Syksy rientää

Syysterveiset Ahonlaidalta! Syyskuu on rientänyt aivan huomaamatta ja kohta on jo lokakuu. Illat hämärtyvät ja muutamasta myrskystäkin on selvitty. En muista, että meidän täällä asuessa olisi ikinä tuullut niin kovasti, kuin parina syyskuun päivänä.

  Tytön kukkapenkki yllätti ja alkoi kukkia uudelleen syyskuussa. Sieltä saimmekin maljakkoon oikein värikylläisen kimpun. Sisustuksessa ei ole tapahtunut mitään uutta ja ihmeellistä. Opetustaulun vaihdan aika ajoin toiseen, eipä sen kummempaa. 

Joka syksy tulee tehtyä muutaman kerran minun ja miehen herkkua, kaalilaatikkoa. Lapsetkin ovat siitä tykänneet vielä pieninä, mutta nyt ei 3-vuotiaskaan enää suostunut sitä syömään. No, saimmepahan miehen kanssa syödä herkkuamme useampana päivänä. Ehkä pitäisi tehdä tätäkin kausiruokaa ympäri vuoden, niin lapset saisivat useammin maistaa näitä oudompia makuja. 

Lasten kanssa teimme yhtenä päivänä maukkaita voisilmäpullia ja puolukkapiirakkaakin on tullut leivottua. Itse olen yrittänyt viime päivinä vähentää makean syömistä (taas kerran) ja täytyy sanoa näin kolmen päivän kokemuksella, että olo on heti paljon reippaampi ja kevyempi. Katsotaan nyt, miten kauan tätä makean kohtuusyömistä kestää. Ei ole koskaan ollut vahvuuksiani.

 Viikko sitten laitoimme kaakeliuuniin tulet ensimmäistä kertaa kesätauon jälkeen. Kylläpä tulikin ihana tunnelma taas takkatulesta ja kotoisa lämpö hiipi tupaan. Kynttilöitä en ole vielä alkanut pollttaa, mutta ehkäpä viikonlopun aikana sekin toteutuu.

SYKSYISEN RAIKASTA SYYSKUUN LOPPUA!

Kaakeliuunista on moneksi

Saimme joulun jälkeen sukulaisiltani pakastettua karitsan palapaistia. Lauantaiaamuna mies poltti pesällisen puita kaakeliuunissa ja illalla vielä toisen pesän. Laitoimme pataan veden sekaan karitsan lisäksi myös possun ja naudan karjalanpaistia sekä miehen keksinnöstä vähän pekonikkuutioita. Mausteiksi tuli yksi sipuli, mustapippuria ja suolaa. Pata laitettiin kaakeliuunin pesään aivan takaseinään jalallisen ritilän päälle heti, kun pellit laitettiin kiinni iltayhdeksän maissa. Siellä lihat saivat hautua yön yli ja aina puoleenpäivään saakka. Enpä ole ikinä syönyt yhtä mureaa ja maukasta karjalanpaistia! Karitsan lihan tunnisti muiden lihojen seasta vähän erikoisemmasta mausta, mutta täytyy sanoa, että perunoiden ja puolukkahillon kanssa se oli kyllä tosi hyvää! Tällä tyylillä taidamme kypsentää ruokaa jatkossakin.

Punainen tupa on niin kaunis näky talvisessa maisemassa. Talvikuvia talosta tuli otettua viime viikolla aurinkoisena päivänä, kun oli  vielä paukkupakkaset ja kunnolla lunta maassa.

 ILOA VIIKKOOSI!

Maukas kaalilaatikko ja vanha keittokirja

Tein viikolla herkullista kaalilaatikkoa, josta miehen kanssa tykkäämme kovasti. Sitä tulee kuitenkin tehtyä hyvin harvoin, sillä se ei ole mitään lasten herkkuruokaa. Pienempänä kaikki ovat kyllä syöneet kaalilaatikkoa, ja pikkuveljelle se vielä maistuikin ihan hyvin. En muista, mistä olen tämän reseptin löytänyt, mutta se on kyllä tosi helppo ja hyvä. Siirappia joudun tosin lisäämään aina maistelemalla aika paljon lisää, koska tykkään, että kaalilaatikossa saa olla kunnolla makeutta.

