Joulukuvia

Joulu tuli ja meni, mutta joulukoristeet saavat olla vielä jonkin aikaa kaunistamassa kotia. Meillä ei ole mitään kiirettä päästä eroon tästä ihanasta joulutunnelmasta ihan vielä.

  Miehen äiti oli meillä joulua viettämässä. Meillä kävi oikein joulupukkikin, kun lapset niin toivoivat, ettei pukki aina vain jättäisi lahjasäkkiä porraspieleen, vaan tulisi kerrankin sisälle asti. Olihan se mukava, kun pukki tuli tupaan saakka jakamaan lahjat.

 

Joulukuusi on niin upea joulutunnelman tuoja. Meillä kuusessa on aina ollut paljon itsetehtyjä koristeita ja niin tänäkin vuonna. Äitini teki upeita vanhantyylisiä karkkeja, joissa on enkelikiiltokuvat koristeina. Itse tein muutama vuosi sitten vanhoista kirjansivuista enkelikoristeita. Lisäksi kuusessa on piparisydämiä sekä kaupan punaisia joulupalloja.  

Tapaninpäivänä menimme vanhempieni luokse. Pääsimme luistelemaan ja nauttimaan läheisten seurasta. Leffat, lukeminen ja palapelien teko ovat ihan parasta joululomatekemistä!

OIKEIN MUKAVIA VUODEN VIIMEISIÄ PÄIVIÄ!

Syksy rientää

Syysterveiset Ahonlaidalta! Syyskuu on rientänyt aivan huomaamatta ja kohta on jo lokakuu. Illat hämärtyvät ja muutamasta myrskystäkin on selvitty. En muista, että meidän täällä asuessa olisi ikinä tuullut niin kovasti, kuin parina syyskuun päivänä.

  Tytön kukkapenkki yllätti ja alkoi kukkia uudelleen syyskuussa. Sieltä saimmekin maljakkoon oikein värikylläisen kimpun. Sisustuksessa ei ole tapahtunut mitään uutta ja ihmeellistä. Opetustaulun vaihdan aika ajoin toiseen, eipä sen kummempaa. 

Joka syksy tulee tehtyä muutaman kerran minun ja miehen herkkua, kaalilaatikkoa. Lapsetkin ovat siitä tykänneet vielä pieninä, mutta nyt ei 3-vuotiaskaan enää suostunut sitä syömään. No, saimmepahan miehen kanssa syödä herkkuamme useampana päivänä. Ehkä pitäisi tehdä tätäkin kausiruokaa ympäri vuoden, niin lapset saisivat useammin maistaa näitä oudompia makuja. 

Lasten kanssa teimme yhtenä päivänä maukkaita voisilmäpullia ja puolukkapiirakkaakin on tullut leivottua. Itse olen yrittänyt viime päivinä vähentää makean syömistä (taas kerran) ja täytyy sanoa näin kolmen päivän kokemuksella, että olo on heti paljon reippaampi ja kevyempi. Katsotaan nyt, miten kauan tätä makean kohtuusyömistä kestää. Ei ole koskaan ollut vahvuuksiani.

 Viikko sitten laitoimme kaakeliuuniin tulet ensimmäistä kertaa kesätauon jälkeen. Kylläpä tulikin ihana tunnelma taas takkatulesta ja kotoisa lämpö hiipi tupaan. Kynttilöitä en ole vielä alkanut pollttaa, mutta ehkäpä viikonlopun aikana sekin toteutuu.

SYKSYISEN RAIKASTA SYYSKUUN LOPPUA!

Kohti uutta vuotta

Täällä on vietetty välipäiviä rauhallisissa tunnelmissa kotosalla. Lapset ovat viihtyneet joululahjojensa parissa ja nauttineet pihalla lumileikeistä. Nyt alkaa olla viimeisetkin jouluruuat syöty. Tosin lapsille olen loihtinut jo monena päivänä muuta ruokaa, jotteivat aivan nälkään näänny. Jouluruuat eivät ole heille sitä suurinta herkkua. Ehtiihän sitä niihinkin tottua vielä.

