Talo Ahonlaidalla: maaliskuuta 2018

torstai 29. maaliskuuta 2018

Tupa pääsiäisasussa


Kotiin on ilmestynyt hieman lisää pääsiäiskoristeita, ja viime viikolla lasten kanssa kylvämämme ohransiemenet ovat kasvaneet jo hurjan pitkiksi. Olen viime vuosina oppinut pitämään keltaisesta, ja pääsiäisvärinä se onkin ihan ehdoton. Pienet keltaiset ja vihreät väripilkut piristävät kummasti kodin ilmettä ja sopivat kivasti tummiin hirsiseiniin.




Viimeksi eilen mies mietti ääneen, voisimmeko jo siirtää vanhan puusohvamme tupaan. Ektorpille ei vain oikein ole muuta paikkaa ennen yläkerran valmistumista. Olohuone on sen mallinen, että sinne ei oikein kahta sohvaa saa järkevästi mahtumaan. Vierekkäin ne kyllä mahtuisivat, jos arkun siirtäisi muualle, mutta se näyttäisi ehkä vähän hassulta. Puusohva muuttaisi kyllä tuvan ilmeen juuri sellaiseksi, kuin sen valmiiksi sisustettuna näen, mutta kai sitä vain täytyy malttaa odottaa.





 Tuleva pääsiäinen saa jo kovasti odottamaan kevättä ja lumen sulamista. Mies on tosin asiasta toista mieltä, sillä meneillään oleva aitan hirsien paikkaaminen ja seinien pystytys on huomattavasti mukavampaa ja siistimpää hommaa pikkupakkasella kuin lämpöisellä säällä kuralitkussa seisten. No, ehkä saan kuitenkin salaa haaveilla keväästä, kunhan en turhan usein puhu aiheesta miehen kuullen! Täytyisi varmaan tuosta aitastakin laitella tänne jossakin vaiheessa kuvia, kunhan seinät saavat vielä vähän korkeutta.




HALUAN TOIVOTTAA KAIKILLE LUKIJOILLENI OIKEIN RAUHALLISTA PÄÄSIÄISTÄ!


maanantai 26. maaliskuuta 2018

Annie-pipo ja -kauluri

Sain viikonloppuna valmiiksi tytölle kutomani Annie-pipon ja -kaulurin. Neuleohje on kirjasta Klompelompe - Neuleita koko perheelle. Ohuesta langasta kudottu pipo ja kauluri näyttävät aika kivalta yhdessä tytön keväisen kauppatakin kanssa. Tyttö oli aluksi innokas tulemaan kuvattavaksi, mutta kameran haettuani rupesi kovasti ujostelemaan ja muutaman kuvan jälkeen jo kiemurteli ja valitti kuumuutta. :D Ulos en viitsinyt mennä kuvia ottamaan, sillä otin ne eilen ja silloin oli ikävä lumipyry. Nyt olisi ihana auringonpaiste, mutten millään viitsi vaivata tyttöä asialla uudestaan. No, muutama kuva saatiin otettua ja niillähän pärjää jo mukavasti.



 Seuraava neuleprojekti on jo mielessä. Tai oikeastaan useampikin. Täytyisi vain päättää, missä järjestyksessä (ja millä ajalla) ne toteuttaisin.





MUKAVAA ALKANUTTA PÄÄSIÄISVIIKKOA!

torstai 22. maaliskuuta 2018

Vanhat Kotiliesi-lehdet kehyksissä


Jokin aika sitten esittelin blogissani jo monta vuotta sitten huutokaupasta hankkimiamme vanhoja Kotiliesi-lehtiä. Alakerran sisustamisessa ollaan viimein päästy seinien sisustamiseen, ja halusin kehystää muutaman lehden kotimme seiniä koristamaan. Minulla oli ilo saada tehdä yhteistyötä paikallisen yrityksen, Kehys-Ilosen, kanssa ja nyt ihanat Martta Wendelinin kuvittamat Kotiliesi-lehdet kaunistavat meidän tuvan seiniä.

