Tupa talviasussa

Nyt on saatu iloita kauniista ja sateettomista syyspäivistä. Pikkupakkaset ja kuivat ilmat ovat kyllä piristäneet mieltä. Yleensä olemme aloittaneet joululaulujen kuuntelun "vasta" marraskuun alussa, mutta nyt otimme pienen varaslähdön. Tyttö halusi yhtenä päivänä kuunnella musiikkia ja toivoi nimenomaan joululauluja, joten en voinut olla suostumatta ehdotukseen. Niinpä täällä ovat soineet lasten joululaulut jo muutamana päivänä. Onneksi tykkään niin paljon joulusta ja sen odotuksen tuomasta tunnelmasta, että en varmasti ehdi kyllästymään lauluihin ennen joulua.

Viime viikolla meidän koti oli yhtenä päivänä niinkin siistissä kunnossa, että sain otettua muutaman kuvan tuvasta. Vaihdoin niittyleinikki-opetustaulun tilalle vähän talvisemman sävyisen orvokki-taulun. Pikkulegot saatiin taas vaihteeksi kerättyä pois patakaapin päältä, ja legoleikit siirtyivätkin pysyvästi muualle, kun toimme mummulasta sitä varten pappani minulle tekemän pöydän.

Lämpöiset taljat ja viltit kuuluvat sohvan varustuksiin näin talvea odotellessa. Virkkaamastani kukkatyynystä olen kertonut enemmän täällä. Valkoisen tyynyn olen myös virkannut useampi vuosi sitten.

Kaakeliuunia olemme lämmittäneet vasta muutaman kerran tänä syksynä, mutta jatkossa varmasti ahkerammin. Viikonloppuna istuskelimme kaakeliuunin  lämmössä ja nappasin  takasta pari kuvaa. Tuota viimeistä kuvaa katsoessa alkaa väkisinkin naurattaa. Kuvassa kaikki näyttää niin rauhalliselta, mutta kunpa tietäisette, miten kova taisto lapsilla oli siitä, kuka istuu kenenkin vieressä ja missä taljan nurkassa kenenkin paikka on! Kaikilla taisi olla jo niin kova väsy ja nälkä siinä makkaroiden paistoa odotellessa, ettei kiukuilta ja riidoilta voitu välttyä.

NÄHDÄÄN TAAS!

Pastellisävyisiä vauvansukkia

Aiemmassa postauksessa kerroin, että mummulassa ollessamme minulla oli hyvin aikaa tehdä käsitöitä. Kudoin aiemmin yhdet vauvan pitsisukat Novitan Baby Wool -langasta ja ihastuin sen pehmeyteen sekä värivalikoimaan niin, että ostin kerän kaikkia saatavilla olevia sävyjä. Näitä suloisen pastellisia sukkia kudoin mummulassa sitten oikein urakalla. Vaaleanpunaiset sukat tein tilaustyönä, ja eiköhän noille muillekin sukille vielä pienet jalat löydy.

 Sukkien terä on noin 10cm pitkä ja ne sopivat noin 0-6kk:n ikäisille vauvoille. Aloitussilmukoita oli kymmenen joka puikolla ja käytin puikkoja numero 4. Yksi 50g:n kerä kerä riitti juuri sopivasti yhteen sukkapariin. Neulekuvion ohjeen löydät aiemmasta postauksestani.

Ihastuin etenkin tuohon mintun väriseen lankaan. Se on ihan syötävän suloista!

Tällaisia tunnelmia minun käsityörintamallani tällä kertaa. Uudet langat ja ideat ovat jo odottamassa! :)

ILOISTA VIIKONLOPPUA!

 

Syyskuvia

Heippa! Täällä on palattu kotiin syysloman vietosta mummulasta. Mummulassa saimme ihailla syksyn ihania värejä. Eskarilainen innostui haravoimaan kauniita vaahteranlehtiä isoksi kasaksi ja hyppimään sitten lehtikasaan. Meidän omassa pihassa ei ole vielä puita, joista tippuisi lehtiä, joten kotona ei päästä vielä hetkeen haravoimispuuhiin.

Kävimme myös uimahallissa pulikoimassa ja minulla oli hyvin aikaa käsitöiden tekoon. Käsityöjutuista voisinkin postailla ensi kerralla.

