Talo Ahonlaidalla: lokakuuta 2016

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Pitsiä, messinkiä ja savulohitäytteen resepti

Otin aamulla kameran käteen ja kuvasin vähän meidän patakaappia. Äitini oli löytänyt meille vanhan kolmihaaraisen kynttelikön. Aiemmin tuo messinki tai mikään vähänkään kultaan vivahtava ei oikein innostanut minua, mutta nykyään tykkään siitäkin kovasti ainakin sisustuksessa. 



Tätini toi kapioarkustaan löytyneitä, nuoruudessaan tekemiään, käsitöitä näytille, jos kelpuuttaisin jonkun niistä meille. Ja minähän kelpuutin! Kaunis pyöreä pitsiliina pääsi heti paraatipaikalle tuvan patakaapin päälle. Liinan kuvio on tosi nätti ja se on varmasti ollut kovatöinen. Pitsiliinan, kynttelikön ja patakaapin yhdistelmä on hieno, mutta valitettavasti tiedän, ettei se pysy tuon näköisenä pitkään. Patakaappi sattuu nimittäin olemaan paikka, jonka päälle isommat lapset levittävät aina legonsa, jottei pikkuveli pääse rikkomaan rakennelmia. No, sitten kun legot täyttävät taas tason ja sotku on valmis, niin voinhan ainakin ihailla täältä blogista näitä kuvia. ;) 

 Sain tädiltä myös ihanan virkatun päiväpeiton, jota en nyt vielä ehtinyt kuvailemaan.




Laittelenpa vielä itselle ja muillekin kiinnostuneille muistiin ohjeen herkulliseen lämminsavulohi-tuorejuustotäytteeseen, jota meillä oli viime viikonlopun juhlissa ruispalojen päällä. Yhdistelin muutamaa netistä löytämääni ohjetta ja sain tosi simppelin ja maistuvan reseptin. Täyte käy hyvin kaikenlaisten coctail-palojen täytteeksi kuten ruisnappeihin, ruispaloihin, rieskarulliin jne. 


Savulohi-tuorejuustotäyte

2 purkkia (360g) ruohosipulin makuista tuorejuustoa
3dl vispikermaa
noin 400g lämminsavulohta
maun mukaan sitruunapippuria ja tuoretta tilliä

Vatkaa vispikerma löysähköksi vaahdoksi. Sekoita vaahdon sekaan tuorejuusto, pieneksi paloiteltu lohi sekä pippuri ja pieneksi pilkottu tilli.


 Itse pursotin täytteen pursottimella leipien päälle, ja ne ehtivät olla pari tuntia jääkaapissa ennen tarjoilua. Koristeeksi laitoin tuoretta tilliä. Näitähän voisi koristella paljon värikkääminkin pikkutomaateilla sun muilla. Ohjeen määrillä sai hyvin täytettyä pussillisen Vaasan neliömuotoisia ruispaloja ja vähän täytettä jäi ylikin.


Oikein mukavaa sunnuntai-iltaa!
 

tiistai 25. lokakuuta 2016

Uuden kodin ensimmäiset juhlat

Meillä oli sunnuntaina tupa täynnä iloista väkeä, kun pidimme viimein lähisuvulle tupaantuliaiset. Samalla juhlimme myös puoli vuotta myöhässä kaikkien kolmen lapsen synttäreitä. Nehän jäivät keväällä juhlimatta, kun en suostunut enää ahtaassa vanhassa kodissa järjestämään yksiäkään juhlia. Eilen illalla saimme vielä muutaman sukulaisen vierailulle.




  Tein kaikille lapsille jonkinlaiset omat kakut, joiden päältä he saivat puhaltaa kynttilät. Pojalle tein Daim-suklaakakun, pikkuveli sai Britakakun ja tyttö Aleksanterinleivoksia. Isompien kakut koristelimme yhdessä aamulla. Pikkuveljen kakun päälle ostin suloisen Schleich-jääkarhunpennun. Suolaiseksi tein tutun kinkkupiirakan (joka ei tällä kertaa ollut oikein kaunis ilmestys). Halusin myös kokeilla jotakin uutta suolaista, joten ostin Vaasan pieniä neliönmuotoisia ruispaloja ja pursotin niiden päälle savulohi-tuorejuustotahnan. Ne olivatkin tosi hyviä ja tuntuivat maistuvan kaikille.


