Sisäliikuntaa ja kotileikkejä

Meidän eskarilaisella alkoi hiihtoloma, ja aika mahtavissa pakkassäissä lomaa saakin viettää. Eilen olisi ollut oiva sää hiihtelylle ja muulle ulkoilulle, mutta päädyimme kuitenkin liikkumaan sisätiloihin. Vietimme koko perhe monta mukavaa tuntia Seinäjoelle juuri avatussa Hoplopissa. Siellä juostiin, kiipeiltiin ja hypittiin aivan väsymykseen asti. Pikkuveli nukahti autoon mennen tullen. :D 

Minua ei saa kuntosalille, enkä jaksa lähteä edes ohjatuille jumppatunneille, mutta jos täällä päin olisi aikuisille aivan oma sisäleikkipuisto, niin voisin hyvinkin harkita jäsenyyttä. Lastenkin perässä kiipeillessä, ryömiessä ja touhutessa hoplopissa saa kyllä hien pintaan, mutta ehkä treenistä saisi vielä tehokkaamman, jos ei tarvitsisi välillä etsiskellä eri suuntiin ryntäileviä lapsiaan pienoisessa paniikissa, eikä miettiä tippaakaan sitä, mitä jotkut sohvilla istuvat vanhemmat ajattelevat ilosta hihkuvasta, pieniä putkia pitkin konttaavasta, äidistä. Hoplopissa likkuminen on todella hauskaa ja hiki tulee ihan huomaamatta. Onneksi siellä on aikuistenkin lupa osallistua!

Niin kuin edellisessä postauksessa kerroin, sain reilu viikko sitten pitkästä aikaa kaivettua ompelukoneen esiin. Lapsille piti keksiä ompeluiden ajaksi jotakin kivaa tekemistä. Tyttö on jo pitkään pyytänyt pyykkinarua kotileikkinurkkaukseen ja joskus meillä on sellainen ollutkin nastoilla kiinni seinässä. Nastat vain eivät tahtoneet pysyä paikoillaan ja niitä sai joka välissä etsiä lattialta, joten pyykkinaru ei kauaa saanut olla paikoillaan. Keksimme sitten tytön kanssa, että laitetaan pyykkinarun toinen pää kiinni ikkunan salpaan ja toinen pulpetin sekänojaan. Siinä naru pysyy hyvin kiinni, eikä ole kenenkään tiellä. Puisia pyykkipoikiakin löytyi kaapista ja nehän sopivat tähän kuin nakutettu.

Lapset ripustelivat nukenvaatteita ja peittoja narulle ja minä ompelin vieressä viime postauksen patalappuja. Pitihän tytönkin saada oma patalappu leikkeihin. Hän valitsi siihen kaunista kukallista kangasta. Tytön nuket kaipaisivat myös uusia mekkoja ja niitä olisi tarkoitus ommella seuraavan ompeluinspiraation iskiessä.

Leikkiherkkuja olen virkkaillut viime vuosina niin paljon, että enää en meinaa viitsiä. Onneksi äitini kyseli ennen joulua, että voisiko tehdä jotakin lasten joulukalenterin luukkuihin. Minäpä annoin hänelle muutaman kerän Novitan Miami -lankaa, josta olen kaikki meidän leikkiherkut virkannut. Kakkua olen vielä haaveillut lasten leikkeihin ja kerran olen sellaista alkanutkin virkata, mutta se on niitä harvoja käsitöitä, jotka minulta on jäänyt kesken. Äitini virkkasi lapsille kalenteriin ihanan prinsessakakun ja lisäksi vielä muutaman suloisen leivoksen.

Sievä pieni pöytäliina on mummuni kirjailema. Kyllä ennen on oltu viitseliäitä, kun on jaksettu tehdä noin pikkutarkkoja ja aikaa vieviä käsitöitä.

Tällaisia touhuja meillä tällä kertaa!



MUKAVAA HIIHTOLOMAA!

