Uusi vuosi

Niin vaihtui taas vuosi! Vietimme vuodenvaihteen kotona pitsalla herkutellen ja muutaman raketin paukutellen. Eilen kävimme koko perhe katsomassa uuden Onneli ja Anneli -elokuvan. 

Viimeöisestä myrskystä on jotenkin selvitty. Myräkkä tuiskutti kaikki lumet tuohon meidän pikkutielle ja siinä oli yhdellä jos toisellakin vaikeuksia päästä töihin. Postiautokin vedettiin traktorilla kinoksesta pois. Onneksi meillä ei ollut mitään pakollisia menoja ja mieskin pystyi tekemään aamupäivän kotona etänä. Nyt on tiet aurattu ja pääsee taas liikenteeseen, jos on tarvis. Myrsky-yön jälkeisestä päivästä tulikin ihanan aurinkoinen ja pääsimme lasten kanssa pulkkamäkeen.

Viime vuoden alussa olin uuden edessä, kun aloitin seitsemän vuoden kotonaolon jälkeen työt yksityisenä perhepäivähoitajana. Vuosi oli ihana ja tykkäsin kovasti työstäni sekä siitä, että saimme olla vielä lasten kanssa kotona. Tänä vuonna työkuvioni muuttuvat jälleen, enkä itsekään vielä tiedä tarkasti, mitä vuosi tuo tullessaan. Odotan uusia tuulia positiivisen innokkaasti!

OIKEIN IHANAA UUTTA VUOTTA 2019 SINULLE!
OLKOON SE HYVÄ JA LEMPEÄ!

Jouluseimi

Joulukuu on jo ehtinyt pitkälle ja viimeisetkin joulukortisteet kuusta lukuunottamatta ovat löytäneet oman paikkansa. Meillä ei ole mitenkään hirveän paljon joulukoristeita ja jo viime vuonna mietimme, että jotakin tärkeää puuttuu joulukodistamme. Se jokin oli jouluseimi. Emme kuitenkaan löytäneet sopivaa enää siksi jouluksi ja tämän vuoden marraskuussa muistin asian uudestaan. Kovin helppo ei ollut mieleistä jouluseimeä tai jouluseimihahmoja löytää. Nämä jouluseimethän ovat Keski-Euroopassa hyvin yleisiä joulukoristeita, mutta meillä ei nyt jostakin syystä ollut mahdollisuutta lähteä ulkomaanmatkalle seimeä ostamaan. Niinpä etsin seimeä tai pelkkiä seimihahmoja netistä jos jonkinlaisista nettikaupoista ja lopulta löysin täydellisen hahmolajitelman Tonttumuseon verkkokaupasta.

Setissä oli yhteensä 11 kauniisti hahmoa: Maria, Joosef, Jeesus-vauva seimessä, enkeli, kolme viisasta miestä, paimen, lammas, härkä (piilossa itämään tietäjien takana) ja aasi. Hahmot on maalattu todella kauniisti, ja pidän kovasti niiden piirteistä. Pisimmät hahmot ovat korkeudeltaan noin 15cm. Mies lupautui tekemään hahmoille taustaksi tallin, jonka yhdessä suunnittelimme. Vähän kiire sen tekemisessä tuli, mutta lopputulos on kyllä upea! Onnea on rakennustaitoinen mies!

Museo Tonttukylä on mielenkiintoinen kokonaisuus, joka syntyi vuonna 1997 taiteilija Pirjo Nygårdin ja hänen miehensä muuttaessa Pensalan kylään. Pirjo Nygård valmistaa nukkeja ja nukenosia sekä korjaa nukkeja ja muita leluja. Vuosien mittaan kerätyt nuket, tontut, nallet ja joulukoristeet kaipasivat tilaa ja siihen tarpeeseen syntyi tonttukylä.

