Neiti kesäheinä

Heinäkuu saapui ja sen myötä meillä alkoi kesäloma! Heti loman aluksi vietimme vauhdikkaan päivän PowerParkissa. Monia muitakin kivoja kesäkohteita on tarkoitus loman aikana nähdä.

Torstaina sain tehtyä jotakin, mitä olen suunnitellut jo monta viikkoa; otin tytöstä kuvia suloisessa mekossa, jonka tätini on aikanaan virkannut minulle. Omasta pihasta löytyi sopiva villiintynyt kukkaniitty kuvauspaikaksi.

Minua on pienenä kuvattu tässä ja monissa muissa tätini virkkaamissa mekoissa kukkaseppele päässä, joten olipa ihana saada myös omasta tytöstä samantyylisiä kuvia.

Kuvista saa illuusion tuoksuvalla kukkakedolla paljain varpain liihottelevasta keijukaismaisesta tytöstä. Tytöllä on kuitenkin osassa kuvista jalassa yksisarviscrocsit ja osassa hän seisoo vihreän käsipyyhkeen päällä (tämän keksin puolessa välissä kuvauksia :D), koska  tyttö ei voinut millään seistä paljain varpain kutittavien heinien seassa. Ja nuo päivänkakkaran näköiset peltosauniot muuten haisevat tosi pahalle, joten se siitä tuoksuvasta kukkakedosta. Oikean käden kirkkaanpunaista PowerPark-ranneketta tyttö ei myöskään suostunut leikkaamaan pois, joten sitäkin piti piilotella selän takana. :D Mutta saatiinpahan ihania kuvia muistoksi, ja uskon, että tuota kuvauhetkeä ja sen kommelluksiakin vielä muistellaan monta kertaa jälkeenpäin hymyssä suin.

IHANAA HEINÄKUUTA!

Virkattu mekko

Nyt on pari päivää ollut yhtä viileää kuin viime kesänä konsanaan! Tuulikin on niin kova, että en ole saanut otettua kunnollisia kuvia juuri kukintansa aloittavista juhannusruususta ja suviruususta. Toivotaan, että tuuli pian laantuu, jotta saan kuvata noita ihanuuksia!

Olen aiemminkin kuvannut tänne vanhoja mekkojani, joita tätini ovat minulle virkanneet ollessani pieni. Äitini on säilyttänyt mekot tallessa kaikki nämä vuodet, ja oma tyttöni on saanut käyttää niitä monena kesänä. Vielä olisi tämä yksi ihana mekko, joka on nyt tytölle juuri sopiva! 

Miehen tekemä naulakko on vielä maalaamatta ja tuskin sitä maalataankaan ennen kuin ikkunoihin ja oviin saadaan listat ja kuisti saadaan muuten maalattua. Instagramin puolella sainkin naulakolle hyviä väriehdotuksia. Vaaleanharmaata on kuistin lattiassa, joten se voisi olla yksi vaihtoehto. Yksi ehdotus oli tuo paneeliseinän vanha vihreä tai vaihtoehtoisesti sama maali astetta tummempana. Tätä jäädään miettimään.

Tytön kanssa kävimme poimimassa tämän kesän ensimmäisen kesäkukkakimpun hiekkatien varrelta. Niin ihana tämä aika, kun luonnon omasta kukkakaupasta voi hakea mielin määrin kauniita kimppuja maljakkoon.

Saa nähdä, saadaanko sitä sadetta tälläkään viikolla!


ILOA PÄIVIISI!

Sisäliikuntaa ja kotileikkejä

Meidän eskarilaisella alkoi hiihtoloma, ja aika mahtavissa pakkassäissä lomaa saakin viettää. Eilen olisi ollut oiva sää hiihtelylle ja muulle ulkoilulle, mutta päädyimme kuitenkin liikkumaan sisätiloihin. Vietimme koko perhe monta mukavaa tuntia Seinäjoelle juuri avatussa Hoplopissa. Siellä juostiin, kiipeiltiin ja hypittiin aivan väsymykseen asti. Pikkuveli nukahti autoon mennen tullen. :D 

