1. adventti

Olimme eilen miehen kanssa Juha Tapion konsertissa Ylistaron komiassa kirkossa. Saavuimme paikalle puolitoista tuntia ennen konsertin alkua ja saimme vielä ihan hyvät istumapaikat. Suomen kolmanneksi suurin kirkko oli tupaten täynnä väkeä, ja mattimyöhäiset joutuivat tyytymään seisomapaikkoihin. Mukava oli olla oman kullan kanssa treffeillä ja kuunnella hyvää musiikkia.

Lasten joulukalenterista paljastui eilen lumihiutaleen muotoinen uusi piparkakkumuotti ja lupaus pipareiden leivonnasta. Niinpä rupesimme heti aamutuimaan leipomispuuhiin. Lapset ovat aina innokkaita leipojia, mutta kyllä se taitaa olla tuo taikinan syöminen, joka heitä eniten houkuttaa.

Vastapaistetut piparit pääsivät kuvattavaksi punaisen kaapin päälle. Laitoin vanhaan lasitölkkiin kuusen havuja koristeeksi. Vihreän ja punaisen yhdistelmä tuo jouluisen tunnelman. Löysimme myös kaapin yläoven avaimen, kun siivoilimme kaappeja. Nyt on ovi helpompi avata. Avaimesta laitoin roikkumaan tätini virkkaaman kauniin lumihiutaleen. 

  Ensimmäisen adventtisunnuntain postaukseen kuuluisi luonnollisesti kaunis kuva adventtikyntteliköstä ja neljästä kynttilästä. Keksin vasta perjantaina, että haluaisin saada Melukylän Joulu -kirjassa näkemäni vanhan tyylisen, yksinkertaisen, adventtikynttelikön. Vaikka mies onkin näppärä toteuttamaan kaikenlaisia puukäsitöitä, niin nyt ei aikataulu ihan riittänyt kynttelikön toteutukseen. Niinpä annoin hänelle vuoden aikaa tehdä se ensi jouluksi. Kynttilöiden polttaminen ja adventin alkaminen ei onneksi ole yhdestä adventtikyntteliköstä kiinni.

OIKEIN TUNNELMALLISTA ENSIMMÄISTÄ ADVENTTIA!

Aina vain kukkia

Näitä kukkia tulee nyt kuvattua paljon, koska on niin ihanaa ja ihmeellistä, että omassa pihassa kasvaa oikeasti jotakin kaunista. Toivottavasti ette ihan kyllästy ainaisiin kukkakuviin! Lähes kaikki mahdolliset kukat ja pensaat ovatkin jo kukkineet, joten eipä näitä kuvia loputtomiin enää riitä. Syreenit, pihlajat ja tuomet eivät tänä vuonna  vielä kukkineet ja varjoliljat taitavat olla ainoita kukkia, joiden kukinta on vielä tulossa. Osa kuvista on vähän synkkiä, kun otin ne pilvisenä päivänä.

 

Haimme kuusi vuotta sitten huutokaupasta hankkimamme vanhan maitotonkan mummulasta, jossa se oli ollut säilössä. Mies haki siihen ison kimpun eri värisiä lupiineja koristeeksi. Pihatien toisella puolella ruoho alkaa jo monin paikoin vihertää. Eiköhän sielläkin kohta ole kunnon nurmikko.

 Kitkin ruusu- ja syreenipenkeistä rikkaruohot ja levitin mullan päälle sanomalehtikerrokset. Mies on säilönyt rakentamisen aikaisia höylän lastuja jätesäkkeihin, ja niitä levittelin sanomalehtien päälle. Katsotaan, pysyvätkö rikkaruohot tällä konstilla edes vähän paremmin poissa.

 Valamonruusu aloitti myös kukintansa kuistin nurkassa.

Lapset ovat nyt mummulassa yökylässä. Mies on mittaillut aitan paikkaa ja suunnitellut perustusten tekoa. Minä kitkin vähän porkkanamaata ja parsin ison pyykkikopallisen rikkinäisiä vaatteita. Viimeksi mainittu homma on ollut jo pitkään tehtävälistallani ja nyt, kun lapsetkaan eivät ole kotona, niin en enää keksinyt yhtäkään tekosyytä olla tarttumatta neulaan ja lankaan. Valmista tulikin lopulta yllättävän nopeasti.

