Vanha kaappi omalla paikallaan

Niin kuin se olisi ollut siinä aina! Nämä olivat ensimmäiset sanani, kun saimme viimein kannettua miehen kunnostaman vanhan kaapin omalle paikalleen tupaan. Ostimme kaapin kolme tai neljä vuotta sitten netistä ja haimme sen Vaasasta. Kaappi on ollut säilössä miehen vanhempien varastossa, kunnes veimme sen tädilleni putsattavaksi. Kesälomansa aikana mies kunnosti kaapin. Kaapin pohjan mies uusi kokonaan ja paikkaili monia muitakin puuosia. Kaappi on odottanut koko syksyn kuistissa ja nyt se pääsi vastamaalattuna tupaan.

Kaappi sopii paikalleen täydellisesti ja olen kyllä siihen ihan rakastunut! Kaapin värisävyjä mietimme pitkään, ja päädyimme lopulta Ottossonin Englannin punaiseen pellavaöljymaaliin, jossa on 50 prosenttia valkoista titan zinkkiä. Jätimme ainakin vielä peilien reunukset ja yläosan koristelistan maalaamatta tummemmalla punaisella, niin kuin mies olisi toivonut. Ne ehtii maalata myöhemminkin, jos siltä edelleen tuntuu.

 Kaapin alaosa täyttyi pian lasten kotileikin leluilla, kirjoilla sekä pikkulegoilla. Yläosaankin on jo tiedossa paljon tavaraa. Alakaappeihin on tarkoitus laittaa jonkinlainen nuppi, vaikka helppo ovet on nytkin avata. Yläosan avaimen mies on kuulemma antanut joskus minulle talteen, ja hyvässä tallessa sitä olen pitänytkin. En vain yhtään tiedä, missä! Eiköhän se vielä jostakin putkahda esiin.

Mitäpä olisi huonekalun kunnostuspostaus ilman "ennen"-kuvaa. Löysin kaapista kuvan sellaisena, kuin se oli ostohetkellä. Silloin kaapissa oli rusehtavan eri sävyjä ja vihreää. Kaapista puuttui jalat kokonaan ja pohja oli aivan lahonnut. Kaapista löytyi vuosiluku 1866.

Olen iloinen, että uskalsimme maalata kaapin noin rohkean punaiseksi. Avoimeen väliosaan saa kivasti pieniä asetelmia ja väri sopii hyvin myös jouluun.


IHANIA MARRASKUUN VIIMEISIÄ PÄIVIÄ!

Joulu hiipii kotiin

Täällä on aloitettu viikonlopun vietto mukavasti joulupipareita paistellen. Kaksi nuorimmaista potee ikävää tautia, silmätulehdusta. Sitä meidän lapsilla ei ole tainnut aikaisemmin ollakaan. Luulen, että muistaisin, jos olisin joskus aiemmin yrittänyt laittaa silmätippoja kaikin voimin vastaan taistelevalle lapselle. Pahimmankin makuisen suun kautta otettavan lääkkeen anto on ollut silmätippoihin verrattuna lasten leikkiä. Edes tuota 4,5-vuotiasta ei saa millään järkipuheella eikä edes lahjonnalla ottamaan tippoja suosiolla.

Niin kuin jo aiemmin kerroin, olemme laittaneet jälleen hyvissä ajoin lähes kaikki joulukoristeet paikoilleen ja aloittaneet joulun odotuksen. Punaraitaiset tyynyt ompelin jo monta vuotta sitten vanhaan kotiin, mutta ne miellyttävät edelleen ja sopivat hyvin myös tänne uuteen kotiin. Tätä kotia ajatellen taisin ne silloin aikoinaan ommellakin. Minulla ei ole tarvetta vaihdella sisustusta joka välissä ja ostella uusia sisustustuotteita vain vaihtelun vuoksi. Sitten ostetaan jotakin uutta (yleensä vanhaa) tai ommellaan itse, jos entiset menevät rikki tai tulee muu pakottava tarve.

Wendelinin opetustaulun kaunis talvimaisema sopii hyvin jouluun ja talveen. Sitä on nyt lasten kanssa ihasteltu, kun se meidän varastona toimivasta sisäsaunasta haettiin eilen seinään. Tänäkään jouluna meillä ei siis vielä saunota. Lähes kaikki saunaan tarvittavat rakenustarvikkeet on jo hankittu kiuasta ja kiuaskiviä myöten,  mutta ongelma ydin on juuri tuo, että saunaan on tällä hetkellä niin kätevä varastoida tavaraa, joille ei alakerrassa ole muuta paikkaa. Tässä vuosien varrella on huomannut, että tärkeysjärjestys saattaa muuttua hyvinkin nopeasti ja yllättävästi. On siis hyvin vaikea ennustaa ja arvoida, mikä rakennuskohde on seuraavana vuorossa ja mikä siirtyy yllättäen etujoukosta aivan tehtävälistan hännille.

