Talo Ahonlaidalla: toukokuuta 2018

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Keskiviikon terveiset

Minulla ja kahdella nuorimmaisella alkoi reilun viikon loma. Olen varannut aika monelle päivällä lasten lääkäreitä, neuvoloita sun muita pakollisia menoja, joita on hankala yhdistää töiden kanssa. Tarkoitus olisi kuitenkin ehtiä tekemään myös monenmoista mukavaa tämän ylimääräisen loman aikana, eikä pelkkiä tylsiä lääkärikäyntejä. 

Tämä on nyt se aika vuodesta, kun postaukset täyttyvät kukkakuvista ja minkäs sille voi! Puutarhassa tapahtuu lähes päivittäin jotakin uutta, vaikka itse ei tekisi sen eteen juuri mitään. Syreeni- ja juhannusruusupensaiden juurella kasvaa suloisia mukana siirtyneitä lemmikkejä ja löytyypä sieltä aika monta ahomansikan lehteäkin. Olisihan se ihana syödä ahomansikoita myös omassa pihassa, eikä vain mummulassa. 




Minä en ole koskaan ollut mikään kova kesäkukkien ostelija, vaikka kukista pidänkin. Nytkin ostin vain muutaman punaisen pelargonian ulko-oven viereen. Minulle riittää aivan hyvin nämä meidän puutarhassa kasvavat kaunokaiset sekä ojan reunoilta poimitut kesäkukkakimput. On suuri onni, että meidän monilla sukulaisilla on upeita puutarhoja, joista saa hakea lähes mielin määrin upeita perennoja sekä pensaiden ja puiden taimia. Tulppaanin ja krookuksen sipuleita minun täytyy kyllä syksyllä käydä ostamassa, sillä niin ihania kuvia olen niistä saanut ihastella muiden blogeista ja instagram-tileiltä.

Viime keväänä siirsimme molemmin puolin taloa yli kymmenen syreeniä, sekä valkoisia että violetteja. Nyt näyttäisi siltä, että saamme tänä kesänä yhden kauniin violetin syreeninkukan! Se on suuri ilon aihe! Myös juhannusruusussa on jo useita lupaavia nuppuja. En voi lakata ihmettelemästä, miten upea on seurata oman puutarhan kukkien, puiden ja pensaiden kasvamista.



Laitettiinhan me muuten viikonloppuna pieni kasvimaakin tuonne pihalle! Viime vuoden kasvimaa tuotti satoa muutaman porkkanan, herneen ja perunan verran. Kesäkurpitsa ei tuottanut minkäänlaista hedelmää, eikä edes salaatti. Silloin kasvimaan pohja oli todella savinen ja kuiva. Nyt teimme kasvimaan vähän multaisempaan paikkaan, ja toivottavasti yhdestä perunanvarresta löytyy tänä vuonna edes vähän enemmän kuin yksi syömäkelpoisen kokoinen peruna. Perunan lisäksi kylvimme porkkanaa, hernettä ja tilliä. Suuremmat kasvimaasuunnitelmat saavat odottaa tuleviin vuosiin.




Tällainen puutarha- ja kasvimaakatsaus tällä kertaa! 


ILOISTA VIIKONJATKOA!

 

lauantai 19. toukokuuta 2018

Lasten herkkuja ja puutarhan kukkijoita

Meillä tehdään aika usein pirtelöä, johon laitan mansikoita, banaania, maustamatonta jogurttia sekä maitoa. Joku ehkä sanoo tätä smoothieksi, mutta meillä se on pirtelö. Banaanin ansiosta pirtelöön ei tarvitse lisätä lainkaan sokeria, mikä on hyvä juttu, koska sokeria tulee ihan tarpeeksi muualta. No, meillä osa lapsista ei jostakin kumman syystä suostu tätä herkkua kuitenkaan juomaan. Mutta ihme kyllä, kun tuon saman seoksen pistää jäätelömuotteihin ja pakkaseen, niin se kummasti alkaakin maistua kaikille!

Mainittakoon, että tämä nirsoilija on kaiken lisäksi meidän eskarilainen, joka tietää tasan tarkkaan, että ainekset ovat täysin samat, mutta silti vain pirtelö ei maistu, mutta jäätelö maistuu. Niinpä meillä jäädytellään pirtelöä aika usein ja näitä terveysjäätelöiksi tituleerattuja herkkuja lapset syövät kesät talvet. Omasta mielestäni pirtelö on parempaa sellaisenaan, kuin jäädytettynä, mutta makunsa kullakin. Ja miksi tehdä asioista vaikeaa? Jos kerran jäätelömuodossa terveellinen pirtelö maistuu lapsille, niin antaa mennä vaan, vaikka sitten aamu- tai iltapalaksi.