KAALILAATIKKO

1kg valkokaalia
 1tl suolaa
4rkl tai maun mukaan siirappia
0,5tl valkopippuria
400g jauhelihaa
1 sipuli
1l vettä
1,5dl puuroriisiä
2dl ruokakermaa

Pilko kaali suikaleiksi ja sipuli pieneksi. Laita riisi kiehumaan veteen suureen kattilaan. 
Lisää kaali ja sipuli. Hauduta hiljalleen ja sekoita välillä. Lisää vettä tarvittaessa. 
Paista jauheliha kypsäksi ja mausta oman maun mukaan. 
Lisää jauheliha kattilaan ja hauduta vielä hetki. Lisää suola, siirappi ja valkopippuri. 
Kaada seos uunivuokaan. Lisää 2dl ruokakermaa ja sirota päälle vähän korppujauhoja. 
Paista 175 asteessa reilu tunti.


Keittiöstä tuli napattua muutama kuva, kun se oli kerrankin siistissä kunnossa. Ystäväni virkkaama ihana keittiöpyyhe pääsi saarekkeen naulakkoon roikkumaan.

Arabian vanha voipytty seisoi pitkään tyhjänä keittiön tasolla, mutta nyt keksin laittaa sinne kananmunat kaupan kennoista talteen. Vanhan Kansan keittokirja nojailee seinää vasten ja on lähinnä koritekäytössä. Klimppisoppaa, kääresylttyä, vasikka-hyytelöä ja vesivelliä tekisi toki mieli valmistaa harva se päivä perheen ateriaksi, mutta tähän mennessä olen lähinnä hauskuuttanut itseäni kirjan alkutekstejä ja reseptejä lukien. Vuoden 1893 sanamuodot ja ilmaisut ovat todella hupaisaa luettavaa. Reseptit on mitoitettu sopivasti kymmenelle hengelle. Kansan keittokirjan on kirjoittanut Helsingin koulukyökin johtaja Anna Friberg ja kirjan hinta on ollut 75 penniä. :)

Minun on pakko laitaa tähän loppuun muutama suora lainaus kirjasta, jotta ymmärrätte, miksi luen sitä välillä kuin parastakin vitsikirjaa. Kyllä ajat ovat muuttuneet reilussa sadassa vuodessa, vai mitäpä sanovat tämän päivän feministit ja tasa-arvon puolesta puhujat näistä kirjan alkusanoista. ;)

"Ruuanvalmistaminen ja muut kotoiset talousaskareet ovat kieltämättä naisen tehtäviä. Kuta paremmin perheen emäntä näitä toimia ymmärtää ja niitä kykenee täyttämään, sitä varmempi on perheen toimeentulo ja vaurastuminen."

Kirja antaa myös oivia neuvoja arjen toimivuuteen ja ikäviltä riidoilta välttymiseen.

"Myöskin ajan suhteen on noudatettava tarkkaa, perheolojen vaatimuksien mukaista järjestystä. Aamusilla on ajoissa noustava, jotta kaikki päivän toimet tulisivat kukin aikanaan tehdyiksi. Herättyä tulee heti nousta, pukeutua, peseytyä ja kampata päänsä, tuuleuttaa huoneet, peittää vuoteet, lakaista lattiat ja pyyhkiä tomut. Kukin ateria on valmistettava määrätyllä ajalla nautittavaksi. Kerrassaan moitittavaa on, jos perheenjäsenten töistään tultua täytyy nälkäisinä odottaa hyvin ansaittua ateriaansa. Huolimattomuus tässä suhteessa on useinkin syynä ikäviin perhekiistoihin ja tyytymättömyyteen."

Ruuan pohjaanpalamista on tietenkin vältettävä mitä suuremmalla huolella.

"Ruokien pohjaanpalamista on suurimmalla huolella vältettävä. Jos tämmöinen vahinko kuitenkin on tapahtunut, on ruoka kuta pikemmin sitä parempi  muutettava toiseen astiaan kiehumaan. Ellei toista sopivata keittoastiaa löydy, niin on ruoka nostettava vatiin ja kaittoastia kiireimmiten puhdistettava uudestaan käytettäväksi. Ainoastaan täten voipi estää ruuan kokonaan tärviölle joutumasta."