Äitini ilahduttaa minua lähes joka kerta vanhempieni täällä vieraillessa tuomalla kotiimme jotakin uutta tai pikemminkin vanhaa tavaraa. Kummasti sieltä mummulan kellarin ja kaappien kätköistä löytyy meidän kotiimme sopivaa koristusta ja sisustusta. Pappojeni tekemiä pärekoreja, mummuni kirjailemia ja kutomia liinoja tai äitini tekemiä käsitöitä tuntuu riittävän aina vaan. Viime vierailulla hän toi kauniin vaalean liinan, jonka hän on tehnyt aikoinaan. Liinassa on sievät itse solmitut fransupitsit, ja laitoin sen nyt patakaapin päälle.

Pieni lintukoto -blogissa on meneillään ihana jouluinen kirja-arvonta! Käykäähän osallistumassa! Tästä linkki arvontapostaukseen!

IHANAA VIIKONLOPPUA!

Arvonnan voittaja ja Arabian voipyttyjä

Meillä oli mukava viikonloppu, sillä pääsimme pitkästä aikaa irtautumaan koko viikonlopuksi kotoa rakennushommien ja arkisten askareiden äärestä pienelle hotellilomalle. Serkkupojan synttärit olivat Tampereen reissun päätarkoitus, mutta ehdimme myös piipahtaa siskoni ja hänen miehensä luona, jossa toinen siskonikin oli juuri sopivasti kyläilemässä. Ikeassa vierähti myös useampi tunti, ja monenmoista pientä, mutta tarpeellista tuli hankittua taas kotiin.

Esittelin syksyllä kirpparilta muutamalla eurolla ostamaamme Arabian pientä voipyttyä. Nyt se on saanut kaverikseen kaksi eri kokoista isompaa pyttyä. Suurin voipytty on alunperin ollut mieheni mummun ja keskikokoinen taas on peräisin minun suvultani. Näihin olisi kiva laittaa pian joku joulukukka, vaikkapa amaryllis tai hyasintti.

 

Kirpparilta löysin jokin aika sitten pienen, sievän, Arabian piippuleimalla varustetun lautasen. Ihastuin sen herkkiin ja talvisiin sävyihin. Olen polttanut paksua kynttilää lautasen päällä.

Lopuksi on aika ilmoittaa Villasukka-arvonnan voittaja. Arvontaan osallistui iso joukko lukijoita. Kiitos kaikille osallistujille! <3

Valkoiset pitsivillasukat voitti omakseen Piipe A!

Paljon onnea voittajalle! Laitathan minulle sähköpostilla (taloahonlaidalla@gmail.com) yhteystietosi, niin saan sukat postiin. :)

Herkkukeksejä

Edellisestä postauksesta on taas vierähtänyt tovi. Päivät juoksevat niin nopeasti arkisine askareineen, ettei meinaa perässä pysyä. Nyt käydään jo maraskuun loppupuolta, ja joulu lähestyy pikku hiljaa. Monena vuotena olemme leiponeet jo tässä vaiheessa marraskuuta joulupipareita, mutta nyt halusin testata ihania Wilhelmiina-keksejä. Näitä herkkuja olen maistellut aikaisemmin ystävien luona, mutta nyt vasta innostuin leipomaan niitä itse. Ohjeen löysin Kinuskikissan sivuilta, ja kekseistä tuli kyllä hieman liian herkullisia. Nämä kun pakkaa kauniisti, niin tulee kiva pieni vieminen vaikka kyläpaikkaan.

Lasten kanssa ripottelimme jo viime viikolla joulukoristeita tupaan, ja sohvatyynyihinkin vaihdoin jouluiset päälliset. Kynttilöitä on myös polteltu ja joululauluja kuunneltu ahkerasti. Kyntteliköt vielä puuttuvat ikkunalaudoilta. Ehkäpä nekin voisi jo laittaa paikoilleen.

