Onneli ja Anneli

Niin se talvi vain etenee auringonpaisteessa ja kirpsakassa pakkasessa. 
Kävin alkuviikosta katsomassa ystäväni kanssa Onneli ja Anneli -elokuvan. 
Olen lukenut jo pienenä tyttönä Onneli ja Anneli -kirjoja ja joku vuosi 
sitten ostin kootut kertomukset itselleni. Aivan satumaisen ihania kirjoja! 
Elokuvaversiota oli ilo katsella (mekot, sisustus, miljöö <3), mutta 
kyllä tässä tapauksessa kävi niin, kuin yleensäkin, että kirja päihittää 
elokuvan! :) Mielelläni olisin vienyt lapsenikin katsomaan Onnelin ja 
Annelin, mutta ovat vielä hieman liian pieniä. Juuri tämän kaltaisia 
lasten elokuvia haluaisin viedä heidät myöhemmin katsomaan.

Poika tykkää kovasti painia. Isin kanssa on tosi kiva painia, äidin kanssakin 

ihan ok ja välillä saa pikkusiskokin vähän painioppia. Otteet ovat välillä 

kovin rajut, mutta tyttö vain nauttii ja naureskelee, kun velipoika pyörittää.  

 Välillä täytyy vähän levätä.

Ja taas sitä mennään. :)

Olen pitkään odottanut, milloin saisin otettua tytöstä suloisia nukkumiskuvia. 
Pienenähän se onnistui helposti, kun vauva nukkui koko ajan, mutta nyt
 isompana homma on ollut haastavampaa, kun tyttö nukkuu päiväunet 
ulkona. Kovien pakkasten tultua aloin kuitenkin nukuttaa tyttöä sisällä 
ja se on vähän jäänyt päälle. On niin ihana itsekin loikoilla siinä samalla, 
kun tyttöä joutuu kuitenkiin silittelemään sen 10-30 minuttia, ennen kuin 
nukahtaa. Poika piirtelee, lueskelee tai leikkii hienosti sen aikaa itsekseen.

Sisällä nukuttaminen on auttanut imetystäkin niin, että tyttö on taas ihan
innoissaan juonut kuusikin kertaa päivällä (+ ne vähintään viisi kertaa 
yöllä :D). Välillähän tyttö lakkoili päivällä täysin ja suostui imemään vain 
yöllä. Tuntuu, että tyttö on myös nukkunut pidempiä unia sisällä. Olen
kyllä edelleen vaunu-unien kannattaja, mutta katsotaan, milloin maltan 
siirtää päiväunet takaisin ulos. Niin, aasinsilta oli nyt vähän pitkä,
mutta siis tänään sain viimein niitä nukkumiskuvia räpsittyä. Tässä
muutama teillekin nähtäväksi. Nukkuva lapsi on vain niin suloinen! <3

 Iloa loppuviikkoosi!

Kevään ensimmäiset

Pitihän sitä minunkin ostaa kevään ensimmäiset 

tulppaanit jo tammikuun puolella. Auringon 

paiste sai jo kovasti ajattelemaan kevättä!

Niistä kovista pakkasista en niin piitannut, mutta oli ihana 

nauttia monta päivää auringosta ja valosta. Valokuvauskin

on huomattavasti mukavampaa luonnon valossa.

 Viikkoon on mahtunut paljon mukavia puuhia. Kerhoilua, 

kivoja vaatelöytöjä lapsille kirpparilta, serkkutytön 

vierailu ja eilinen aamupäivä ystäväperheen luona.

Tämä oli nyt tällainen pikainen tervehdys.

Viettäkäähän mukava viikonloppu! :)

Kaikki ikkunat paikoillaan!

Tätä on odotettu! Mies sai eilen talomme viimeiset neljä pientä
haukkaikkunaa paikoilleen. Nyt ovat kaikki ikkunat siis paikoillaan.
Mies kävi tänään valoisan aikaan vielä ottamassa kuvia talosta, kun 
homma oli eilen valmis vasta myöhään illalla. Kyllä on ihanaa, kun 
ikkunat ovat viimein valmiina ja nyt saa ruveta muihin hommiin.

Pidemmittä puheitta kuvien pariin. :)

Kyllä nuo kauniit ikkunat vain antavat aivan uuden ilmeen talolle. 
Sopivat mielestäni aika täydellisesti. :)

Haukkaikkunoissa ja kuistin ikkunoissa on hienot x-ristikot. 

