Virkattu tyyny kukkaneliöistä

Kyselin aiemmassa postauksessa (klik) mielipidettänne siitä, tekisinkö 
kukkaneliöistä tyynyn vai tytölle päiväpeiton. Suurin osa teistä oli 
peiton kannalla, mutta tyyny niistä nyt tällä kertaa kuitenkin syntyi. :)
Kiitos silti lukuisista kommenteistanne ja ehdotuksistanne. Niitä 
lukiessani sain mielestäni melko upean idean tytön päiväpeittoa varten
 ja se onkin seuraavana - tai ainakin sitä seuraavana-  käsityölistallani. :)

 

Kukkaneliöiden kukan ohje löytyy täältä (klik) ja kukan ympärille

muodostuvan neliön ohje löytyy täältä (klik). Langan merkki on Sublime 
Egyptian cotton dk ja itse käytin koukkua numero 2,5. Yhdistettyäni neliöt 
toisiinsa virkkasin vielä pitsin reunaan. Neliöitä oli tosi helppo ja nopea 
tehdä, lankojen päättely ja neliöiden yhdistäminenkin vielä menetteli, 
mutta tuossa virkatun osan omepelmisessa tyynykankaaseen käsin meni 
monta iltaa. Hidasta ja ärsyttävää puuhaa, sanon minä! Mutta tulipahan 
valmista. Lankoja olisi toiseenkin samanlaiseen tyynyyn, mutta ainakaan
heti en sitä aio tehdä, sillä muitakin keväisiä juttuja on sohvalle syntymässä. 

Ihania aurinkoisia kevätpäiviä!

Taas juhlitaan

Lasten synttäreiden juhlinta jatkui eilen, kun saimme joukon sukulaisia

vieraaksemme. Tyttö oli aluksi aivan hämillään, kun heräsi päiväunilta ja 
talo oli täynnä ihmisiä. Poika otti kaiken ilon irti uusista leikkikavereista, 
jotka serkkutyttöä lukuunottamatta olivat kaikki aikuisia. :)
 

 

 
Poika toivoi Martti-kakkua, joten sellainenhan oli saatava. Erehdyin 

googlaamaan "Martti-kakun" ja voi apua, mitä taideteoksia jotkut ovat
tehneetkään! Tuo kakunkoristelu kun ei ole mitään lempipuuhaani, niin 
menin sieltä, mistä aita on kaikkein matalin;  leivoin kakun ja laitoin
pojan Martti-leluauton kakun päälle. ;) Poika oli joka tapauksessa hyvin 
otettu tästä äidin luomuksesta. Kakku on siis mehevä minttusuklaakakku, 
jonka ohjeen löydät aiemmasta postauksestani (klik). 

1-vuotiaan kermavaahdonottokuva, suvun perinne

Tytön kakun päälle yritin väkertää jonkinlaisen hyvin yksinkertaisen sokerimassakoristelun. Oli ihan riittävän hermostuttavaa puuhaa noiden 
pallojen pyörittely. :D Ei ole tosiaan ihan minun juttuni tämä kakun 
koristelu, kun siihen ei kertakaikkiaan riitä yhtään intoa. Mutta niinpä 
vain selvittiin näistäkin juhlista ja lapset saivat ihan kivat kakut. :) 
 

 

Tänään ei tytön päiväunien aikaan tarvinnut pojan kanssa kauaa miettiä

tekemistä, kun riensimme uusien lelujen kimppuun. Kokeilimme kaikkia  

pojan uusia palapelejä ja pelejä, luimme uudet Miinat ja Manut sekä 

rakensimme tytön saaman duplo-prinsessanlinnan ja pidimme jäätekökioskia

jäätelöduploilla. Uutta soivaa laulukirjaa olemme myös laulaneet ahkerasti. 

Siinä on niin ihania vanhoja lasten lauluja ja kivoja uusi tuttavuuksia. 

 

Pojan paita Benetton, mummun ja papan Italian tuliainen

Tytön mekko on tätini virkkaama

Uuden tyynyn testausta :)

Niin mukava kun näitä juhlia onkin suunnitella ja järjestää, niin ihan hyvä silti, 
että lasten seuraaviin juhliin on vuosi aikaa. Miehellä tosin on syntympäivät
ensi viikonloppuna, mutta hän ei nyt taida juhlia saada. Lupasin etsiä pienimmän
kakkuvuokani ja tehdä hänelle siihen kakun. ;) Kakkua kun on viime aikoina
syöty aivan tarpeeksi ja liikaakin. 