Ylistarolainen Kehys-Ilonen on tarjonnut erilaisia massiivipuisia listoja niin rakentamiseen kuin sisustukseenkin jo vuodesta 1993 lähtien. Valikoimaan kuuluu niin moderneja kuin perinteisiäkin kehyslistoja kehysliikkeille, museoille, gallerioille ja taiteilijoille. Lisäksi Kehys-Ilonen tekee yksilöllisiä kattolistoja, jalkalistoja ja muita sisustuslistoja sekä erikoislistoja asiakkaan toiveiden mukaan. Kehykset ja listat valmistetaan suomalaisesta männystä. Asiakkaan toiveesta listoja syntyy myös muista puulajeista.




Kehys-Ilonen osti Seinäjoen keskustassa sijaitsevan Sari’s Art -liikkeen helmikuun alussa. Sari’s Art on toiminut Seinäjoella jo parikymmentä vuotta kehystäen asiakkaiden maalauksia, piirustuksia ja valokuvia. Liikkeen motto ”kehystämme mitä vain” takaa myös erikoisempien asioiden, kuten vauvan kenkien ja vaatteiden, soittimien, käsitöiden tai vaikkapa ruislimpun vitriinikehystyksen.

Etsiessäni lehdilleni sopivaa kehystyspaikkaa, tuo motto kiinnitti huomioni ja tein vierailun Sari’s Art -liikkeeseen. Siellä vietin tovin jos toisenkin erilaisia kehysvaihtoehtoja katsellen. Onnekseni sain apua liikkeen työntekijöiltä, jotka kuuntelivat toiveitani ja ojentelivat niiden mukaan eteeni kehyksiä laajasta valikoimasta. Vaikka en tiennyt aivan tarkalleen, millaisia kehyksiä tauluihin haen, osasin heti jättää laskuista pois liian modernit ja valkoiset sekä liian värikkäät kehykset. Lopulta jäljelle jäi muutama ruskeasävyinen, kultakoristeinen lista, joista tein valintani.

 


Sari’s Artista sain kallisarvoista apua niin kehyksien kuin lasinkin valintaan. Päädyin valitsemaan hieman hintavamman näkymättömän lasin. Lasia ei juuri edes huomaa, ja taulun värit näkyvät sen läpi juuri oikean sävyisinä ilman ylimääräisiä heijastuksia. Tämä oli aivan nappivalinta! Myös kehykset ovat kaikessa vanhanaikaisuudessaan juuri meidän kotimme sekä lehtien sävyihin sopivat. Kehyslista on Ylistaron oman tehtaan tuotantoa, oikeaa lähilistaa siis! Vielä muutama vuosi sitten en olisi ikimaailmassa huolinut tällaisia ruskeakultaisia kehyksiä kotiini, mutta nyt en olisi voinut muunlaisia ajatellakaan! Toiveenamme oli, että koko lehti kehystetään, jotta niitä ei tarvitse ruveta leikkelemään. Näin tehtiinkin ja nyt lehdet ovat ehjinä tallessa kehysten sisällä. Olen todella iloinen kauniista tauluistani sekä saamastani ystävällisestä ja asiantuntevasta palvelusta! 


Linkit yrityksen sivuille:
Kehys-Ilonen                Kehys-Ilonen Facebook
Sari's Art                       Sari's Art Facebook


*Yhteistyöpostaus*



Talo Ahonlaidalla -blogin Instagram-tili löytyy nyt täältä! :)



maanantai 19. maaliskuuta 2018

Pääsiäistä

Viikonloppuna otimme kaiken ilon irti jäljellä olevasta lumesta ja talvesta; luistelimme, hiihdimme ja kävimme pulkkamäessä. Ehdimme myös käydä pitkästä aikaa ystäväperheen luona kylässä. Lapsilla riitti leikkiseuraa ja me aikuiset saimme päivittää kuulumisia. Liian harvoin ehtii käydä kylässä ja kutsua vieraita omaan kotiin.