Illalla menemme miehen kanssa seurakuntamme kesätapahtumaan. Onpa mukava mennä välillä tilaisuuteen, kun tietää, ettei tarvitse kaivella joka välissä käsilaukun pohjalta rusina-askeja, eikä tarvitse miettiä, että juoksenteleeko ja kiljahteleeko oma jälkikasvu nyt vähän liian kovaa jne. Meillä on vähän niin kuin vuosipäiväkin nyt, tai tarkemmin sanottuna eilen tuli yhdeksän vuotta siitä, kun mies kosi minua ja menimme kihloihin. On se kyllä tärkeä saada viettää välillä aikaa ihan kahdestaan, vaikka lapsia meinaakin olla ikävä. :)

Aurinkoista viikonloppua!

Parisuhteen hoitoa ja raksajuttuja

Meillä olikin viime viikolla vähän erilainen perjantai miehen kanssa. Miehen työpaikalla oli vuosijuhlat ja saimme pitkästä aikaa kunnolla parisuhdeaikaa. Menimme työporukan kanssa syömään herkullisen kolmen ruokalajin illallisen ja illan päätteeksi saimme vielä aikamoisen musiikillisen elämyksen, kun bändi pääsi lavalle. Musiikki ei ehkä ollut ihan meidän makuumme, mutta hauskahan sitä menoa ja meininkiä oli hetki katsella ja kuunnella.

Me taisimme lähteä pois siinä vaiheessa, kun monet vasta pääsivät vauhtiin, mutta emme suinkaan suunnanneet kotia kohti. Äitini oli tullut lapsia hoitamaan ja hän määräsi meidät yöksi hotelliin. Me teimme kiltisti työtä käskettyä, vaikka vähän jännitti olla ensimmäistä kertaa yö erossa pikkupoitsusta. Hän täyttää kuitenkin jo vajaan kuukauden päästä vuoden, joten tiesin hänen pärjäävän mummun kanssa vallan mainiosti. Poika ei ole saanut tippaakaan korviketta, niin kuin eivät nuo isommatkaan lapset, joten periaatteen naisena en edes harkinnut hankkivani sellaista nytkään. Mieluummin pumppasin säälittäviä puolen desin satseja useampana päivänä talteen, niin nihkeää kuin se olikin. Hyvin oli poika nukahtanut illalla puuron jälkeen maidon kanssa ja yöllä sekä aamullakin oli tutun makuinen maito maistunut pullosta. Päivällä kotiin saavuttuamme minä olin vähintään yhtä iloinen jälleennäkemisestämme kuin poika. Kun normaalisti imetän illan ja aamun lisäksi monta kertaa yössä, niin olo oli vähintäänkin tukala. Onneksi poika tulikin heti tissille ja nautiskeli oikein pitkän kaavan mukaan. Nyt täytyykin aloittaa pojalle imetyksen ohella lehmänmaitotreenit, niin mahdollinen seuraava kerta menee vielä kivuttomammin.

 

Ilta oli kyllä kokonaisuudessaan oikein mukava. Ruoka oli todella hyvää ja seura oli tietysti mitä parhain. <3 On se vain mukava päästä oman kullan kanssa rauhassa viettämään iltaa (ja yötä ;)) ja unohtaa hetkeksi kaikki arkiset jutut ja lapsetkin. Nukuin hotellissa paremmin kuin aikoihin. En herännyt yön aikana kertaakaan ja nukuin jopa puoli yhdeksään asti aamulla. Joku lapsista kun on herännyt jo useamman kuukauden joka ikinen aamu kuudelta (ja siihen yöheräilyt päälle), niin olipas aika virkistävää nukkua välillä myöhempään. Ja miten piristävää onkaan pukeutua välillä hienommin. Mieskin oli niin komeana pikkutakissaan. Ai että! Otimme oikein yhteiskuviakin minusta ja miehestä ennen juhlaa, mutta niin tyytyväinen kuin olinkin asuuni, niin kuviin en kuitenkaan ollut tyytyväinen, joten ne jäävät nyt valitettavasti julkaisematta. :D

Postauksen kuvitus on nyt sitten tällä kertaa kodinhoitohuoneesta. Tykkään tosi paljon tuosta valkoisen ja kauniin ruskean yhdistelmästä.