Keväisiä patalappuja

Viime viikolla sain pitkästä aikaa otettua ompelukoneen esiin ja ommeltua pari juttua, jotka ovat olleet listalla jo ainakin puoli vuotta. Olen kaipaillut virkattujen patalappujen rinnalle muutamia kankaisia versioita ja nyt sain viimein ommeltua ne Tilda-kankaiden tilkuista. Molempien patalappujen toinen puoli on kokonaan raitakangasta ja toisella puolella on lisäksi kukkakuviota.

Olen ihan tyytyväinen lopputulokseen, vaikka lähempää tarkastelua nämäkään ompelukseni eivät kestä. Patalapuista tuli vähän eri kokoiset ja ripustuslenkitkin ovat aivan eri pituiset. Mutta enpä taas jaksa moisista piitata. Purkamaan kun en kovin helposti rupea, elleivät kankaat ole vahingossa aivan nurinpäin tai jotakin vastaavaa.

Aika yltiöromanttiset ja pastellisethan nämä patalaput ovat, mutta ainakin ne sopivat hyvin meidän keittiön väritykseen. Olipa taas antoisaa merkitä pitkään tehtävälistalla ollut tehtävä tehdyksi, ja jospa nämä uskaltaisi ihan käyttöönkin ottaa, vaikka käytössä vähän likaantuvatkin.

ILOISIA PAKKASPÄIVIÄ JA RIPAUS KEVÄTTÄ LOPPUVIIKKOOSI!

Trikoopantoja ja -pipoja

Olen kutonut viime aikoina paljon, mutta nyt kaivoin pitkästä aikaa myös ompelukoneen esiin. Tarvitsin itselleni uuden trikoopipon ja -pannan ja ompelin ne mustasta trikoosta. Pipoon ompelin koristeeksi rusetin ja panta on niin ikään rusetin mallinen. Nämä ovat käteviä sekä lasten kanssa ulkoillessa että lenkillä käydessä. Nappikuulokkeetkin pysyvät lenkillä paremmin korvissa, kun ilmojen viiletessä panta ja pipo pitävät ne paikoillaan. 

En pidä itseäni kovin sporttisena ihmisenä, vaikka toisinaan saatan näyttääkin sellaiselta, sillä kotona pukeudun hyvin rennosti. Kotiasuuni kuuluvat aina legginssit. Siihen en ota kantaa, ovatko ne minulle ikäni ja reisieni pituuden saati paksuuden puolesta se aivan sopivin vaate, mutta ne ovat niin mukavat päällä, että en jaksa välittää moisista seikoista. Nämä kuvan uusimmat legginssit ovat muuten Tokmannilta, niin kuin useimmat muutkin omistamani yksilöt. Kivoja, vaihtuvia kuoseja ja edulliset hinnat sekä se tärkein eli vyötärö on juuri sopivan napakka ja tulee tarpeeksi korkealle, jolloin vältytään aika mallikkaasti jenkkakahvoilta (voi, miten inhoankaan tuota sanaa!). Aivan kelpo vaatekauppa siis! 

 Vielä ennen lapsia käytin tosi paljon korkokenkiä ja edelleen pidän niistä kovasti. Olen aina tykännyt melko naisellisista vaatteista ja korkkarit nyt vain ovat hyvin naisellinen osa asua. Pituuteni vuoksi minun on helppo käyttää korkeitakin korkoja, koska se ei näy eikä tunnu missään. Edelleenkin käytän korkokenkiä, kun tilanne sen sallii, mutta lasten perässä pysymisen vuoksi on ollut pakko hankkia myös useampia matalia kenkiä vaihtoehdoksi. Urheillessa ja lasten kanssa ulkoillessa käytän tietenkin lenkkareita ja muita ulkoilukenkiä, mutta tavallisia tennareita tai converseja, joita nykyään paljon käytetään, en omistanut yksiäkään. Viime keväänä huomasin kuitenkin, että tarvitsisin jotkut käytännölliset kengät, joita voi tarvittaessa käyttää myös kaupungilla farkkujen kanssa ja silloin törmäsin kuvien nätteihin vaaleanpunaisiin pitsitennareihin. Siinä olivat nyt kauan etsimäni naiselliset tennarit, jotka ovat ihan minun tyyliseni!

