yöllä sekä aamullakin oli tutun makuinen maito maistunut pullosta. Päivällä kotiin saavuttuamme minä olin vähintään yhtä iloinen jälleennäkemisestämme kuin poika. Kun normaalisti imetän illan ja aamun lisäksi monta kertaa yössä, niin olo oli vähintäänkin tukala. Onneksi poika tulikin heti tissille ja nautiskeli oikein pitkän kaavan mukaan. Nyt täytyykin aloittaa pojalle imetyksen ohella lehmänmaitotreenit, niin mahdollinen seuraava kerta menee vielä kivuttomammin.

 

Ilta oli kyllä kokonaisuudessaan oikein mukava. Ruoka oli todella hyvää ja seura oli tietysti mitä parhain. <3 On se vain mukava päästä oman kullan kanssa rauhassa viettämään iltaa (ja yötä ;)) ja unohtaa hetkeksi kaikki arkiset jutut ja lapsetkin. Nukuin hotellissa paremmin kuin aikoihin. En herännyt yön aikana kertaakaan ja nukuin jopa puoli yhdeksään asti aamulla. Joku lapsista kun on herännyt jo useamman kuukauden joka ikinen aamu kuudelta (ja siihen yöheräilyt päälle), niin olipas aika virkistävää nukkua välillä myöhempään. Ja miten piristävää onkaan pukeutua välillä hienommin. Mieskin oli niin komeana pikkutakissaan. Ai että! Otimme oikein yhteiskuviakin minusta ja miehestä ennen juhlaa, mutta niin tyytyväinen kuin olinkin asuuni, niin kuviin en kuitenkaan ollut tyytyväinen, joten ne jäävät nyt valitettavasti julkaisematta. :D

Postauksen kuvitus on nyt sitten tällä kertaa kodinhoitohuoneesta. Tykkään tosi paljon tuosta valkoisen ja kauniin ruskean yhdistelmästä.

Mukavaa uutta viikkoa!

Kattokuvia jälleen

No niin! Nyt on suurin osa alakerran sisäkatoista maalattu. Kylpyhuoneen ja saunan katot eivät ole valmiit, joten niitä ei voi vielä maalata. Kiitos kaikille kommenteista (ja tädeille tekstiviesteistä) edelliseen maalauspostaukseen. Aika moni oli sitä mieltä, että kattoa ei tarvitse maalata kolmatta kertaa ja siihen oikeastaan päädyimmekin. Mies keksi, että oksalakkauksen ja ensimmäisen valkoisen maalikerroksen jälkeen hän maalaa pahimmat oksankohdat ylimääräisen kerran ennen toista maalikerrosta. Näin maalipinnasta tuli juuri sopivan peittävä ja kaunis. Tällä tavalla ei kulunut ihan hirveästi ylimääräistä aikaa ja olemme tosi tyytyväisiä lopputulokseen.

Oi, miten valoisaksi talo muuttuikaan valkoisen katon ansiosta! Kun vielä lattiakin maalataan tosi vaaleaksi, samoin ovet ja kaikki listat, niin jaksan uskoa, että kokonaisuus tulee olemaan ihanan valoisa tummahkoiksi käsiteltävistä seinistä huolimatta.

 

Toivottavasti pääsen postailemaan raksajuttuja taas pian!

3-vuotias pikkuneiti

Meidän tyttönen täytti viime viikolla kolme vuotta. Sen kummempia juhlia emme hänelle pitäneet, niin kuin emme pojallekaan hänen täyttäessään viisi vuotta. Minulla kaatuu totaalisesti seinät päälle tässä meidän pienessä asunnossa ja tämän tavarapaljouden keskellä, joten ei ole mitään intoa siivoilla ja järkätä mitään juhlia enää täällä. Pidämme kaikille lapsille sitten kunnon juhlat uudessa kodissa, milloin ikinä sinne sitten pääsemmekään muuttamaan.