Lumitöitä ja lasten leikkejä

 

Nämä valoisat aamut ovat saaneet meidänkin lapset heräämään aikaisemmin 

kuin aiemmin. Varhaisen heräämisen lisäksi tyttö valvoi viime yönä kahteen 

otteeseen tunnin tai kaksi. Mitään vaivaa ei näyttänyt olevan, ihan vain olisi 

leikkimään halunnut lähteä keskellä yötä. Olo on siis kaikkea muuta kuin 

virkeä. Lyhyen yön väsyttämänä tyttö oli jo yhdeksältä unessa vaunuissa ja 

me pojan kanssa vietimme aktiivisen tunnin ulkona lunta kolaten. Taisikin 

olla jopa toinen kerta tänä talvena, kun tarvitsi lumikolaan tarttua. :) Poikakin 

jaksoi juosta pienen kolansa kanssa niin reippaana äidin pikku apulaisena. 

 Kevättä odotan jo kovasti, mutta enpä silti jaksa tästä lumesta hirveästi 

harmistua. Poishan se sulaa ihan kohta kuitenkin. Tästä lähenevän 

kevään tuomasta valosta olen niin iloinen! Lapset menevät seitsemän 

maissa nukkumaan, ja juuri eilen tajusin lapsia nukuttaessani, että ulkona 

ei ole vielä tuohon aikaan aivan pimeää. Valo on niin piristävä ja upea asia!

 

 

 

 Äitini tuli tänään lapsia katsomaan, ja minä pääsin kampaajalle. On aina

yhtä rentouttavaa istua pari tuntia yksin ja lukea rauhassa lehtiä, kun ei 

tarvitse siirrellä lehden päällä istuvia ja tepastelevia lapsosia pois lehden 

päältä. Mitään radikaalia en ole hiuksilleni tehnyt moniin vuosiin. Vähän

väriä ja pitkien hiusten tasausta sekä kerroksia. Vähän tylsää ehkä, mutta

muuhun en rohkene. Lyhyempi polkkamalli minulla on ollut viimeksi yli 

kymmenen vuotta sitten ja silloin vannotin itselleni, että ei ikinä enää.

Kummasti tuo väri ja hiusten tasaus kuitenkin antaa ryhtiä ja uutta ilmettä. :)

Aamupäivällä poika pisti ravintolan pystyyn ja loihti äidille ja siskolle

herkkuja. Tyttökin oli kovasti leikissä mukana, ja tuttikin pysyi 

kummasti suussa, joten virkkaamani ruuat säilyivät tällä kertaa kuivina. 

 

Tyttö on viime viikkona harjoitellut sinnikkäästi kävelyä ja harjoitus on 

nyt palkittu. Enää ei pyllähdetä kumoon joka viidennen askeleen jälkeen 

vaan kävellään mallikkaasti huoneesta toiseen edestakaisin. Hyvin saman 

ikäisenä oppi myös poika aikoinaan kävelemään. Tuntuu kyllä ihmeelliseltä,

että kohta tuo äidin ja isin pieni vauveli on jo taapero! Ei voi ymmärtää tätä

ajan kulumista. Mutta ihanaahan se on, kun lapset kasvavat ja kehittyvät. 

Näinhän sen pitääkin mennä. :) 

 

 

Piristävää loppuviikkoa!

 

 

Kaverisynttärit

Eilen juhlimme lasten yhteisiä kaverisynttäreitä. Poikahan täytti helmikuun 

lopussa 3-vuotta ja tyttö täyttää ensi kuun alussa yhden vuoden. Vilinää ja 

vilskettä riitti, kun omat ja parin ystäväperheen lapset ottivat tilan haltuunsa.