 Monesti lisään sekaan vielä lapsilta salaa pienen määrän puolukoita tai karpaloita, joita lapset eivät muuten mielellään söisi. Tässä muodossa vieraammatkin marjat menevät läpi, kunhan päämakuina ovat tutut banaani ja mansikka. Lapset rakastavat värikkäitä jäätelömuottien tikkuja, mutta nyt halusin hivellä omia silmiäni ja laitoin muutamaan jäätelöön nätit kierrätetyt puiset tikut. Heti tuli lapsilta sanomista, kun ei ollutkaan sitä ihanan räikeää pinkkiä ja oranssia tikkua, ja joltakulta meinasi jäädä jopa jäätelö syömättä tylsän puisen tikun takia. Kyllä se on välillä pienestä kiinni! :D




 

Puutarhassa kukat kasvavat vauhdilla ja osa kukkii jo ihanasti. Tillipionissa on jo paljon kukkia auki ja jouduimme laittamaan sille tuet, kun pitkät varret alkoivat jo mennä maata myöten. Tillipioni on kaunis kukka, mutta kukinta kesti ainakin viime vuonna hyvin lyhyen ajan ja terälehdet varisevat helposti tuulen tuiverruksessa. Nämä kuvat otin eilen ennen tukien laittoa.


Myös yhdessä tuomessa on nyt pari ihanaa kukkaa! Se on jo paljon se, näin toisena kesänä. Alla olevien kukkien nimiä en edes muista. Saa vinkata, jos joku tunnistaa!





AURINKOISIA PÄIVIÄ SINULLE!



tiistai 15. toukokuuta 2018

Äitienpäivän tunnelmia


Äitienpäivän sää oli mitä ihanin. Kävimme miehen äidin kanssa syömässä ja loppu päivä kului rauhallisissa tunnelmissa mummulassa. Lapset polskivat pienessä altaassa ja itse viihdyin varjossa lueskellen. Mies nappasi taas kotiin lähtiessä mukaan pari puun tainta, joten taas saimme pihaamme lisää kasvistoa.


Äitienpäivän aamuna saimme otettua minusta ja lapsista muutaman kuvan. Tämä kännykällä otettu kuva oli melko suloinen. Kameralla otetut kuvat eivät oikein onnistuneet. Mutta onpa ihana, että tästä äitienpäivästä jäi näin ihana kuva minusta ja kullanmuruista muistoksi. Niin rakkaita ja suloisia nämä pikkuiset ovat ja kasvavat aivan liian nopeasti! <3



Lauantaina leivoin mansikkakermakakun, sillä saimme silloin vieraita kylään. Kakun rippeet söimme sitten äitienpäivän aamuna. Kakku oli todella herkullinen, mutta hieman nopeasti kyhätty. Ostinkin tänään vähän paremmat välineet ja tyllat tulevaisuutta varten. Jospa jaksaisin ruveta harjoittelemaan kunnolla tuota kermanpursotusta. Minusta vain kakussa tärkeintä on maku, joten en ole oikein jaksanut perehtyä näihin pursotustekniikoihin. Mutta ehkäpä nyt saan siihenkin inspiraation! Ihanat ruusut sain ystävältä, joka vieraili meillä viime viikolla lapsiensa kanssa. :)

Huomenna pitäisi olla vielä lämpöisempää kuin tänään! Yritetään nauttia, vaikka itse hakeudun näillä säillä mieluummin varjoon. Meillä se tarkoittaa lähinnä sisätiloja, sillä pihassamme ei ole vielä mitään viihtyisää ja  varjoisaa oleskelupaikkaa, jossa voisi viettää aikaa suojassa auringon paahteelta. Iltapäivisin olemme lasten kanssa kantaneet peiton, kirjoja ja frisbeet talon taakse, koska siellä on suuri talon langettama varjo. Katsotaan, minkälaisen ratkaisun keksimme tähän ongelmaan. Jopa jonkinlainen paviljonki on käynyt mielessä. Näin vanhemmiten en enää nauti samalla tavalla auringosta ja välttelen palamista kuin ruttoa. Mutta ovathan nämä lämpimät säät silti aivan ihania, jos vertaa esim. viime kesän kylmiin säihin!


IHANIA KESÄPÄIVIÄ!





perjantai 11. toukokuuta 2018

Puutarhan kevät

Kylläpä kevätsäät nyt hellivät meitä! Tänään meidän pikkumies täytti kolme vuotta! Sen kummempia juhlia ei vietetty, koska lapsilla oli jo aiemmin yhteiset juhlat, mutta kivalla eväsretkellä kävimme aamulla metsässä.

Ruoho on saanut ihanan vihreän värin ja kasvit kasvavat aivan silmissä. Tuleva kesä on toinen täällä uudessa kodissa ja viime kesänä ehdimme istutella jos jonkinlaisia kasveja pihaan. Lähes kaikki puut, pensaat ja perennat ovat peräisin sukulaisiltamme.