Aloitimme viime viikolla lasten kanssa pääsiäisaskartelut ja laitoimme myös meidän vähäiset pääsiäiskoristeemme paikoilleen. Äitini oli lapsia hoitamassa, kun vietimme miehen kanssa yhdeksättä hääpäiväämme, ja toi ihanan tulppaanikimpun. Helmililjoja tai ruukkunarsisseja en ole vielä uskaltanut ostaa, kun saan ne aina niin nopeasti pilalle. Täytyy odottaa lähemmäs pääsiäistä, jotta ovat vielä hengissä pääsiäisen pyhinä.



 Monta vuotta sitten askarrellut Tilda-puput päätyivät tänäkin pääsiäisenä puuhellan päälle. Niiden pastelliset sävyt sopivat niin mainiosti tuohon niin ikään Tilda-kankaasta ommeltuun patalappuun sekä vihreisiin keittiökaappeihin. Olohuoneen puolellakin näkyy jo muutama pääsiäisjuttu, mutta säästetään niiden esittely toiseen kertaan.




Voitteko uskoa, että olen viime aikoina harkinnut vakavasti Instagramiin liittymistä! Minä, joka lämpenen aina kaikille uusille some-ilmiöille todella myöhään tai en ollenkaan. Facebookissa en ole vieläkään, enkä ole ajatellut koskaan liittyäkään, mutta Instagram houkuttelee nyt, kun olen löytänyt sieltä niin paljon kivoja vanhoja ja vanhan tyylisiä taloja, joita on ihana katsella. Katsotaan, josko saisin tilin pystyyn tässä lähiaikoina. Blogi jatkaa silti edelleen päivittelyä, sillä en osaisi tästä rakkaasta harrastuksesta noin vain luopua. Tänne on kiva kirjoitella meidän touhuista aina vähän pidemmän kaavan mukaan ja laitella useampia kuvia. 


ILOISIA KEVÄTTALVEN PÄIVIÄ!

keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Sisustus- ja neuleinspiraatiota

Vaikka olen aika maltillinen sisustaja, eikä minulla ole juurikaan tarvetta vaihdella hyväksi todettuja huonekalujen paikkoja tai sisustustekstiilejä kovin usein, niin välillä iskee mahdoton tarve sisustaa. Koska sisustettavaa lattiapinta-alaa ei enää alakerrassa ole, niin olen viime aikoina kunnostautunut seinäpintojen sisustamisessa. Aiemmin täällä esittelemäni Kotiliesi-lehdet ovat parasta aikaa kehystettävänä ja saan toivottavasti näyttää valmiit taulut teille piakkoin. Tänään sain myös muutaman kauniin pikkutaulun seinälle.

Löysin maanantaina paikalliselta kirpparilta edullisia vanhoja taulunkehyksiä ja laitoin ne jemmaan odottamaan pääsyä seinille. Ajattelin tehdä niistä ja muutamista muista vanhoista kehyksistä jonkinlaisen lasten kuvista kootun kollaasin aikanaan yläkertaan. Kovin kauaa ne eivät saaneet jemmassa pölyttyä, sillä tänään keksin yhtäkkiä, että miksenpä voisi laittaa niitä saman tien seinään. Muistin aiemmin hankkimani vanhat kasviot, joita ostin kaksin kappalein ihan sen takia, että voisin tarvittaessa leikellä toisesta sivuja irti. Kasvion kauniit kukkakuvat olivatkin juuri sopivan levyisiä vanhoihin kehyksiin. Kukkien nimet jouduin taittamaan pois näkyvistä, jotta kuva mahtuu paikalleen. Nämä taulut naputtelin ihan omin kätösin seinään ja sen kyllä huomaa. On kuitenkin mukava, kun voi tehdä jotakin edes kodin sisustamisen suhteen, kun eivät nuo rakennushommat oikein itseltä luonnistu.