Juhlissa tarjottiin kinkkupiirakkaa (jonka unohdin kuvata), mansikkainen 

Brita-kakku, suklaakuppikakkuja Dumle-kuorrutteella sekä pojan kanssa leivottuja 

veturi- ja sydänpikkuleipiä. Varoitus mahdollisesta kuva- ja pastelliähkystä! ;)

Yhteissynttärit onnistuvat aika kivasti vielä, kun lapset ovat sen verran

pieniä. Muutaman vuoden päästä poika ei ehkä enää kauheasti arvosta

näitä äidin pastellihömpötyksiä vaan vaatii jonkun oikean, hieman 

poikamaisemman, teeman synttäreille. Näitä pastellisävyjä meillä vaan 

tuppaa ilmestymään nykyään aikkialle. :) Pojan iloksi ostin kuitenkin 

pastelli-iloitteluani sotkemaan kertakäyttöisiä Salama-mukeja, -lautasia ja

 -servettejä lapsia varten. Pitäähän sitä nyt ajatella vähän päivänsankareitakin 

eikä vain äidin turhan tarkkaa ja rajoittunutta väri- ja koristelumakua. :)

 

Kuvassa tyttö syö lautasta, mutta sai hän sentään kakkuakin maistaa 
elämänsä ensimmäistä kertaa. Ei oikein maistunut, mutta hyvä niin. :)
Ihmeen hyvin hän aina tyytyykin leipään, kurkkuun tai muuhun 
terveellisempään, kun muut syövät herkkuja. Eiköhän sekin aika pian 
koita, kun hän oppii vaatimaan samoja herkkuja, kuin muillakin.
 

Paketeista paljastui kivoja ja mielenkiintoisia juttuja. :)

Pojan paita H&M, farkut Lindex

Tytön mekko Kappahl, Newbie

  

Ompelin Tilda-kankaista helppoja viirinauhoja koristeiksi ja pujotin ne 
juuttinaruun. Noihin viirinauhoihin, niin kuin kaikkiin muihinkin sisustukseen 
liittyviin muotivillityksiin, lämpenen noin kahden vuoden viiveellä. ;) Pom 
pomeillekin olen jo melkein lämmennyt, mutta niitä en saa varmaan koskaan 
aikaiseksi väkertää, kun ei tuo paperiaskartelu ole koskaan ollut oikein mieleeni. 
Viirejä oli tosi nopea ja helppo tehdä ja näyttävät minusta kivoilta. Nykyisen 
asuntomme katto on niin kamalan värinen, että se täytyi leikata joka kuvasta pois.

Sellaiset juhlat meillä! Viikon päästä olisi vuorossa kekkerit sukulaisille. :)

Hääpäivän mietteitä

Vietämme tänään viidettä hääpäiväämme, mutta juhlistimme päivää ennakkoon jo
viikko sitten. Saimme ilmaiset liput Lauri Tähkän ja Juha Tapion yhteiskonserttiin, 
joten käytimme tilaisuuden hyväksi ja lähdimme kahdestaan ulos. Kävimme ensin 

ravintolassa syömässä ja sovimme, että tänä iltana ei saa puhua lapsista eikä rakentamisesta. Nuo kun ovat olleet lähes ainoat puheenaiheet viime aikoina. 
Aika hyvin taisimme onnistua, vaikka mies kyllä ehdotti, että jos ei varsinaisesta 
talon rakentamisesta saa puhua, niin mitenkäs olisi pihasuunnitelma. Muutaman
pihakoivun, juhannusruusun ja syreenin taisimme sijoittaa illan aikana. :D

Me kun emme enää mitään ihan kaksikymppisiä ole, niin väsyhän siinä

tuli ennen kuin odotettu Juha Tapio pääsi lavalle joskus ennen puolta yötä. 
Olimme tosin kuulijakunnasta sieltä nuorimmasta päästä; keski-ikä taisi olla 

pitkästi yli 40. Hieman huvitti, kun itse haukottelimme jo kymmenen 
jälkeen ja ympärillä jammaili kymmenittäin viisi- ja kuusikymppisiä. :)

Juha Tapiosta tykkäämme molemmat paljon ja olemme käyneet häntä
kuuntelemassa useamman kerran ihan sieltä hänen pitkätukkaisista 
alkuajoistaan lähtien. :D Kaikki levytkin taitavat löytyä kaapista. 
Juha Tapiolla on useita tosi kauniita ja koskettavia sanoituksia.

