Vanhoja aarteita

Meidän keittiön työtasot ovat kovin vaaleat ja kaipailin jotakin rouheaa vanhaa esinettä vastapainoksi. Viime sunnuntaina olimme lähes koko päivän ulkosalla pihahommissa ja silloin eteeni sattui kaksi juuri sopivaa vanhaa esinettä. Meidän tontille parhaillaan siirrettävän vanhan aitan sisällä oli suuri kaksiosainen viljalaari ja nämä kauniit luukut ovat olleet tuon viljalaarin luukkuja. Nyt ne saavat koristaa meidän keittiötä.
 

Neilikka on sitten ihana kukka! Ostin tämän vaaleankeltaisen kimpun lähes kaksi viikkoa sitten ja se kukkii edelleen kauniina.
  

Seuraavien kuvien otosta on jo reilu viikko aikaa, joten niissä nuo viljaluukut eivät näy. Nämä kuvat otin jonakin harvinaisena hetkenä, kun keittiö ja sen ympäristö oli puunattu oikein kunnolla, joten näette keittiötä vähän joka suunnasta. Olen edelleen aivan ihastunut tuohon vanhan vihreän sävyyn, jota meillä on keittiössä ja kuistissa. Olen myös tosi tyytyväinen, että jääkaappi ja pakastin saatiin piiloon kauniiden paneeliovien taakse.

Ruokakomeron vasemmalla puolella oleva seinä minun on pakko aina rajata kuvista pois, sillä siinä on meidän työpöytä, joka on aina aivan täynnä kaikenmaailman papereita, kirjoja, lippuja ja lappuja. Työpöydällä sijaitsee myös läppäri, jolta näitä postauksiakin aina kirjoittelen. Työpöytä pääsee aikanaan yläkertaan piiloon, mutta täällä alakerrassa sille ei mitenkään löydy muuta paikkaa. Voitte uskoa, että olemme yrittäneet sellaista keksiä!

 AURINKOISTA JA RENTOUTTAVAA VIIKONLOPPUA!

Vielä vähän pääsiäistä

Täällä on vietetty mukavat pääsiäisen pyhät pääosin kotosalla. Eskarilainen kävi ensimmäistä kertaa ystäviensä kanssa virpomassa ja piipahdimme oman kylän pääsiäiskokolla. Eväsretkelläkin ehdimme käydä koko perhe. Paljon mukavia juttuja, joista voisi hyvinkin tulla osa meidän perheen pääsiäisperinnettä. Sunnuntaina mies lähti lasten kanssa evakkoon mummulaan, jotta sain leipoa rauhassa. Maanantaina nimittäin juhlimme meidän kolmen kevätlapsen synttäreitä sukulaisten kanssa. Tästä emme ehkä tee perinnettä, sillä niin mukavaa kuin juhlien järjestäminen onkin, en ehkä haluaisi käyttää pääsiäistä enää toista kertaa pelkkään siivoamiseen ja leipomiseen. Synttärikuvia luvassa ensi kerralla.

 Kamerasta löytyi joitakin pääsiäisen aikana otettuja kuvia keittiöstä. Silloin harvoin, kun keittiö on tiptop siistissä kunnossa, niin pakkohan siitä on kuvia ottaa. Keittiö on myös ainut huone, joka on lähes täysin valmis, joten sitä on kiva kuvata. Siellä kun on jo lähes joka lista paikoillaan ja maalattuna.

  
Täälläkin on viimein joitakin odotettuja kevään merkkejä havaittavissa. Räystäistä tippuu vesi, lasten tekemät lumiukot alkavat pikku hiljaa sulaa ja talon eteläseinustalla alkaa jo näkyä vähän paljasta maata. Kova luottamus on siihen, että kevät sieltä vielä tulee, vaikka sitä on saatu tänä vuonna vähän odottaakin.

IHANAA HUHTIKUUTA!

Vihreällä viimeistelty keittiö

Nyt olisi sitten luvassa kuvia meidän lähestulkoon valmiista keittiöstä! Muutama lista vielä puuttuu ruokakomeron ja muiden paneelikaappien päältä. Olen kyllä niin innoissani tästä uudesta keittiöstä, sen kauneudesta ja sen käytännön toimivuudesta. Jopa minä, joka melkeinpä vihaan ruuanlaittoa, olen kokkaillut uudessa keittiössä hymyssä suin. Myös keittiön puhtaanapito on nyt paljon mukavampaa ja palkitsevampaa, kun lopputulos siivouksen jälkeen on niin kaunis.

