6-vuotias

Meidän esikoispoika täytti eilen kuusi vuotta, joten kevään juhlakausi pääsi taas alkamaan. Meidän perheessä riittääkin synttärisankareita tästä eteenpäin joka kuukaudelle aina toukokuuhun asti. Siihen kun lisää Runebergin- ja ystävänpäivän, pääsiäisen ja vapun, niin yhtä juhlaa ja herkutteluahan tämä kevätkausi tahtoo aina olla. Eipä ainakaan helpota yhtään tämän mamman jokavuotista "kesäksi kuntoon" -haavetta.

 

Poika halusi kermakakun ja hän sai itse valita sen päälle syötävän kakkukuvan. Valinta osui Spidermaniin. Kummasti nuo Spidermanit ja muut supersankarit kiehtovat tuollaista 6-vuotiasta poikaa, vaikkei sen aiheisia ohjelmia tai pelejä olla katsottu tai pelattu. Valmiista kakkukuvista minulla ei ollut aikaisempaa kokemusta, mutta aika käteviähän nuo ovat. Helpottavat huomattavasti kakun koristelua, kun se ei mitään mielipuuhaa ole. Kuva oli tosin parista kohtaa valmiiksi halki, vaikka varjelin sitä kuin kalleinta aarrettani kaupasta kotiin tultaessa. Eipä tuota kuitenkaan paljon huomannut. Kakun sisällä oli mansikka-valkosuklaamousse ja reunoilla pienoiset kermavaahtoöverit. :D Laskiaispullia täytyi toki myös pöydässä olla, kun laskiaissunnuntai sattui olemaan.

Poika sai tosi kivoja ja tarpeellisia lahjoja. Rattikelkka oli pojalle iloinen yllätys, sillä meillä ei ole sellaista aiemmin ollut, eikä hän nytkään arvannut sellaista saavansa. Hiihtovälineetkin päivitettiin oikean kokoisiksi. Useampi uusi tehtäväkirja oli mieluisaa vaihtelua ainaisiin leluihin. Leluja kun on jo talo täynnä. Poika uppoutuikin heti tehtäväkirjojen täyttämiseen niin, että meinasi serkkulasten kanssa leikkiminen unohtua välillä kokonaan. Mukavat juhlat saatiin joka tapauksessa jälleen viettää!

Vieraiden lähdettyä suuntasin vielä ystävän luo upeaan naisseuraan katsastamaan uuden PompdeLux-malliston. Olen kyllä ylpeä itsestäni, kun pysyin järjissäni siellä nättien vaatteiden ympäröimänä. Maltoin pitäytyä suunnitelmassani ja tilasin vain pari vaatetta. Muutaman kuukauden päästä, Pompin alennusmyyntien alkaessa, mennäänkin sitten vähän enemmän tunteella! ;) 

Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle! :)

Verhokapat vanhoista pitsilakanoista

Viime postauksessa kerroin, että olen aloittanut verhokappojen ompelun. Kappojen ompeleminen vanhoista lakanoista kävi lopulta yllättävän nopeasti, koska ainut ommeltava sauma oli kuja verhotankoa varten. Nyt ovat kaikki kuusi kappaa valmiina, ja sain otettua kuviakin verhoista. Saatte nyt katsella näitä samoja nurkkia postaus toisensa jälkeen. Tuo keittiön alue nyt sattuu olemaan tällä hetkellä viimeistellyin ja kuvauksellisin kohta meidän kodissa, joten sitä on mukavin näytellä muillekin.

Vanhoja pitsilakanoita olemme hankkineet jo monta vuotta sitten useista eri paikoista juuri tätä tarkoitusta varten. Salusiinit ompelin ennen joulua lakanoiden alaosasta ja pitsiosuus pääsee nyt oikeuksiinsa kapoissa. Hieman oli jännitystä, kun huomasimme, että osa lakanoista oli melko kapeita. Löysimme kuitenkin kolme lakanaparia, jotka ylettyvät juuri ja juuri ikkunalistasta toiseen.