ILOISTA LAUANTAI-ILTAA!

Torstaikaaos

Torstaiterveiset täältä Ahonlaidalta! Postausaiheet ovat taas olleet vähän kadoksissa. Rakennusrintamalla ei oikein tapahdu mitään, tai toki tapahtuu, mutta niin hitaasti, ettei postauksia voi jättää niiden varaan. Jatkuvat sateet häiritsee kovasti miehen piharakennushommia, eikä alkuviikon moottorisahan hajoaminenkaan kauheasti hommia nopeuttanut. Olisihan se helppoa ja mukavaa vain kuvailla joka viikko hyvin edistyneitä rakennusprojekteja ja postailla niitä tänne teidänkin nähtäväksenne, mutta ei se ihan niin taida nyt mennä.

Täällä vallitsee otsikon mukaisesti aikamoinen torstaikaaos. Kaksi nuorinta pitää huolen siitä, että lelut eivät pysy kuin pienen hetken kaapeissa omilla paikoillaan. Välillä tuntuu, että mitä enemmän leluja on pitkin lattioita ja mitä enemmän sohvatyynyjä, tuoleja ja peittoja on muualla kuin siellä, minne ne oikeasti kuuluvat, niin sitä paremmat leikit lapsilla on. Kaikenlaiset majat ja pesät ovat nyt lasten mieleen ja peitot sun muut rekvisiitat eivät kovin usein ajaudu leikin jälkeen takaisin omille paikoilleen – ainakaan heidän toimestaan. 

 

Itse olen aika rento kodin järjestyksen suhteen silloin, kun ei ole vieraita tulossa, joten lapset saavat aika vapaasti leikkiä ja rakennella majojaan. Minua ei yleensä kauheasti haittaa, vaikka majat olisivat useamman päivän paikoillaan, eikä minulla ole ongelmia mennä illalla nukkumaan, vaikkei koti olisi tip top siistinä seuraavaa aamua varten. Jos lapsilla on kivat maja- tai legoleikit kesken, niin ne saavat olla rauhassa paikoillaan seuraavan päivän leikkejä varten. Välillä kyllä iskee kaaosahdistus, ja silloin häärään ympäri huushollia ja laitan pikavauhtia tavarat ja lelut paikoilleen. Aika usein myös haaveilen siististä ja leluvapaasta olohuoneesta ja keittiöstä, mutta kun muuta leikkipaikkaa ei lapsilla vielä ole ennen yläkerran valmistumista, niin minusta olisi aika kamalaa kieltää lapsia toteuttamasta mielikuvitustaan ja leikkimästä alhaalla vapaasti. 

On kyllä ihanaa, miten hyvin tyttö ja pikkuveli ovat saaneet leikit sujumaan nyt, kun esikoinen on aamupäivät eskarissa. Aiemmin kaksi vanhinta leikki aina yhdessä ja pikkuveli yritti pysyä mukana leikissä tai monesti leikki suosista omiaan.

Tänään tein lounaaksi kaikkien herkkuruokaa, pinaattilättyjä. Tyttö ja pikkuveli seisoivat omilla tuoleillaan molemmin puolin minua ja söivät lättyjä sitä mukaa, kun ehdin niitä paistaa. Lapset tykkäävät, kun välillä poiketaan tavallisesta ja syödäänkin ruoka seisten saarekkeen ympärillä. Nämä ovat niitä arjen ihania hetkiä, jotka muistaa pitkään. Pinaattilätyt ovat kyllä itse tehtyinä todella hyviä. Yleensä teen lätyt tällä ohjeella, mutta kaksinkertaisena. Nytkin käytin tuota ohjetta ja kaskinkertaistin muut aineet, paitsi pinaatin, kun sitä ei löytynyt pakkasesta kuin yksi pussi (150g). Poikakin herkutteli jo lätyillä välipalalla eskarista tultuaan ja miehellekin niitä riittää vielä.