Kodista on tullut otettua paljon kuvia, kun kerrankin paikat ovat pysyneet siistinä monta päivää. Kyllä jouluinen koti on vaan kaunis kuvattava.

Näillä jouluisilla kuvilla on hyvä päättää tämä vuosi. Kiitos kaikille blogini lukijoille ihanista kommenteistanne ja siitä, että jaksatte vierailla täällä niin ahkerasti! Nähdään taas ensi vuonna!


UPEAA UUTTA VUOTTA 2018! 

 

Aatonaaton tunnelmia

Eilen saimme kuusen tupaan ja se kyllä kruunasi meidän kodin joulutunnelman! Kuusen haimme jo lähes kuukausi sitten papan metsästä. Ajattelin, että aiempina vuosina tekemäni kuusenkoristeet riittäisivät tänäkin vuonna, mutta tytön mielestä kuusi kaipasi vielä lisää punaista väriä, eikä ollut sellaisenaan tarpeeksi joluinen. Onneksi mies oli menossa vielä kauppaan ja toi sieltä muutamia punaisia palloja, joihin lapset ihastuivat heti ja ne ovat minustakin hyvin kauniita.

 

Lapsilla meinasi jo ottaa vähän koville tämä aaton odottelu. Onneksi ulkona oli lunta ja he keksivät pihalla kivaa tekemistä kahteen otteeseen. Toisella ulkoilukerralla pihaan ilmestyi kolme lumiukkoa porkkananenineen. Höpönassupikkuveli tosin haukkasi oman ukkonsa nenästä palasen.

Tänään tein vielä rosollin huomista varten ja mies maalasi osan puuhellan ja piipun rappauksesta uudelleen liitumaitomaalilla, kun pikkuveli oli piirrellyt siihen omia taideteoksiaan. Koti on nyt pesty ja putsattu ja valmis ottamaan joulun vastaan.

"Tupa täynnä on tuoksua kuusen
ja tuiketta kynttiläin.
Soi riemukas juhlavirsi
läpi sydänten syttyväin.

Tupa täynnä on hymyä huulten
ja silmien riemua.
Nyt soipi kuin kedolla ennen
pyhä viesti,  oi kuunnelkaa.

Tule sydänten seimehen, Herra,
tule tupahan pieneenkin,
kuin ilmestyit lapsena kerran
sinä seimehen Betlehemin.

Tule siunaten vanhusta, lasta,
tule valoksi pimentohon,
oi silloin, silloinpa vasta
ilo joulumme oikea on." 

-Immi Hellen-

 HALUAN TOIVOTTAA KAIKILLE BLOGINI LUKIJOILLE OIKEIN IHANAA JOULUA!

Herkkukeksejä

Edellisestä postauksesta on taas vierähtänyt tovi. Päivät juoksevat niin nopeasti arkisine askareineen, ettei meinaa perässä pysyä. Nyt käydään jo maraskuun loppupuolta, ja joulu lähestyy pikku hiljaa. Monena vuotena olemme leiponeet jo tässä vaiheessa marraskuuta joulupipareita, mutta nyt halusin testata ihania Wilhelmiina-keksejä. Näitä herkkuja olen maistellut aikaisemmin ystävien luona, mutta nyt vasta innostuin leipomaan niitä itse. Ohjeen löysin Kinuskikissan sivuilta, ja kekseistä tuli kyllä hieman liian herkullisia. Nämä kun pakkaa kauniisti, niin tulee kiva pieni vieminen vaikka kyläpaikkaan.

Lasten kanssa ripottelimme jo viime viikolla joulukoristeita tupaan, ja sohvatyynyihinkin vaihdoin jouluiset päälliset. Kynttilöitä on myös polteltu ja joululauluja kuunneltu ahkerasti. Kyntteliköt vielä puuttuvat ikkunalaudoilta. Ehkäpä nekin voisi jo laittaa paikoilleen.