 Meidän 4-vuotias tyttö on ahkera askartelemaan, ja harva se päivä pitäisi olla keksimässä askarreltavaa tai ainakin olla antamassa tarvikkeita vapaata liimailua ja leikkailua vartten. Vapaan askartelun tuloksena on syntynyt niin paljon kortteja, että niitä on lähetelty ja annettu sukulaisille, ja isikin sai isänpäivänä tytöltä neljä korttia. Eilen aamulla ajattelin pitkästä aikaa ilahduttaa tyttöä ohjatulla askartelulla, ja niinpä teimme pikkuveljen ja tytön kanssa kauniit jouluenkelit. Enkelit pääsivät makuuhuoneen oveen. Joulukuun tullessa aion sujautella muutamiin lasten joulukalenterin luukkuihin joitakin askartelutarvikkeita ja lupauksen askartelutuokiosta.

Vielä loppuun muistutus blogini villasukka-arvonnasta! Arvontaan pääset osallistumaan tästä. Arvonta päättyy maanantai-iltana.

 ILOISTA LOPPUVIIKKOA!

Apua värivalintoihin

Nyt ovat hyvät neuvot kalliit! Olemme testailleet jo monta viikkoa eri väriyhdistelmiä vanhaa kaappia varten, mutta emme osaa päättää, millä väreillä sen maalaamme. Tätä kaappia en ole blogissa tainnut aiemmin esitelläkään ja jätän tarkemman esittelyn nytkin siihen ajankohtaan, kun kaappi on valmiiksi maalattu ja paikoillaan tuvassa. Kaappi oli todella huonokuntoinen ja mies joutui paikkailemaan sitä monesta kohtaa. Tämän takia kaapin aiempaa väritystä ei oikein pystytty säilyttämään. Alkujaan kaappi oli maalattu ruskealla ja vihreällä.

Minusta kaapin voisi maalata kauttaaltaan yhdellä ja samalla värillä, mutta mies haluaa siihen ehdottomasti vähintään kahta väriä, niin kuin on ennen vanhaan tavattu tehdä. Kaappi tulee meillä ruokailutilan nurkkaan, jossa lasten kotileikit ovat tällä hetkellä. Keittiössähän meillä on tuota vanhaa vihreää (övedsgrön laimennettuna) kaapeissa, joten sitä voisi käyttää kaapin nurkkiin, kaapinovien peilien reunuksiin ja muihin kohtiin, jossa on alunperinkin ollut toista väriä. Tästä postauksesta näet meidän keittiön vihreät kaapit sekä myös tuon ruokapöydän päässä olevan seinän (kolmas kuva, päätyikkunan vasemmalla puolella oleva seinä), johon kaappi tulee.

Övedsgrön 75% ja engelska röd 25%

Kokonaan vihreäksi emme kaappia kuitenkaan halua, vaan olemme päättäneet maalata sen punaiseksi. Meillä on  Ottossonin Engelaska röd -pellavaöljymaalia ja olemme koittaneet löytää siitä sopivaa sävyä laimentamalla maalia valkoisella (vit titan zink). Englannin punainen maali on sellaisenaankin hieno ja vanha sävy, mutta sitä aiomme käyttää tuvan vanhan puusohvan ja toisen ison kaapin maalaamiseen, joten emme halua samaa väriä ihan joka paikkaan. 

Itse tykkään paljon tuosta vaaleanpunertavasta sävystä (röd 25% - vit 75%), jolla kaappi on nyt lähes kauttaaltaan pohjamaalattu.  Maali kuultaa vielä läpi. Se sopisi mielestäni hyvin keittiön vihreisiin kaappeihin ja muuhun melko pastelliseen tunnelmaan. Tämän punaisen sävyn kaveriksi sopisi tuo ylläolevassa kuvassa näkyvä vihreä (övedsgrön 75% - vit titan zink 25%) tai vielä vaaleampi vihreän sävy. Yksi vaihtoehto olisi jättää vihreä kokonaan kaapista pois ja maalata kaappi tällä vaaleimmalla punaisella ja peilien reunat ja muut koristeet joko 50 tai 100 prosenttisella punaisella. Jokin tumma ruskean sävy voisi sopia myös hyvin tuon vaaleanpunaisen kanssa.

Vaikka tykkäänkin tuosta roosanpunaisesta, niin minua mietityttää, onko se sittenkään hyvä valinta. Mietin jo tulevaa joulua ja sitä, miten tuo kaappi sointuisi (tai pikemminkin ei sointuisi) yhteen joulunpunaisen kanssa. Joulu on toisaalta lyhyt aika, joten ei kai sen mukaan kannata koko muuta sisustusta suunnitella.

Engelska röd 50%.

Engelska röd 50%, övedsgrön 75%, engelska röd 25%.