OIKEIN IHANAA LOPPUVIIKKOA!

Hiljaiseloa

Hei pitkästä aikaa! Minulle kävi samoin, kuin viime vuoden tammikuussa; ei ole oikein mitään ideoita blogipostauksiin tai jos onkin, niin en jaksaisi tehdä mitään niiden eteen. Koti on sekaisin, joten kuvia ei tee mieli ottaa ja siivotakaan ei jaksaisi, vaikka kyllä pitäisi. Eiköhän se siivous- ja sitä myötä myös postausinnostus tässä taas pian herää henkiin!

Vaikka blogi on pitänyt hiljaiseloa, niin me olemme touhunneet ja touhottaneet ihan samaan vanhaan malliin. Meillä on käynyt ystäviä ja sukulaisia (loppiaisen aikoihin, kun koti oli vielä täydessä joulukunnossa ja siistinä) ja me olemme päässeet ystävien luo kyläilemään. Muutamat verhotangot on taas saatu paikoilleen ja mies on vihjaillut jotakin saunan rakentamisen jatkamisesta. Itse olen lueskellut iltaisin hyviä kirjoja ja kutonut muutamat sukat. Ehkäpä voisin jonkun sukkaparin täälläkin esitellä. Niin ja onpa vuoden ensimmäinen juoksulenkkikin jo tehty, joten ei täällä nyt aivan saamattomia sentään olla oltu, vaikka tämä tammikuu tuntuukin lähteneen aika laiskasti käyntiin. ;) 

Huushollin sekasorron vuoksi blogiin päätyi jälleen pari lähikuvaa, joista luulin uuden kauniin kodin myötä luopuvani lähes kokonaan. Ei se uusikaan koti näköjään aivan itsestään siistinä pysy, kumma kyllä! Viikonloppuna yllätin perheen ja tein ruuaksi kasvissosekeittoa. Tiesin kyllä, ettei yllätys ole perheen muille jäsenille kovin iloinen, mutta ajatus kasvissosekeitosta ja uunituoreista sämpylöistä houkutteli niin kovasti, että halusin toteuttaa visioni muiden mielipiteistä välittämättä. Niin kuin arvattavissa oli, sämpylät maistuivat, mutta keitto ei. Pääasia oli kuitenkin, että kaikki edes maistoivat. Minä toki tykkäsin ja mieskin söi kunnialla lautasensa tyhjäksi. Teen yleensä aina ruokaa niin paljon, että sitä riittää pariksi syöntikerraksi ja niin tein vahingossa tälläkin kertaa. En kuitenkaan halunnut kiusata lapsia toista kertaa kasvissosekeitolla, joten kätevänä emäntänä keksin tehdä lopusta keitosta seuraavana päivänä rieskoja. Lapset söivät niitä kaksin käsin, eivätkä onneksi tajunneet yhteyttä eilisen oranssin keiton ja seuraavan päivän oranssiinvivahtavien rieskojen välillä. :D Kelpo perunarieskojen ohje löytyy blogistani täältä.

Viikonlopuksi meillä onkin tiedossa mukavaa ohjelmaa, joten eiköhän tämä viikko vierähdä nopeasti! :)

Kiva, kun pysytte mukana, vaikka välillä onkin vähän pidempiä postausvälejä! <3

Ahonlaidan ensimmäinen joulu

Lapset ovat olleet nukkumassa jo monta tuntia, ja ensimmäinen jouluaatto täällä uudessa kodissa on kohta takana. Jännitin hieman, että miten osaamme viettää joulua vain oman perheen kesken, kun aina ennen olemme olleet vuoronperään kummassakin mummulassa joulun. Hyvin saimme kuitenkin päivän sujumaan ja saimme luotua mukavia jouluperinteitä oman perheen voimin. 

Aamulla keitin riisipuuron ja sitä söimme eilen keitetyn sopan kanssa. Joulusaunaan emme vielä tänä vuonna päässeet, mutta suihkussa kävimme koko porukka. Eiköhän se saunakin ensi jouluksi valmistu. Puhtaat vaatteet päälle saatuamme katsoimme netistä hieman Joulupukin kuumaa linjaa sekä ihanan Lumiukko-piirretyn.