Miehen kanssa puunattiin aamulla keittiö kuvauskuntoon. Mies on meillä se tarkempi siivoaja ja minä taas paljon suurpiirteisempi. Sen takia annan mielelläni imurin- ja mopinvarren hänelle, kun on tulossa jotkut juhlat tai niinkin tärkeät kuvaukset, kuin nyt nämä "keittiön ensi-ilta blogissa" -kuvaukset. ;)

Laatikkokaappien massiivipuiset rungot ja etulevyt ovat ystävämme tekemät. Muuten koko keittiö kaikkine helmipaneelikaappeineen, ruokakomeroineen ja liesikupuineen on mieheni käsialaa. Hän on myös hoitanut kaikki asennukset ja maalaushommat. Liesikuvun tekemisestä kerroin enemmän aiemmassa postauksessa. Laatikoiden kiskot ja laatikkorungot ostimme Ikeasta, samoin kuppivetimet. Laatokoiden kiskoissa on hidastimet, joten ne sulkeutuvat hyvin pehmeästi, eikä tarvitse pelätä astioiden menevän rikki. 

 

Pitkän seinän ja saarekkeen laatikkokaapit on maalattu Ottossonin pellavaölymaalilla. Värinä on kermanvalkoinen (vid gräddton).  Nämä jouduttiin maalaamaan neljään kertaan, jotta saatiin haluttu peittävyys. Ruokakomeron sekä integroidun jääkaapin ja pakastimen paneelioviin halusimme vähän rohkeamman värityksen. Olen ihastunut tuollaiseen vanhahtavan vihreään sävyyn ja sitä meillä on tulossa muuallekin. Maali on niin ikään Ottossonin pellavaöljymaalia. Sopiva vihreä sävy saatiin sekoittamalla 75% titaani-sinkkivalkoista (vit titan-zink) ja 25% övedinvihreää (övedsgrön).

 

Meidän keitiössä noita laatikoita onkin ihan kiitettävästi ja hyvä niin. On ihanaa, kun astiat saa väljästi paikoilleen ja laatikon avaamalla näkee koko sen sisällön. Ylimmissä, matalammissa, laatikoissa on aterimet, puukot, kauhat sekä kahvikuppeja, lautasia ja laseja. Niihin sai kätevästi myös lautasliinat, leivinpaperit, muffinssivuuat sun muut tuotteet, joita oli aiemmin kamala etsiä syvistä keittiönalakaapeista, kun ne olivat siellä kaikki päällekkäin ja sikin sokin. Alemmat laatikot pitävät sisällään lautasia, kattiloita, kakkuvuokia ja keittiön kodinkoneita kuten sähkövatkaimen ja vohveliraudan.

 Ruokakomerossa meillä on mikro, leivänpaahdin, kahvin- sekä vedenkeitin. Emme juo itse kahvia emmekä teetä, joten ne saavat olla siellä aika rauhassa. Vieraiden tullessa siirrämme keittimet komeron viereiselle työtasolle kahvittelun ajaksi. Mikro ja leivänpaahdin toimivat hyvin skafferissa. Ruokakomerossa säilytämme myös kaiken kuivamuonan, leivontatarvikkeet, säilyketölkit, hiutaleet jne. Mausteet sen sijaan ovat saarekkeessa hellan viereisessä laatikossa.

  

Jääkaapin ja pakastimen yläpuolella olevissa pienimmässä kaapeissa on hyvä paikka joulukoristeille ja muille harvoin tarvittaville tavaroille. Kolmas pitkä kaappi on vielä ilman hyllyjä, mutta se tulee todella tarpeeseen. Sinne tulee luultavasti kaikenlaista rojua ja tärkeitä papereita, joita on vielä muutama banaanilaatikko pullollaan, ja joille ei ole vielä keksitty muuta säilytyspaikkaa. Lasten maalaustarvikkeet ja muovailuvahat sekä ehkä myös askartelutarvikkeet olisivat myös siellä hyvin käden ulottuvilla. Samoin lääkkeet olisi tarkoitus laittaa tähän kaappiin jonnekin tarpeeksi korkealle, ei pienten käsien ulottuville.

 Koivutasojen käsittelystä kerroin aiemmassa postauksessa täällä. Taso on ollut todella helppo puhdistaa ja siihen ei tunnu jäävän tahroja, vaikkei aina heti jaksaisikaan ehtisikään pyyhkiä niitä pois. Käsitiskiaine, rumemmat muoviset tiskiharjat sekä tiskirätit ovat piilossa tiskialtaan ja integroidun tiskikoneen välissä olevassa pienessä ritiläkaapissa. Konetiskitabletitkin olisi kätevä laittaa sinne, mutta tuon nuorimmaisen, hyvin ehtiväisen ja uteliaan, viikarin takia se ei vielä onnistu.

Mummuni on tehnyt kauniita pyyheliinapeitteitä, joita esittelinkin blogissani aiemmin. Niistä yksi, Lumikki-kuvioinen peite, pääsi keittiö seinälle. Siinä on sopivasti vihreää, joten se sopii hyvin keittiön väreihin. Mies on luvannut tehdä peitteelle siihen sopivan hyllyn, kunhan ehtii. Keittiöön löytyi myös toisesta mummulastani tuotujen mattojen joukosta kaksi vihreän sävyistä mattoa, jotka on kuin tehty meidän keittiöön.