Tillipioni kasvaa kamalaa vauhtia ja samoin päivänlilja ja varjolilja ovat jo hyvässä mitassa. Tillipioni on sen verran matala, että on nyt jo aikalailla maksimipituudessaan, joten se saa jäädä paikalleen, vaikka moni viime kesänä varoitteli meidän seinänvierustalla olevista kasveista. Korkeat liljat siirrämme jossakin vaiheessa muualle, kunhan keksimme niille muun paikan.


Juhannusruusu kukki jo viime kesänä kauniisti, mutta vieressä oleva suviruusu ei vielä montaa kukkaa suostunut antamaan. Näitä ruusupensaitahan jänis oli käynyt talvella jyrsimässä, joten katsotaan, miten ruusut siihen reagoivat.




Syreeneissä on jo lupaavat silmut. Niitä meillä on talon molemmin puolin sekä violettina että valkoisena. Nämä siirrettiin myös meidän pihaan viime keväänä ja hienot lehdet niihin tuli viime kesänä, mutta ei kukkia. Onko kenelläkään antaa hyvää arviota, miten monta kesää mahdollisia kukkia saa odottaa? Välillä Aika usein sitä toivoisi, että pihassa olisi edes muutama korkea puu tai pensas valmiina suojaa antamassa, eikä kaikkea tarvitsisi kasvattaa alusta asti itse, mutta näillä mennään. :)



AURINKOISTA VIIKONLOPPUA!

 

lauantai 5. toukokuuta 2018

Vanhoja opetustauluja ja ovia

Olin viime viikonloppuna lasten kanssa mummulassa ja kävin paikallisen kyläkoulun huutokaupassa. Siellä oli myynnissä lähinnä monenlaisia antiikinaikaisia koneita kuten sähkökäyttöinen perunankuorimiskone jne. Yleisöä kiinnosti eniten opetustaulut ja ne myytiin näppärästi viimeisenä. Vietin huutokaupassa yhteensä viisi tuntia, eikä kaikkia tauluja oltu lähtiessäni vielä edes myyty.

Ebba Masalinin kasvitauluja oli myynnissä paljon, mutta niitä meillä on jo niin hyvä määrä, että sivuutin ne täysin. Nyt lähti mukaan kovan kilpailun päätteeksi lammastaulu sekä pojille hauska eläintaulu. Olemme suunnitelleet, että joskus tulevaisuudessa voisimme ottaa meille joko kanoja tai lampaita ja siksi tuo lammastaulu oli niin sopiva. Kana-aiheinen taulukin oli myynnissä, mutta välillä hinnat kipusivat yli seitsemäänkymmeneen euroon saakka (noin suolaista hintaa en tosin omistani joutunut maksamaan), joten ihan kaikkia en voinut omakseni huutaa.



Lammastaulu ei vielä pääse pysyvästi seinälle, mutta kyllä sille jossakin vaiheessa paikka löydetään. Eläintaulu ripustettiin nyt isomman pojan sängyn päätyyn ja ehkä se jonakin kauniina päivänä pääsee jomman kumman pojan huoneeseen. Odotan yläkertaa ja lisätilaa niin kovasti, ja välillä iskee epäusko, että voiko meillä tosiaan olla joskus lähes kaksinkertainen määrä leikki-, oleskelu- ja tavaransäilytystilaa nykyiseen verrattuna. Sitä odotellessa!




Mies on tehnyt myös hyviä ja ehkä vielä vähän tarpeellisempia löytöjä kuin nuo minun opetustauluni. Hän osti Torista viisi vanhaa nelipeilistä ovea. Näistä saamme upeat ovet eteisen ja yläkerran vaatekomeroihin. Ovet eivät olleet hinnalla pilattuja, joten senkin puolesta ne olivat tosi hyvä löytö. Yhdessä hieman leveämmässä ovessa, joka ei nyt näy kuvissa kokonaisuudessaan, oli hieno kamarilukko.


Lapset ovat isin kanssa ulkona ja odottavat jätskiautoa saapuvaksi näillä  minuuteilla. Se pysähtyy aivan meidän talon vieressä. Isompi poika menee tänään eskarikaverinsa synttäreille. Minulla olisi niinkin rattoisa homma kuin vessan pesu edessä tänään, mutta muuta pakollista askaretta ei onneksi ole. Pihalla haluan ainakin päästä kuljeksimaan, sillä viime kesänä istutetut perennat kasvavat hurjaa vauhtia. Ruohokin on parin päivän aikana muuttunut jo kovin vihreäksi. Pihajutuista voisinkin laitella kuvia tänne blogiin pian!


MUKAVAA VIIKONLOPPUA!



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...