Takaisin työelämään

Mainitsin alkuvuodesta, että yksi meidän perheen suurimmista muutoksista tänä vuonna on minun palaamiseni takaisin työelämään. Lupasin kertoa asiasta lisää, kun se on ajankohtaista. Aloitin työt muutama viikko sitten, joten nyt voisin kertoa hieman siitä, miten töihin paluu on sujunut monen vuoden kotona olon jälkeen.

Olen ollut viimeksi töissä seitsemän vuotta sitten, jäädessäni ensimmäistä kertaa äitiyslomalle. Muuttaessamme esikoisen vauva-aikana Etelä-Pohjanmaalle vakituinen työpaikkani päiväkodissa jäi vanhalle asuinpaikkakunnallemme. Minulle on ollut jo ennen lasten syntymistä (ja itse asiassa jo ennen kuin miehestäkään oli tietoakaan) selvää, että haluan hoitaa lapsiani kotona mahdollisimman pitkään, enkä haluaisi viedä heitä hoitoon kodin ulkopuolelle ainakaan kovin pieninä. Työvuoteni päiväkotimaailmassa vain vahvistivat tätä näkemystä. Koska lapsemme ovat syntyneet kahden vuoden välein, minulla on ollut mahdollisuus olla heidän kanssaan yhtäjaksoisesti kotona näin pitkään.

Meidän nuorimmainen täyttää loppukeväästä kolme vuotta, joten töihin paluu on ollut jo jonkin aikaa mielessä. Välillä koko asia on ahdistanut ja tuskastuttanut ja olen yrittäny olla ajattelmatta sitä. Viime syksynä aloin kuitenkin tosissani miettiä eri vaihtoehtoja niin oman työpaikkani kuin lasten päivähoidonkin suhteen ja päädyin oikeastaan ainoaan ratkaisuun, joka ei ajatuksena ahdistanut; rupean yksityiseksi perhepäivähoitajaksi. Näin omien lastemme ei tarvitse mennä päiväkotiin (joka on täällä meidän lähialueellamme oikeastaan ainoa mahdollinen päivähoitomuoto), ja minä saan jatkaa kotona omien lasteni sekä parin hoitolapsen kanssa.

Voin sanoa, että tämä on minulle aivan ihanteellinen työmuoto. Tykkään työskennellä itsenäisesti ja nautin rauhallisista päivistä sekä kivasta touhuilusta omassa kodissa pienen lapsiryhmän kanssa. Päivät kuluvat mukavasti ulkoillen, askarrellen, kirjoja lukien, leikkien, pelaillen ja laulellen. Olen itsekin ollut lapsena perhepäivähoidossa ja minulla on sieltä paljon upeita muistoja. On myös ihanaa, kun aamulla ei tarvitse kiireessä lähteä viemään lapsia hoitoon ja jännittää omaa ehtimistään töihin. Mieskin on ollut tyytyväinen uusiin työkuvioihini, kun maalasin hänelle kuvan aamusta, jolloin minulla olisi aikainen aamuvuoro päiväkodissa (tai jossain muussa työpaikassa), ja hän joutuisi yksin saamaan kaikki kolme lasta puettua, kammattua ja vietyä hoitoon unohtamatta yhden lapsen luistimia ja kypärää, toisen lelupäivän lelua ja kolmannen lupalappua. Tämä on siis meidän perheen kannalta juuri sopiva ja pehmeä tapa töihinpaluulleni. 

 Koska oikeastaan ainut vaihtoehto oli ruveta nimenomaan yksityiseksi (eikä kaupungin palkkaamaksi) perhepäivähoitajaksi, olen viettänyt alkuvuodesta kymmeniä tunteja netissä sekä puhelimessa ottaen selvää toiminimen perustamisesta, yel-vakuutuksista, verotuksesta sekä muista työn aloittamisen kannalta välttämättömistä asioista. Nyt, kun toiminimi on viimein taskussa ja kaikki muutkin paperiasiat kunnossa, voin onneksi keskittyä rauhassa työhöni.

Jos valintaani mietitään taloudelliselta kannalta, niin tuloni eivät näin aluksi yllä siihen, mitä ne olisivat minun ollessani esim. päiväkodissa töissä (mikä ei sekään ole paljon). Minulle pääasia on, että saan tehdä työtä, josta pidän ja että niin omat kuin hoitolapsetkin viihtyvät. Tässä ratkaisussa kompensoi se, että meidän omista lapsista ei mene päivähoitomaksuja, minun työmatkoihini ei kulu rahaa ja kotona voin työskennellä rennoissa kotivaatteissa, joita on kaapit pullollaan. Tytön mennessä reilun vuoden päästä eskariin voin ottaa kolmannen hoitolapsen ja silloin tuloni olisivat jo melko vertailukelpoiset. 

 Tällä hetkellä ajatuksena on, että haluaisin tehdä tätä työtä ainakin siihen saakka, kunnes meidän nuorimmainen menee kouluun. Tämä riippuu tietenkin täysin siitä, riittääkö pienellä kylällämme halukkaita hoitolapsia perhepäivähoitoon. Sitten täytyy tehdä suunnitelmiin muutoksia, jos hoitolapsia ei ole tarpeeksi. Siinä tapauksessa jopa alan vaihto on yksi vaihtoehto. Toivon kuitenkin, että voisin jatkaa työtäni useamman vuoden.

Olisi mielenkiintoista kuulla, jos joku muukin on tehnyt hoitovapaiden jälkeen (tai muuten aikuisiällä) vähän erilaisen töihinpaluuratkaisun tai vaikka vaihtanut kokonaan uudelle alalle! :)