Kuistin ikkunoissa ei ole enää muoveja päällä (paitsi kaari-ikkunassa), 

joten tässäpä niistäkin vielä muutama kuva.

 Tästä on hyvä jatkaa! :)

Virkattuja jäätelöitä ja porkkanoita

Taidan vähän toistaa itseäni näissä virkkailuissa. En vain mahda 
sille mitään, että näitä virkattuja herkkuja on niin mukava tehdä ja ne 
ovat niin ihania lasten leikeissä. Minulla myös sattuu olemaan noita 
herkullisen värisiä Miami-lankoja aika paljon jemmassa ja ne sopivat 
paremmin kuin hyvin näihin syötäviin juttuihin. Lupaan kuitenkin, 
että seuraava käsityöni tulee olemaan jotakin aivan muuta. :) 

Tällä kertaa syntyi jäätelötötteröitä ja muffinsseja. Pakko oli virkata myös 
muutama porkkana ja mansikka, ettei tämä elämä sentään aivan pelkäksi 
herkutteluksi mene. Pikkuleipiä, jäätelöpuikkoja ja donitseja olen tehnyt 
jo aiemmin. Ohjeita näihin löytyy aika hyvin googlettamalla, mutta hienoin
lopputuloshan syntyy, kun itse vähän soveltaa ja tekee niistä oman näköisiä. :) 
 

Luulen, että nämä syötävät virkkailut saavat nyt vähäksi aikaa riittää
meidän lapsosille. Vielä kun tyttökin vähän kasvaisi, niin lapset saisivat 
näillä varmasti yhdessä aikaan kivat leikit. Minä siirryn nyt seuraavan
käsityöprojektin pariin. Sormet jo syyhyävät päästä sen kimppuun. :)


Aurinkoista pakkasviikonloppua! :)

Herkutellen

Täällä on ollut vähän hiljaista taas vaihteeksi. Arjen pyörittäminen 
vie minulta kaiken ajan ja energian, eikä paljon mitään muuta 
oikein saa aikaiseksi. Voin vain kuvitella, miten ihmeelliseltä sitten 
tuntuu, kun talo on valmis ja mieskin on taas illat kotona. Kuinka 
sitä edes osaa olla, kun ei enää tarvitse tehdä kaikkea yksin?

Illalla lapsia nukuttaessani nukahdan usein itsekin hetkeksi, mutta pakotan 
itseni nousemaan, että saisin olla hetken itsekseni ja tehdä käsitöitä. Lapset 
menevät nykyään nukkumaan jo kahdeksalta, joten kyllähän sitä nyt pari 
tuntia voisi vielä valvoa. Mutta kun ottaa huomioon  tytön ja samalla 
minun yöheräämisien määrän, niin fiksuinta olisi kyllä jäädä itsekin 
nukkumaan jo kahdeksalta. Virkkuut ja kutimet vain vetävä niin kovasti 
puoleensa, että pakko on niiden pariin rientää joka ilta. Erilaisia 
käsityöideoita pursuaa päästä koko ajan, joten ei auta muu kuin käyttää
 se päivän ainut yksinäinen hetki niiden toteuttamiseen. Käsityöt antavat

minulle niin hyvän mielen ja olon, että ei kai tämä nyt ihan hullua
ole. Vaikka tiedän kyllä, että riittävä unihan se olisi kaikkein tärkeintä.

 On meillä silti ihan kivaakin, vaikka raskas elämänvaihe onkin meneillään. :)
Yksi asia, joka piristää kummasti päivää, on leipominen. Pojasta saan 
siihen hommaan takuuvarmasti innokkaan apulaisen. Joskus hän nappaa 
itse kaapista muffinssivuokia ja tulee sanomaan, että niihin pitäisi nyt 
heti saada taikinaa. Munien rikkomisessa hän on aikamoinen mestari!

Nappasin herkullisen kakkuohjeen ihanan Heinässä heiluvassa -blogin 
Lauralta. Kyseessä on suussa sulava suklaakakku, joka valmistuu 
uskomattoman nopeasti mikrossa. Enpä olisi uskonut, että näin helposti 
saa jotakin näin hyvää! Näitä tehdään meillä varmasti jatkossakin.

