Klaffikaappi

Hei taas! Jälleen on useampi viikko vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Oli mukava lukea viime postauksen kommentteja ja kuulla, että vierailette täällä edelleen. <3

Innostuin alkuviikosta kuvailemaan meidän vanhaa klaffikaappia. Tämän kaapin ostimme jo monta vuotta sitten. Siitä oli ulkopuolelta poistettu kaikki maalit, mutta sisäpuolen oli joku käsitellyt räikeän vihreällä petsillä tai vastaavalla aineella, joka on tosi tiukasti imeytynyt puuhun. Olen aina inhonnut tuota vihreää, mutta ei se tuon puunvärin kanssa niin pahalta näytä. Tarkoitus olisi kuitenkin maalata kaappi myöhemmin englanninpunaisella pellavaöljymaalilla ja siihen tuo vihreän sävy ei kyllä sovi sitten millään. Täytyy vielä katsoa, jos vihreän saisi jotenkin pois tai sitten maalaamme sen päälle.

 Harvoin tuota klaffia tulee auki pidettyä. Osaksi tuon vihreän värin takia, mutta pääosin siksi, että tuonne on hyvä kerätä kaikkea romua ja tavaraa, mille ei keksi muuta paikkaa. Nytkin siirsin vain kiireesti sieltä kaikki tavarat viereisen patakaapin päälle ja pitäisi päättää, tungenko ne sinne takaisin, vai yritänkö keksiä tavaroille muun paikan ja pitää tuon klaffikaapin keskiosan siistinä.

MUKAVAA LOPPUVIIKKOA!


 

Vanha sivustavedettävä ja ajatukia blogin tulevaisuudesta

Niin on syksy lähtenyt taas käyntiin. Esikoinen meni kouluun ensimmäiselle luokalle ja minä ja nuorimmaiset jatkamme eloa täällä kotona meidän hoitolapsen kanssa. Raikas syksy on tervetullut heinäkuun helteiden jälkeen. 

Blogi on taas viime viikkoina jäänyt aivan unholaan. Blogin säännöllinen päivittäminen (minulle se on tarkoittanut max kaksi kertaa viikossa) vie minulta todella paljon aikaa ja tällä hetkellä haluan käyttää aikani muihin juttuihin. Toisaalta se harmittaa tosi paljon, sillä niin pitkään olen tätä blogia pitänyt ja se on ollut minulle hyvin rakas harrastus ja nimenomaan se äidin oma juttu. Enää se ei kuitenkaan anna niin paljon, kuin ennen, ja postausten väsääminen tuntuu välillä pakkopullalta. Niinpä postaustahti on varmasti jatkossa hitaampi, mutta kokonaan en aio blogiani lopettaa. Blogi on seurannut meidän rakennusprojektia aivan sieltä suunnitteluvaiheesta lähtien, joten haluan ainakin kaikki rakentamisen edistysvaiheet tänne tallettaa jatkossakin.

 Instagram on vienyt minutkin mukanaan ja siinä myös yksi syy, miksi blogi on jäänyt vähemmälle huomiolle. Insta on niin nopea ja helppo tapa jakaa kuvia ja pieniä hetkiä elämästä. Puolen vuoden aikana saamastani seuraajamäärästä päätellen se on myös kanava, jota kautta ihmiset seuraavat kuviani mielellään. Instagram-tilini löydät täältä. Siellä pystyt katsomaan kuviani, vaikkei sinulla itselläsi olisikaan tiliä, mutta kommentoimiseen tarvitset omat tunnukset.

Saimme pari viikkoa sitten siirrettyä keväällä ostamamme vanhan sohvakaunokaisen tupaan omalle paikalleen. Ikean sohvamme pääsi anoppilaan säilöön odottamaan pääsyä yläkerran aulan löhösohvaksi. Tämä "uusi" sivustavedettävä istuu hyvin meidän sisustukseen, ja mukava siinäkin on istuskella, kun on hyvät patjat alla ja tyynyjä selkänojan pehmusteena. Nyt tuvassa näyttää aina vain enemmän siltä, kuin pitääkin. Kuvat on otettu jo useampi viikko sitten, kun saimme Stundarsista ison joukon perinnerakentamisen ystäviä tutustumaan meidän sekä naapurimme koteihin.