Nytpäs tulikin taas vaihteeksi höpistyä vähän ehkä liikaakin kaikkea. Aika monta tämän tyyppistä höpinäpostausta olen kirjoitellut vuosien mittaan, mutta yleensä ne ovat päätyneet roskakoriin! :D Mutta saa kai sitä välillä vähän höpötellä omiaan. Itse ainakin tykkään aina, jos joku bloggari kertoilee itsestään jotakin hauskoja yksityiskohtia jonkun postauksen lomassa. :)

 

Tytöllekin ompelin pipon ja pannan vähän erilaisilla ruseteilla. Tyttö tykkäsi niistä kovasti. Samasta pinkistä kankaasta olen tehnyt tytölle pipon myös joskus pari vuotta sitten. Tytön rusettipipon kaltaisia pipoja tuli kaksin kappalein, kun ensimmäinen versio oli himpun verran pieni. Sovitin pienempää pipoa joko pinkistä väristä tai pipon rusetista kauhistuneelle ja tästä syystä täyttä kurkkua huutavalle pikkuveljelle. Salamannopeasta sovituksesta sain sen verran osviittaa, että uskoisin pipon sopivan noin 2-3 -vuotiaalle. Laitan sen varmaan myyntiin tänne blogiin, kunhan ehdin. :)

IHANAA JA AURINKOISTA SYYSVIIKONLOPPUA!

Arvonnan aika

Olen niin iloinen teidän lukijoiden kannustavista ja ihanista kommenteista koko meidän rakennusprojektin aikana ja edelleen nyt, kun rakentamistahti ja elämä on vähän rauhoittunut. Tämän uuden blogin puolella ei ole tainnut olla vielä yhtäkään arvontaa, joten nyt on aika arpoa jotakin pientä kiitokseksi teille lukijoille. <3

Ompelin sinisävyisen ja vaaleanpunaisen pussukan, jollaisia olen tehnyt aiemmin omaan käyttöön. Pussukka on juuri sopivan kokoinen esimerkiksi meikkejä tai muuta pientä kosmetiikkaa varten. Sisälle sujahtaa nyt arvonnassa kaksi ompelemaani rusettihiuslenkkiä.

Arvonnassa kaikilla, myös anonyymeillä, on yksi arpa. Toisen arvan saat, jos olet blogini Blogger-, Blogit.fi- tai Bloglovin'-lukija (tai liityt nyt). Blogger-lukijalista löytyy oikealta sivupalkista, samoin linkki blogini Bloglovin'- sekä Blogit.fi -tilille. Arvontaa saa vapaasti linkittää eteenpäin!

Arvontaan voit osallistua kommentoimalla tähän postaukseen, kumman setin haluaisit (sinisen vai vaaleanpunaisen), jos voitto osuu kohdallesi. Anonyymit, laittakaahan kommenttiin sähköpostiosoite.

Arvonta päättyy 5.5. keskiyöllä.
 

Onnea arvontaan ja iloista vappuviikonloppua! :)

4-vuotias uudessa mekossaan

Blogiin on tullut jälleen joukko uusia lukijoita! Tervetuloa! Toivottavasti viihdytte Ahonlaidan touhujen parissa! :)

Meidän tyttösen syntymästä on tänään jo neljä vuotta! Tytön syntymästä vajaan kuukauden päästä mies rupesi rakentamaan talomme perustuksia. Paljon on mahtunut näihin neljään vuoteen, ei voi muuta sanoa!