  Aluksi pidin parhaana vaihtoehtona tuota 50% vahvuista punaista sävyä, mutta se näyttää jossakin valossa turhan oranssilta. Eipä se näissä kuvissa kyllä yhtään oranssilta vaikuta. Jotenkin tuo tummin punainen olisi varma vaihtoehto, kun sitä on käytetty niin paljon vanhoissa huonekaluissa ja taas tuo vaalein olisi minun näköiseni valinta. Sen sijaan tuo keskimmäinen, 50%, väri tuntuu jotenkin tylsältä vaihtoehdolta, vaikka se voisi olla aivan nappi valinta.

Ylhäällä englannin punaista 25%, keskellä 100% ja alhaalla 50% .

Alla olevassa kuvassa näkyy vihreällä osa niistä kohdista, jotka on alunperinkin maalattu eri värillä. Vaalea vihreä on 25% övedsgröniä, mutta se näyttää haaleammalta, koska ensimmäinen kerros on ohennettu vernissalla.

Engelska röd 25%

Tätä hommaa vaikeuttaa se, että mies on arkisin valoisan aikaan töissä. Hän on tehnyt näitä maalikokeiluja iltaisin pimeässä,ja minä olen sitten yrittänyt tutkailla ja ikuistaa niitä päivänvalossa. Kunhan oikeat sävyt löytyvät, niin sitten toki onnistuu lampunvalossakin maalaus, mutta on tämä vähän hankalaa, kun pitää aina odottaa seuraavaan viikonloppuun, että mieskin voi katsella sävyjä luonnonvalossa. 

Haastetta tuo myös se, että ruokapöytä on myös vielä maalaamatta ja senkin tulisi lopulta sointua huoneen kaikkiin muihin väreihin. Myöskään pitkälle seinänvieruspenkille, jonka mies tekee aikanaan kaapin viereiselle seinälle, ei olla vielä maalisävyjä päätetty. Sen takia itse haluaisinkin, että yhteen huonekaluun tulisi aina vain yhtä väriä, ettei kohta tulisi sitä ongelmaa, että kaapissa on punaista ja vihreää, penkissä punaista ja harmaata, pöydässä vihreää ja harmaata jne. Periaatteessa kaikki huonekalut sopivat toisiinsa, mutta kokonaisuus on varsinainen värien sekametelisoppa! Helpointahan olisi maalata kaikki valkoiseksi tai vaaleanharmaaksi, niin ei tulisi liian sekavaa kokonaisuutta, mutta meidän kotiin sopii rohkeampikin väritys ja tykkäämme väreistä, joten jotakin on keksittävä. Pakko kai se on vain mennä huonekalu kerrallaan ja toivoa, että sopivat, toisiinsa sointuvat, sävyt lopulta löytyvät.

Tuntuu, että hyviä värivaihtoehtoja on liiankin paljon ja kuitenkaan ei tiedä, mikä niistä olisi loppujenlopuksi se paras väri kaapille. Kaappia kun ei ihan heti haluta alkaa maalata uudestaan. Haluan kaapin jouluksi paikoilleen tupaan, mutta emme pääse maalaamisessa eteenpäin, kun emme tiedä, mitkä värivaihtoehdot valitsemme. Tulevana viikonloppuna olisi kuitenkin tarkoitus maalata kaappi kertaalleen oikealla päävärillä, joten siihen mennessä pitäisi päätös tehdä.

Ottakaahan rohkeasti kantaa ajatuksiini ja värivaihtoehtoihini! Mitkä olisivat parhaat värit meidän tuvan kaapille?

 JÄÄN MIELENKIINNOLLA ODOTTAMAAN KOMMENTTEJANNE!

Villasukka-arvonta!

Äitini oli viikolla meillä yötä ja pääsimme miehen kanssa pitkästä aikaa elokuviin. Kävimme katsomassa Tuntemattoman sotilaan, ja todella hyvähän se oli kaikessa kauheudessaan. Vietin myös päivän kaupungilla shoppailemassa. Tämä ei ole mitään lempihuviani, mutta talvisaappaita ja muita vaatteita etsiessä on kivempi päästä välillä sovittelemaan vaatteita kauppaan, vaikka monesti tilaan vaatteita netistäkin.

Mietin tuossa alkusyksystä, että ennen joulua olisi taas mukava järjestää arvonta teille ihanille lukijoille. <3 Kauaa ei tarvinnut arvontapalkintoa miettiä, kun noita pitsisukkia on tullut kudottua viime aikoina. Arvon nyt siis kaikkien arvontaan osallistuvien kesken luonnonvalkoisesta Seitsemän Veljestä -langasta kudotut noin kokoa 38 olevat pitsisukat. 

 

 Tässäpä arvonnan säännöt, olkaa hyvä!