Mukavaa uutta viikkoa!

Juhlia ja jouluista panna cottaa

Meidän viikonloppu piti sisällään monenmoista mukavaa. Perjantai-iltana mies jätti raksahommat väliin ja menimme koko perhe seurakuntamme järjestemään lapsiperheiden joulujuhlaan. Siellä oli joululaulujen ja muutaman esityksen lisäksi ohjelmassa ongintaa, askartelua, kasvomaalausta sekä pipareiden koristelua ja tietenkin syömistä. Mukaviahan tuollaiset juhlat ovat, mutta kun meidän lasten nukkumaanmenoaika on jo heti seitsemän jälkeen, niin eipä noista iltamenoista yleensä ilman jonkin sortin itkua ja kiukkua selvitä.

Perjantaina oli myös minun syntymäpäiväni. Enpä viitsi enää tässä vaiheessa oikein pitää laskua noista kertyneistä vuosista. Ihan sopivasti niitä on, eikä vielä pahemmin aharista! ;) Synttäreitä pääsimme viettämään lauantaina oikein miehen kanssa kahdestaan, kun äitini tuli lapsia hoitamaan. Kävimme kahvilla (kumpikaan emme juo kahvia, joten se leivonnainen on meidän tapauksessa pääosassa "kahvilla" käydessä) ja katsomassa uusimman Bondin. Jotenkin muistelisin, että viimeksi olemme käyneet yhdessä elokuvissa reilu pari vuotta sitten katsomassa silloisen uusimman Bondin. :D Elokuvissa sattui olemaan myös ystäväpariskunta, joka oli myös saanut lapsosensa isovanhempien hoiviin, ja heidän kanssaan jutustelimme vielä teatterin pihassa siihen saakka, kun varpaat alkoivat jäätyä.

Sunnuntaiksi tein jälkiruuaksi jouluista panna cottaa, johon laitoin piparkakun makuista rahkaa. Ohjeen olen ottanut kinuskipäärynä-rahkan kyljestä. Nyt vaihdoin vain rahkan makua. Tämä on tosi hyvä ja helppo panna cotan ohje, josta voi tehdä vaikka minkälaisia variaatioita vaihtamalla rahkan makua. Eikä tämä ole niin mahdottoman rasvainenkaan, kun ei ole aivan kokonaan kermasta tehty. Piparkakkujen lisäksi koristeeksi olisin kaivannut jäisiä karpaloita, mutta niitä ei sattunut pakkasessa olemaan. Tässäpä ohje teillekin. :)

Piparkakku -panna cotta

2 liivatelehteä
2dl vispikermaa
2dl kevytmaitoa 
1/2dl fariinisokeria
1/2tl vaniljasokeria
1prk (200g) Valio maistettua rahkaa Piparkakku

Laita liivatteet kylmään veteen likoamaan. Yhdistä kerma, maito ja fariinisokeri kattilassa. Kiehauta. Valuta liivatteista vesi. Lisää liivatteet kattilaan. Sekoita, kunnes ne sulavat. Anna jäähtyä hetkisen. Lisää vaniljasokeri ja rahka. Sekoita tasaiseksi. Jaa seos pieniin juomalaseihin. Peitä. Anna hyytyä jääkaapissa 3-4 tuntia. Koristele. Tarjoa jälkiruuaksi.  
 