Tytöstä on kasvanut oikein temperamenttinen neiti, joka tietää, mitä tahtoo. Tällä hetkellä on meneillään ihan mahdoton mekko- ja prinsessakausi. Housuja tyttö ei huolisi jalkaansa millään ja hän käy itse vaihtelemassa arki- ja roolivaatemekkoja joka välissä päälleen. Välillä saan ennenaikaisia harmaita hiuksia, kun olemme kiireessä lähdössä johonkin ja tyttö on jälleen kerran vaihtanut aamulla puetut asianmukaiset vaatteet salaa pelkkään hellemekkoon. Balettitossumaiset kerhotossut ovat välillä jopa yöllä jalassa ja kruunu keikkuu päässä sekin lähes yötä päivää. 

Minä olen mielihyvin tukemassa tätä tytön prinsessavaihetta ja kunnostauduin ompelemalla ensimmäisen mekkoni sitten yläasteen käsityötuntien. Tytölle ei ole ensi kesäksi odottamassa kuin yksi tai kaksi kesämekkoa (+ kirpparilta hankitut kotoisat trikoomekot), joten tarvetta uudelle mekolle todella oli. Mekkotehdas-kirja* minulla on ollut jo pari vuotta, mutta vasta nyt minulla oli tarpeeksi aikaa ja rauhaa mekon ompelun salojen opetteluun. 

Valitsin ensimmäiseksi mekoksi helpohkon Alviinan. Kauniin lila-pohjaisen kukkakankaan löysin uutena kirpputorilta. Mekkohtehdas-kirjassa oli sen verran selkeät ja yksityiskohtaiset ohjeet, että onnistuin mekon ompelussa mielestäni aika mallikkaasti, vaikken ole kaavojen mukaan ommellut mitään lähes kahteenkymmeneen vuoteen. Halusin lisätä helmaan vielä kunnon röyhelöt.

 

 Tein mekon koossa 98/104 ja onhan se hieman reilu tuolle meidän 96cm pitkälle tytölle, mutta mahtuupahan sitten vielä seuraavanakin kesänä päälle. Hiusrusetti piti tietenkin ommella samasta kankaasta. Mekon ompelu oli sen verran mukavaa puuhaa, että uusi mekkokangaskin on jo hankittu. :)


Ensi kerralla taidankin palata taas kuistikuvien kanssa!


Aurinkoisia kevätpäiviä! 

* Sisältää mainoslinkin * 

Keväisiä trikoopipoja

Tytölle aiempina vuosina ompelemani ruusukepipot ovat jääneet pieniksi, joten oli aika ommella muutama uusi pipo. Minulla ei ole mitään kovin suurta kangasvarastoa olemassa ja käyn äärimmäisen harvoin kangaskaupassa, siis en edes joka vuosi. Mutta muutamia sopivia trikookankaita löytyi kuitenkin kotoa.

 Ruusukepipon ompelin itseasiassa tytölle pari vuotta sitten tekemästäni röyhelötuubihuivista, jolle ei enää ole ollut käyttöä. Toisen pipon kankaan olen löytänyt uutena kirpputorilta. Siihen ompelin kukallisesta kankaasta rusetin, kun edelleenkin nuo ruusukkeet tuottavat päänvaivaa, enkä jaksanut tuosta melko paksusta trikoosta ruveta sellaista väsäämään. Hyvä pipon perusohje löytyy täältä.

 

Tyttö tykkäsi uusista pipoistaan kovasti ja suostui myös tapansa mukaan mielellään kuvattavaksi. Vielä olisi läjä eri sävyisiä vaaleanpunaisia trikoita, joista saa ommella tytölle pipoja aina, kun on tarvis. Seuraavaksi täytyisi ommella pojillekin uudet pipot, kun sain viimein hankittua poikamaisempia kankaita jemmaan.

 Ensi viikolla näyttääkin olevan taas tämän pienen takatalven jälkeen oikein lämpöisiä päiviä, joten pipot pääsevät käyttöön! :)


Mukavaa viikonloppua sinulle!