 

 

 Joulurauhan julistuksen jälkeen oli aika käydä joulupöytään. Jouluruuat onnistuivat hyvin, vaikka tämä oli ensimmäinen kerta, kun valmistimme kaiken itse. Aiemmin olemme olleet aikalailla mummujen valmiissa joulupöydissä. Minulle ja miehelle maistui hyvin, pieninkin maisteli laatikoita ja rosollia, mutta nuo isommat osaavat kyllä jo aika kiitettävästi valikoida syömisiään. Mies on luvannut ottaa vielä joulunpyhien jälkeenkin jouluruokaa monena päivänä töihin evääksi ja minullekin jouluruoka maistuu, joten emmeköhän me nämä loputkin pöperöt saa kahdestaan syötyä.

Pikkuveljen päiväunien aikaan pelasimme tytön ja pojan kanssa lautapelejä ja luimme muutaman kirjan. Poitsun herättyä herkuttelimme taatelikakulla, joulutortuilla ja pipareilla. Koska joulun todellinen sanoma on meille tärkeä, niin ennen lahjojen jakoa istuimme kuuntelemaan, kun mies luki jouluevankeliumin. Lapset kyselivät jo malttamattomina, että milloinkahan se pukki oikein tulee. Olimme puhuneet, että pukki saattaa olla niin kiireinen, että jättää vain lahjasäkin kuistille ja tämä tuntui olevan lasten mielestä ihan käypä järjestely. Niinpä sillä välin, kun katsoimme viimeistä jaksoa Heinähattu ja Vilttitossu -joulukalenterista, oli kuistiin ilmestynyt pukin tuoma lahjasäkki.

 Loppuilta menikin lahjoja avatessa, ihastellessa ja leikkiessä. Kaikki lapset saivat noin viisi pakettia, jotka olivat lähisukulaisten ostamia. Itse emme ole ostaneet oikeastaan koskaan meidän lapsille joulu- tai syntymäpäivälahjoja, koska muuten lahjoja olisi aivan liikaa. Pari pakettia taitaa jokaiselle tulla vielä niiltä sukulaisilta, joiden lahjat eivät vielä ennättäneet pukin säkkiin. Mummut ja papat kyselevät aina meiltä lasten lahjatoivomuksia, joten lahjat ovat aina hyvin mieluisia ja tarpeellisia. Me aikuiset emme juuri paketteja kaipaa, emmekä miehen kanssa sellaisia vaihda, mutta jostakin oli meillekin muutama lahja säkkiin ilmestynyt. Saimme jokainen yhden kirjan ja ne ovatkin minusta mitä ihanampia lahjoja. Paketeista kääriytyi lapsille myös uudet pehmeät yöpuvut, joissa oli hyvä mennä nukkumaan kutkuttavan jännittävän päivän jälkeen.

Rentouttavia joulunpyhiä!

 

Isänpäivänä

Täällä on vietetty Isänpäivää rennoissa ja rauhallisissa tunnelmissa kotosalla. On ulkoiltu, luettu kirjoja ja katsottu dvd:ltä vanhoja Peppi Pitkätossu -jaksoja. Mies sai valita päivän menun, joten söimme herkullista grillikylkeä lisukkeineen.

Jälkiruuaksi saimme makoisaa lakkakakkua. Leivoin tavallisen kääretorttupohjan, jonka päälle levitin kermavaahtoa, lakkoja ja toffeeksi keitettyä kondensoitua maitoa. Keitin maitotiivistettä hieman liiankin kauan, ja siitä tuli niin tönkköä, ettei se edes levittynyt kunolla. Kakussa on siis siellä täällä kunnon makeita yllätyskönttejä. :D Leikkasin pohjan pituussuunnassa kolmeen yhtä suureen osaan. Tämän jälkeen pyöritin ensimmäisen kakkusoiron kääretortuksi ja toiset soirot tiiviisti sen ympärille. Levitin muhkean kakun päälle vielä runsaasti kermavaahtoa, joka on miehen herkkua. Kakun koristelin lakoilla ja toffeella. Nopea ja helppo kakku, mutta täytyy sanoa, että tuo lakan ja keitetyn kondensoidun maidon sekä kerman yhdistelmä on kyllä todella herkku!