 Meidän 4-vuotias tyttö on ahkera askartelemaan, ja harva se päivä pitäisi olla keksimässä askarreltavaa tai ainakin olla antamassa tarvikkeita vapaata liimailua ja leikkailua vartten. Vapaan askartelun tuloksena on syntynyt niin paljon kortteja, että niitä on lähetelty ja annettu sukulaisille, ja isikin sai isänpäivänä tytöltä neljä korttia. Eilen aamulla ajattelin pitkästä aikaa ilahduttaa tyttöä ohjatulla askartelulla, ja niinpä teimme pikkuveljen ja tytön kanssa kauniit jouluenkelit. Enkelit pääsivät makuuhuoneen oveen. Joulukuun tullessa aion sujautella muutamiin lasten joulukalenterin luukkuihin joitakin askartelutarvikkeita ja lupauksen askartelutuokiosta.

Vielä loppuun muistutus blogini villasukka-arvonnasta! Arvontaan pääset osallistumaan tästä. Arvonta päättyy maanantai-iltana.

 ILOISTA LOPPUVIIKKOA!

Tupa talviasussa

Nyt on saatu iloita kauniista ja sateettomista syyspäivistä. Pikkupakkaset ja kuivat ilmat ovat kyllä piristäneet mieltä. Yleensä olemme aloittaneet joululaulujen kuuntelun "vasta" marraskuun alussa, mutta nyt otimme pienen varaslähdön. Tyttö halusi yhtenä päivänä kuunnella musiikkia ja toivoi nimenomaan joululauluja, joten en voinut olla suostumatta ehdotukseen. Niinpä täällä ovat soineet lasten joululaulut jo muutamana päivänä. Onneksi tykkään niin paljon joulusta ja sen odotuksen tuomasta tunnelmasta, että en varmasti ehdi kyllästymään lauluihin ennen joulua.

Viime viikolla meidän koti oli yhtenä päivänä niinkin siistissä kunnossa, että sain otettua muutaman kuvan tuvasta. Vaihdoin niittyleinikki-opetustaulun tilalle vähän talvisemman sävyisen orvokki-taulun. Pikkulegot saatiin taas vaihteeksi kerättyä pois patakaapin päältä, ja legoleikit siirtyivätkin pysyvästi muualle, kun toimme mummulasta sitä varten pappani minulle tekemän pöydän.

Lämpöiset taljat ja viltit kuuluvat sohvan varustuksiin näin talvea odotellessa. Virkkaamastani kukkatyynystä olen kertonut enemmän täällä. Valkoisen tyynyn olen myös virkannut useampi vuosi sitten.

Kaakeliuunia olemme lämmittäneet vasta muutaman kerran tänä syksynä, mutta jatkossa varmasti ahkerammin. Viikonloppuna istuskelimme kaakeliuunin  lämmössä ja nappasin  takasta pari kuvaa. Tuota viimeistä kuvaa katsoessa alkaa väkisinkin naurattaa. Kuvassa kaikki näyttää niin rauhalliselta, mutta kunpa tietäisette, miten kova taisto lapsilla oli siitä, kuka istuu kenenkin vieressä ja missä taljan nurkassa kenenkin paikka on! Kaikilla taisi olla jo niin kova väsy ja nälkä siinä makkaroiden paistoa odotellessa, ettei kiukuilta ja riidoilta voitu välttyä.

NÄHDÄÄN TAAS!

Perinteinen liitumaitomaali

Olimme tänään lasten kanssa meidän pienen kotikylän kirkossa lasten adventtihartaudessa. Oli mukava oppia uusi kaunis lasten joululaulu ja kuunnella ja katsella, kun joulun sanoma esitettiin käsinukkejen avulla. Tällaiset pienet, tunnelmalliset, hetket auttavat mukavasti virittäytymään joulun tunnelmaan.

Nyt alkaa tuvassa näyttää entistä enemmän siltä, kuin pitääkin. Mies sai paikattua muutaman rakennuksen tiimellyksessä kolhiintuneen kohdan piipusta ja sen jälkeen hän maalasi piipun ja puuhellan huuvan perinteisellä liitumaitomaalilla. 

