Viime viikolla keksin, että voisin lähteä lasten kanssa pienelle retkelle tuohon lähistölle. Alituisen väsymyksen viedessä voimia olen jaksanut juuri ja juuri raahautua lasten kanssa tuohon kotipihaan ulkoilemaan. Nyt kaunis sää auringonpaisteineen sai minut keksimään mielestäni hienon idean pienestä retkestä, joka sisältäisi pojan upouusien suksien kokeilua ladulla, eväiden syömistä ja pulkkamäessä laskua. Niin upea suunnitelma, mikä voisi mennä pieleen? No, valitettavasti kaikki muu, paitsi tuo eväiden syöminen. :D
Tulos oli se, että meidän noin tunnin kestäneellä retkellä tyttö itki eväshetkeä lukuunottamatta koko ajan sekä pulkassa että sylissä, poika hiihti hampaat irvessä äidin määräämälle lyhtypylväälle ja takaisin ja lopuksi itkimme kaikki kolme yhteen ääneen. Tyttö itki ilmeisesti korviaan (kävimme muutaman päivän päästä lääkärillä ja molemmissa korvissa oli tulehdus), poika itki, kun ei ehtinyt laskea kuin pari kertaa pulkalla (pakko oli lähteä kotiin, kun tyttö vain huusi ja huusi) ja minä itkin toisaalta huoltani tytön selittämätöntä itkua kohtaan ja toisaalta sääliä poikaa kohtaan, kun häneltä jäi pulkkalaskut aivan kesken. Kolmas syy omaan itkuuni oli varmasti vielä se, kun olin pitkästä aikaa jaksanut järjestää lapsille jotakin vähän extraa ulkoiluun ja odotukset olivat korkealla, mutta silti en saanut yhtä pientä retkeä onnistumaan. Ehkäpä noilla raskaushormoneillakin oli vähän osuutta tuohon omaan reaktioon ja itkuun. ;)
No, eväät ainakin maistuivat ja eväshetkestä saimme kivoja kuvia muistoksi.
"Iloinen" hiihtäjä |
Tulos oli se, että meidän noin tunnin kestäneellä retkellä tyttö itki eväshetkeä lukuunottamatta koko ajan sekä pulkassa että sylissä, poika hiihti hampaat irvessä äidin määräämälle lyhtypylväälle ja takaisin ja lopuksi itkimme kaikki kolme yhteen ääneen. Tyttö itki ilmeisesti korviaan (kävimme muutaman päivän päästä lääkärillä ja molemmissa korvissa oli tulehdus), poika itki, kun ei ehtinyt laskea kuin pari kertaa pulkalla (pakko oli lähteä kotiin, kun tyttö vain huusi ja huusi) ja minä itkin toisaalta huoltani tytön selittämätöntä itkua kohtaan ja toisaalta sääliä poikaa kohtaan, kun häneltä jäi pulkkalaskut aivan kesken. Kolmas syy omaan itkuuni oli varmasti vielä se, kun olin pitkästä aikaa jaksanut järjestää lapsille jotakin vähän extraa ulkoiluun ja odotukset olivat korkealla, mutta silti en saanut yhtä pientä retkeä onnistumaan. Ehkäpä noilla raskaushormoneillakin oli vähän osuutta tuohon omaan reaktioon ja itkuun. ;)
No, eväät ainakin maistuivat ja eväshetkestä saimme kivoja kuvia muistoksi.
Noista lasten Pomp de luxin haalareista voisin vielä muutaman sanasen kirjoittaa. Ostin tosiaan syksyllä molemmille lapsille ensimmäistä kertaa Pompin talvihaalarit. Sekä pojan että tytön haalarit ovat mielestäni todella nätit verrattuna muiden merkkien haalareihin ja mikä parasta, hyvin edulliset. Pojan haalaritkin sain puolet halvemmalla, kuin esim. Ticketin haalarit. Talvi on ollut niin lyhyt, että haalareissa ei näy oikeastaan mitään käytön jälkiä. Hyvin ovat myös lämmittäneet ja pitäneet vettäkin jopa näillä tämän hetken plussakeleillä. Se tuli taas tänään todistetuksi, kun tyttö kaatui suoraan pyllylleen vesilätäkköön. Enpä voi siis muuta kuin olla tyytyväinen. Hyvin voisin kuvitella ostavani saman merkkiset talvihaalarit myös tulevina vuosina.
Lasten haalarit Pomp de Lux, pipot H&M. |
Ainut miinuspuoli, jonka havaitsin heti ensimmäiselle sovituskerralla, on haalareiden kädensuissa olevat todella kireät lumilukot. Niistä ei meinannut poikakaan saada kättään työnnettyä läpi. Ratkaisin ongelman leikkaamalla lumilukkoresorit siististi pois. En edes ymmärrä, mitä noilla lumilukoilla oikeastaan tekee. Lasten talvikintaat ovat kuitenkin joko pitkällä hihan päällä tai hihan alla. Ei sinne hihaan mitään lunta pääse vahingossakaan. Molemille tilasin myös Pompin hanskat ja nekin ovat olleet vallan hyvät. Tytöllä tosin käytän usein noita sieviä vaaleanpunaisia karvavuorisia nahkahanskoja, jotka sopivat nätisti pipon ja kenkien väriin.
Astetta onnistuneempia retkiä kaikille talvilomalaisille!