 
Itse tuplasin muut aineet paitsi munan ja laitoin taikinan kahteen 
Pentikin Vanilja-sarjan teekuppiin, jotka ovat melko isoja. Aika paljon sai
jättää kohoamisvaraa ja pinta hieman kupruili, mutta eipä vaikuttanut
makuun. :) Vaniljajäätelön kanssa oli kyllä herkkua! Ensi kerralla täytyy 
laittaa sekaan vielä jotain suklaapalasia täydentämään makunautintoa. 


Tulihan sitä lunta ja pakkastakin viimein! Nautitaanhan nyt siitä! :)

Skafferia suunnittelemassa

Joulu ja kaikki punainen on nyt siivottu kotoa pois. Kummasti siihen ehtikin jo 
kyllästyä. Reippaana tyttönä vein kuusen ulos ja tuloksena oli tuhansia neulasia 
sekä kaikki kuusen jalassa ollut vesi tasaisena vanana olohuoneesta eteisen 
kautta ulos asti. Helpointahan oli vetää raskasta kuusta kallellaan, eikä siinä 
tohinassa tullut ensimmäisenä mieleen, että jalassa saattaa vielä olla vettä. 
Mies saakin aika usein päivitellä, kun minulle aina sattuu ja tapahtuu. Vastaan 
joka kerta, että "tekevälle sattuu".  (Tällaiselle tohelolle vain vähän useammin 
kuin monelle muulle.) Onneksi minulla on myös hyvä huumorintaju. :)

Postauksen kaikki kuvat Pinterestistä.

Skafferista eli ruokakomerosta tulin tällä kertaa varsinaisesti kirjoittamaan. 
Skafferista olen haaveillut jo pidemmän aikaa ja se onkin yksi niistä  asioista, 
joita odotan eniten uudessa kodissamme. Se tule keittiömme nurkkaan ja 
mies rakentaa sen helmipaneelista. Skafferi maalataan valkoiseksi. Tästä 
pääset aiempaan keittiösuunnitelmapostaukseeni, josta näet skafferin paikan.

Löysin Pinterestistä joitakin inspiraatiokuvia erilaisista skaffereista. Mikään 
hurjan iso skafferista ei tule, mutta kyllä sinne kai juuri ja juuri mahtuu sisälle 
seisomaan. Skafferin ovi on vielä mietinnässä. Vanhoja oviahan meillä olisi 
vaikka kuinka monta, mutta ne taitavat olla liian leveitä tähän tarkoitukseen. 
Skafferin ovi saisi olla melko siro ja kapea. Yksi vaihtoehto on tehdä myös 
ovi helmipaneelista. Pientä ikkunaa voisi ehkä harkita joko oveen tai oven 
yläpuolelle. Tässä linkki blogiin, jossa myös ovi on tehty helmipaneelista,
ja oven yläpuolella on puolikaaren muotoinen ikkuna.

Tykkään kovasti tämän kuvan tunnelmasta!

Sen lisäksi, että skafferi on minusta tosi kauniin näköinen, yksi 
sen tärkeimmistä tehtävistä on piilottaa mikro, leivänpaahdin 
sekä kahvin- ja vedenkeitin. En halua noita rumiluksia näkysälle. 
Toki ruokakomeroon tulee myös kuivamuonaa ja sen sellaista. 

Ehkäpä laitan jotkut kauniit pitsit skafferin hyllyjen reunaan. Ja jos nyt 
oikein ruvetaan komeroakin sisustamaan, niin varmaan olisi aiheellista 
ripustaa jotkut sievät verhot (pitsireunaiset tietenkin!) yhden hyllyn eteen, 
jotta kodinkoneet saa komerossakin piiloon. Eihän se näkymä komeroon ole 
muuten lähelläkään näiden kuvien kaunista ja harmonista tunnelmaa. Vähän 
suupielet virneessä täällä kyllä kirjoittelen, koska tiedän, että tämän emännän 
köökki tai varsinkaan ruokakomero ei tule ihan joka päivä olemaan tip ja 
top kunnossa. Mutta kukapa on kieltänyt laittamasta skafferin koristukseksi 
vähän pitsiä, vaikkei se muuten olisikaan aina täysin esittelykelpoinen! :)

Mitäpä mieltä te olette skafferista ajatuksena? 
Onko mitään ideoita siihen liittyen? :)