Vauva ja kehto

Täällä on kyläilty mummuloissa, syöty mansikoita ja viety taas läjäpäin vanhoja vaatteita ja ylimääräistä tavaraa kirpparille. Maanantaina saimme vieraaksemme kaksi työkaveriani viiden vuoden takaa. Mukava oli nähdä pitkästä aikaa ja päivittää kuulumisia! Ulkoiltu on myös kovasti. Pojan polkupyörästä otettiin apupyörät pois ja hän kiitää omien sanojensa mukaan kuin raketti. Tyttökin sai oman menopelin ja on onnensa kukkuloilla. Siitä lisää myöhemmin. :)

 

  

Pikkuveljestä minun piti nyt kuitenkin tulla kirjoittelemaan. Olen lähes varma, että olemme saaneet maailman helppohoitoisimman vauvan. Olen myös lähes varma, että yhtään vaativammasta vauvasta en olisi tässä haastavassa raksaelämänvaiheessa selvinnytkään. Mies kun on edelleenkin vain yöt ja sunnuntait kotona, ja poika ja tyttö pitävät huolen siitä, että äidillä riittää hommaa, vaikka vauvan kanssa pääseekin helpolla. 

Pikkuveli on nyt noin kahden ja puolen kuukauden ikäinen. Hän syö kiltisti äidinmaitoa, nukkuu hyvin sekä päivällä että yöllä ja valveilla ollessaan makoilee leikkimatolla hymyillen ja jutellen milloin kaaressa roikkuville leluille, milloin katolle tai muulle yhtä mielenkiintoiselle jutulle. Ulkona vaunuissa vauva yleensä nukkuu, mutta jos sattuukin olemaan hereillä, niin hän ihmettelee taivaalla lipuvia pilviä tai tuulessa heiluvia puita. Vauva ei myöskään itke juuri koskaan, ei edes silloin, kun isosisko päätti nostaa pikkuveljen sohvalta lattialle. En nähnyt tapausta, mutta epäilen, ettei kuusi- ja puolikiloisen vauvan nostaminen tuolta kymmenkiloiselta tytöltä ihan oikeaoppisesti käynyt. Siellä vauva vain makoili rauhassa maassa vähän ihmetellen, että mitenkäs sitä tänne jouduttiin! 

  Vanhan kehdon ostimme ennen tytön syntymää. Tyttö ei tainnut siinä montaa yötä nukkua, kun nukkui lähes aina vieressäni, mutta pikkuveli on nukkunut kehdossa oikeastaan joka yö. Hänet saa iltatankkauksen jälkeen laittaa kehtoon, hän nukahtaa sinne itse ja nukkuu noin seitsemän, kahdeksan tuntia, ennen kuin nälkä taas yllättää. Ennätys taisi olla viime vikkoinen  yhdeksän ja puolen tunnin mittainen "unipätkä". Poika ja tyttö olivat myös vauvoina tosi tyytyväisiä ja helppoja tapauksia, mutta eivät kyllä koskaan nukkuneet noin hyvin öitään. Kauaa ei pikkuveli kyllä enää kehtoon pituutensa puolesta mahdukaan ja sitten kutsuukin Ikean pinnasänky. Täytyy ruveta hänellekin jossakin vaiheessa etsimään vanhaa puusänkyä.

Vuoden 2015 äitiyspakkauksen kaunis pussilakana.

On ihana seurata vauvan kasvua ja kehitystä, mutta on se myös todella haikeaa. Sitä ei voi edes käsittää, kuinka nopeasti tämä pikkuvauva-aika menee, ihan kuin huomaamatta. Kohta meillä on tuon paikoillaan makoilevan pienen tuhisijan sijasta jo liikkuva vauva, joka tonkii ja tutkii kaikki paikat tutkimusretkillään lattianrajassa. Kunpa sitä vain osaisi nauttia tarpeeksi tästä ainutlaatuisesta ajasta ja tallettaa tarkasti muistiin jokaisen kallisarvoisen hetken näiden pienten kanssa!

Yllä olevassa kuvassa vauvalla on Tilda-kankaasta ompelemani tuttinauha. Ompelemiani ja virkkaamiani tuttinauhoja voit ostaa täältä (klik).

Pikkuinen nukahti pitkäveteisen kuvaussession uuvuttamana. <3

Wanahan ajan päivät

Lauantaina olimme jälleen tyylillemme uskollisia ja vierailimme monen aiemman vuoden tavoin Soinin Wanahan ajan päivillä (klik). Isäni nauroikin, että meidän olisi pitänyt elää 150 vuotta sitten, kun ihailemme niin kovasti kaikkea vanhaa. :D

Wanahan ajan päivät on todella ainutlaatuinen kaksipäiväinen tapahtuma. Jo parkkipaikalla pääsee vanhan ajan tunnelmaan, kun Zetor-traktorit kyydittävät ihmisiä kohti tapahtumapaikkaa. Alueella on useita vanhoja hirsirakennuksia. Päivillä voi tutustua vanhan ajan elämään ja tapoihin useiden työnäytöksien avulla. Näimme muun muassa saippuan keittoa, tervanpolttoa, päreiden höyläystä ja tukkien sahausta. Koneiden ystäville riitti ihmeteltävää kymmenissä maamoottoreissa ja vanhoissa traktoreissa. 

Wanahan ajan päivät tehdään talkoovoimin ja talkoolaiset ovat pukeutuneet vanhanajan vaatteisiin. Myös monet vieraat ilahduttavat vanhaan tyyliin sopivalla asulla.

Lapset viihtyivät tuntikaupalla paikallaan olevilla traktoreilla ajellen. Välillä kuskin paikasta piti ihan riidellä. :D Pikkuveli nukkui tapansa mukaan suurimman osan ajasta.