1 arpa kaikille tähän postaukseen kommentoineille

2 arpaa lukijoille (Blogger tai Bloglovin'), myös uudet lukijat

3 arpaa, jos jaat linkin arvontaan blogissasi

Ilmoitathan kommentissasi, monellako arvalla olet mukana! Anonyymit, muistakaahan laittaa kommentin perään kunnon nimimerkki/sähköposti, jotta saan teihin yhteyden mahdollisen voiton osuessa kohdalle. Linkittäessäsi voit käyttää viimeistä kuvaa. Arvonta päättyy 20.11.2017.

ONNEA ARVONTAAN!

Operaatio Joulun Lapsi

Tänä vuonna saimme viimein tehtyä jotakin, mitä meidän on pitänyt tehdä jo monena aikaisempana vuotena, mutta aina se on vain jäänyt. Kokosimme isompien lasten kanssa joulupaketit, jotka jaetaan Operaatio Joulun Lapsi -kampanjan kautta Romanian ja Moldovan vähävaraisille lapsille jouluksi.

Aikaisempina vuosina asiaa on hankaloittanut se, että olen muistanut koko kampanjan niin myöhään, etten ole enää ehtinyt hankkia kaikkia pakettiin tarvittavia vaatteita ja tavaroita. Nyt olin liikkeellä hyvissä ajoin; ostin ensimmäiset vaatteet jo viime keväänä alennusmyynneistä valmiiksi. Muutenkin olen ostanut tavaroita pikku hiljaa alennusmyynneistä ja yleensä silloin, kun olen ollut yksin kaupoilla. Näin olen välttynyt siltä, etteivät omat lapset kinua myös kaupassa kaikkia mahdollisia leluja ja söpöjä vaatteita itselleen. Villasukat ja lapaset kudoin itse.

 Lapset eivät olleet oikeastaan edes nähneet paketin leluja ja tarvikkeita, sillä olin piilottanut ne aina jemmaan. Pari viikkoa sitten pikkuveljen päiväunien aikaan kaadoin kaikki tavarat kassista pöydälle ja rupesimme 4- ja 6- vuotiaiden kanssa kokoamaan paketteja. Kumpikin sai tehdä paketit oman ikäiselle lapselleen. Luettelin Operaatio Joulun Lapsen nettisivuilta löytyvästä luettelosta yksitellen, mitä pakettiin tarvitaan ja lapset saivat etsiä kasasta kaikki tarvittavat vaatteet, lelut, värikynät sun muut. Tämä oli lasten mielestä tosi hauskaa puuhaa!

Kaikki sujui niin hyvin, että ensi vuonna taidan ottaa lapset mukaan myös lahjojen hankintaan. Lapset taisivat ymmärtää, että paketit menevät tosi köyhille lapsille, joille tämä on luultavasti ainut kunnon joululahja, joten he eivät olleet lainkaan kateellisia, vaikka ihailivatkin toki monia kivoja leluja ja muita juttuja. Eskarilainen tosin kysyi ihmeissään, että onko siellä maassa vain kaksi köyhää lasta, kun teimme vain kaksi pakettia. <3 Ensi vuonna taitaa pikkuvelikin saada tehdä oman pakettinsa.

Onhan tällaisen joulupaketin kokoamisessa enemmän hommaa, kuin rahan tiputtamisessa kolehtihaaviin tai siirtämisessä tililtä toiselle. Mutta varsinkin lasten kanssa ja ihan muutenkin tällainen konkreettinen lahja tuntuu jotenkin luontevammalta ja henkilökohtaisemmalta ja tietää, että lahja menee varmasti perille. Suomessakin toki riittää autettavia lapsia ja perheitä. Toivon ja rukoilen, että auttajia riittää tänäkin jouluna perheille niin kotimaassa kuin maamme rajojen ulkopuolellakin.

Jos kiinnostuit Joulun Lapsi -paketin teosta, niin vielä on hyvin aikaa koota oma paketti! Listan pakettiin tarvittavista tuotteista sekä muita hyödyllisiä ohjeita löydät  täältä. Sivuilta löydät myös pakettien palautuspisteet. Paketit täytyy palauttaa 13.-20.11. välisenä aikana. Viime vuonna kenkälaatikkopaketteja on lähtenyt Suomesta yli 37000, joten ihan pienestä operaatiosta ei ole kyse!

 Näin lähti marraskuu käyntiin ja heti jouluaiheiselle postauksella! Tästä se joulunodotus kunnolla alkaa, ainakin täällä Ahonlaidalla!

MUKAVAA MARRASKUUTA!