 

Ensi kerralla voisi olla luvassa jo jotakin joulujuttuja!

Oikein mukavaa Isänpäivän iltaa! :)

Pitsiä, messinkiä ja savulohitäytteen resepti

Otin aamulla kameran käteen ja kuvasin vähän meidän patakaappia. Äitini oli löytänyt meille vanhan kolmihaaraisen kynttelikön. Aiemmin tuo messinki tai mikään vähänkään kultaan vivahtava ei oikein innostanut minua, mutta nykyään tykkään siitäkin kovasti ainakin sisustuksessa. 

Tätini toi kapioarkustaan löytyneitä, nuoruudessaan tekemiään, käsitöitä näytille, jos kelpuuttaisin jonkun niistä meille. Ja minähän kelpuutin! Kaunis pyöreä pitsiliina pääsi heti paraatipaikalle tuvan patakaapin päälle. Liinan kuvio on tosi nätti ja se on varmasti ollut kovatöinen. Pitsiliinan, kynttelikön ja patakaapin yhdistelmä on hieno, mutta valitettavasti tiedän, ettei se pysy tuon näköisenä pitkään. Patakaappi sattuu nimittäin olemaan paikka, jonka päälle isommat lapset levittävät aina legonsa, jottei pikkuveli pääse rikkomaan rakennelmia. No, sitten kun legot täyttävät taas tason ja sotku on valmis, niin voinhan ainakin ihailla täältä blogista näitä kuvia. ;) 

 Sain tädiltä myös ihanan virkatun päiväpeiton, jota en nyt vielä ehtinyt kuvailemaan.

Laittelenpa vielä itselle ja muillekin kiinnostuneille muistiin ohjeen herkulliseen lämminsavulohi-tuorejuustotäytteeseen, jota meillä oli viime viikonlopun juhlissa ruispalojen päällä. Yhdistelin muutamaa netistä löytämääni ohjetta ja sain tosi simppelin ja maistuvan reseptin. Täyte käy hyvin kaikenlaisten coctail-palojen täytteeksi kuten ruisnappeihin, ruispaloihin, rieskarulliin jne. 

Savulohi-tuorejuustotäyte

2 purkkia (360g) ruohosipulin makuista tuorejuustoa

3dl vispikermaa

noin 400g lämminsavulohta

maun mukaan sitruunapippuria ja tuoretta tilliä

Vatkaa vispikerma löysähköksi vaahdoksi. Sekoita vaahdon sekaan tuorejuusto, pieneksi paloiteltu lohi sekä pippuri ja pieneksi pilkottu tilli.

 Itse pursotin täytteen pursottimella leipien päälle, ja ne ehtivät olla pari tuntia jääkaapissa ennen tarjoilua. Koristeeksi laitoin tuoretta tilliä. Näitähän voisi koristella paljon värikkääminkin pikkutomaateilla sun muilla. Ohjeen määrillä sai hyvin täytettyä pussillisen Vaasan neliömuotoisia ruispaloja ja vähän täytettä jäi ylikin.

Oikein mukavaa sunnuntai-iltaa!

 

Hauskaa vappua!

Ilmapalloja, tortilloja, simaa ja munkkeja. 

Niistä on meidän vappu tehty! :)

Hauskaa vappua!

Sosetehtailua

Viime viikonlopun junareissu mummulaan onnistui tosi hyvin.

Poika oli innoissaan ensimmäistä kertaa junassa ja höpötti hassuja 
juttujaan niin, että kanssamatkustajienkin matka kului varmasti hyvin 
joutuisaan niitä kuunnellessa. Konduktöörin antamaa lasten junalippua 
on pitänyt esitellä kaikille ja se piti vielä liimata jääkaapin oveen. 

Päätepysäkillä sain napattua pari kuvaa pojasta. Kyllä nuo vanhat 
rautatieasemat ovat sitten kauniita kaikkine yksityiskohtineen!