1700-luvulta peräisin oleva alue koostuu kolmesta omistajiensa huolella korjaamasta rakennuksesta sekä pihapiiristä ja puutarhasta. Päärakennuksessa, vanhassa pohjalaistalossa, on nukkemuseo, joka on sisustettu vanhoilla huonekaluilla ja koristeltu nukeilla, nuken vaatteilla ja kengillä. Yläkerrassa pääsee tutustumaan 300 vuoden takaiseen nuken ja nallen valmistukseen.  Seitsemän huonetta kattavasta vanhasta makasiinista löytyy talli ja tonttuverstas. Vanhaan kiilakivinavettaan on rakennettu tonttumuseo, josta löytyy veikeitä tonttuja. Osa tontuista on mekaanistettu ja ne nytkähtävät illan tullen jatkamaan hommiaan, kuka maalisudin, kuka mittanauhan kanssa. Navetassa on myös Suomen suurin joulukoristemuseo, jonka vanhimmat koristeet ovat 1800-luvun alusta. Tonttukylässä on esillä yhteensä 8500 vanhaa esinettä, joten katseltavaa ja ihmeteltävää riittää.

Tonttukylän nettisivuille pääset tästä. Kannattaa käydä tutustumassa! Verkkokaupasta löydät muun muassa vanhoja joulukoristeita, astioita ja sisustustavaraa. Alue on auki kesäisin yksityisille vierailijoille ja muuna aikana ryhmille. Mekään emme ole vielä päässeet käymään tonttumuseossa, mutta voin vain kuvitella, miten hieno paikka se olisi vierailla koko perheen voimin. Kohde on ehdottomasti nyt vierailulistalla.

 Olen tosi onnellinen upeasta seimikokonaisuudestamme! Siitä tuli melko massiivinen, ja se pääsi paraatipaikalle tuvan patakaapin päälle. Wendelinin opetustaulukin sai häädön puusohvan päälle, sillä se ei oikein olisi sopinut seimen taustalle. Nyt täytyy vain toivoa, että lapset malttavat noudattaa ohjettamme: katsoa saa, mutta ei koskea! Aika houkuttelevaa noilla hahmoilla olisi ruveta leikkimään, mutta jospa ne pysyisivät paikoillaan ja ehjinä. Ihanahan seimiasetelman kauniita yksityiskohtia on myös tuijotella yhdessä ja muistella ensimmäisen joulun tapahtumia.

*Yhteistyöpostaus, seimihahmoista saatu alennusta*

www.tonttumuseo.fi

TUNNELMALLISTA JOULUNAIKAA!

Marraskuun juttuja

Meillä marraskuu on mennyt pitkälti kivojen jouluisten touhujen parissa. On leivottu pipareita, askarreltu talveen ja jouluun liittyviä juttuja ja tietenkin kuunneltu joululauluja. Muutama viestikin on jo tullut lähistöllä asuvalta tontulta ja olipa tonttu jättänyt uusia piparimuottejakin lapsille ulko-ovelle. 

 Uusilla eläinaiheisilla muoteilla leivottiin pipareita oikein urakalla. Otin samalla leipureista kuvia tämän vuoden joulukortteja varten. Piparit koristeltiin ja jokainen lapsi sai tehdä niistä omat suloiset asetelmansa. Minä tein toki myös omani. Jospa uskaltaisin jonakin vuonna tehdä sen piparkakkutalonkin alusta asti itse. Tänä jouluna taitavat riittää nämä asetelmat.

Meillä on jokaisella lapsella yksi Schleich-eläin ja teimme niille pienet satumetsät lasitölkkeihin. Metsästä haimme sammalta, havuja, käpyjä ja varpuja. Sitten vain sokeria ja suolaa lumeksi ja pupu ja karhu sinne ihmettelemään omaa pientä metsäänsä. Pikkuveli laittoi omaan tölkkiinsä pelkkää pumpulia ja jääkarhunpentunsa sinne sekaan. Sehän sopi jääkarhun kodiksi paremmin kuin hyvin.

Kuvia olisi kamerassa ja kännykässä enemmänkin, mutta säästetäänpä jotakin seuraavallekin kerralle. Jospa ehtisin laitella uuden postauksen jo pian.

MUKAVIA MARRASKUUN VIIMEISIÄ PÄIVIÄ SINULLE!

Tapettivalintoja

Tuonne Instagramin puolelle olenkin laitellut viime viikkoina kuvia ihanista tapeteista. Edellisen kerran postailin tänne blogiin tapeteista kaksi ja puoli vuotta sitten, ja edelleenkään ei ole yhtään tapettia seinässä. :D Alakerran vessan tapetti on sentään jo ostettu, sillä huomasimme, että Isoäidin aikaan -tapetin valmistus lopetetaan. Tuli vähän kiire hankkia tapetti, ja rullia oli vielä jäljellä juuri tarvitsemamme määrä.