Minua ei saa kuntosalille, enkä jaksa lähteä edes ohjatuille jumppatunneille, mutta jos täällä päin olisi aikuisille aivan oma sisäleikkipuisto, niin voisin hyvinkin harkita jäsenyyttä. Lastenkin perässä kiipeillessä, ryömiessä ja touhutessa hoplopissa saa kyllä hien pintaan, mutta ehkä treenistä saisi vielä tehokkaamman, jos ei tarvitsisi välillä etsiskellä eri suuntiin ryntäileviä lapsiaan pienoisessa paniikissa, eikä miettiä tippaakaan sitä, mitä jotkut sohvilla istuvat vanhemmat ajattelevat ilosta hihkuvasta, pieniä putkia pitkin konttaavasta, äidistä. Hoplopissa likkuminen on todella hauskaa ja hiki tulee ihan huomaamatta. Onneksi siellä on aikuistenkin lupa osallistua!

Niin kuin edellisessä postauksessa kerroin, sain reilu viikko sitten pitkästä aikaa kaivettua ompelukoneen esiin. Lapsille piti keksiä ompeluiden ajaksi jotakin kivaa tekemistä. Tyttö on jo pitkään pyytänyt pyykkinarua kotileikkinurkkaukseen ja joskus meillä on sellainen ollutkin nastoilla kiinni seinässä. Nastat vain eivät tahtoneet pysyä paikoillaan ja niitä sai joka välissä etsiä lattialta, joten pyykkinaru ei kauaa saanut olla paikoillaan. Keksimme sitten tytön kanssa, että laitetaan pyykkinarun toinen pää kiinni ikkunan salpaan ja toinen pulpetin sekänojaan. Siinä naru pysyy hyvin kiinni, eikä ole kenenkään tiellä. Puisia pyykkipoikiakin löytyi kaapista ja nehän sopivat tähän kuin nakutettu.

Lapset ripustelivat nukenvaatteita ja peittoja narulle ja minä ompelin vieressä viime postauksen patalappuja. Pitihän tytönkin saada oma patalappu leikkeihin. Hän valitsi siihen kaunista kukallista kangasta. Tytön nuket kaipaisivat myös uusia mekkoja ja niitä olisi tarkoitus ommella seuraavan ompeluinspiraation iskiessä.

Leikkiherkkuja olen virkkaillut viime vuosina niin paljon, että enää en meinaa viitsiä. Onneksi äitini kyseli ennen joulua, että voisiko tehdä jotakin lasten joulukalenterin luukkuihin. Minäpä annoin hänelle muutaman kerän Novitan Miami -lankaa, josta olen kaikki meidän leikkiherkut virkannut. Kakkua olen vielä haaveillut lasten leikkeihin ja kerran olen sellaista alkanutkin virkata, mutta se on niitä harvoja käsitöitä, jotka minulta on jäänyt kesken. Äitini virkkasi lapsille kalenteriin ihanan prinsessakakun ja lisäksi vielä muutaman suloisen leivoksen.

Sievä pieni pöytäliina on mummuni kirjailema. Kyllä ennen on oltu viitseliäitä, kun on jaksettu tehdä noin pikkutarkkoja ja aikaa vieviä käsitöitä.

Tällaisia touhuja meillä tällä kertaa!



MUKAVAA HIIHTOLOMAA!

Heijastinlangasta virkatut heijastimet + arvonta

Minusta on kiva kiittää lasten kerho- ja eskaritätejä jollakin pienellä muistolla aina jouluisin ja keväisin. Tänä syksynä aloin hyvissä ajoin miettiä, mikä olisi tämän joulun muistaminen. Törmäsin Ripaus tunnelmaa -blogissa ihaniin heijastimiin ja päätös oli sillä selvä. Olen huomannut nämä heijastimet jo lähes vuosi sitten, sillä olen niitä kommentoinutkin Heidille tuolloin, mutta ne olivat aivan unohtuneet minulta. Heijastimen virkkausohje löytyy Lankavan sivuilta. Asiaa auttoi myös kovasit se, että minulla on lojunut jo lähes kymmenen vuotta käyttämättömänä kymmenen pyöreää ohutta rannerengasta. Aiempien vuosien joulumuistamisia löydät täältä ja täältä. 