Valitsin tarkoituksella kauneimmat vaaleanpunasävyiset kukkakuvat ja nyt ne pääsivät ilahduttamaan meidän keskeneräisen kodinhoitohuoneen maalaamattomia paneeliseiniä. Piristystä seinät kaipasivatkin, sillä tämän huoneen valmiiksi saattaminen on todella loppupäässä meidän tehtävälistalla. Nyt huoneessa on sentään jotakin kaunista katseltavaa, joka vie huomion pois kaikesta keskeneräisestä. Alla olevassa kuvassa vilahtaa myös meidän kylpyhuone, johon ei vieläkään ole saatu ovea paikalleen. Ovi on olemassa, mutta karmit pitäisi itse tehdä, mikä hidastuttaa tätäkin urakkaa, kun miehellä on niin paljon muita kiirellisempiä hommia.




Olen ihastellut jo pitkään eri blogeissa näkyviä toinen toistaan suloisempia neuleita, jotka on neulottu Klompelompe-kirjojen ohjeilla. Viimein löysin itsellenikin "Klompelompe neuleita koko perheelle" -kirjan hyvästä alennuksesta ja pääsin itsekin kokeilemaan näitä ihania neuleita. Ensimmäiseksi työksi otin sievän Annie-pipon tytölle. Jos lankaa riittää, niin luultavasti teen vielä siihen sopivan kaulurinkin. Käyttämäni lanka on jokin vuoden takainen heräteostos, jota löysin pari kerää lankakoristani. Väri on nätti, mutta langan laadusta en mene takuuseen. Katsotaan, miten toimiva valinta tämä lanka oli. Tyttö on tilannut kirjan kuvia selaillen itselleen vielä ainakin pannan, mekon ja neuletakin, mutta luulen, että pantoja ja pipoja isompiin töihin en ainakaan tänä keväänä enää ryhdy.




MUKAVA, KUN PISTÄYDYIT!
IHANAA LOPPUVIIKKOA!

lauantai 10. maaliskuuta 2018

Takaisin työelämään

Mainitsin alkuvuodesta, että yksi meidän perheen suurimmista muutoksista tänä vuonna on minun palaamiseni takaisin työelämään. Lupasin kertoa asiasta lisää, kun se on ajankohtaista. Aloitin työt muutama viikko sitten, joten nyt voisin kertoa hieman siitä, miten töihin paluu on sujunut monen vuoden kotona olon jälkeen.

Olen ollut viimeksi töissä seitsemän vuotta sitten, jäädessäni ensimmäistä kertaa äitiyslomalle. Muuttaessamme esikoisen vauva-aikana Etelä-Pohjanmaalle vakituinen työpaikkani päiväkodissa jäi vanhalle asuinpaikkakunnallemme. Minulle on ollut jo ennen lasten syntymistä (ja itse asiassa jo ennen kuin miehestäkään oli tietoakaan) selvää, että haluan hoitaa lapsiani kotona mahdollisimman pitkään, enkä haluaisi viedä heitä hoitoon kodin ulkopuolelle ainakaan kovin pieninä. Työvuoteni päiväkotimaailmassa vain vahvistivat tätä näkemystä. Koska lapsemme ovat syntyneet kahden vuoden välein, minulla on ollut mahdollisuus olla heidän kanssaan yhtäjaksoisesti kotona näin pitkään.



Meidän nuorimmainen täyttää loppukeväästä kolme vuotta, joten töihin paluu on ollut jo jonkin aikaa mielessä. Välillä koko asia on ahdistanut ja tuskastuttanut ja olen yrittäny olla ajattelmatta sitä. Viime syksynä aloin kuitenkin tosissani miettiä eri vaihtoehtoja niin oman työpaikkani kuin lasten päivähoidonkin suhteen ja päädyin oikeastaan ainoaan ratkaisuun, joka ei ajatuksena ahdistanut; rupean yksityiseksi perhepäivähoitajaksi. Näin omien lastemme ei tarvitse mennä päiväkotiin (joka on täällä meidän lähialueellamme oikeastaan ainoa mahdollinen päivähoitomuoto), ja minä saan jatkaa kotona omien lasteni sekä parin hoitolapsen kanssa.