Tästä pääset aiempaan tapetti-postaukseeni. Aikalailla samana ovat tapettimieltymykset pysyneet. Tosin muutama värikäs tapetti on tullut lisää ja vastaavasti pari neutraalimman sävyistä tapettia on pudonnut joukosta pois. Kaikki ihailemani tapetit ovat Pihlgren&Ritolan malliston paperitapetteja. Muiltakin valmistajilta löytyy ihania vaihtoehtoja, mutta minusta nämä sopivat parhaiten meidän kodin tyyliin ja tunnelmaan. Vaikka yleensä teemme rakentamista ja kotia koskevat päätökset yhdessä miehen kanssa, niin näissä tapettiasioissa päätösvalta on aikalailla kokonaan minun. Joitakin valintojani mies on pitänyt ehkä vähän liian värikkäinä ja räikeinä, mutta eipä hän ole kuitenkaan mitään vastalauseita sanonut.

Kaunista Niittyleinikki-tapettia haluaisin yläkerran aulaan. Aulassa on monta hirsiseinää, mutta yhteen väliseinään tulee tapetti. Tykkään kovasti tuon tapetin ja tummien hirsiseinien yhdistelmästä. Ainakin aulan hirret käsitellään tummaksi, kuten alakerrassakin. Lastenhuoneiden hirret voisivat saada joko tumman tai aivan vaalean käsittelyn. Ehtiihän tässä vielä miettiä. 

 Lukko-tapetti on ollut alusta saakka yksi suosikeistani. Tuota  oikeanpuoleista sävyä olen ajatellut vanhemman pojan huoneeseen. Vasta hetki sitten ihastuin sini-vihreään Hyasinttiin ja sitä kaavailen pikkuveljen huoneeseen. Lastenhuoneissahan tapettia tulee vain yhdelle pystyrunkoiselle seinälle, sillä muut seinät ovat hirttä. Kauniita hirsiä emme ala pahvittamaan ja tapetoimaan. Ongelmana on, että lapset ovat jo aika isoja ja heillä on myös oma mielipide huoneidensa tapeteista. Pojat meinaavat kovasti nyrpistellä nenäänsä näille valitsemilleni tapeteille ihan vain siksi, että niissä on kukkia. Minusta kuitenkin kokonaisuus ratkaisee ja nämä tapetit ovat tosi näyttäviä seinässä, eivätkä mitenkään tyttömäisiä kukkineen kaikkineen. Meillä tapetit tulevat olemaan hyvin pitkäikäisiä, eikä niitä tulla vaihtelemaan ikävaiheiden ja mieltymysten mukaan. Varsinaisia lasten tapetteja en sen takia meille halua. Minusta nämä valitsemani tapetit ovat ajattomia ja sopivat niin pienemmän lapsen kuin teini-ikäisenkin huoneeseen. 

Tytön huoneen tapetin kanssa ei ole ollut huoneen tulevan omistajan kanssa mieltymyseroja. Vaaleanpunainen Juhannusruusu on meidän molempien suosikki. Yläkertaan tulee lastenhuoneiden lisäksi pienempi huone, jota kutsumme työhuoneeksi. Sinne olin ajatellut vaaleanpunaista Lummetta, mutta vaaleanpunainen Hyasintti on yhtä varteenotettava vaihtoehto. Jotenkin nämä kirkkaammat värit houkuttavat nyt kovasti, ja tuon Lumme-tapetin väritys näyttää omaan silmään liian pliisulta.

Miehen olisi tarkoitus päästä yläkerran kimppuun ensi talven aikana. Alakertakin on toki kesken, mutta esim. alakerran kodinhoitohuoneen kaappien teko jätetään suosista myöhemmälle, jotta saamme sieltä tavaraa säilöön yläkertaan kaappien rakentamisen ajaksi. Meidän rakennusprojektin aikataulut eivät ole hirveän hyvin pitäneet, mutta kunhan yläkerran rakentaminen pääsisi edes jonkinlaiseen alkuun talven aikana, niin olisin iloinen. On tässä jokunen vuosi sitä jo odotettukin. Vaikka yläkerran tapettien laittoa saadaan vähän aikaa vielä odottaa, niin luulen, etteivät nämä tapettivalinnat kovin paljon tästä enää muutu.