 
  

Kyllä oli ihana juhlia uudessa kodissa, kun oli kunnolla tilaa olla ja kahvitella. Istumapaikkoja tosin kaipaisimme vähän lisää. Nyt meillä ei ole kuin yksi sohva ja läjä vanhoja tuoleja. Kunhan mies saa jossakin vaiheessa tehtyä pitkän seinänvieruspenkin tuvan yhdelle seinälle, niin sitten poistuu tämäkin ongelma.



Ihastuin niin noihin Schleichin eläinpienokaisiin, että päätin tehdä omille lapsille ja lasten kahdelle serkulle pienet yllätyspussukat. Niihin laitoin pojille karhut ja tytöille puput. Pikkuveli sai kakkunsa päällä olevan jääkarhun. Lisäksi pusseissa oli pienet rusina-askit ja isommille muumiaiheisia suklaakolikoita. Piilotin pussukat jossakin vaiheessa ja lapset saivat etsiä ne.

  

 

 Kiitos vielä kaikille vieraille hyvästä seurasta ja aivan ihanista lahjoista! <3


torstai 20. lokakuuta 2016

Hauska kysely ja Imetysrauha

Kävimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa uuden kodin "lähikirjastossa". No, oikeasti se taitaa olla yhtä kaukana (tai jopa kauempana), kuin tuo Seinäjoen Apila, jossa aiemmin kävimme hyvin harvakseltaan. Jälleen kerran voin todeta, että tämä maalaiselämä sopii minulle oikein hyvin. Pidän paljon enemmän pienestä ja kotoisasta pikkukylän kirjastosta, kuin isosta ja hienosta kaupungin kirjastosta. Pienessä paikassa lapsiakin on helpompi valvoa, kun ei ole eksymisen pelkoa, ja kivoja kirjoja tuntui löytyvän paljon helpommin, kun valikoima ei ollut niin valtava. Kävimme kirjastossa aamupäivällä, jolloin samaan aikaan siellä olleet mukavat mummot eivät lasten innostuneista kiljahduksista pahastuneet. Eikä muuten ollut ongelmia parkkipaikan löytämisessä, niin kuin tuolla isossa kirjastossa aina. "Uudessa" kirjastossa rupeamme taatusti käymään nyt säännöllisesti.

 Bongasin Nainen talossa -blogista hauskan kyselyn, joka on kuulemma pyörinyt Facebookissa. Minä en ole Facebookissa, joten en ole siihen törmännyt, mutta päätin katsoa, osaisivatko meidän 3- ja 5-vuotiaat vastata näihin aika haastaviinkin kysymyksiin. Vastaukset on kirjattu juuri niin kuin lapset ovat ne sanoneet. Sain paikoin aika hauskoja vastauksia, joista osaa minun on pakko kommentoida. Muuten saisitte minusta muun muassa sellaisen kuvan, että teen täällä kaiket päivät ja illat ruokaa. :D

1. Mitä äitisi aina sanoo sinulle?
Tyttö 3v.: Hyvää!
Poika 5v.: Älä kaada vesiä!

2.Mikä tekee äidin onnelliseksi?
Tyttö: Ettei sotke.
Poika: Kun syö lautasen tyhjäksi.

3. Mikä tekee äidin surulliseksi?
Tyttö: Juoksu.
Poika: Kun juoksee.
  Äidin kommentti: Ulkona toki suotavaa! :D
 
4. Miten äiti saa sinut nauramaan?
Tyttö: Öö...nukuttamalla.
Poika: Kun kutittaa.

5. Millainen äitisi oli lapsena?
Tyttö: Pieni.
Poika: Ihan pieni

6. Kuinka vanha äitisi on?
Tyttö: 2.
Poika: 33.

7. Kuinka pitkä äitisi on?
Tyttö: Viisisatakymmenen.
Poika: 7 metriä.


 8. Mikä on äitisi lempipuuhaa?
Tyttö: Juusto.
Poika: Ruuanlaitto.
Äidin kommentti: Niin, ruuanlaittohan on yksi vastenmielisemmistä hommista, mitä tiedän (nyt uudessa keittiössä lähes siedettävää :D), mutta toisaalta mistäpä nuo lapset sitä tietäisivät. He näkevät minut joka päivä keittiössä ruuanlaittopuuhissa, joten kai he ajattelevat, että nautin siitä. :D
 
9. Mitä äitisi tekee, kun et ole itse paikalla?
Tyttö: Siivoo.
Poika: Tekee ruokaa.
Äidin kommentti: Tämäkään ei pidä paikkansa. Yritän parhaani mukaan välttää siivousta lasten mentyä nukkumaan. Jotakin tietenkin täytyy välillä tehdä, mutta pääasiassa yritän rentoutua ja tehdä jotakin mukavaa, kuten käsitöitä jne. Ruokaa en laita koskaan lasten mentyä nukkumaan.
 