 
 

Sunnuntaina olimme myös pojan päiväkerhon kanssa laulamassa lasten kauneimpia joululauluja. Kyllä ei ole helppoa meidän lapsille istua kauniisti kirkonpenkissä, vaikka sitä on yritetty opetella. Ehkä se vielä joskus luonnistuu. Joululaulujen jälkeen nappasin lapsista muutaman kuvan kotona. Minua niin huvittaa, kun ostin tuon tytön 86 senttisen Pompin neulemekon hänen ollessaan reilu puoli vuotta vanha. Silloin olin ensimmäisiä kertoja Pomp de Lux -kutsuilla ja pitihän sieltä tytöllekin jotakin ostaa, vaikka vaatteet olivatkin hänelle vielä aivan liian isoja. Nyt, kaksi vuotta myöhemmin mekko on hänelle sopiva. :D

Pikkuveli on oppinut viimeisen kuukauden aikana konttaamaan, istumaan ilman tukea ja nousemaan tukea vasten seisomaan. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita siis piisaa. Palapelin tekeminen ei sentään vielä luonnistu, vaikka kuvasta voisi niin päätelläkin. :D


Ihanaa joulun odotusta!

Irtiotto arjesta

Meillä on nyt vähän yli vuosi raskasta rakennusarkea takana ja miehen kanssa 
kaipasimme edes pientä irtiottoa rakentamisesta ja lastenhoidosta. Viimeksi olimme miehen kanssa kahdestaan yötä pois kotoa kaksi vuotta sitten pojan ollessa reilun 
vuoden. Oli siis jo aikakin lähteä pienelle hengähdyslomalle ihan kaksin. :)

Veimme lapset mummulaan ja lähdimme miehen kanssa kesäiseen Vaasaan. 
Mies oli varannut meille huoneen Hotel Kantarelliksesta, jossa yövyimme 
myös kahden vuoden takaisella lomallamme. Kantarellis on viihtyisä hotelli 
aivan keskustassa, ja lähes kaikissa huoneissa on oma sauna ja poreamme!

Hyvää teki olla välillä aivan kahdestaan; syödä hyvin, yöpyä hienossa hotellissa
ja nukkua ilman häiriöitä! Itseasiassa nukuimme niin hyvin, että melkein jäi
hotelliaamiainenkin syömättä, kun emme laittaneet herätystä. :D Olisi ehkä 
hieman harmittanut, jos se olisi jäänyt väliin. Enpä olekaan useampaan 
vuoteen nukkunut näin pitkiä yhtäjaksoisia unia! 

Sunnuntaina kävimme vierailulla Strömsössä. Pitsikaiteinen kuisti oli erityisen 
kaunis. Monia muitakin hienoja yksityiskohtia löytyi alueen rakennuksista. 

Lapset olivat viihtyneet vanhempieni luona paremmin kuin hyvin. Aika oli 
kulunut kuin siivillä uiden, ahomansikoita poimien, keinuen ja muita kesäisiä 
juttuja touhuten. Tyttökään ei ollut meitä ikävöinyt, mitä nyt yöllä oli kaivannut 
syliä ja taputellut kiukkuisena mummun rintamusta maidon toivossa. Omasta 
puolestani voin sanoa, että käsinlypsäminen oli reissussa aika tarpeellinen taito, 
kun ottaa huomioon, että imetän tyttöä vielä noin 5-10 kertaa vuorokaudessa. :D

Katsotaan, olisiko seuraava postaus taas talolta. Loputkin vuorilaudat 
alkavat nimittäin olla ihan pian paikoillaan. :)

Hääpäivän mietteitä

Vietämme tänään viidettä hääpäiväämme, mutta juhlistimme päivää ennakkoon jo
viikko sitten. Saimme ilmaiset liput Lauri Tähkän ja Juha Tapion yhteiskonserttiin, 
joten käytimme tilaisuuden hyväksi ja lähdimme kahdestaan ulos. Kävimme ensin 

ravintolassa syömässä ja sovimme, että tänä iltana ei saa puhua lapsista eikä rakentamisesta. Nuo kun ovat olleet lähes ainoat puheenaiheet viime aikoina. 
Aika hyvin taisimme onnistua, vaikka mies kyllä ehdotti, että jos ei varsinaisesta 
talon rakentamisesta saa puhua, niin mitenkäs olisi pihasuunnitelma. Muutaman
pihakoivun, juhannusruusun ja syreenin taisimme sijoittaa illan aikana. :D