Eilen kävin ystäväni kanssa katsomassa Eve Hietamiehen samannimiseen romaaniin perustuvan Yösyöttö-elokuvan. Oli kyllä hauskaa katsottavaa, ja innolla jo odotan kirjasarjan seuraavan osan filmatisointia.


MUKAVIA SYYSPÄIVIÄ!

 

Vanha höyläpenkki

Mies on etsinyt vanhaa höyläpenkkiä, ja nyt sellainen löytyi netistä sopivaan hintaan. Nätti ja kauniin värinenhän tuo on ja varmasti käytössäkin aivan kelpo! Melkein jo kannoimme sen kuistiin vähäksi aikaa koristeeksi, mutta kun siellä on nyt myös ylimääräinen maalausta vailla oleva vanha kaappi säilössä, niin ei viitsitty ahtaa kuistia ihan täyteen.

 Kävimme viikonloppuna Maijan Wanhassa Navetassa ihastelemassa vanhoja tavaroita. Löysin sieltä muutaman vanhan leivosvuoan. Vuoat sopivat sievästi yhteen vanhan taikinapyörän sekä kynttilänjalan kanssa. Vuokiin saa myös kivasti tuikkuja palamaan syksyn pimetessä.

Meidän eskarilaisella alkaa jo huomisen jälkeen syysloma, sillä perjantaina on tätien koulutuspäivä, eikä eskaria järjestetä. Suuntaan katraani kanssa mummulaan lomaa viettämään. Mies saa taas rakennella sillä välin rauhassa.

OIKEIN HYVÄÄ TULEVAA SYYSLOMAA KAIKILLE TEILLE, JOILLA SELLAINEN ON!

Maukas kaalilaatikko ja vanha keittokirja

Tein viikolla herkullista kaalilaatikkoa, josta miehen kanssa tykkäämme kovasti. Sitä tulee kuitenkin tehtyä hyvin harvoin, sillä se ei ole mitään lasten herkkuruokaa. Pienempänä kaikki ovat kyllä syöneet kaalilaatikkoa, ja pikkuveljelle se vielä maistuikin ihan hyvin. En muista, mistä olen tämän reseptin löytänyt, mutta se on kyllä tosi helppo ja hyvä. Siirappia joudun tosin lisäämään aina maistelemalla aika paljon lisää, koska tykkään, että kaalilaatikossa saa olla kunnolla makeutta.

KAALILAATIKKO

1kg valkokaalia
 1tl suolaa
4rkl tai maun mukaan siirappia
0,5tl valkopippuria
400g jauhelihaa
1 sipuli
1l vettä
1,5dl puuroriisiä
2dl ruokakermaa

Pilko kaali suikaleiksi ja sipuli pieneksi. Laita riisi kiehumaan veteen suureen kattilaan. 
Lisää kaali ja sipuli. Hauduta hiljalleen ja sekoita välillä. Lisää vettä tarvittaessa. 
Paista jauheliha kypsäksi ja mausta oman maun mukaan. 
Lisää jauheliha kattilaan ja hauduta vielä hetki. Lisää suola, siirappi ja valkopippuri. 
Kaada seos uunivuokaan. Lisää 2dl ruokakermaa ja sirota päälle vähän korppujauhoja. 
Paista 175 asteessa reilu tunti.


Keittiöstä tuli napattua muutama kuva, kun se oli kerrankin siistissä kunnossa. Ystäväni virkkaama ihana keittiöpyyhe pääsi saarekkeen naulakkoon roikkumaan.

Arabian vanha voipytty seisoi pitkään tyhjänä keittiön tasolla, mutta nyt keksin laittaa sinne kananmunat kaupan kennoista talteen. Vanhan Kansan keittokirja nojailee seinää vasten ja on lähinnä koritekäytössä. Klimppisoppaa, kääresylttyä, vasikka-hyytelöä ja vesivelliä tekisi toki mieli valmistaa harva se päivä perheen ateriaksi, mutta tähän mennessä olen lähinnä hauskuuttanut itseäni kirjan alkutekstejä ja reseptejä lukien. Vuoden 1893 sanamuodot ja ilmaisut ovat todella hupaisaa luettavaa. Reseptit on mitoitettu sopivasti kymmenelle hengelle. Kansan keittokirjan on kirjoittanut Helsingin koulukyökin johtaja Anna Friberg ja kirjan hinta on ollut 75 penniä. :)