 
 Lakanoita on kutakin kaksi samanlaista, joten vierekkäisissä ikkunoissa on aina samanlaiset pitsit. Neljässä verhossa on samat nimikirjaimet, "LK". Kahdessa keittiön puoleisessa verhossa nimikirjaimet ovat niin koukeroiset, etten edelleenkään ota niistä selvää. Keittiön työtason takana oleviin ikkunoihin ei tule salusiineja. Tiskatessa vettä roiskuu väkisinkin ikkunoihin, enkä uskalla edes kuvitella, miltä valkeat salusiinit näyttäisivät muutaman tiskausrupeaman jälkeen. Astianpesukonehan meillä astiat pääosin pesee, mutta aina on jokunen paistinpannu tai muu koneeseen kelpaamaton astia pestävänä.

Mielestäni kappa-salusiini -yhdistelmä sopii kauniisti meidän kuusiruutuisiin ikkunoihin. Pitsikappojen myötä koti näyttää aina vain kotoisammalta ja nätimmältä.

Kevät on jotenkin sopivaa aikaa ompeluun, vaikka en minä kudintakaan kaappiin laita kevään ja kesän tullessa. Minulla on jo muutama  uusi ompelutyö mielessä ja kankaat odottamassa. Pienen luovan tauon jälkeen ryhdynkin taas uusien töiden kimppuun. :)


Iloisia pakkaspäiviä!

Ystäviä

Me olemme saaneet viime päivinä useita ystäviä meille kylään. Oli ihana nähdä ystäväperhettä, jota olemme nähneet viimeksi yli neljä vuotta sitten. Silloin oli menossa mukana yksi lapsi, meidän esikoinen, ja nyt tuvassa juoksenteli yhteensä viisi iloista lapsosta. Vaikka yhteydenpito monien ystävien kanssa jää välillä joulukortteihin ja satunnaiseen viestittelyyn, niin aina on yhtä ihanaa tavata pitkästä aikaa kasvotusten ja juttua riittää monen vuoden tauon jälkeen. <3 Vielä on monta ystävää, jotka eivät ole käyneet uudessa kodissamme, mutta kaikki kyllä kutsutaan kylään, kunhan ehditään. :)

Meidän uudessa kotikylässä on paljon lapsiperheitä ja meidän lasten ikäisiä lapsia. Osa onkin jo tullut tutuksi lasten kerhossa, mutta paljon on vielä tutustumista edessä. Lauantaina saimme lähistöllä asuvan perheen meidän luokse ensimmäistä kertaa, ja lapset kyllä hoitivat tutustumisen hämmästyttävän mallikkaasti ja itsenäisesti. Sekä poika, että tyttö löysivät heti kivat pelit ja leikit ikäistensä lasten kanssa, ja pikkuvelikin meni sujuvasti joukon jatkona. On ihana huomata, että lapset ovat iän ja oman kerhon myötä rohkaistuneet ja oppivat muodostamaan omia, tärkeitä, ystävyyssuhteita.

 Leivoin hyviä keksijäätelöpaloja, joita olen tehnyt kerran aiemmin, monta vuotta sitten. Nämä makoisat herkut maistuivatkin kaikille, ja luulenpa, että seuraavaa valmistuskertaa ei tarvitse kovin kauaa odottaa.

Keksijäätelöpalat (16kpl)
450g Digestive-keksejä
100g voita
1,5l vaniljajäätelöä
3dl kinuskikastiketta

Aseta leivinpaperia suorakaiteen muotoisen vuoan pohjalle ja reunoille. Hienonna keksit muruiksi. Sulata rasva ja lisää keksinmurujen joukkoon. Sekoita. Taputtele hieman yli puolet keksiseoksesta vuoan pohjalle ja pakasta 15 minuuttia. Anna jäätelön sulaa hetken aikaa ja notkista se sekoittamalla kuin pehmikseksi. Levitä jäätelö keksipohjan päälle ja pakasta 30 minuuttia. Kaada kinuskikastike jäätelön päälle. Ripottele loppu keksimuruseos ylimmäiseksi. Pakasta vähintään neljä tuntia. Poista vuoasta leivinpaperin avulla ja leikkaa paloiksi. Tarjoa esimerkiksi marjojen tai persikkaviipaleiden kanssa. 

 Ohje on hyvin helppo ja onnistuu varmasti, vaikkei mikään jauhopeukalo olisikaan. Resepti on ollut aikoinaan Yhteishyvä-lehdessä.