 Ostin muistaakseni seitsemän rullaa ohutta Prym -heijastinlankaa ja virkkasin heijastimet kaksinkertaisella langalla. Minua jännitti hirveästi, miten lanka riittää. Vajaita rullia on kuitenkin vielä kolme jäljellä, joten ihan turhaan jännitin. Virkkuukoukun koko oli 1,5. Jouduin hieman muokkaamaan ohjetta muuttamalla pitkiä ja tavallisia pylväitä puolipylväiksi, jotta sain virkatun osion tarpeeksi kireälle rannerenkaan sisään.

Nyt on kymmenen kappaletta heijastimia odottamassa joulupakettiin käärimistä. Laskujeni mukaan minullekin riittää yksi heijastin ja päätinpä juuri, että arvon yhden myös teidän lukijoiden kesken! :)

Arvonta-aika on ensi viikon keskiviikko-iltaan 13.12. saakka. 

Jospa heijastin ehtisi vielä jouluksi voittajan luo perille.

Arvontaan voivat osallistua kaikki yhdellä arvalla kommentoimalla tähän postaukseen. :)

ONNEA ARVONTAAN 

JA

IHANAA VIIKONLOPPUA!

Jo kukkii

Noin kuukausi sitten mummulasta siirretyt tillipionit ovat viimein kukassa. Välillä on satanut niin kovasti, että kukkien varret ovat olleet aivan kallellaan, mutta sieltä ne ovat aina nousseet taas pystyyn ja kukkivat nyt niin kauniina. Ihanaa nähdä kukkaloistoa omassa uudessa puutarhassa!

Tillipionit siirsimme tosiaan viisi vuotta sitten purkamamme vanhan pohjalaistalon edustalta turvaan ja ne ovat olleet miehen vanhempien pihassa evakossa ennen meidän tontille siirtymistä.

  Tytön ja pojan kerho jää tänään kesätauolle. Tyttö jatkaa samassa kerhossa taas syksyllä, mutta poika siirtyykin syksyllä jo eskariin. Kerhotädeille virkkasin Bambu-langasta tiskiliinat kiitokseksi kerhovuodesta. Lapset piirsivät kortteihin perhosen ja kukan. Oikeastaan minä määräsin heitä piirtämään ne, koska jos olisin antanut heille vapaat kädet, niin tyttö olisi piirtänyt prinsessan (ja ehkä myös kukkia) ja poika auton, lohikäärmeen tai avaruusraketin. :D Tyttö on seurannut pojan piirustuksia ja opetellut sen mukaan piirtämään kukan ja perhosen. Hauskaa, miten nytkin kuvat ovat ihan samanlaiset (perhosen toista tuntosarvea myöten), mutta tytön versioissa on vain enemmän väriä. 

 Seinäjoen seudulla asuville tai täällä lomaa viettäville tiedoksi, että Seinäjoen Ykkösbasaari-kirpputori järjestää tämän viikon lauantaina 17.6. klo 10-18 peräkonttikirppiksen. Itsekin menisin varmasti kimpsuineni ja kampsuineni tuonne, kun taas on kertynyt monta kassillista ylimääräistä tavaraa ja vaatetta, mutta meillä on viikonlopuksi muita suunnitelmia. Tänään on viimeinen ilmoittautusmispäivä, jos haluat mennä autoinesi myymään tarpeetonta tavaraa. Kannattaa ihmeessä poiketa tekemään hyviä löytöjä!

Auringonpaistetta päiviisi!

Pikkuveljen puusänky

Lapset olivat viikonloppuna yökylässä mummulassa, ja me saimme miehen kanssa kaivattua lepoa ja kahdenkeskistä aikaa. On se olo vain hieman erilainen aamulla, kun on saanut nukkua koko yön heräämättä. Kävimme miehen kanssa Vaasassa, mutta siitä voisin ehkä kertoa enemmän myöhemmin.

 Lapsia mummulasta hakiessamme saimme mukaamme pikkuveljelle uuden sängyn. Tätini on jälleen ahkeroinut meidän vanhojen huonekalujemme kimpussa ja putsannut ruman maalikerroksen vanhasta puusängystä. Näissä vanhoissa huonekaluissa on se hyvä puoli, että jos on oikeassa paikassa oikeaan aikaan, niin niitä voi joskus saada hyvinkin edullisesti. Tämän päästävedettävän sängyn mies on hakenut vanhasta pohjalaistalosta aivan ilmaiseksi. Talossa oli niin pimeää, että mies ei edes nähnyt sänkyä kunnolla. Hän ei ollut ollenkaan varma, saisiko siitä enää käyttökelpoista tai kelpuuttaisinko minä sitä ulkonäön puolesta. Minusta sänky on oikein kaunis, vaikkakin hyvin yksinkertainen. Se on hieman samantyylinen, kuin isompien lasten puusängyt. Sänky täytyy toki maalata, kunhan ehdimme ja saamme päätettyä sopivan sävyn. 