Olisi mukava kuulla, vieläkö joku täällä blogissani vierailee!


MUKAVAA SYKSYÄ SINULLE!

Joulu hiipii kotiin

Täällä on aloitettu viikonlopun vietto mukavasti joulupipareita paistellen. Kaksi nuorimmaista potee ikävää tautia, silmätulehdusta. Sitä meidän lapsilla ei ole tainnut aikaisemmin ollakaan. Luulen, että muistaisin, jos olisin joskus aiemmin yrittänyt laittaa silmätippoja kaikin voimin vastaan taistelevalle lapselle. Pahimmankin makuisen suun kautta otettavan lääkkeen anto on ollut silmätippoihin verrattuna lasten leikkiä. Edes tuota 4,5-vuotiasta ei saa millään järkipuheella eikä edes lahjonnalla ottamaan tippoja suosiolla.

Niin kuin jo aiemmin kerroin, olemme laittaneet jälleen hyvissä ajoin lähes kaikki joulukoristeet paikoilleen ja aloittaneet joulun odotuksen. Punaraitaiset tyynyt ompelin jo monta vuotta sitten vanhaan kotiin, mutta ne miellyttävät edelleen ja sopivat hyvin myös tänne uuteen kotiin. Tätä kotia ajatellen taisin ne silloin aikoinaan ommellakin. Minulla ei ole tarvetta vaihdella sisustusta joka välissä ja ostella uusia sisustustuotteita vain vaihtelun vuoksi. Sitten ostetaan jotakin uutta (yleensä vanhaa) tai ommellaan itse, jos entiset menevät rikki tai tulee muu pakottava tarve.

Wendelinin opetustaulun kaunis talvimaisema sopii hyvin jouluun ja talveen. Sitä on nyt lasten kanssa ihasteltu, kun se meidän varastona toimivasta sisäsaunasta haettiin eilen seinään. Tänäkään jouluna meillä ei siis vielä saunota. Lähes kaikki saunaan tarvittavat rakenustarvikkeet on jo hankittu kiuasta ja kiuaskiviä myöten,  mutta ongelma ydin on juuri tuo, että saunaan on tällä hetkellä niin kätevä varastoida tavaraa, joille ei alakerrassa ole muuta paikkaa. Tässä vuosien varrella on huomannut, että tärkeysjärjestys saattaa muuttua hyvinkin nopeasti ja yllättävästi. On siis hyvin vaikea ennustaa ja arvoida, mikä rakennuskohde on seuraavana vuorossa ja mikä siirtyy yllättäen etujoukosta aivan tehtävälistan hännille.

Äitini ilahduttaa minua lähes joka kerta vanhempieni täällä vieraillessa tuomalla kotiimme jotakin uutta tai pikemminkin vanhaa tavaraa. Kummasti sieltä mummulan kellarin ja kaappien kätköistä löytyy meidän kotiimme sopivaa koristusta ja sisustusta. Pappojeni tekemiä pärekoreja, mummuni kirjailemia ja kutomia liinoja tai äitini tekemiä käsitöitä tuntuu riittävän aina vaan. Viime vierailulla hän toi kauniin vaalean liinan, jonka hän on tehnyt aikoinaan. Liinassa on sievät itse solmitut fransupitsit, ja laitoin sen nyt patakaapin päälle.

Pieni lintukoto -blogissa on meneillään ihana jouluinen kirja-arvonta! Käykäähän osallistumassa! Tästä linkki arvontapostaukseen!

IHANAA VIIKONLOPPUA!

Torstain terveiset

Meidän alkuviikko vierähtää aina tosi nopeasti, kun on lasten kerhoon kuskaamista ja perhekerhoa. Loppuviikko saadaankin sitten ottaa aivan rennosti ilman mitään aikatauluja. Käydään kirjastossa, kyläilemässä tai kirpparilla, jos huvittaa, tai sitten pysytään ihan vain kotosalla, niin kuin yleensä. 