Kotonakin oli mennyt kaikki hyvin ilman äidin iltamaitotarjoilua
(säälittävät 50ml sain pumpattua hätävaraksi). Tyttö nukkui suloisesti
mummun sylissä tullessamme yöllä kotiin. Loppuyö sitten 
tankattiinkin normaaliin tapaan melkeinpä tunnin välein (!). 

Häämme viisi vuotta sitten olivat juuri meidän näköiset, ja niistä on jäänyt 
ihania muistoja. Ainut asia, mikä meitä molempia harmittaa on häidemme 
valokuvaus. Varsinaiset hääkuvat otti onneksi ammattitaitoinen kuvaaja 
valokuvaamossa, mutta tarkoitan siis hääjuhlan kuvaamista. Hääjuhlassa
ja sitä ennen olleessa siunaustilaisuudessa kuvat otti miehen valokuvausta 
harrastava kaveri meidän järjestelmäkamerallamme. Voi kun olisimme edes 
tajunneet antaa hänen käyttää omaa tuttua kameraansa, niin kuvat olisivat 
voineet onnistua paljon paremmin. Itsekään emme tuolloin  vielä tajunneet 
sitäkään vähää valokuvauksesta kuin tänä päivänä, niin emme tajunneet 
panostaa häiden ikuistamiseen tarpeeksi. Pääasiahan tietenkin on, että häistä 
on ylipäätään kuvia muistona, vaikka ne eivät aivan priimalaatuisia olekaan.

Studiokuvassa kävimme jo viikkoa ennen häitä. Valokuvaamo oli toisella
paikkakunnalla, emmekä halunneet, että hääpäivänä tulee kamala kiire. 

Kävin ottamassa hääkampauksen ja -meikin myös valokuvausta varten, joten

hiukset ja naama olivat samassa kuosissa kuin hääpäivänä. Studiokuvauksen

jälkeen otimme vielä itse jalustalla kuvia miehen sukulaisten omistaman

upean reen kanssa. Ehkä olisi ollut järkevintä pyytää valokuvaaja ottamaan

meistä nuo rekikuvat jossain kauniimmassa miljöössä ja jättää studiokuvat

kokonaan pois. Mutta eipä aina järki leikkaa ennen kuin vasta jälkeenpäin. 

Yksi asia, jossa olen ihan valtavasti kasvanut iän karttuessa on omille mokille

ja kommelluksille nauraminen. Nuorempana saatoin hävetä jotakin noloa
tilannetta päiväkausia aivan paniikissa. Tämä oli aasinsilta loppukevennykseen: 
käykäähän ihmeessä katsomassa parin vuoden takainen hääpäiväpostaukseni (klik). 
Siellä on niin upea, mielenkiintoisen mallinen kuvakollaasi meidän häistä, että
 oksat pois. :D Ja voitte vain arvailla, kuinka kauan minulla meni tuon mahtavan kollaasiluomuksen tekemiseen ja kuvien asetteluun, kun ei tuo Gimp ollut mikään 

paras ystäväni tuolloinkaan. Minua naurattaa tuon kollaasin malli edelleen. :)

Tänä hääpäivänä mielessä oli näemmä monenlaisia hieman sekavia 
ajatuksia. Tällainen astetta epämääräisempi, aiheesta toiseen 
pomppiva postaus sallittakoon aina välillä. :)

Matot mietinnässä

Mattoasiat ovat olleet kovasti mietinnässä viime aikoina. Meillä on ollut pari 
vuotta olohuoneen lattialla monessa postauksessa näkynyt suuri nukkamatto. 
Se on ihanan pehmoinen ja mukava takapuolen alla, kun sen päällä päivät pitkät 
leikitään. Mutta eihän tuo nukkamatto tyylillisesti minua oikein miellytä. Nyt 
vanhempani toivatkin meille äitini kauan sitten kutomat ja pitkään käytössä 
olleet valkoiset räsymatot, ja ne sopivat minusta paljon paremmin tyyliimme. 

Viime aikoina olemme miettineet myös tulevan talomme mattoja. Sinne 
haluaisimme myös räsymatot; sellaiset perinteiset pitkät ja kapeat. Minulla 

vain on sen verran suppea värimieltymys, että hetken saa hakea sopivan värisiä 
mattoja. Toiveena olisi siis löytää melko hempeitä, mahdollisesti pastellisävyisiä 
mattoja. Valkoinen, harmaa ja beige ovat toki myös sallittuja värejä. Vanhat 
räsymatot ovat yleensä aika riemunkirjavia, joten ne eivät tule kysymykseen.