Voin sanoa, että tämä on minulle aivan ihanteellinen työmuoto. Tykkään työskennellä itsenäisesti ja nautin rauhallisista päivistä sekä kivasta touhuilusta omassa kodissa pienen lapsiryhmän kanssa. Päivät kuluvat mukavasti ulkoillen, askarrellen, kirjoja lukien, leikkien, pelaillen ja laulellen. Olen itsekin ollut lapsena perhepäivähoidossa ja minulla on sieltä paljon upeita muistoja. On myös ihanaa, kun aamulla ei tarvitse kiireessä lähteä viemään lapsia hoitoon ja jännittää omaa ehtimistään töihin. Mieskin on ollut tyytyväinen uusiin työkuvioihini, kun maalasin hänelle kuvan aamusta, jolloin minulla olisi aikainen aamuvuoro päiväkodissa (tai jossain muussa työpaikassa), ja hän joutuisi yksin saamaan kaikki kolme lasta puettua, kammattua ja vietyä hoitoon unohtamatta yhden lapsen luistimia ja kypärää, toisen lelupäivän lelua ja kolmannen lupalappua. Tämä on siis meidän perheen kannalta juuri sopiva ja pehmeä tapa töihinpaluulleni. 



 Koska oikeastaan ainut vaihtoehto oli ruveta nimenomaan yksityiseksi (eikä kaupungin palkkaamaksi) perhepäivähoitajaksi, olen viettänyt alkuvuodesta kymmeniä tunteja netissä sekä puhelimessa ottaen selvää toiminimen perustamisesta, yel-vakuutuksista, verotuksesta sekä muista työn aloittamisen kannalta välttämättömistä asioista. Nyt, kun toiminimi on viimein taskussa ja kaikki muutkin paperiasiat kunnossa, voin onneksi keskittyä rauhassa työhöni.

Jos valintaani mietitään taloudelliselta kannalta, niin tuloni eivät näin aluksi yllä siihen, mitä ne olisivat minun ollessani esim. päiväkodissa töissä (mikä ei sekään ole paljon). Minulle pääasia on, että saan tehdä työtä, josta pidän ja että niin omat kuin hoitolapsetkin viihtyvät. Tässä ratkaisussa kompensoi se, että meidän omista lapsista ei mene päivähoitomaksuja, minun työmatkoihini ei kulu rahaa ja kotona voin työskennellä rennoissa kotivaatteissa, joita on kaapit pullollaan. Tytön mennessä reilun vuoden päästä eskariin voin ottaa kolmannen hoitolapsen ja silloin tuloni olisivat jo melko vertailukelpoiset. 

 Tällä hetkellä ajatuksena on, että haluaisin tehdä tätä työtä ainakin siihen saakka, kunnes meidän nuorimmainen menee kouluun. Tämä riippuu tietenkin täysin siitä, riittääkö pienellä kylällämme halukkaita hoitolapsia perhepäivähoitoon. Sitten täytyy tehdä suunnitelmiin muutoksia, jos hoitolapsia ei ole tarpeeksi. Siinä tapauksessa jopa alan vaihto on yksi vaihtoehto. Toivon kuitenkin, että voisin jatkaa työtäni useamman vuoden.



Olisi mielenkiintoista kuulla, jos joku muukin on tehnyt hoitovapaiden jälkeen (tai muuten aikuisiällä) vähän erilaisen töihinpaluuratkaisun tai vaikka vaihtanut kokonaan uudelle alalle! :)

torstai 8. maaliskuuta 2018

Hyvää Naistenpäivää!