10. Jos äidistäsi tulisi kuuluisa, niin miksiköhän?
Tyttö: Hyppäs.
Poika: Jumppaa.
Äidin kommentti: Tämä tuntui olevan vaikea kysymys, kun kuuluisa-sanakin oli vielä lapsilta vähän hukassa. Minua nauratti, kun kummankin vastaus oli niin urheilullinen. Noloa myöntää, mutta olen hyvin laiska liikkumaan. Nyt olen tosin käynyt kahden kuukauden aikana "jo" neljä kertaa juoksulenkillä, kun monesti tuo neljä kertaa on koko vuoden lenkkisaldo. Nyt ovat mahdollisuudet lenkkeilyyn paremmat, kuin moneen vuoteen, kun ei tarvitse raahata koko lapsikatrasta lenkille mukaan, kun mieskin on ihmisten aikaan kotona.
 
11. Missä äitisi on tosi hyvä?
Tyttö: Rattaiden työntämisessä.
Poika: Ruuan laitossa.
Äidin kommentti: 3-vuotiaan vastaukset ovat välillä niin mainioita! Ja pojalla taas sama äiti-ruuanlaitto ­­-mielleyhtymä. :D
 
12. Missä ei hyvä ollenkaan?
Tyttö: Rakentaa.
Poika: Maalaamisessa.
Äidin kommentti: Nyt meni nappiin! Nämä hommat jätän suosiolla miehelle. Pari lautaa olen tainnut koko rakennusprojektin aikana maalata ja erinäisiä kertoja pidellyt lautaa tai muuta materiaalia, jotta mies voi rauhassa naulata tai ruuvata. Ties vaikka olisin hyväkin rakentamaan ja maalaamaan, mutta into ei riitä kokeilemaan, kun nuo "naisten" käsityöt kiinnostavat vain niin paljon enemmän. Jopa huonekalujen ja muiden pienempien tavaroiden maalaamisen jätän mielelläni miehelle, koska hän on niin hyvin perehtynyt pellavaöljymaalilla maalaamiseen (eikä mielellään edes anna maalisutia muille).


  13. Mitä äitisi tekee työkseen?
Tyttö: Ruokaa.
Poika: Lapsien hoitaminen.
Äidin kommentti: Pojan vastaus pätee sekä tällä hetkellä että ennen omien lasten syntymää.
 
14. Mikä on äitisi lempiruokaa?
Tyttö: Mandariini.
Poika: Lasagne.
Äidin kommentti: Nämä ovat aika hatusta vedettyjä vastauksia. :D Mandariinille olen allerginen, joten sitä syön hyvin harvoin. Lasagne on kyllä itse tehtynä tosi hyvää, mutta ei ehkä yllä ihan lempiruuaksi kuitenkaan.
 
15. Miksi olet ylpeä äidistäsi?
Tyttö: Kun ajaa.
Poika: Kun on niin hyvää lihapullaa.
Äidin kommentti: Ylpeä-sana taisi olla kolmevuotiaalle liian hankala. Tekemäni lihapullat tosiaan maistuvat koko perheelle. On siinä ylpeyden aihetta kerrakseen!
 
16. Jos äitisi olisi joku sarjakuvahahmo, kuka hän olisi?
   Tyttö: Prinsessa.
Poika: Muumimamma.

17. Mitä sinä ja äitisi teette yhdessä?
Tyttö: Oltu ulkona.
Poika: Luetaan kirjaa.

18. Mitä samaa on sinussa ja äidissäsi?
Tyttö: Meidän vaatteet.
Poika: Hampaat.

19. Mitä eroa teissä on?
Tyttö: Mulla on valkoista ja sulla on vaaleanpunaista.
Poika: Hiukset.

20. Mistä tiedät, että äitisi rakastaa sinua?
Tyttö: Kun halataan.
Poika: Hymystä.
Äiti: <3

21. Mikä on äitisi lempipaikka minne mennä?
Tyttö: Touhutalo. 
 Poika: Perhekerho.
Äidin kommentti: Touhutalossa tosiaan tykkään kiipeillä ja touhuta lasten mukana, mutta ehkäpä tähän vastaukseen heijastui kuitenkin enemmän vastaajan itsensä mielipide. Perhekerho on kyllä kieltämättä kiva paikka, koska se on lähes ainut säännöllinen viikottainen meno, jossa näen toisia aikuisia.