Eilen innostuin jatkamaan pitkään tauolla ollutta verhojen ompelua. Sain ommeltua viimeiset keittiön salusiinit valmiiksi ja aloittelin myös pitsikappojen tekoa. Kuvailen verhoja tänne blogiin heti, kun tulee valmista!


Oikein ihanaa huomista ystävänpäivää kaikille blogiystäville sekä muille täällä vieraileville! <3

Pohjalainen Rakennusperintö ry

Pohjalainen Rakennusperintö ry on perustettu keväällä 2013 ja se toimii kaksikielisenä entisen Vaasan läänin alueella. Yhdistyksen tarkoituksena on nostaa esiin pohjalaista rakennusperintöä ja sen arvoja. Se kerää yhteen pohjalaisesta rakentamisesta ja sen vaalimisesta kiinnostuneita ihmisiä. Rakennusperinteen säilyminen, perinnerakentamisen taitojen ylläpitäminen ja tiedon soveltaminen uudisrakentamisessa ovat tärkeässä osassa yhdistyksen toiminnassa. Pohjalainen Rakennusperintö ry haluaa myös olla edistämässä perinteisten ja luonnonmukaisten rakennusmateriaalien arvostusta ja käyttöä nykypäivänä.

Jäsenet ovat hyvin tärkeitä Pohjalainen Rakennusperintö ry:lle. Jäsenmaksujen turvin yhdistys järjestää mielenkiintoisia kursseja, retkiä ja tilaisuuksia sekä vierailuja muun muassa kauniisiin pohjalaistaloihin. Sähköpostitse tulevissa jäsentiedotteissa kerrotaan ajankohtaisista tapahtumista ja uutisista.

Grönvikin kartano

Meidän perhe on ollut Pohjalainen Rakennusperintö ry:n toiminnassa mukana pari vuotta. Hienoimpia kokemuksia on ollut päästä tutustumaan asuttuihin, upeisiin, pohjalaistaloihin. Myös pohjalaismuseoissa on ollut mukava käydä. Olipa yhdistys kerran rakennusaikana myös tutustumassa meidän sekä naapurimme pohjalaistaloihin. Pari viikkoa sitten, lasten ollessa mummulassa, pääsimme yhdistyksen kanssa vierailemaan mahtavaan Grönvikin kartanoon Mustasaareen. Siellä saimme kuulla yli 200 vuotta vanhan kartanon mielenkiintoisista vaiheista ja pääsimme tutustumaan kauniiseen kartanoon. Saimme myös osallistua savirakentamisesta kertovalle luennolle.

Jokainen pohjalaisesta rakennusperinteestä kiinnostunut  on tervetullut mukaan toimintaan! Voit tutustua Pohjalainen Rakennusperintö ry:n toimintaan lisää sen Facebook-sivuilla. Jäseneksi liittyminen onnistuu täältä.
 

Runebergin kääretorttu

Tänä vuonna on näemmä keksitty uusi leivonnainen nimeltä Runebergin kääretorttu. Pitihän sitä minunkin kokeilla, kun niin herkulliselta näytti kuvissa. Ohjeen nappasin K-ruoka -sivuilta. Mantelirouheen jätin pois, sillä sitä ei kaapista löytynyt. Tosi hyväähän tuosta tuli, mutta ei tämä nyt kyllä aivan perinteiseltä Runebergin tortulta maistu. Tällaista voisin siis hyvinkin leipoa muulloinkin kuin helmikuun alussa, sillä kääretorttupohjasta tuli tosi maukas ja ja tuorejuusto-vadelmahillo -täyte oli nappivalinta. Leivoin ja täytin tortun eilen, ja tänään se oli ihanasti mehevöitynyt.

Kukalliset lautaset kuuluvat kirpparilta ostamaani kahviastiastoon. Kauniit vanhat pöytähopeat olen saanut äidiltäni.
 

 Meidän tyttö harmitteli, kun veljien sängyt ovat ikkunan edessä ja hänen täytyy katsella vain tummaa hirsiseinää. Niinpä tyttö sai valita yhden huutokaupasta ostamistamme opetustauluista oman sänkynsä viereen seinälle. Juuri tätä samaa taulua olen kaavaillut hänen huoneeseensa sitten aikanaan.