Löytyykö näiden tapettien joukosta sinun suosikkisi?


ILOISTA LOKAKUUTA! 

Syksy rientää

Syysterveiset Ahonlaidalta! Syyskuu on rientänyt aivan huomaamatta ja kohta on jo lokakuu. Illat hämärtyvät ja muutamasta myrskystäkin on selvitty. En muista, että meidän täällä asuessa olisi ikinä tuullut niin kovasti, kuin parina syyskuun päivänä.

  Tytön kukkapenkki yllätti ja alkoi kukkia uudelleen syyskuussa. Sieltä saimmekin maljakkoon oikein värikylläisen kimpun. Sisustuksessa ei ole tapahtunut mitään uutta ja ihmeellistä. Opetustaulun vaihdan aika ajoin toiseen, eipä sen kummempaa. 

Joka syksy tulee tehtyä muutaman kerran minun ja miehen herkkua, kaalilaatikkoa. Lapsetkin ovat siitä tykänneet vielä pieninä, mutta nyt ei 3-vuotiaskaan enää suostunut sitä syömään. No, saimmepahan miehen kanssa syödä herkkuamme useampana päivänä. Ehkä pitäisi tehdä tätäkin kausiruokaa ympäri vuoden, niin lapset saisivat useammin maistaa näitä oudompia makuja. 

Lasten kanssa teimme yhtenä päivänä maukkaita voisilmäpullia ja puolukkapiirakkaakin on tullut leivottua. Itse olen yrittänyt viime päivinä vähentää makean syömistä (taas kerran) ja täytyy sanoa näin kolmen päivän kokemuksella, että olo on heti paljon reippaampi ja kevyempi. Katsotaan nyt, miten kauan tätä makean kohtuusyömistä kestää. Ei ole koskaan ollut vahvuuksiani.

 Viikko sitten laitoimme kaakeliuuniin tulet ensimmäistä kertaa kesätauon jälkeen. Kylläpä tulikin ihana tunnelma taas takkatulesta ja kotoisa lämpö hiipi tupaan. Kynttilöitä en ole vielä alkanut pollttaa, mutta ehkäpä viikonlopun aikana sekin toteutuu.

SYKSYISEN RAIKASTA SYYSKUUN LOPPUA!

Vanha sivustavedettävä ja ajatukia blogin tulevaisuudesta

Niin on syksy lähtenyt taas käyntiin. Esikoinen meni kouluun ensimmäiselle luokalle ja minä ja nuorimmaiset jatkamme eloa täällä kotona meidän hoitolapsen kanssa. Raikas syksy on tervetullut heinäkuun helteiden jälkeen. 

Blogi on taas viime viikkoina jäänyt aivan unholaan. Blogin säännöllinen päivittäminen (minulle se on tarkoittanut max kaksi kertaa viikossa) vie minulta todella paljon aikaa ja tällä hetkellä haluan käyttää aikani muihin juttuihin. Toisaalta se harmittaa tosi paljon, sillä niin pitkään olen tätä blogia pitänyt ja se on ollut minulle hyvin rakas harrastus ja nimenomaan se äidin oma juttu. Enää se ei kuitenkaan anna niin paljon, kuin ennen, ja postausten väsääminen tuntuu välillä pakkopullalta. Niinpä postaustahti on varmasti jatkossa hitaampi, mutta kokonaan en aio blogiani lopettaa. Blogi on seurannut meidän rakennusprojektia aivan sieltä suunnitteluvaiheesta lähtien, joten haluan ainakin kaikki rakentamisen edistysvaiheet tänne tallettaa jatkossakin.

 Instagram on vienyt minutkin mukanaan ja siinä myös yksi syy, miksi blogi on jäänyt vähemmälle huomiolle. Insta on niin nopea ja helppo tapa jakaa kuvia ja pieniä hetkiä elämästä. Puolen vuoden aikana saamastani seuraajamäärästä päätellen se on myös kanava, jota kautta ihmiset seuraavat kuviani mielellään. Instagram-tilini löydät täältä. Siellä pystyt katsomaan kuviani, vaikkei sinulla itselläsi olisikaan tiliä, mutta kommentoimiseen tarvitset omat tunnukset.