Aiemmin en ole löytänyt nettikaupoista oikein mitään mattoja edes sinne päin.
Nyt kuitenkin bongasin Ellokselta useampia varteenotettavia räsymattoja. Vaaleanpunasävyinen Björkö-matto on väriltään sellainen, jota voisin jopa
melkein harkita. Toinen vähän neutraalimpi vaihtoehto on Viola-matto. 
Sen voin hyvinkin kuvitella vaaleille, leveille,  lattialankuillemme. :)

Björkö-räsymatto ja Viola-räsymatto. Kuvat Ellos.

Yksi vaihtoehto on tietenkin teettää matot juuri sopivan värisistä kuteista. 

Mahtaa vain olla aika hintavaa puuhaa. Tai niin ainakin luulisin sen paremmin

asiaan perehtymättä. Meillä on suvussa kyllä kangaspuutkin olemassa, joten 
periaatteessa matot voisi kutoa itsekin. Voisi olla ihan mukavaa hommaa. Tosin 
ajatuskin koko talon mattojen kutomisesta itse hirvittää. Ehkä siinä olisi kuitenkin
vähän liikaa hommaa, kun tuo loimien luominenkin on minulle aivan hepreaa. 
Minun pitäisi varmaan opetella sitä, ettei kaikkea mahdollista tarvitse tehdä itse. ;)

Luulenpa, että uusia mattoja ostamme vasta sitten, kun olemme jo muuttaneet
ja sisustuksen väritys on muuten kutakuinkin selvillä. Toki, jos täydellinen 
räsymatto tulee vastaan, niin en varmaan epäröi tehdä kauppoja jo aiemmin.  


Postaustahti on taas välillä vähän  hidasta, mutta eihän anneta sen häiritä. 
Mukava, kun pysytte silti kuulolla! :)

Virkattu piparkakkureunainen kori

Olen virkannut joskus pojalle vaaleansinisen lelukorin, ja nyt oli

aika tehdä tytölle vastaava vaaleanpunainen. Kuteena käytin tällä 
kertaa kilon Eko-ontelokudetta ja sen loputtua tein pitsireunuksen 
saman värisellä Lilli-ontelokuteella. Korin halkaisija on noin 30cm ja
korkeus reunuksen ollessa käännettynä 20cm. Ohje on omasta päästä.

 Pienen tyttösen korista kun on kyse, niin piparkakkureunushan 
siihen oli tehtävä. :) Työn loppuvaiheessa käänsin työn ja tein kolme
viimeistä kiinteää kerrosta sekä piparkakkureunuksen toiseen suuntaan 
niin, että reunan kääntämisen jälkeen oikea puoli jää näkyviin. 

 Kuvat otin meidän vieras/työhuoneessa, jota en ole tainnut aiemmin blogiin 
 kuvatakaan. Se kun tuppaa olemaan meidän romuhuone, joka ei ole oikein 
koskaan edustuskunnossa. Vierassänkynä/sohvana meillä on siellä tuo 
Ikean Hemnes, joka on kyllä ihan kätevä, vaikkei tuo lastulevy ihastutakaan. 

Sohvan kanssa samalla kertaa ostimme nuo jättikokoiset tyynyt (kaikkiaan 
5kpl), joihin tein Ikean kankaista päällyset. Tyynyt eivät ole kuitenkaan 
koskaan oikein istuneet kokonaisuuteen. Ikeassa "sovitimme" tyynyjä 
tuohon sohvaan, mutta emme ottaneet huomioon, että mallisohvassa rungon 
päällä oli vain yksi patja ja meillä siinä on säilytyksessä kaksi patjaa. Tyynyt 
nousevat siksi turhan korkealle. Minulla on tyynyille kuitenkin tiedossa 
muuta käyttöä pian, joten enköhän minä niitä vielä hetken jaksa katsella. :)

 
Hassun äidin piti tietenkin kokeilla, miten tyttö mahtuisi koriin. 
Ja hyvinhän tuo äidin pikkuinen mahtui. <3

Tytön body Kappahl, Newbie.

Iloa tulevaan viikkoon!