Me kun emme enää mitään ihan kaksikymppisiä ole, niin väsyhän siinä

tuli ennen kuin odotettu Juha Tapio pääsi lavalle joskus ennen puolta yötä. 
Olimme tosin kuulijakunnasta sieltä nuorimmasta päästä; keski-ikä taisi olla 

pitkästi yli 40. Hieman huvitti, kun itse haukottelimme jo kymmenen 
jälkeen ja ympärillä jammaili kymmenittäin viisi- ja kuusikymppisiä. :)

Juha Tapiosta tykkäämme molemmat paljon ja olemme käyneet häntä
kuuntelemassa useamman kerran ihan sieltä hänen pitkätukkaisista 
alkuajoistaan lähtien. :D Kaikki levytkin taitavat löytyä kaapista. 
Juha Tapiolla on useita tosi kauniita ja koskettavia sanoituksia.

Kotonakin oli mennyt kaikki hyvin ilman äidin iltamaitotarjoilua
(säälittävät 50ml sain pumpattua hätävaraksi). Tyttö nukkui suloisesti
mummun sylissä tullessamme yöllä kotiin. Loppuyö sitten 
tankattiinkin normaaliin tapaan melkeinpä tunnin välein (!). 

Häämme viisi vuotta sitten olivat juuri meidän näköiset, ja niistä on jäänyt 
ihania muistoja. Ainut asia, mikä meitä molempia harmittaa on häidemme 
valokuvaus. Varsinaiset hääkuvat otti onneksi ammattitaitoinen kuvaaja 
valokuvaamossa, mutta tarkoitan siis hääjuhlan kuvaamista. Hääjuhlassa
ja sitä ennen olleessa siunaustilaisuudessa kuvat otti miehen valokuvausta 
harrastava kaveri meidän järjestelmäkamerallamme. Voi kun olisimme edes 
tajunneet antaa hänen käyttää omaa tuttua kameraansa, niin kuvat olisivat 
voineet onnistua paljon paremmin. Itsekään emme tuolloin  vielä tajunneet 
sitäkään vähää valokuvauksesta kuin tänä päivänä, niin emme tajunneet 
panostaa häiden ikuistamiseen tarpeeksi. Pääasiahan tietenkin on, että häistä 
on ylipäätään kuvia muistona, vaikka ne eivät aivan priimalaatuisia olekaan.

Studiokuvassa kävimme jo viikkoa ennen häitä. Valokuvaamo oli toisella
paikkakunnalla, emmekä halunneet, että hääpäivänä tulee kamala kiire. 

Kävin ottamassa hääkampauksen ja -meikin myös valokuvausta varten, joten

hiukset ja naama olivat samassa kuosissa kuin hääpäivänä. Studiokuvauksen

jälkeen otimme vielä itse jalustalla kuvia miehen sukulaisten omistaman

upean reen kanssa. Ehkä olisi ollut järkevintä pyytää valokuvaaja ottamaan

meistä nuo rekikuvat jossain kauniimmassa miljöössä ja jättää studiokuvat

kokonaan pois. Mutta eipä aina järki leikkaa ennen kuin vasta jälkeenpäin. 

Yksi asia, jossa olen ihan valtavasti kasvanut iän karttuessa on omille mokille

ja kommelluksille nauraminen. Nuorempana saatoin hävetä jotakin noloa
tilannetta päiväkausia aivan paniikissa. Tämä oli aasinsilta loppukevennykseen: 
käykäähän ihmeessä katsomassa parin vuoden takainen hääpäiväpostaukseni (klik). 
Siellä on niin upea, mielenkiintoisen mallinen kuvakollaasi meidän häistä, että
 oksat pois. :D Ja voitte vain arvailla, kuinka kauan minulla meni tuon mahtavan kollaasiluomuksen tekemiseen ja kuvien asetteluun, kun ei tuo Gimp ollut mikään 

paras ystäväni tuolloinkaan. Minua naurattaa tuon kollaasin malli edelleen. :)