Tyttö on noin kuukauden verran syönyt kiinteitä, ja niitä meneekin jo 
ihan mukavasti. Poikaa täysimetin puoli vuotta, mutta tytölle annoin 
ensimmäiset sosemaistiaiset pari viikkoa ennen puolen vuoden ikää. Tyttö 
on niin pikkuinen ja kova ryömimään ja liikkumaan, että kaipasi jo vähän 
lisäenergiaa. Otin uusia makuja käyttöön aika tiheään tahtiin ja hyvin on 
kaikki tytölle maistunut. Bataatti ja porkkana uppoavat takuuvarmasti 
makeutensa vuoksi, mutta yhtälailla maistuvat myös kukkakaali, peruna 
ja kesäkurpitsa. Nyt hän syö jo neljä isoa jääpalakuutiota kaksi kertaa 
päivässä ja puuroakin menee hyvä annos aamuin illoin. Rintamaitokin 
onneksi kelpaa edelleen hyvin, ja tarkoitus onkin imettää vielä pitkään.

 Kasvis- ja lihasoseet teen itse, mutta marja- ja hedelmäsoseet tulee usein 

ostettua kaupasta, kun ovat niin käteviä ja suht edullisia. Kasviksia keitän 
kerralla ison satsin, soseutan sauvasekoittimella ja laitan jääpalamuoteissa 
pakkaseen. Palojen jäädyttyä laitan ne pakkaseen pusseihin, joista niitä on 
helppo ottaa ja lämmittää. Tiedän, että monet eivät pakasta perunaa, koska 
sen koostumus muuttuu vähän erilaiseksi pakastaessa. Itse olen kuitenkin 
pakastanut myös perunaa, mutta olen varmuuden vuoksi soseuttanut 
sen yhdessä jonkun toisen kasviksen kanssa. Oikein maukasta on tullut! 

Kohta pitäisi ruveta keittelemään myös kalaa, lihaa ja kanaa. Ne hienonnan 
kasvisten tavoin sauvasekoittimella keitinliemen kanssa ja laitan niitä aluksi 
vain ihan pienen annoksen jääpalamuotteihin. Mausteita laitan ruokaan vasta 
lähempänä vuoden ikää ja hyvin on poika oppinut mausteisiakin ruokia syömään.

 Pojalle yritin vauvana pari kertaa syöttää kaupan kasvis/lihasoseita reissussa 
ollessamme, mutta eihän tuo niitä huolinut, kun oli äidin ruualle tottunut. Usein
kai käykin niin, että lapsi suostuu syömään vain joko itse tehtyjä tai kaupan soseita, riippuen siitä, mihin on aluksi tottunut. Myös itse tehtyjä kasvissoseita on helppo ottaa mukaan päiväreissulle. Pakkasesta vain sosepalat mukaan rasiaan ja sitten 
sieltä lämmitetään mikrossa samalla lailla kuin kaupankin soseet. Säilyvät vallan 
hyvin laukussa muutamia tunteja, kun sulaminen kestää kuitenkin jonkin aikaa.

Sekä poika että tyttö ovat syöneet alusta asti ihan tavallista kaurapuuroa. Eipä
ole tarvinnut hienontaa kauraryynejä tai ostella kaupan samettisenpehmeitä  valmispuurotetroja. Kaupan marjapuuroja on tosin joskus laukun pohjalla varalla, 
kun maistuvat kylmänäkin nälän yllättäessä. Mutta siis pointtina se, että kun ei 
ole opettanut noille sametin sileille puuroille, niin tavallinen puuro kelpaa mainiosti.
 

Olen täällä blogissakin useasti todennut, etten yhtään tykkää ruuan laitosta, 
mutta jos näitä soseita kerran viikossa keittelee ja pakastaa, niin eipä tuo nyt 
kovin suuri vaiva ole. Nämä itse tehdyt soseet tulevat aivan hurjan paljon 
halvemmiksi kuin kaupan soseet ja näissä ei taatusti ole ylimääräisiä lisäaineita. Suosittelen kyllä lämpimästi kokeilemaan, jos aihe on yhtään ajankohtainen! :)