 Tyttö sai aamulla pari lahjaa onnitelulaulun kera. Synttäriherkuksi hän halusi muffinsseja. Leivoin niitä edellisenä iltana, ja koristelimme ne sitten yhdessä lasten kanssa synttäripäivänä. Prinsessa-aiheiset muffinssivuoat sekä lautasliinat ostin yllätyksenä ja tyttö oli tietenkin ihan otettu. Onneksi tykkään itsekin kaikesta vaaleanpunaisesta ja tyttömäisestä, prinsessoista sun muista, niin ei tule ainakaan äidin ja tyttären makumieltymysten suhteen juurikaan ongelmia. Vaikka on tuo meidän pikku prinsessa silti aika pippurinen tapaus välillä. <3

Viikonloppukin meni mukavasti. Lauantaina äitini tuli lapsia hoitamaan ja minä pääsin vähän kaupungille humputtelemaan. Tuo kauppojen kiertäminen on kyllä ihan vihoviimeistä hommaa. Monesti ostankin vaatteita netistä, niin saa kotona sovitella rauhassa ja palauttaa sitten sopimattomat tuotteet. Nyt oli ostoslista kuitenkin niin laaja ja sisälsi sellaisia juttuja, joita on vaikea ostaa netistä. Niinpä oli helpompi mennä ihan kivijalkakauppaan asioimaan. Kuusi tuntia juoksin kaupasta toiseen, mutta löysinpä sentään lähes kaiken, mitä listassa oli ja vähän muutakin. 

 Eilen olimme toisessa mummulassa ja pääsimme pitkästä aikaa käymään uimahallissa. Lapset ovat odottaneet uimahalliin pääsemistä jo pitkän aikaa, ja nyt saimme toteutettua senkin homman. Pikkuveli jäi siksi aikaa mummun ja papan hoiviin. Uimahallissa olisi kiva käydä lasten kanssa useamminkin, mutta kun tuo aika on niin vähissä tällä hetkellä. Tai olisihan minulla ja lapsilla päivät pitkät aikaa käydä pulikoimassa, mutta niin uhkarohkea en sentään ole, että lähtisin kolmen uimataidottoman lapsen kanssa yksin uimaan. :D

 

 

Viime postauksen katon maalaukseen liittyvä pulma ratkesi mukavasti. Seuraavalla kerralla taidankin postailla taas raksalta! 

 

Apua pulmaan

Mies on aloittanut talon sisäkattojen maalauksen. Kodinhoitohuoneen katto on nyt maalattu kahteen kertaan ja osa makuuhuoneesta samoin. Maali on hengittävää mattapintaista Auro-maalia. Oletimme, että katon maalaaminen kahteen kertaan riittää, mutta nyt emme ole tuosta ihan varmoja. Laittelen tähän muutaman kuvan, joissa näkyy yhteen ja kahteen kertaan maalattua kattoa. 

Vasemmalla yksi maalikerros (samoin poikittaislaudassa), oikealla kaksi kerrosta.

Vasemmalla kaksi maalikerrosta.

Katon maalaaminen kun ei ole mitään mukavinta ja niskaystävällisintä hommaa, niin mieluusti mies jättäisi maalaamisen kahteen kertaan. Johan siinä aikaakin säästäisi kovasti. Kahden maalikerroksenkin jälkeen oksankohdat näkyvät paikoin jonkin verran tummempina läiskinä, vaikka mies lakkasi ne kahteen kertaan oksalakalla. Periaatteessa katto näyttää näinkin ihan hyvältä, ja voisin sitä tuollaisenakin katsella, mutta mitäs jos esim. auringon paisteessa katto ei näytäkään tarpeeksi valkoiselta vaan tummemmat oksankohdat pistävät liikaa silmään. En tiedä, erottuvatko nuo tummemmat kohdat oikein näissä kuvissa.

Molemmat puolet maalattu kahteen kertaan.

  

Kaksi maalikerrosta.

Vasemmalla puolella kaksi maalikerrosta.

 Sanokaahan nyt tekin mielipiteenne asiasta! Riittäisikö kaksi maalikerrosta vai onko kolmas kerros ihan ehdoton? Myöhemmin tuota kolmatta kerrosta ei ainakaan ruveta enää maalaamaan, joten nyt jos koskaan se olisi tehtävä. Tässä kun ollaan muutenkin jo ylitetty kaikki mahdolliset arviot muuttopäivästä, niin ei kiinnostaisi tehdä enää yhtään ylimääräistä työtä. Voisi kai kuvitella, että kun ensimmäinen arvioitu muuttoajankohta oli jo vuosi sitten jouluna, niin muutama lisäpäivä ei enää tuntuisi missään. Kuitenkin juuri sen takia, että muuttoa on odotettu kuin kuuta nousevaa jo niiiiin pitkään, niin jokainen viivytys ja lisäpäivä tuntuu kuin maailmanlopulta.

Mukavaa torstai-iltaa!