 Olen niin iloinen, kun pääsimme Ikean kaikkia lapsia palvelleesta pinnasängystä ja nyt kaikilla on omat puusängyt. Näitä ei tarvitse vaihtaa moneen, moneen vuoteen, sillä ne saa vedettyä tosi pitkiksi. Varsinkin tämä uusin sänky on myös todella leveä. Pikkuveli mahtuisi nukkumaan siinä vaikka poikittain. Ennen vanhaan näissä onkin tainnut nukkua useampi lapsi tai aikuinen vieretysten. Saa nähdä, miten ensi yönä uni maittaa uudessa sängyssä. Pientä lisäjännitystähän asiaan tuo se, että sänky on nyt reilun metrin päässä meidän sängystä, eikä enää siinä kiinni. Pikkuveli oli pärjännyt mummulassa hyvin ilman yömaitoa, joten jospa tämä sängyn siirto hieman kauemmaksi auttaisi kotonakin lopettelemaan noita yöimetyksiä.

 Vaaleansiniset kukkalakanat olen ommellut ennen esikoispojan syntymää vanhempieni vanhasta Marimekon pussilakanasta. Isoäidinneliöistä virkatun peiton olen tehnyt samoihin aikoihin.

Minua hieman hirvittää, sillä nyt on menossa esikouluun haku ja kai minun pitäisi tuo meidän isompi poika sinne uskaltaa ilmoittaa. Onneksi syksyyn on vielä pitkä aika, joten ehkäpä tämäkin äiti ehtii vielä tottua ajatukseen, että oma pieni poika ei olekaan enää niin kovin pieni.

Mukavaa viikkoa sinulle! Kiva, kun piipahdit täällä! <3 

 

Perinteinen liitumaitomaali

Olimme tänään lasten kanssa meidän pienen kotikylän kirkossa lasten adventtihartaudessa. Oli mukava oppia uusi kaunis lasten joululaulu ja kuunnella ja katsella, kun joulun sanoma esitettiin käsinukkejen avulla. Tällaiset pienet, tunnelmalliset, hetket auttavat mukavasti virittäytymään joulun tunnelmaan.

Nyt alkaa tuvassa näyttää entistä enemmän siltä, kuin pitääkin. Mies sai paikattua muutaman rakennuksen tiimellyksessä kolhiintuneen kohdan piipusta ja sen jälkeen hän maalasi piipun ja puuhellan huuvan perinteisellä liitumaitomaalilla. 

Kyllä oli lapsilla ihmettelemistä, kun isi toi kaupasta neljä litraa rasvatonta maitoa ja kertoi, että näillä maalataan meidän piippu. Neljään litraan rasvatonta maitoa sekoitettiin neljä kiloa liitujauhetta. Maalin annettiin tekeytyä pari tuntia ja sitten sai ruveta maalaamaan. Maali kuivui nopeasti, joten kun edellinen kerros oli maalattu, sai jo alkaa maalata toisesta päästä uudelleen. Mies maalasi piipun ja huuvan yhteensä kolme kertaa. Illalla piipun pinta näytti vielä melko harmaalta ja oli aika vaikea uskoa, että se siitä miksikään muuttuisi. Aamulla pinta oli kuitenkin kauniin valkoinen. Kyllä nyt kelpaa!

 Virkkasin jouluisen patalapun puuhellan koukkua koristamaan. Patalappuja täytyy virkata vielä muutama lisää, sillä niille on tosiaan tarvetta puuhellaa ja kaakeliuunia lämmitettäessä, ettei polta näppejään kuumia luukkuja avatessa ja sulkiessa. 