Saimme pari viikkoa sitten siirrettyä keväällä ostamamme vanhan sohvakaunokaisen tupaan omalle paikalleen. Ikean sohvamme pääsi anoppilaan säilöön odottamaan pääsyä yläkerran aulan löhösohvaksi. Tämä "uusi" sivustavedettävä istuu hyvin meidän sisustukseen, ja mukava siinäkin on istuskella, kun on hyvät patjat alla ja tyynyjä selkänojan pehmusteena. Nyt tuvassa näyttää aina vain enemmän siltä, kuin pitääkin. Kuvat on otettu jo useampi viikko sitten, kun saimme Stundarsista ison joukon perinnerakentamisen ystäviä tutustumaan meidän sekä naapurimme koteihin.


Olisi mukava kuulla, vieläkö joku täällä blogissani vierailee!


MUKAVAA SYKSYÄ SINULLE!

Äidin omaa aikaa

Minulla on ollut aivan ainutlaatuiset pari päivää, kun olen saanut olla ypöyksin kotona. Mies on lasten kanssa mummulassa ja esikoinen on sieltä käsin päivät seurakunnan lastenleirillä. En ole lasten syntymän jälkeen ollut kertaakaan kolmea yötä yksin ja olen ottanut ajasta kaiken ilon irti. Olen katsonut areenalta Sillan ranskalais-englantilaista versiota monta jaksoa putkeen. Lukenut tuntitolkulla kirjoja, käynyt lenkillä ja valvonut myöhään. Mikä parasta, ei ole tarvinnut keksiä ja laittaa parin tunnin välein syömistä nälkäisille suille ja kotikin on pysynyt jo pari päivää siistinä. Eipä tällainen elämä ole mahdollista silloin, kun lapsukaiset ovat kotona.

 

Tärkein tehtäväni tämän oman loman aikana oli kuitenkin päivittää lasten vauvakirjat. Se on ollut kaikki nämä vuodet tehtävälistallani, mutten ole saanut sitä tehtyä. Lasten jalan- ja kädenkuvat on toki piirretty kirjaan ja ensimmäiset hiuskiehkurat on teipattu omalle paikalleen. Samoin olen muistanut lähes joka vuosi pyytää lapsia piirtämään iänmukaiselle kohdalle kuvan ja kirjoittamaan nimensä. Mutta lähes kaikki muu on jäänyt kirjoittamatta kirjoihin. Olen kuitenkin esikoisen syntymästä lähtien kirjoittanut erinäisille lippusille ja lappusille, sekä kännykän muistioihin tarkkaan kaikki tärkeät päivämäärät, kuten konttaamaan oppiminen, ensimmäiset hampaat, ensimmäiset sanat, sairastelut, mielenkiinnon kohteet ja sadoittain muita kuulumisia kunkin lapsen elämästä. Nyt minulta on sitten mennyt valehtelematta pitkästi yli kymmenen tuntia siihen, että olen kerännyt näitä tietoja vanhaan kännykkääni jääneistä muistioista, paperilapuilta ja muistini sopukoista. Myös tämä blogi on ollut hyvä paikka etsiä tietoa ja sen olenkin käynyt läpi alusta loppuun.

 Helpointahan olisi tietenkin ollut kirjoittaa nämä tiedot heti alkujaan suoraan vauvakirjoihin, mutta tulihan se näinkin onneksi viimein tehtyä. Täsmäkysymyksiin vastaamisen lisäksi proosailin kirjojen tyhjille sivuille sivutolkulla kaikenlaista lasten elämästä. Näitä on lasten varmasti kiva lukea itsekin myöhemmin. Sen verran kuitenkin opin tästä urakasta, että tästä lähtien aion päivittää kaikki uudet tiedot heti, enkä vasta vuosien päästä. Minulla ja siskoillani on ollut nuo samat vauvakirjat pienenä ja äiti on niitä ahkerasti täyttänyt. Niitä on ihana lueskella.

Kuvituksena tällä kerta reilu viikko sitten vieraille leipomani Britakakku sekä oman syreenipensaan juurella kasvavat ahomansikat. 

HELTEISTÄ HEINÄKUUTA!