Keittiö on muutaman viikon käytön perusteella ollut todella toimiva, enkä kyllä kaipaa yhtään niitä perinteisiä ylä- ja alakaappeja. Ruokakomero on myös ollut kätevä ja oikein onnistunut ratkaisu. Liikuntaakin saa tässä suuremmassa keittiössä touhutessa ihan erilailla, kun joutuu seilaamaan ympäri saareketta astioita ja tavaroita hakemaan ja ees taas ruokakomerolle, jääkaapille ja ruokapöydälle. Ihanhan tässä pitäisi askelmittari hommata. ;) 

Kuvia tuli nyt luvattoman paljon, kun oli niin vaikea karsia. Mutta ainakin näette nyt keittiön ihan joka kulmasta. :)

 

Pala palalta...

Kävin tällä viikolla lasten kanssa Tuurin tivolissa. Äitini ja siskoni tulivat avuksi, sillä yksin en olisi reissusta kolmen lapsen kanssa selvinnyt. Lapsilla olikin oikein antoisa ja uuvuttavakin reissu, kun tivolilaitteiden jälkeen oli vuorossa vielä muumileikkipuisto sekä Keskisen sisällä oleva leikkipaikka. Itse ehdin hyvin katsastaa kyläkaupan valikoiman ja joitakin tarpeellisia löytöjäkin tein omaan vaatekaappiini.

Meidän hurvitellessa mies on jo palannut kesälomalta töihin ja tehnyt lisäksi pitkiä päiviä talolla. Niin on vain talo taas astetta valmiimpi, kun loputkin lattiat saatiin maalattua. Tuo Ottossonin vaalean harmaa pellavaöljymaali ihastuttaa kyllä kovasti.

Pieniä, mutta tärkeitä yksityikohtia on myös saatu paikoilleen. Näitä siis muun muassa pellit kaakeliuunin ja puuhellan edessä. Mies on myös maalannut keittiön ikkunalistat sekä liesikuvun. Saarekkeen päädyt on paneloitu ja jalkalistat ovat paikoillaan. Uunikin on löytänyt paikkansa saarekkeessa.

Ovien värit ovat vielä mietinnässä. Valkoinenhan meillä oli ajatuksena, mutta se on alkanut tuntua vähän liian tavanomaiselta ja tylsältä ratkaisulta. Ovet saavat olla aluksi puun väriset ja kunhan kaikki muut pinnat on maalattu, niin eiköhän niillekin sopiva väri löydy. Alla kuistin, kodinhoitohuoneen ja Wc:n kauniit vanhat ovet eteisessä.

 Mukavia hellepäiviä!

Uniikki liesikupu ja keittiön koivutasot

Heippa! Keittiökuvia olisi jälleen tarjolla! :) Mies on ahertanut tapansa mukaan pitkään ja hartaasti erään hyvin haastavan jutun, nimittäin liesikuvun, kanssa. Päätimme jo monta vuotta sitten keittiötä suunnitellessamme, että hella ja uuni tulevat saarekkeeseen, emmekä sen enempää tuolloin miettineet, mistä löydämme sopivan, kattoon kiinnitettävän, liesikuvun. Ajan mittaan kävi selväksi, että emme tule löytämään talon tyyliin sopivaa valmista liesikupua. Kauppojen valikoimista kun tuntuu löytyvän vain moderneja, teräksisiä, liesituulettimia. Me emme ole oikein innostuneita sekoittamaan modernia ja vanhaa tyyliä keskenään, joten piti keksiä jokin muu ratkaisu.

 Päädyimme ostamaan Ikeasta integroitavan liesituulettimen, johon mies teki puisen kotelon. Profiililistaan käytettiin meidän ikkunoiden ulkolistojen jämäpalat. Liesikupu oli todella kovatöinen ja monta kertaa mietimme, että tuleekohan siitä ollenkaan sellainen, kuin ajattelimme. Ajattelin jo, että kuvusta tulee aivan kömpelön ja oudon näköinen härveli, joka pilaa koko kauniin keittiön. Nyt kupu on maalia vaille valmis ja olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen. Emmepä olisi näin hienoa ja talomme tyyliin sopivaa liesikupua kaupasta löytäneet. On tuo mies vain taitava! <3

 
Tänään mies haki myös keittiön tasot luottohöyläriltä. Tasot eivät ole vielä kiinni ja niitä täytyy vähän sovitella paikoilleen. Pintakäsittelymenetelmä on parhaillaan mietinnässä. Liesikuvun alle tulee siis induktiotaso sekä Smegin integroitava retrouuni. Saareke on melko massiivinen (190x120), mutta se ei näytä ollenkaan liian suurelta tilavassa tupakeittiössämme.

Lämmintä heinäkuuta!