 Maittavat letut syötiin juuri höylättyjen päreiden päältä.

Wanahan ajan päivillä on mukavan leppoisa tunnelma. Näistä kuvista välittyy vain pieni osa päivien tarjonnasta, joten suosittelen suuntaamaan paikan päälle ensi kesänä! :)

Sisäkattoja valmiina

Miehen kesäloma alkaa olla lopuillaan ja maanantaina pitäisi taas palata rakennushommista tietokoneen ääreen. Viimeiset lomapäivät ovat kuluneet sisäkattoja tehden. Iso osa alakerran katoista onkin jo valmiina. Kattolaudat ovat mäntyä ja ne ovat lattialautojen lailla eri levyisiä. Lautojen päissä olevien rakojen päälle tulee perinteiseen tyyliin paksummat poikittaislaudat. 

Katto ja poikittaislaudat maalataan valkoisiksi ja vuoliaishirret seinähirsien värisiksi (väri on edelleen mietinnässä).

 

 Kattovalaisimien paikkoja oli aika mielenkiintoista miettiä, kun reilusti yli puolet valaisimista on vielä hankkimatta. Saa nähdä, mitä mieltä olemme kattorasioiden paikoista siinä vaiheessa, kun on lamppujen oston ja asentamisen aika. :D


Aurinkoista viikonloppua!

Herkullisia värejä

Huhheijakkaa, mitkä kaksi päivää takana! Lapset ovat saaneet leikkiä serkkujensa kanssa oikein urakalla. Eilen serkukset juoksivat mummulassa väsymykseen saakka ja tänään sama meno jatkui meidän raksalla. Mies jatkoi sisäkattojen tekemistä veljensä kanssa, ja me rouvat yritimme pysyä parhaamme mukaan lasten perässä. Mukavaa oli, mutta kyllä illalla tuli lapsille nopeasti uni touhuntäyteisen päivän jälkeen.

Lauantai-iltana suuntasimme lähistöllä sijaitsevan kartanon puistoon vähän kuvailemaan. Halusimme saada perhekuvan, jossa uusin tulokaskin olisi mukana, joten otimme kuvia kameran itselaukaisimella jalustan kanssa. Isommat lapset saimme lahjottua kuviin mukaan lupaamalla jäätelöt palkkioksi. Aika kivoja kuvia saimmekin otetuksi komean kartanon edustalla ja viereisen rakennuksen edessä penkillä.

 Perhekuvien oton jälkeen lapset innostuivat vielä hassuttelemaan ja leikkimään lähistöllä olevan rakennuksen luona. Herkullisen värinen seinä sekä vihreä penkki loivatkin hienon taustan kuville.

Mukavaa viikkoa!

Perinteitä vaalien

Viime sunnuntaina ajelimme Mustasaareen Stundarsin museoalueelle käsityöläispäiville. Niin kuin myös kolmena edellisenä vuotena. Toivottavasti te lukijat ette aivan kyllästy, kun nämä samat aiheet ja kohteet pyörivät täällä vuodesta toiseen. :)

"Stundars Mustasaaressa on suuri museo ja elävä kulttuurikeskus. Museoalueella sijaitsee kuutisenkymmentä rakennusta, mm maalaiskauppa, koulu, talonpoikaistalo ja käsityöläistupia. Hemmerin talossa järjestetään taidenäyttelyitä ja kulttuuritapahtumia. Stundarsissa löytyy myös taidetyöpajoja, kirjapainomuseo, kauppa, kahvila sekä ravintola."

Stundarsissa riitti jälleen monenmoista puuhaa ja katseltavaa. Päivä oli aurinkoinen, mutta sen verran viileä tuuli puhalsi välillä, että lapset halusivat pitää pitkähihaiset yllään. Uimakamppeetkin olivat mukana, sillä viime vuonna löysimme Stundarsista kotiin ajellessamme kivan rannan, jossa pulahdimme helteisen päivän jälkeen uimaan. Nyt ei kuitenkaan ollut aivan niin lämmin, että olisimme rannalle kaivanneet. Lapsille emme olleet onneksi uimakassin mukanaolosta puhuneet mitään, joten oli helppo jättää tuo ohjelmanumero pois.

Pikkuveli ei valitettavasti päässyt kuviin. Hän kun tuppaa aina nukkumaan niin kiltisti vaunuissa retkiemme ajan, ettei hänestä saisi kuin nukkumiskuvia. :)

Kesäinen Brita

 Saimme tänään ystäväpariskunnan meille kylään iltasella. Grillailun jälkeen maistui iki-ihana Britatorttu, jollaisen leivoin jo toista kertaa viikon sisällä. Enpä keksi paljon parempaa kesäherkkua kuin tuoreilla mansikoilla täytetty Britatorttu.

Tytön kanssa kävimme eilen poimimassa kesäkukkia maljakkoon. Aika kauniin kimpun saimmekin, kun keräsimme kirjaimellisesti lähes kaikki lähitienoon luonnonkukat. Jälleen yksi asia, miksi odotan maalle muuttoa niin kovasti. Siellä ei tarvitse etsiä kukkakimppuun kukkia kissojen ja koirien kanssa. Riittää, kun astuu ulos ovesta. :)

Tervetuloa uudet lukijat!

Märkätilojen betonivalu

Talolla on taas tapahtunut edistystä; tällä kertaa märkätiloissa. Märkätilojen lattioihin vanerin päälle on laitettu valukangas ja sen päälle lattialämmitysputket. Tämän jälkeen valettiin väliseinien korotusvalut.

Lattioiden valussa mies sai toimia apupoikana tulevan naapurimme tehdessä varsinaisen valutyön. :)

Betonin kuivuessa mies aloittaa viimein hartaasti odottamani työn eli sisäkaton teon! :)