Kuulumisia

Niin on taas aika rientänyt, ettei ole muka tänne blogiinkaan ehtinyt mitään päIvitellä. Päivät menevät työntouhussa ruokaa laittaen ja lapsia paimentaen ja illalla olisi vaikka mitä tehtävää. Pitkään haaveissa olleen aktiivisuusrannekkeen saatuani olen innostunut kovasti youtuben jumppavideoista ja niiden mukana tekisi mieli treenailla harva se päivä, kunhan vain ehtisi. Minä en ikinä jaksaisi nähdä sitä vaivaa, että lähtisin yleiselle kuntosalille tai jumppaan, sillä automatkojen kanssa koko hommaan menisi niin kauan aikaa. Kotona on kuitenkin hauska ja nopea treenata ja voi kokeilla vähän haastavampiakin tanssikuvioita, kun ei ole yleisöä. Oma perhe tosin välillä naureskelee äidin hassuille liikkeeille, mutta se ilo heille suotakoon. :D 

Paljon muutakin kivaa ja vähemmän kivaa tekemistä olisi iltaisin, kuten läjä hyviä kirjoja odottamassa lukijaansa. Kotia olisi myös puunattava yhtenään, jos haluaisi sen näyttävän kodikkaalta ja siistiltä. No, voi kai sekin olla omalla tavallaan kodikasta, kun lelut ja tavarat ovat hujan hajan ja vähän siellä sun täällä. Ja sitten on vielä ne rikkaruohot puutarhassa ja kasvimaalla! Työ ei tosiaan tekevältä lopu! Jospa viikonlopun aikana saisin edes osan rikkaruohoista kuriin ja luettua jo hyvässä vauhdissa olevan kirjan loppuun.

Ebba Masalinin Potaatti-opetustaulu pääsi ensimmäistä kertaa seinälle. Tämä on hankittu oman ala-asteeni huutokaupasta.

Kävimme yhtenä sunnuntaina Maijan Wanhassa Navetassa Ylistarossa. Sieltä löytyy jos jonkinmoista pienempää ja isompaa aarretta. Tällä kertaa mukaan lähti pieniä suloisia Arabian kukkalautasia, nättejä aterimia, pieniä leivosvuokia sekä sievä maljakko.

Meidän kaikkien iloksi voin kertoa, että meidän raksa etenee taas hieman! Mies alkoi alkuviikosta maalata tuvan ikkunalistoja. Nyt maalataan toista kerrosta ja toivon, että kolme maalikerrosta riittää, jolloin homma olisi valmis maanantaina. Lopputuloksesta varmasti tulossa kuvia, kunhan saadaan homma valmiiksi! :)

ILOISTA VIIKONLOPPUA!

 

Keskiviikon terveiset

Minulla ja kahdella nuorimmaisella alkoi reilun viikon loma. Olen varannut aika monelle päivällä lasten lääkäreitä, neuvoloita sun muita pakollisia menoja, joita on hankala yhdistää töiden kanssa. Tarkoitus olisi kuitenkin ehtiä tekemään myös monenmoista mukavaa tämän ylimääräisen loman aikana, eikä pelkkiä tylsiä lääkärikäyntejä. 

Tämä on nyt se aika vuodesta, kun postaukset täyttyvät kukkakuvista ja minkäs sille voi! Puutarhassa tapahtuu lähes päivittäin jotakin uutta, vaikka itse ei tekisi sen eteen juuri mitään. Syreeni- ja juhannusruusupensaiden juurella kasvaa suloisia mukana siirtyneitä lemmikkejä ja löytyypä sieltä aika monta ahomansikan lehteäkin. Olisihan se ihana syödä ahomansikoita myös omassa pihassa, eikä vain mummulassa. 

Minä en ole koskaan ollut mikään kova kesäkukkien ostelija, vaikka kukista pidänkin. Nytkin ostin vain muutaman punaisen pelargonian ulko-oven viereen. Minulle riittää aivan hyvin nämä meidän puutarhassa kasvavat kaunokaiset sekä ojan reunoilta poimitut kesäkukkakimput. On suuri onni, että meidän monilla sukulaisilla on upeita puutarhoja, joista saa hakea lähes mielin määrin upeita perennoja sekä pensaiden ja puiden taimia. Tulppaanin ja krookuksen sipuleita minun täytyy kyllä syksyllä käydä ostamassa, sillä niin ihania kuvia olen niistä saanut ihastella muiden blogeista ja instagram-tileiltä.