Yhtenä iltana kävin isompien lasten kanssa katsomassa uusimman Onneli ja Anneli -elokuvan. Aiemmat jaksot olemme katsoneet dvd:ltä. Tämä oli lapsille ensimmäinen kerta oikeassa elokuvateatterissa, enkä itsekään ollut aiemmin käynyt tunnelmallisessa Matin-Tuvassa. Tasan kaksi vuotta sitten kävin ystäväni kanssa katsomassa ensimmäisen Onneli ja Anneli -elokuvan ja kirjoittelin täällä blogissa, miten mukava olisi käydä katsomassa tämän tyyppisiä elokuvia omien lasten kanssa. Enpä tuolloin osannut kuvitella, että jo parin vuoden päästä lapset ovat sen ikäisiä, että heidät uskaltaa viedä elokuviin. Elokuvaa oli kiva katsella kotona tarkasti jaettuja karkkeja mutustellen. En ehkä itse pitänyt tästä kolmannesta osasta yhtä paljon, kuin aiemmista. Ensimmäisessä osassa oli tyttöjen ihanat mekot ja silmä lepäsi rakennuksissa ja maisemissa, kun näki ne ensimmäistä kertaa. Toisen osan jännitys oli pienissä Vaaksanheimolaisissa. Tästä puuttui se jokin, mutta mielelläänhän tätäkin katsoi. Edelleen olen sitä mieltä, että kirjaversiot ovat lähes aina parempia kuin elokuvat. Onnelin ja Annelin koottuja kertomuksia olisikin tarkoitus alkaa lukea isommille lapsille seuraavaksi.

Meidän tuvan ruokapöytä ei ole tainnut montaa kertaa blogissa vilahtaa näin paljaana. Siinä on aina ollut pöytäliina peittona. En oikein tykkää pöydän väristyksestä ja kannen pinta on hyvin kulunut ja vaikeasti puhdistettava, joten se ei ole mikään kaunis näky. Pöydän kansi ja laatikot tullaan maalaamaan näillä näkymin samalla vihreällä, kuin keittiön kaapit. Jalkojen ja rungon väritys on vielä mietinnässä.

Noita Jugend-tuoleja meillä on yhteensä 13 lähes samanlaista yksilötä. Ne olemme ostaneet aikoinaan antiq.fi:stä. Osa tuoleista on mintunvihreitä, osa valkoisia. Tätini on jo poistanut muutamasta maalit ja toimme nyt myös nämä puunväriset meille. Ehkäpä näistäkin vihreitä tulee. Sopivat sitten hyvin pöydän ja keittiön väritykseen. Yhden mintunvihreän tuolin haluaisin kyllä säilyttää sellaisenaan. Se saa sitten paikkansa jostakin muualta talosta.

 Tällaisia torstaipäivän mietteitä ja kuvia tällä kertaa!

Iloista loppuviikkoa ja tervetuloa kaikki uudet lukijat! :)

Edistystä joulu- ja sisustushommissa

Jälleen on saatu jotakin aikaiseksi niin jouluvalmisteluiden kuin talon sisustuksenkin suhteen. Sähkömies kävi viime viikolla laittamassa lisää valaisimia kattoon. Ruokapöydän päälle tuli kaksi suutarinlamppua, jotka ostimme edullisesti Minimanista. Ruokailutilan ilme muuttui kyllä hetkessä, ja on ihanaa, kun pöydän ääressä näkee nyt piirrellä ja touhuta paremmin. Ikkunalistat ovat myös alapuolelle tulevia ikkunalautoja (ja maalausta) vaille valmiit.

 Sain myös ensimmäiset salusiinit ommeltua ruokapöydän päädyssä olevaan ikkunaan. Olen ehkä maailman huonoin ikkunaavasten kuvaaja, mutta muutaman julkaisukelpoisen kuvan sain otettua. Verhot on ommeltu vanhoista pitsilakanoista, joita olemme hankkineet käytettynä. Ikkunan yläosaan tulee vielä myöhemmin verhotankoon kappa lakanan pitsiosasta. Vaikka vanha lakanakangas on melko tönkköä ja paksua, niin minusta salusiinit näyttävät silti kauniilta. Yhteen vedettynä ne eivät kyllä näytä aivan yhtä hyvältä, kun nuo rypytetyt yläosatkin menevät lähes suoraksi, mutta hyvin kelpaavat meille. Kahteen ikkunaan aion vielä ennen joulua tehdä samanlaiset ja jatkan hommia sitten joulun jälkeen.