Tällainen kysely olisi hauska teettää lapsilla vaikka vuoden välein, niin näkisi, miten vastaukset muuttuvat vuosien saatossa ja iän karttuessa.


Postauksen kuvitus on tytön – ja vähän minunkin – garderoobista. 

Nyt on meneillään jokavuotinen kansallinen imetysviikko. Imetysrauha-kampanja nostaa imetystä ja imetyskulttuuria esiin positiivisella tavalla. Sen tarkoitus on lisätä ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta eri näkemyksille imetyksestä. Jokainen äiti ja perhe saa tehdä omat valintansa imetyksen suhteen, on se sitten täysimetystä, osittaisimetystä tai pumpatun maidon syöttämistä tuttipullosta. Jokaisella äidillä on myös oikeus saada tukea imetykseen. Niin vastasyntyneen kuin taaperonkin imetyksen pitäisi saada näkyä yhteiskunnassa. Jokainen meistä voi olla turvaamassa imetysrauhaa.

Kampanjan sivuilta voit käydä lukemassa mielenkiintoisia imetystarinoita ja kirjoittaa kiitoskortin sille henkilölle tai taholle, joka on tukenut sinua imetyksessä.

 Imetyskuvia ei ole tullut otettua sitten pikkuvauvavaiheen. Eilen illalla päätin laittaa tämänkin asian kuntoon ja ottaa pari taaperoimetyskuvaa nyt, kun se vielä on mahdollista. Omista imetyskokemuksistani olen kertonut aiemmissa postauksissa ainakin täällä, täällä ja täällä.

 

Viikonloppuna meillä vietetäänkin uuden kodin ensimmäisiä juhlia! Niistä lisää myöhemmin! :)

  

lauantai 15. lokakuuta 2016

Vihreällä viimeistelty keittiö

Nyt olisi sitten luvassa kuvia meidän lähestulkoon valmiista keittiöstä! Muutama lista vielä puuttuu ruokakomeron ja muiden paneelikaappien päältä. Olen kyllä niin innoissani tästä uudesta keittiöstä, sen kauneudesta ja sen käytännön toimivuudesta. Jopa minä, joka melkeinpä vihaan ruuanlaittoa, olen kokkaillut uudessa keittiössä hymyssä suin. Myös keittiön puhtaanapito on nyt paljon mukavampaa ja palkitsevampaa, kun lopputulos siivouksen jälkeen on niin kaunis.

Miehen kanssa puunattiin aamulla keittiö kuvauskuntoon. Mies on meillä se tarkempi siivoaja ja minä taas paljon suurpiirteisempi. Sen takia annan mielelläni imurin- ja mopinvarren hänelle, kun on tulossa jotkut juhlat tai niinkin tärkeät kuvaukset, kuin nyt nämä "keittiön ensi-ilta blogissa" -kuvaukset. ;)





Laatikkokaappien massiivipuiset rungot ja etulevyt ovat ysvämme tekemät. Muuten koko keittiö kaikkine helmipaneelikaappeineen, ruokakomeroineen ja liesikupuineen on mieheni käsialaa. Hän on myös hoitanut kaikki asennukset ja maalaushommat. Liesikuvun tekemisestä kerroin enemmän aiemmassa postauksessa. Laatikoiden kiskot ja laatikkorungot ostimme Ikeasta, samoin kuppivetimet. Laatokoiden kiskoissa on hidastimet, joten ne sulkeutuvat hyvin pehmeästi, eikä tarvitse pelätä astioiden menevän rikki. 
 
Pitkän seinän ja saarekkeen laatikkokaapit on maalattu Ottossonin pellavaölymaalilla. Värinä on kermanvalkoinen (vid gräddton).  Nämä jouduttiin maalaamaan neljään kertaan, jotta saatiin haluttu peittävyys. Ruokakomeron sekä integroidun jääkaapin ja pakastimen paneelioviin halusimme vähän rohkeamman värityksen. Olen ihastunut tuollaiseen vanhahtavan vihreään sävyyn ja sitä meillä on tulossa muuallekin. Maali on niin ikään Ottossonin pellavaöljymaalia. Sopiva vihreä sävy saatiin sekoittamalla 75% titaani-sinkkivalkoista (vit titan-zink) ja 25% övedinvihreää (övedsgrön).