Tänä hääpäivänä mielessä oli näemmä monenlaisia hieman sekavia 
ajatuksia. Tällainen astetta epämääräisempi, aiheesta toiseen 
pomppiva postaus sallittakoon aina välillä. :)

Seychellit

Vietimme viime viikolla hääpäiväämme ja neljä vuotta sitten tähän aikaan 
olimme unelmiemme häämatkalla Seychelleillä. Mies tuon kohteen 
keksi, kun oli lukenut, että prinssi Williamkin oli ollut siellä joskus Katensa 
kanssa lomailemassa. Eihän sitä voi huonompaa kohdetta valita, kuin itse
 kuninkaalliset. :D Itse en ollut kuullut koko Seychelleistä, mutta kun näin 
kuvia noista paratiisisaarista, niin eipä minua  tarvinnut paljon suostutella.

La Digue, Anse Source D'Argent

La Digue

La Digue

Olimme reissussa vajaat kaksi viikkoa; paljon lyhyemmäksi aikaa ei kannata
 lähteä, koska lennot yhteen suuntaan kestävät jo vuorokauden. Seychellit koostuu
yli sadasta saaresta Intian valtameressä. Yövyimme pääsaarella Mahella sekä 
pienemmällä Praslin-saarella. Päiväretken teimme ihanalle La Digue -saarelle. 

Jälkeenpäin mietimme, että jos saisimme valita uudestaan, niin olisimme 
jättäneet Mahen kokonaan käymättä ja olisimme valinneet hotellit vain 
Praslinilta ja La Diguelta. Eipä tuo Mahekaan kovin suuri ja rauhaton saari 
ollut, mutta kyllä nuo pienet saaret silti veivät sydämemme. Aika noiden 
pikku saarien postikortin kauniilla, lähes autioilla, rannoilla pysähtyi ja 
saimme nauttia ihanista maisemista sekä toistemme seurasta aivan rauhassa.

Praslin, Anse Lazio

Praslin, Grand Anse, hotellimme ranta

Indian Ocean Lodge

Grand Anse

Praslinin hotellimme, Indian Ocean Lodge, oli ihanan pieni ja sijaitsi
rauhallisella paikalla. Henkilökunta oli todella ystävällistä ja iloista. Hotellin 
siivoajat kävivät joka päivä päivällisellä ollessamme huoneistossamme ja 
loihtivat sängyn päälle ja kylpyhuoneeseen kauniita taideteoksia lakanoista
ja kukista. Mahen hotelli, Le Meridien Fischerman's Cove, oli hieno kuin
mikä, mutta meidän makuumme vähän liian pramea ja suuri. 

Häämatkapakettiin kuuluva Seafood-dinner

Mahe, Anse Intendance

Liskoja vilisi siellä ja täällä

   Suosittelen ehdottomasti Seychellejä etenkin häämatkalaisille tai muuten
romanttiseksi lomaksi. Ainakin vielä neljä vuotta sitten Seychellit oli ihanan
 rauhallinen lomapaikka, jossa saatoimme olla upealla idyllisellä hiekkarannalla 
aivan kaksin. Vähän eri tunnelma, kuin jossain Kanarian rannoilla, jossa 
maataan vieretysten kuin sillit suolassa. Vaikka ei sillä, kyllä minä tällä 
hetkellä lähtisin oikein mielelläni Kanariallekin. Lapsia en itse välttämättä
Seychelleille veisi. Turhan hintavaa, eikä siellä varsinaisesti ole lapsille mitään, 
mitä ei olisi jossakin halvemmassakin kohteessa. Eipä meidänkään hotelleissa
tainnut näkyä yhtäkään lasta vaan pääosin juuri hääpareja ja eläkeläispareja. 

Haaveena olisi päästä Seychelleille uudestaan miehen kanssa...sitten joskus. 