Minun on pakko laitaa tähän loppuun muutama suora lainaus kirjasta, jotta ymmärrätte, miksi luen sitä välillä kuin parastakin vitsikirjaa. Kyllä ajat ovat muuttuneet reilussa sadassa vuodessa, vai mitäpä sanovat tämän päivän feministit ja tasa-arvon puolesta puhujat näistä kirjan alkusanoista. ;)

"Ruuanvalmistaminen ja muut kotoiset talousaskareet ovat kieltämättä naisen tehtäviä. Kuta paremmin perheen emäntä näitä toimia ymmärtää ja niitä kykenee täyttämään, sitä varmempi on perheen toimeentulo ja vaurastuminen."

Kirja antaa myös oivia neuvoja arjen toimivuuteen ja ikäviltä riidoilta välttymiseen.

"Myöskin ajan suhteen on noudatettava tarkkaa, perheolojen vaatimuksien mukaista järjestystä. Aamusilla on ajoissa noustava, jotta kaikki päivän toimet tulisivat kukin aikanaan tehdyiksi. Herättyä tulee heti nousta, pukeutua, peseytyä ja kampata päänsä, tuuleuttaa huoneet, peittää vuoteet, lakaista lattiat ja pyyhkiä tomut. Kukin ateria on valmistettava määrätyllä ajalla nautittavaksi. Kerrassaan moitittavaa on, jos perheenjäsenten töistään tultua täytyy nälkäisinä odottaa hyvin ansaittua ateriaansa. Huolimattomuus tässä suhteessa on useinkin syynä ikäviin perhekiistoihin ja tyytymättömyyteen."

Ruuan pohjaanpalamista on tietenkin vältettävä mitä suuremmalla huolella.

"Ruokien pohjaanpalamista on suurimmalla huolella vältettävä. Jos tämmöinen vahinko kuitenkin on tapahtunut, on ruoka kuta pikemmin sitä parempi  muutettava toiseen astiaan kiehumaan. Ellei toista sopivata keittoastiaa löydy, niin on ruoka nostettava vatiin ja kaittoastia kiireimmiten puhdistettava uudestaan käytettäväksi. Ainoastaan täten voipi estää ruuan kokonaan tärviölle joutumasta."

ILOISTA LAUANTAI-ILTAA!

Pihasaunan väliaikaiskatto

Mies laittoi pihasaunarakennukseen väliaikaisesti peltikaton, jotta saamme sen varastokäyttöön talveksi. Päätykolmiot täytyy vielä peittää, ettei vesi pääse sisään. Ensi kesänä vaihdamme pellit sitten kunnon huopakattoon. Tavoitteenamme oli, että joko aittaan tai tähän pihasaunaan saadaan katto päälle talveksi ja tavallaan tämä tavoite on nyt saavutettu, vaikka katto onkin hieman erilainen, kuin olimme ajatelleet. Eiköhän tuota hökötystä nyt hetken aikaa katsele. :)

Vanhasta viljalaarista rakennetun kaksiosaisen rakennuksen oviaukkoja ei pystytty vilja-aukkojen takia tekemään keskelle. Ihan hyviltä nuo oviaukot näinkin näyttävät. Ovi-aukoista mies teki vain noin 160cm korkeita, jotta ovet eivät näytä liian korkeilta ja moderneilta.

 

Eilen mies sai jo toiselle puolelle vanhat lattialankut paikoilleen ja keräsimme sinne lasten kanssa tyytyväisinä ulkoleluja, kukkaruukkuja, haravoita ja paljon muuta tavaraa, jota on lojunut pitkin pihoja viimeisen vuoden. Tämän toisen puolen onkin tarkoitus toimia nyt aluksi ulkovarastona. Saunan puolelle tulee myöhemmin vähän parempikuntoiset lattialankut, mutta tämän talven lattian virkaa saavat toimittaa vanhat lavat. Sinne varastoidaan nyt aluksi puutavaraa.

Onpa hienoa saada edes jonkinmoinen ulkovarasto, kun sellaista on kaivattu niin pitkään. Nyt mies jatkaakin taas aitan hirsien parissa. Siitä kertoilen lisää myöhemmin.


MUKAVAA ALKAVAA VIIKKOA!