Naistenpäivän kunniaksi oli taas leivottava jotakin hyvää. Päädyin keväiseen sitruunakakkuun. Kakun ohje löytyy neljän vuoden takaisesta postauksestani. Mies tuli töistä kukkakimpun kanssa, kun olin hänelle vinkannut, että tänään olisi toivottavaa sellainen tuoda. Annoinpa vielä ohjeet parista kukkalaadusta ja väristä, jotta ei menisi pieleen. Mistäpä mies voi muuten tietää emännän kulloisenkin kukka- ja värimieltymyksen, kun se vaihtuu niin usein vuodenajan ja äkillisten päähänpistojen mukaan.




Meidän pihassa vierailee jänö. En ole sitä tosin nähnyt, mutta piha on täynnä jäniksen jalanjälkiä sekä papanoita. Jänis on myös tehnyt hieman tihutöitä, sillä varsinkin syreeni- ja juhannusruusupensaita on järsitty oikein kunnolla. Ihme, kun piikikkäät ruusupensaatkin ovat kelvanneet pupulle. Toivottavasti nämä tihutyöt eivät aiheuta ongelmia meidän viime kesänä istutetuille pensaanaluille. 




 IHANAA NAISTENPÄIVÄÄ! <3


perjantai 2. maaliskuuta 2018

Vanha puusohva

Mies katselee vanhoja huonekaluja säännöllisesti netistä, vaikka meillä ei tällä hetkellä oikein ole tilaa uusille ostoksille. Tiedossa on kuitenkin ollut, että haluamme korvata Ikean Ektorpin aikanaan vanhalla puusohvalla, vaikka istumismukavuus tässä vaihdossa hieman kärsiikin. Ikean sohva saa siirtyä yläkerran aulaan sitten, kun se aikanaan valmistuu, sillä haluan, että talossa on edes yksi pehmeä löhöilysohva. Meillä on jo yksi vuosia sitten huutokaupasta hankittu puusohva, mutta se vaatisi vähän kunnostusta ja maalausta. Moiselle ei nyt ole aikaa. Eikä sohvalle ole vielä edes tilaa. Mutta silti pääsi käymään niin, että meille kotiutui viime viikolla uusi (siis vanha) sivustavedettävä puusohva. 




 Tässä miehen bongaamassa sohvassa on se hyvä puoli, että se ei vaatinut kuin perusteellisen pesun ennen käyttöönottoa. Sohvassa on kaunis alkuperäinen ruskea sävy, ja se on juuri tuollaisenaan meille sopiva. Sohva on kauniine koristeluineen myös nätimpi ja vähän suurempi kuin aiemmin ostamamme sohva, joten tämä käy paremmin tuvan sohvaksi. Toisellekin sohvalle löytyy varmasti aikanaan oma paikkansa talosta. Nyt puusohva joutui jäämään kuistiin odottamaan pääsyä tupaan. Ikean sohvaa kun emme saa mihinkään muualle nyt mahtumaan, vaikka olemme miettineet päämme puhki erilaisia ratkaisuja.

  


Kuistin viihtyvyys parani taas sohvan myötä kovasti. Lapset lueskelevat ja leikkivät sohvalla mielellään. Hyvähän kuistissa nyt onkin leikkiä, kun lattiat pysyvät melko puhtaina, mutta katsotaan, mikä on tilanne kevään rapakelien aikaan. 

Sohvan pehmusteena on nyt vain muutama täkki ja vanha päiväpeitto. Edelliseen kotiin ompelemani koristetyynytkin pääsivät taas käyttöön. Kunhan mies ehtii, hän laittaa sohvan pohjalle jonkinlaisen korotuksen ja vanerin. Sen päälle täytyisi hankkia kunnollinen päällystetty patja. Kuistin listojen valmistumistahan tämä sohva ei kauheasti edistä. Sohva on todella painava, joten saa nähdä, miten mieluusti mies ryhtyy sitä siirtelemään, jotta saisi laiteltua ikkunan pieliin puuttuvia listoja.


ILOISTA PAKKASVIIKONLOPPUA JA MAALISKUUN ALKUA SINULLE!
 

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...