 

Kulttuuria kerrakseen

Olimme perjantaina miehen työpaikan järjestämänä oopperassa 

ja ulkona syömässä. Tämä oli toinen kertani oopperassa ja oli kyllä ihan
positiivinen elämys. Ooppera oli osaksi pohjanmaan murteella, kyseessä oli 
siis Ryästö lakeurelta. Huumoria oli ihan mukavasti, mikä toi sopivasti
vastapainoa melko pitkille lauluosuuksille. Komiastihan nuo lauloovat, 
kovaa ja korkialta, mutta tuppaahan siinä paikat puutumahan, kun melekeen 
kolome tuntia istuskeloo. :) 

Tässäpä teille pari mahakuvaa eiliseltä, rv 29+2. Mekko on H&M:n äitiysmallistosta.

Yritän saada lähiaikoina aikaiseksi kirjoitella jotakin rakennusaiheista tänne.
Ikkunoista olisi ainakin jotakin luvassa. :)


Leppoisaa lauantai-iltaa!

Aikaa parisuhteelle

Täytin tänään vuosia.

Vieläpä pyöreitä!

Enpä olisi kymmenen vuotta sitten uskonut,

että otan asian näin kevyesti!
Ei ole siis kriisiä pukannut,
ainakaan vielä. :) 

Päätimme mieheni kanssa oikein repäistä ja 

veimme pojan viikonloppuna yöksi mummulaan.

Eipä tuota kahdenkeskistä aikaa ole

viime aikoina juuri ollut.

Nyt on vielä muutama kuukausi aikaa

järjestää näitä parisuhdehetkiä,

ennen kuin uusi vauva saapuu,

joten yritetään nyt käyttää kaikki tilanteet hyväksi. 

Kävimme miehen kanssa katsomassa

uusimman Bondin ja

vietimme vain laatuaikaa yhdessä.
Mukavahan se oli nukkua yksi yö ilman herätyksiä,
mutta täytyy myöntää, 
että kova ikävä tuli poikaa.
Pojalla oli onneksi mennyt hienosti
mummun, papan ja tätien hoivissa.
Äidin ja isin reipas poika! <3 

Kuva on otettu yli neljä vuotta sitten
meidän seurusteluaikana.
Meinasin laittaa ensimmäisen vauvamahakuvan,
mutta eivät olleet tarpeeksi hyviä.
Ehkä joskus myöhemmin sitten. :)

Hääpäivä

Tänään on kulunut tasan kolme vuotta siitä, kun sanoimme mieheni kanssa toisillemme tahdon. Hääjuhlamme oli juuri meidän näköisemme, enkä keksi oikein mitään, minkä olisin halunnut menevän toisin. Täydellinen päivä oman kullan ja rakkaiden sukulaisten ja ystävien kanssa. <3

Häidemme väreinä olivat vaalea lila, valkoinen ja tummanruskea. Värit toistuivat kukissa sekä muussa koristelussa. Ohjelman ajan istuimme hienossa vanhassa tumman ruskeassa reessä, jonka saimme lainaksi mieheni enolta. Emme halunneet juhlaamme ollenkaan niitä perinteisiä hääleikkejä, vaan  ohjelma koostui ruokailun ja kahvittelun lisäksi muutamasta puheesta sekä ystävistämme muodostetun bändin upeista esityksistä. Muun muassa seuraava koskettava laulu kuultiin:

Tuntuu kun ois eilinen siitä kun tavattiin.

Vuodet ovat sitoneet meidät toisiimme kiinni.

Tunne sydämen vahvistaa sen.

Niin kauan kun aikaa annetaan.

Niin kauan kun kanssas olla saan.

Edelleen yhdessä matkaa taitetaan.

Ikuisesti sua tahdon rakastaa.

Olli Helenius: Ikuisesti 

Tänään emme aio tehdä mitään normaalista poikkeavaa hääpäiväämme juhlistaaksemme. Aiempina vuosina olemme muistaakseni käyneet jossakin syömässä, mutta se taitaa nyt jäädä väliin. Jotakin hyvää voisin sentään leipoa päivän kunniaksi ja ehkäpä kertoa miehelleni muutaman ylimääräisen rakkauden sanan.

 Tässä vielä kuvia hääjuhlastamme.