Ripustin salusiinien yläpuolelle ikkunaan vielä juuttinarun, jossa on sydämenmuotoisia piparkakkuja. Siitä tuli tosi kaunis koriste kaikessa yksinkertaisuudessaan. Koti muuttui kyllä uusien valaisimien ja verhojen myötä taas entistä kotoisammaksi ja viihtyisämmäksi. On ihana huomata, että kodista tulee pikku hiljaa juuri sellainen, kuin olen monta, monta vuotta mielessäni kuvitellut ja haaveillut. :)

 

Olemme tänä jouluna ensimmäistä kertaa aaton oman perheen kesken kotona ja haluamme, että joulupöydässä on lähes kaikki mahdolliset herkut. Miehelle ei joulu tule ilman piimälimppua, joten hänpä otti ja leipoi eilen illalla neljä limppua. Ja kyllä tuli hyviä! Kun uunituoreen limpun päälle sipaisi kunnolla voita, niin ihanhan se meinasi viedä kielen mennessään. Tämä taitaa olla tulevinakin jouluina miehen hommia, kun niin hyvin onnistui.

 

Enää neljä yötä jouluun!

Valoa tupaan

Olemme etsineet pitkään valaisimia tupaan, mutta olemme olleet aivan ymmällämme siitä, millaiset lamput sinne tyylillisesti sopisivat. Viimein törmäsimme netissä kauniiseen vanhan öljylampun näköiseen valaisimeen ja ihastuimme siihen molemmat. Kyseessä on AT-valaisimen malli L9908. Huomasimme, että valaisinta saa tilattua paikallisen liikkeen kautta ja näin saimme ne huomattavasti edullisemmin kuin nettikaupasta. 

 Minua huvittaa niin kovasti, miten oma makuni sisustuksen suhteen on muuttunut tässä kolmen vuoden rakennusprojektin aikana. Esimerkiksi näitä lamppuja en olisi vuosi sitten kelpuuttanut meille. Yksi syy tähän on tuo valaisimien antiikin pronssi väri, josta en ole aiemmin yhtään tykännyt. Nyt en voisi olla tyytyväisempi löytöömme. Nämä sopivat ihan täydellisesti meidän kodin tyyliin ja väritykseen. Nuo valaisimien alaosassa olevat puuosatkin ovat ihan saman sävyiset kuin meidän seinähirret.

Jouduimme vähän tuunaamaan valaisimia, sillä ne olisivat sellaisinaan roikkuneet aivan liian alhaalla. Meidän huonekorkeus on noin 265cm riippuen siitä, miten paljon hirret ovat tähän mennessä painuneet. Lyhensimme ketjuja ja otimme ketjuissa roikkuvat – mielestämme rumahkot – puukapulat pois, jolloin saimme valaisimet sopivalle korkeudelle. Mies niihin on jo lyönyt päänsä, mutta ne näyttäisivät hölmöiltä, jos nostaisimme ne vielä ylemmäs. 

  
Tuvan matotkin olen ehtinyt jo kertaalleen vaihtamaan. Nämäkin matot ovat mummulani vanhat. Vierastin ensin noita mattojen sinisiä raitoja, ja toinen näistä matoista oli aluksi eteisessä. Nämä siniraitaiset matot ovat kuitenkin paremmassa kunnossa kuin aiemmin tuvassa olleet, joten nämä saavat jäädä tupaan. Eikä tuo sininenkään enää häiritse. 

Tuvan vanha, korkea, kaappi toimittaa kirjahyllyn virkaa ja sen alaosa on varattu lasten leluille. Ostaessamme kaapin siitä oli putsattu maalit pois, ja olemme pähkäilleet sille sopivaa väriä. Nyt meillä on jo melko vahva tietämys sen tulevasta värityksestä. Onneksi emme ole ehtineet maalata huonekalujamme ennen muuttoa, sillä täällä asuessa ja eläessä ne väritykset pikku hiljaa muotoutuvat ja selkiytyvät.

 
 Vielä pitäisi löytää valaisimet ainakin makuuhuoneeseen sekä vessaan. Makuuhuone on vähintäänkin yhtä suuri mysteeri, kuin mitä tämä tupa oli vielä hetki sitten, mutta ehkäpä sinnekin valoa vielä saadaan. :)


Mukavaa viikonloppua sinulle!