Kyllä oli lapsilla ihmettelemistä, kun isi toi kaupasta neljä litraa rasvatonta maitoa ja kertoi, että näillä maalataan meidän piippu. Neljään litraan rasvatonta maitoa sekoitettiin neljä kiloa liitujauhetta. Maalin annettiin tekeytyä pari tuntia ja sitten sai ruveta maalaamaan. Maali kuivui nopeasti, joten kun edellinen kerros oli maalattu, sai jo alkaa maalata toisesta päästä uudelleen. Mies maalasi piipun ja huuvan yhteensä kolme kertaa. Illalla piipun pinta näytti vielä melko harmaalta ja oli aika vaikea uskoa, että se siitä miksikään muuttuisi. Aamulla pinta oli kuitenkin kauniin valkoinen. Kyllä nyt kelpaa!

 Virkkasin jouluisen patalapun puuhellan koukkua koristamaan. Patalappuja täytyy virkata vielä muutama lisää, sillä niille on tosiaan tarvetta puuhellaa ja kaakeliuunia lämmitettäessä, ettei polta näppejään kuumia luukkuja avatessa ja sulkiessa. 

Tuvasta puuttuukin enää ikkunalistat ja verhot, ja sen jälkeen olisi aikalailla valmiin näköistä. Katsotaan, jospa pääsisin verhojen kimppuun vielä ennen joulua. Kynnys vain on niin korkea, kun ompeleminen ei ole lempipuuhaani eivätkä taidotkaan mitään huippuluokkaa. Mutta itse aion verhot kuitenkin ommella, joten ei kai siinä auta muuta kuin ruveta hommiin!

Meidän viikonloppuun kuuluu muun muassa lasten serkkupojan syntymäpäivät sekä joulukonsertti. Johan se jouluaikakin alkaa ihan virallisesti, kun on ensimmäinen adventtisunnuntai. :)

 

Tunnelmallista loppuviikkoa ja tulevaa ensimmäistä adventtia!

Yövieraita ja syysjuttuja

Oikein paljon tervetuloa kaikki uudet lukijat! Mukava, kun olette löytäneet blogiini. :)

Saimme tänne Ahonlaidalle ensimmäisen yövieraan, kun siskoni tuli meille yökylään. Sehän oli tietenkin hyvä syy leipoa jotakin hyvää, ja niin syntyi mehevä porkkanakakku, joka on yksi lempiherkuistani.

 

Porkkanakakun ohje on ollut blogissani ennenkin, mutta laitanpa sen tähän muistiin uudestaan.

Mehevä porkkanakakku

5 isoa porkkanaa

3 kananmunaa

3dl sokeria

1,5dl öljyä

3,5dl vehnäjauhoja

2tl kanelia

1tl soodaa

1tl leivinjauhetta

1tl vaniliinisokeria

Kuorrutus:

50g voita

180g (1 rs) maustamatonta tuorejuustoa

1,5dl tomusokeria

1tl vaniliinisokeria

Kuori ja raasta porkkanat raasteeksi. Vaahdota munat ja sokeri. Lisää öljy ja porkkanaraaste. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinan joukkoon. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan. Paista 175 asteessa noin 50 minuuttia. Anna kakun hieman jäähtyä ja kumoa. Sulata rasva kuorrutusta varten ja sekoita joukkoon muut ainekset. Levitä kuorrute porkkanakakun pinnalle. Koristele halutessasi esimerkiksi mantelirouheella tai -lastuilla, strösseleillä tai nomparelleilla.

Sunnuntai-iltana laitoimme toista kertaa muuton jälkeen kaakeliuuniin tulen. Niin kaunista ja tunnelmallista! Mies sai myös tehtyä yläkerran porrasaukkoon kunnon käyntiluukun, jottei lämpö karkaa enää yläilmoihin. Tänä aamuna olikin miellyttävä kävellä eteisen poikki, kun huone oli yhtä lämmin kuin muukin talo.