Verhokapat vanhoista pitsilakanoista

Viime postauksessa kerroin, että olen aloittanut verhokappojen ompelun. Kappojen ompeleminen vanhoista lakanoista kävi lopulta yllättävän nopeasti, koska ainut ommeltava sauma oli kuja verhotankoa varten. Nyt ovat kaikki kuusi kappaa valmiina, ja sain otettua kuviakin verhoista. Saatte nyt katsella näitä samoja nurkkia postaus toisensa jälkeen. Tuo keittiön alue nyt sattuu olemaan tällä hetkellä viimeistellyin ja kuvauksellisin kohta meidän kodissa, joten sitä on mukavin näytellä muillekin.

Vanhoja pitsilakanoita olemme hankkineet jo monta vuotta sitten useista eri paikoista juuri tätä tarkoitusta varten. Salusiinit ompelin ennen joulua lakanoiden alaosasta ja pitsiosuus pääsee nyt oikeuksiinsa kapoissa. Hieman oli jännitystä, kun huomasimme, että osa lakanoista oli melko kapeita. Löysimme kuitenkin kolme lakanaparia, jotka ylettyvät juuri ja juuri ikkunalistasta toiseen.

 
 Lakanoita on kutakin kaksi samanlaista, joten vierekkäisissä ikkunoissa on aina samanlaiset pitsit. Neljässä verhossa on samat nimikirjaimet, "LK". Kahdessa keittiön puoleisessa verhossa nimikirjaimet ovat niin koukeroiset, etten edelleenkään ota niistä selvää. Keittiön työtason takana oleviin ikkunoihin ei tule salusiineja. Tiskatessa vettä roiskuu väkisinkin ikkunoihin, enkä uskalla edes kuvitella, miltä valkeat salusiinit näyttäisivät muutaman tiskausrupeaman jälkeen. Astianpesukonehan meillä astiat pääosin pesee, mutta aina on jokunen paistinpannu tai muu koneeseen kelpaamaton astia pestävänä.

Mielestäni kappa-salusiini -yhdistelmä sopii kauniisti meidän kuusiruutuisiin ikkunoihin. Pitsikappojen myötä koti näyttää aina vain kotoisammalta ja nätimmältä.

Kevät on jotenkin sopivaa aikaa ompeluun, vaikka en minä kudintakaan kaappiin laita kevään ja kesän tullessa. Minulla on jo muutama  uusi ompelutyö mielessä ja kankaat odottamassa. Pienen luovan tauon jälkeen ryhdynkin taas uusien töiden kimppuun. :)


Iloisia pakkaspäiviä!

Edistystä joulu- ja sisustushommissa

Jälleen on saatu jotakin aikaiseksi niin jouluvalmisteluiden kuin talon sisustuksenkin suhteen. Sähkömies kävi viime viikolla laittamassa lisää valaisimia kattoon. Ruokapöydän päälle tuli kaksi suutarinlamppua, jotka ostimme edullisesti Minimanista. Ruokailutilan ilme muuttui kyllä hetkessä, ja on ihanaa, kun pöydän ääressä näkee nyt piirrellä ja touhuta paremmin. Ikkunalistat ovat myös alapuolelle tulevia ikkunalautoja (ja maalausta) vaille valmiit.

 Sain myös ensimmäiset salusiinit ommeltua ruokapöydän päädyssä olevaan ikkunaan. Olen ehkä maailman huonoin ikkunaavasten kuvaaja, mutta muutaman julkaisukelpoisen kuvan sain otettua. Verhot on ommeltu vanhoista pitsilakanoista, joita olemme hankkineet käytettynä. Ikkunan yläosaan tulee vielä myöhemmin verhotankoon kappa lakanan pitsiosasta. Vaikka vanha lakanakangas on melko tönkköä ja paksua, niin minusta salusiinit näyttävät silti kauniilta. Yhteen vedettynä ne eivät kyllä näytä aivan yhtä hyvältä, kun nuo rypytetyt yläosatkin menevät lähes suoraksi, mutta hyvin kelpaavat meille. Kahteen ikkunaan aion vielä ennen joulua tehdä samanlaiset ja jatkan hommia sitten joulun jälkeen.