Viime keväänä siirsimme molemmin puolin taloa yli kymmenen syreeniä, sekä valkoisia että violetteja. Nyt näyttäisi siltä, että saamme tänä kesänä yhden kauniin violetin syreeninkukan! Se on suuri ilon aihe! Myös juhannusruusussa on jo useita lupaavia nuppuja. En voi lakata ihmettelemästä, miten upea on seurata oman puutarhan kukkien, puiden ja pensaiden kasvamista.

Laitettiinhan me muuten viikonloppuna pieni kasvimaakin tuonne pihalle! Viime vuoden kasvimaa tuotti satoa muutaman porkkanan, herneen ja perunan verran. Kesäkurpitsa ei tuottanut minkäänlaista hedelmää, eikä edes salaatti. Silloin kasvimaan pohja oli todella savinen ja kuiva. Nyt teimme kasvimaan vähän multaisempaan paikkaan, ja toivottavasti yhdestä perunanvarresta löytyy tänä vuonna edes vähän enemmän kuin yksi syömäkelpoisen kokoinen peruna. Perunan lisäksi kylvimme porkkanaa, hernettä ja tilliä. Suuremmat kasvimaasuunnitelmat saavat odottaa tuleviin vuosiin.

Tällainen puutarha- ja kasvimaakatsaus tällä kertaa! 

ILOISTA VIIKONJATKOA!

 

Lasten herkkuja ja puutarhan kukkijoita

Meillä tehdään aika usein pirtelöä, johon laitan mansikoita, banaania, maustamatonta jogurttia sekä maitoa. Joku ehkä sanoo tätä smoothieksi, mutta meillä se on pirtelö. Banaanin ansiosta pirtelöön ei tarvitse lisätä lainkaan sokeria, mikä on hyvä juttu, koska sokeria tulee ihan tarpeeksi muualta. No, meillä osa lapsista ei jostakin kumman syystä suostu tätä herkkua kuitenkaan juomaan. Mutta ihme kyllä, kun tuon saman seoksen pistää jäätelömuotteihin ja pakkaseen, niin se kummasti alkaakin maistua kaikille!

Mainittakoon, että tämä nirsoilija on kaiken lisäksi meidän eskarilainen, joka tietää tasan tarkkaan, että ainekset ovat täysin samat, mutta silti vain pirtelö ei maistu, mutta jäätelö maistuu. Niinpä meillä jäädytellään pirtelöä aika usein ja näitä terveysjäätelöiksi tituleerattuja herkkuja lapset syövät kesät talvet. Omasta mielestäni pirtelö on parempaa sellaisenaan, kuin jäädytettynä, mutta makunsa kullakin. Ja miksi tehdä asioista vaikeaa? Jos kerran jäätelömuodossa terveellinen pirtelö maistuu lapsille, niin antaa mennä vaan, vaikka sitten aamu- tai iltapalaksi.

 Monesti lisään sekaan vielä lapsilta salaa pienen määrän puolukoita tai karpaloita, joita lapset eivät muuten mielellään söisi. Tässä muodossa vieraammatkin marjat menevät läpi, kunhan päämakuina ovat tutut banaani ja mansikka. Lapset rakastavat värikkäitä jäätelömuottien tikkuja, mutta nyt halusin hivellä omia silmiäni ja laitoin muutamaan jäätelöön nätit kierrätetyt puiset tikut. Heti tuli lapsilta sanomista, kun ei ollutkaan sitä ihanan räikeää pinkkiä ja oranssia tikkua, ja joltakulta meinasi jäädä jopa jäätelö syömättä tylsän puisen tikun takia. Kyllä se on välillä pienestä kiinni! :D

 

Puutarhassa kukat kasvavat vauhdilla ja osa kukkii jo ihanasti. Tillipionissa on jo paljon kukkia auki ja jouduimme laittamaan sille tuet, kun pitkät varret alkoivat jo mennä maata myöten. Tillipioni on kaunis kukka, mutta kukinta kesti ainakin viime vuonna hyvin lyhyen ajan ja terälehdet varisevat helposti tuulen tuiverruksessa. Nämä kuvat otin eilen ennen tukien laittoa.

Myös yhdessä tuomessa on nyt pari ihanaa kukkaa! Se on jo paljon se, näin toisena kesänä. Alla olevien kukkien nimiä en edes muista. Saa vinkata, jos joku tunnistaa!

AURINKOISIA PÄIVIÄ SINULLE!