Löysin miehen muutama viikko sitten ottamia ulkokuvia meidän talosta. Pihalla ei ole tapahtunut kesän aikana juuri muita töitä kuin ruohonleikkuuta, mutta laitanpa nämä tutun näköiset, kesäiset, kuvat tänne muistoksi.

Meillä oli kovasti tarkoitus saada tämän kesän ja syksyn aikana pihaan useita puita ja pensaita, mutta niin vain on ollut kaikenlaista muuta hommaa. Edes muutama pihlajan tai syreenin alku olisi kyllä mukava laittaa tuohon takapihalle vielä tänä syksynä. Ensi vuoden puolella voisi sitten panostaa enemmän istutuksiin ja suunnitella, minkälaiseksi meidän piha ja puutarha aikanaan muotoutuu.

Iloisia syyskuun viimeisiä päiviä!

Uusi blogi ja katsaus makuuhuoneeseen

Uusi koti ja uusi blogi! Niin se vain on, että vanhan blogin nimi oli aivan sopimaton blogini nykyiseen (ja varmaan aikaisempaankin :D) sisältöön, ja olen jo pidempään suunnitellut, että muuton jälkeen blogin nimi muuttuu. Uusi nimi, Talo Ahonlaidalla, kuulostaa ainakin minun korvaani huomattavasti paremmalta kuin aiempi Vaniljan valkoista. Ahonlaita on meidän tilan nimi, joten siitä sai aika kätevästi uuden nimen blogille.
 

Miehen avustuksella sain siirrettyä kaikki vanhan blogin postaukset uuteen blogiin. Vaikka osa varsinkin vanhemmista postauksista on aivan hölmöjä ja hassuja, niin ne ovat kuitenkin tärkeä muisto tästä blogitaipaleesta ja niihin on mukava myöhemminkin palata.

Tällä kertaa voisin avata teille meidän uuden makuuhuoneen ovia. Tässä lähes yhdeksäntoista neliön makuuhuoneessa nukumme koko perhe siihen saakka, kunnes yläkerta valmistuu. Niin nukuimme myös vanhassa kodissa, mutta vain huomattaasti pienemmässä huoneessa. Makuuhuone ei näytä ollenkaan ahtaalta, vaikka sänkyjä ja huonekaluja on paljon.

Tytön ja pojan vanhat päästävedettävät sängyt ovat tosi kauniit ja sopivat hyvin tummien hirsiseinien väriin. Pikkuveljeä en raaskinut vielä muuton yhteydessä siirtää kauemmaksi nukkumaan, joten pinnasängyn toinen laita on edelleen pois, ja pikkuinen saa nukkua ihan äidin vieressä. Pinnasängystä ei tainnut tulla edes kuvaa, kun se ei ole mikään niin kuvauksellinen kapistus. 

Meidän molemmat vaatehuoneet kun tulevat yläkertaan, niin säilytyksen kanssa saa olla aluksi hieman kekseliäs. Aiemmin lelukaapin virkaa toimittanut ruskea kaappivanhus pitää nyt sisällään suurimman osan minun, miehen ja pojan vaatteista. Tytön ja pikkuveljen vaatteet mahtuvat valkoisen lipaston laatikoihin. Henkarivaatteet roikkuvat kodinhoitohuoneessa vaatetelineessä.

 Ikean kauniit kukkalakanat ostin jo aiemmin, koska näin sieluni silmin, miten nätisti lakanoiden värit sopivat ruskeisiin hirsiseiniin. Vanhoilla pitsilakanoilla saa pedin tosi kauniiksi. Vielä kun rouva olisi vähän parempaa pataa tuon silitysraudan kanssa, niin johan näyttäisi hyvältä!
 

 

 Näkymä makuhuoneesta tupaan on upea. Vanha kaakeliuuni siellä seisoo niin komeana!

Jos uusi blogini miellyttää, niin tervetuloa seurailemaan! Liitythän myös lukijaksi (onnistuu oikealta sivupalkista), sillä lukijat eivät siirry automaattisesti vanhasta blogista tänne. :)