 



Meidän keitiössä noita laatikoita onkin ihan kiitettävästi ja hyvä niin. On ihanaa, kun astiat saa väljästi paikoilleen ja laatikon avaamalla näkee koko sen sisällön. Ylimmissä, matalammissa, laatikoissa on aterimet, puukot, kauhat sekä kahvikuppeja, lautasia ja laseja. Niihin sai kätevästi myös lautasliinat, leivinpaperit, muffinssivuuat sun muut tuotteet, joita oli aiemmin kamala etsiä syvistä keittiönalakaapeista, kun ne olivat siellä kaikki päällekkäin ja sikin sokin. Alemmat laatikot pitävät sisällään lautasia, kattiloita, kakkuvuokia ja keittiön kodinkoneita kuten sähkövatkaimen ja vohveliraudan.

 Ruokakomerossa meillä on mikro, leivänpaahdin, kahvin- sekä vedenkeitin. Emme juo itse kahvia emmekä teetä, joten ne saavat olla siellä aika rauhassa. Vieraiden tullessa siirrämme keittimet komeron viereiselle työtasolle kahvittelun ajaksi. Mikro ja leivänpaahdin toimivat hyvin skafferissa. Ruokakomerossa säilytämme myös kaiken kuivamuonan, leivontatarvikkeet, säilyketölkit, hiutaleet jne. Mausteet sen sijaan ovat saarekkeessa hellan viereisessä laatikossa.


  



Jääkaapin ja pakastimen yläpuolella olevissa pienimmässä kaapeissa on hyvä paikka joulukoristeille ja muille harvoin tarvittaville tavaroille. Kolmas pitkä kaappi on vielä ilman hyllyjä, mutta se tulee todella tarpeeseen. Sinne tulee luultavasti kaikenlaista rojua ja tärkeitä papereita, joita on vielä muutama banaanilaatikko pullollaan, ja joille ei ole vielä keksitty muuta säilytyspaikkaa. Lasten maalaustarvikkeet ja muovailuvahat sekä ehkä myös askartelutarvikkeet olisivat myös siellä hyvin käden ulottuvilla. Samoin lääkkeet olisi tarkoitus laittaa tähän kaappiin jonnekin tarpeeksi korkealle, ei pienten käsien ulottuville.

 Koivutasojen käsittelystä kerroin aiemmassa postauksessa täällä. Taso on ollut todella helppo puhdistaa ja siihen ei tunnu jäävän tahroja, vaikkei aina heti jaksaisikaan ehtisikään pyyhkiä niitä pois. Käsitiskiaine, rumemmat muoviset tiskiharjat sekä tiskirätit ovat piilossa tiskialtaan ja integroidun tiskikoneen välissä olevassa pienessä ritiläkaapissa. Konetiskitabletitkin olisi kätevä laittaa sinne, mutta tuon nuorimmaisen, hyvin ehtiväisen ja uteliaan, viikarin takia se ei vielä onnistu.




Mummuni on tehnyt kauniita pyyheliinapeitteitä, joita esittelinkin blogissani aiemmin. Niistä yksi, Lumikki-kuvioinen peite, pääsi keittiö seinälle. Siinä on sopivasti vihreää, joten se sopii hyvin keittiön väreihin. Mies on luvannut tehdä peitteelle siihen sopivan hyllyn, kunhan ehtii. Keittiöön löytyi myös toisesta mummulastani tuotujen mattojen joukosta kaksi vihreän sävyistä mattoa, jotka on kuin tehty meidän keittiöön.

Keittiö on muutaman viikon käytön perusteella ollut todella toimiva, enkä kyllä kaipaa yhtään niitä perinteisiä ylä- ja alakaappeja. Ruokakomero on myös ollut kätevä ja oikein onnistunut ratkaisu. Liikuntaakin saa tässä suuremmassa keittiössä touhutessa ihan erilailla, kun joutuu seilaamaan ympäri saareketta astioita ja tavaroita hakemaan ja ees taas ruokakomerolle, jääkaapille ja ruokapöydälle. Ihanhan tässä pitäisi askelmittari hommata. ;) 

Kuvia tuli nyt luvattoman paljon, kun oli niin vaikea karsia. Mutta ainakin näette nyt keittiön ihan joka kulmasta. :)

 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...