Tuvasta puuttuukin enää ikkunalistat ja verhot, ja sen jälkeen olisi aikalailla valmiin näköistä. Katsotaan, jospa pääsisin verhojen kimppuun vielä ennen joulua. Kynnys vain on niin korkea, kun ompeleminen ei ole lempipuuhaani eivätkä taidotkaan mitään huippuluokkaa. Mutta itse aion verhot kuitenkin ommella, joten ei kai siinä auta muuta kuin ruveta hommiin!

Meidän viikonloppuun kuuluu muun muassa lasten serkkupojan syntymäpäivät sekä joulukonsertti. Johan se jouluaikakin alkaa ihan virallisesti, kun on ensimmäinen adventtisunnuntai. :)

 

Tunnelmallista loppuviikkoa ja tulevaa ensimmäistä adventtia!

Kesäisissä tunnelmissa

Lähdimme tänään pikkuveljen kanssa heti aamusta hakemaan yökyläläisiä kotiin mummulasta. Olin katsellut säätiedotuksia ja oletin, että päivä on sateinen, mutta mitä vielä! Välillä toki satoi, mutta suurimman osan ajasta oli aurinkoista ja lämmintä. Niinpä pääsimme jälleen uimaan ja nautiskelemaan aurinkoisesta kesäsäästä mummulan kauniissa pihassa.

Äitini oli taas löytänyt useamman minun vanhan mekkoni, jotka ovat nyt juuri sopivia meidän 3-vuotiaalle tyttöselle. Ainakin kolme tätieni virkkaamaa mekkoa on siis tänä kesänä käytössä, kaikki aikoinaan minulle tai siskoilleni virkattuja. Mekot menevät takuuvarmasti säästöön myös tuleville sukupolville. Tänään tytöllä oli päällään vaaleanpunainen ihanuus. <3 Mekon yläosa on virkattu ja alaosa kudottu.

  

Lasten nukutuksetkin sujuivat tänään kuin itsestään, sillä lähdimme ajelemaan kotia kohti vähän ennen nukkumaanmenoaikaa. Tyttö nukahti ensimmäisenä, jo ennen seitsemää, ja pojatkin olivat unessa ennen kuin pääsimme perille. Eipä tarvinnut muuta kuin kantaa kolme suloista nukkuvaa lasta suoraan sänkyihinsä. 


 Tahdon toivottaa kaikki uudet lukijat lämpimästi tervetulleiksi blogiini! Mukava, kun löysitte tänne! :)

 

Virkattuja kasviksia ja muita herkkuja

Sain lopputalvesta mukavan yhteistyötarjouksen ja sen puitteissa täällä on virkkuukoukku sauhunnut koko kevään. Yhteistyöstä kerron lisää kesemmällä, mutta nyt voin jo paljastaa, mitä koukulla syntyi. 

Omille lapsilleni olen tehnyt jo kaikenmoisia leikkiherkkuja (löydät ne "virkatut herkut" -tunnisteesta oikealta sivupalkista), mutta nyt sain hyvän syyn virkata niitä lisää. Virkkasin jälleen vanhoja tuttuja jäätelötuutteja, donitseja, kuppikakkuja, mansikoita ja porkkanoita. Uusia tuttavuuksia olivat tällä kertaa punajuuret, retiisit, kananmunat, tomaatit ja perunat. 

 Retiisin, perunan ja tomaatin ohje löytyy täältä ja punajuuren täältä. Ohjeista saa kivasti osviittaa, mutta yleensä lanka ja koukku eivät ole aivan ohjeen mukaisia, joten joutuu vähän soveltamaan. Kaikenmoiset kasvikset ovatkin siitä mukavaa virkattavaa, että niiden ei tarvitse olla keskenään aivan samanlaisia, koska hedelmiä, marjoja ja vihanneksia on erikokoisia ja näköisiä. Sopii hyvin tällaiselle suurpiirteisemmällekin henkilölle.

Olisi mukava virkata näitä suloisia kasviksia lisää meille kotiinkin, mutta muutamaa retiisiä ja perunaa lukuunottamatta en jostakin syystä jaksanut enempää. :D Ehkäpä intoa taas riittää pienen tauon jälkeen. Nyt minun ei kyllä pitäisikään aloittaa mitään uutta käsityötä, sillä kaikki lasten- ja kodinhoidolta liikenevä aika pitäisi käyttää muuttosuunnitelmiin ja pakkailuun. :)


Lepppoisaa lauantai-iltaa!