Ripustin salusiinien yläpuolelle ikkunaan vielä juuttinarun, jossa on sydämenmuotoisia piparkakkuja. Siitä tuli tosi kaunis koriste kaikessa yksinkertaisuudessaan. Koti muuttui kyllä uusien valaisimien ja verhojen myötä taas entistä kotoisammaksi ja viihtyisämmäksi. On ihana huomata, että kodista tulee pikku hiljaa juuri sellainen, kuin olen monta, monta vuotta mielessäni kuvitellut ja haaveillut. :)

 

Olemme tänä jouluna ensimmäistä kertaa aaton oman perheen kesken kotona ja haluamme, että joulupöydässä on lähes kaikki mahdolliset herkut. Miehelle ei joulu tule ilman piimälimppua, joten hänpä otti ja leipoi eilen illalla neljä limppua. Ja kyllä tuli hyviä! Kun uunituoreen limpun päälle sipaisi kunnolla voita, niin ihanhan se meinasi viedä kielen mennessään. Tämä taitaa olla tulevinakin jouluina miehen hommia, kun niin hyvin onnistui.

 

Enää neljä yötä jouluun!

Pikku äiti

Meidän kolmevuotias tyttö on kova hoitamaan nukkevauvaa. Hän työntää vauvaa nukenvaunuissa, syöttää ja peittelee nukkumaan. Minun on pitänyt viimeisen puolen vuoden ajan ommella nukelle uusi peitto ja vähän vaatteita, mutta en vain ole saanut aikaiseksi ottaa ompelukonetta esiin. Tämä tuntuu olevan ainainen ongelma, vaikka tällä kertaa olin jopa leikannut tilkutkin valmiiksi ja laittanut ne nuppineuloilla kiinni toisiinsa. :D Eipä siinä sitten kauaa mennytkään, kun peitto ja tyyny olivat valmiit, ja tyttö otti ne samantien leikkeihin mukaan. Kankaat ovat iki-ihanaa Tildaa. Pojan omalle nukelle olen tehnyt joskus vastaavan tilkkupeiton mintunvihreästä kankaasta.

Olen jemmannut kaapin kätköihin tytön pieneksi jääneitä vaatteita, joihin on tullut joko isompi reikä tai pinttynyt tahra. Niitä en ole viitsinut kirpparille viedä ja niistä on näppärä ommella nukeille tai barbeille vaatteita. Barbeja tytöllä ei vielä olekaan (minun vanhat barbini odottavat kyllä jo mummulassa uutta leikkijää), mutta Kukka-vauva sai nyt uudet housut ja topin. Nämä tekeleet eivät kyllä kestä minkäänsorttista lähempää tarkastelua. Sen verran vähän olen ommellut mitään vaatteita ja minkäänlaista kaavaakaan en käyttänyt. Mutta ainakin vaatteet on helppo pukea nuken päälle, mikä oli tavoitteena, ja kankaat ovat nätit. Joku hamonen ja mekko täytyisi vielä ommella Kukan garderoobiin. :)

Vauvan nukkuessa täytyy pikku äidin vähän reuntoutua ja herkutella. Kehen lie tullut! :D Puisen teesetin tyttö sai joululahjaksi. Tuo mintunvihreä on kyllä niin nätti väri!

Postauksen innoittajana toimi tytön lisäksi mummun tuoma "Pikku äiti"-kirja. Nuo vanhemmat Tammen kultaiset kirjat ovat niin tunnelmallisia ja niissä on kauniit kuvitukset.

 

Olipas hauska tehdän pitkästä aikaa tällainen tyttömäisen pastellinen postaus! :)