Pikkuveljen sänky ei tosin enää ole ikkunan edessä vaan jouduimme siirtämään sen taas meidän parisänkyyn kiinni. Yöt olivat ihan hirveitä, kun poitsu ikävöi viereeni, enkä viitsinyt häntä itkettää. Niinpä nukuin ja valvoin välillä kippurassa hänen vieressään ja yritin aina vaivihkaa hipsiä takaisin omaan sänkyyni. Välillä makasin lattialla ja silittelin pientä toisella kädellä. Joka yö hän tepsutteli monta kertaa viereemme hyörimään ja pyörimään ja uni on jäänyt tosi vähiin. Nyt ei makuuhuone ole enää niin kivan näköinen, mutta paremmat yöunet veivät voiton. Eiköhän me vielä joskus saada nuo lasten sängyt vähän kauemmaksi, jopa eri huoneeseen saakka ja sitten ikävöidään, kun lapset kasvavat, eivätkä tule enää viereen nukkumaan.

Mukavaa Runeberginpäivän iltaa ja

reipasta tulevaa pakkasviikkoa!

Torstain terveiset

Meidän alkuviikko vierähtää aina tosi nopeasti, kun on lasten kerhoon kuskaamista ja perhekerhoa. Loppuviikko saadaankin sitten ottaa aivan rennosti ilman mitään aikatauluja. Käydään kirjastossa, kyläilemässä tai kirpparilla, jos huvittaa, tai sitten pysytään ihan vain kotosalla, niin kuin yleensä. 

Yhtenä iltana kävin isompien lasten kanssa katsomassa uusimman Onneli ja Anneli -elokuvan. Aiemmat jaksot olemme katsoneet dvd:ltä. Tämä oli lapsille ensimmäinen kerta oikeassa elokuvateatterissa, enkä itsekään ollut aiemmin käynyt tunnelmallisessa Matin-Tuvassa. Tasan kaksi vuotta sitten kävin ystäväni kanssa katsomassa ensimmäisen Onneli ja Anneli -elokuvan ja kirjoittelin täällä blogissa, miten mukava olisi käydä katsomassa tämän tyyppisiä elokuvia omien lasten kanssa. Enpä tuolloin osannut kuvitella, että jo parin vuoden päästä lapset ovat sen ikäisiä, että heidät uskaltaa viedä elokuviin. Elokuvaa oli kiva katsella kotona tarkasti jaettuja karkkeja mutustellen. En ehkä itse pitänyt tästä kolmannesta osasta yhtä paljon, kuin aiemmista. Ensimmäisessä osassa oli tyttöjen ihanat mekot ja silmä lepäsi rakennuksissa ja maisemissa, kun näki ne ensimmäistä kertaa. Toisen osan jännitys oli pienissä Vaaksanheimolaisissa. Tästä puuttui se jokin, mutta mielelläänhän tätäkin katsoi. Edelleen olen sitä mieltä, että kirjaversiot ovat lähes aina parempia kuin elokuvat. Onnelin ja Annelin koottuja kertomuksia olisikin tarkoitus alkaa lukea isommille lapsille seuraavaksi.

Meidän tuvan ruokapöytä ei ole tainnut montaa kertaa blogissa vilahtaa näin paljaana. Siinä on aina ollut pöytäliina peittona. En oikein tykkää pöydän väristyksestä ja kannen pinta on hyvin kulunut ja vaikeasti puhdistettava, joten se ei ole mikään kaunis näky. Pöydän kansi ja laatikot tullaan maalaamaan näillä näkymin samalla vihreällä, kuin keittiön kaapit. Jalkojen ja rungon väritys on vielä mietinnässä.

Noita Jugend-tuoleja meillä on yhteensä 13 lähes samanlaista yksilötä. Ne olemme ostaneet aikoinaan antiq.fi:stä. Osa tuoleista on mintunvihreitä, osa valkoisia. Tätini on jo poistanut muutamasta maalit ja toimme nyt myös nämä puunväriset meille. Ehkäpä näistäkin vihreitä tulee. Sopivat sitten hyvin pöydän ja keittiön väritykseen. Yhden mintunvihreän tuolin haluaisin kyllä säilyttää sellaisenaan. Se saa sitten paikkansa jostakin muualta talosta.

 Tällaisia torstaipäivän mietteitä ja kuvia tällä kertaa!

Iloista loppuviikkoa ja tervetuloa kaikki uudet lukijat! :)