 
 

Edistystä keittiössä

Olin lasten kanssa viikonlopun mummulassa, jotta mies saisi tehdä rauhassa keittiötä valmiimmaksi. Enää puuttuu oikeastaan maalaushommia; kaappien rungot sekä laatikoiden etulevyt täytyy maalata, samoin helmipaneelikaapit. Ajattelin ensin, että en enää laita blogiin kuvia keskeneräisestä keittiöstä, mutta enpä minä taida malttaa odottaa. Tässäpä siis toivottavasti viimeiset kuvat ennen kuin keittiö on täysin valmis.

Keittiössä meillä on useampi Ikean Ottava-valaisin. Ne sopivat minusta ihan kivasti tyyliin. Ikkunoiden edessä on sievät lasikuvulliset valaisimet, jotka tilasin Quriosasta.

Keittiön koivutasojen käsittelyssä on ollut kova homma. Mies käsitteli tasot ensin neljä kertaa Osmon puuvahalla (sävy kuusi) ja sen jälkeen vielä kolmesti Osmon TopOil-öljyvahalla (sävy valkotammi). Seitsemän käsittelyä ja niiden välissä kuivuminen ja hionta. Ei siis ihan mitään nopeinta puuhaa! Mutta tasojen pinta on nyt kyllä kauniin sävyinen ja lisäksi vaikuttaa todella käytännölliseltä ja helppohoitoiselta. Pinta on hyvin liukas ja vettä hylkivä, joten veden ja tahrojen pyyhkimisen pitäisi käydä aika kätevästi. Kovin paljon en ole vielä tasoja käyttänyt, mutta aika näyttää, pitävätkö nämä oletukset paikkansa.

Viimeksi voivottelin, kun sopivia verhotankoja ei meinaa löytyä. Heti seuraavana päivänä kävimme paikallisessa liikkeessä ja löysimme kauniit verhotangot alakerran ikkunoihin. Niistä lisää sitten, kun saamme ne tänne kotiin. :)

Renova ja keittiön valaistus

Uuteen kotiimme on tulossa Renova-merkkiset valonkatkaisimet ja 

pistorasiat. Emme halunneet nykyaikaisia neliön mallisia vaihtoehtoja 

vaan jotakin talomme tyyliin paremmin sopivaa. Olisihan niitä ollut myös 

kauniita posliinirasioita- ja kytkimiä, mutta ne ovat aika hintavia. Nämä 

Renovat sen sijaan eivät tulleet kuin parisensataa tavallisia kalliimmaksi.

Meille ei tule lainkaan lähes joka talossa olevia "spottivaloja" tai muita kattoon upotettavia lamppuja, koska ne eivät mielestämme sovi perinteiseen pohjalaistaloon. 

Valaistus on siis hoidettava kokonaan muilla keinoilla, mikä tuo haastetta. Pitäisi  

löytää useampia kauniita valaisimia, jotta huoneisiin saadaan tarpeeksi valoa.

Etsin Pinterestistä meidän tyylistä sisustusta samalla silmäillen millaista valaistusta 
näissä huoneissa on käytetty, mutta niinpä vain spotteja löytyy joka puolelta. Keräilin joitakin keittiökuvia, joissa on mielenkiintoisia ja varteenotettavia lamppumalleja tai ainakin jotakin sinnepäin. Tästä pääset aiempaan keittiöpostaukseen.

Meidän saarekkeeseen tulee liesi ja liesituuletin, joten aivan näiden kuvien tavoin 
emme voi valaisimia asetella. 

 Keittiön yhden ikkunan eteen tulee työtaso ja toisen ikkunan eteen tiskiallas. 
Kummankin ikkunan kohdalle on tulossa roikkuva valaisin, kuten näissä kuvissa:

Ruokailutila on keittiön kanssa samaa tilaa ja pitkän ruokapöydän päälle täytyisi   
löytää esimerkiksi yksi isompi tai pari pienempää valaisinta ehkä tähän tapaan:

Eivätköhän nämä valaistusasiatkin tässä pikkuhiljaa selkiydy. 
Tällaisia valaistusmietteitä tällä kertaa. Ensi kerralla sitten jotakin aivan muuta.
Ihanaa, että jaksatte käydä täällä, vaikka postaustahti on hyvin hidasta. :)


Oikein aurinkoista viikonloppua teille kaikille!