Keijukainen kesäiltana

Kamerasta löytyy aina vain kivoja kuvia meidän mummulalomilta. Rakastan ottaa meidän tytöstä kuvia kauniissa miljöössä ja kauniissa vaatteissa. En vain mahda itselleni mitään. Onneksi tyttökin on yleensä suostuvainen näihin kuvauksiin, vaikkei usein otakaan juuri neuvoja vastaan, vaan haluaa päättää ihan itse ilmeensä ja asentonsa ja nappailee ties mitä rekvisiittaa mukaan kuvaan.

 Pari viikkoa sitten mummulassa ollessamme otin tytöstä kuvia jälleen yksi perintömekko päällä. Tämä on nuoremman siskoni vanha mekko tai pikemminkin alushame. Mekko sopii kauniiksi yöpaidaksi. Ilta-auringonpaisteessa sain tytöstä rannassa suloisia, keijukaismaisia, kuvia.

 

Miehellä alkaa huomenna työt, mutta me muut jatkamme lomailua vielä hetken aikaa.



MUKAVIA HEINÄKUUN VIIMEISIÄ PÄIVIÄ!

Kurkistus ruokakomeroon

Mies ei ole juurikaan voinut tehdä aittaa eteenpäin tässä loman aikana, kun on ollut niin kuuma. Hän joutuisi seistä auringossa koko päivän, jos mielisi aittaa rakentaa, joten hän on siirtynyt suosista muihin hommiin. Tämä on tosi harmi, koska tarkoitus oli saada aitta valmiiksi kesän ja syksyn aikana. Mies on linnoittautunut pihasaunan sisälle varjoon ja muurannut pikku hiljaa sinne kiuasta ja piippua. Yhtenä päivänä hän sai inspiraation tehdä kaksi vuotta kesken olleen ruokakomeron loput hyllyt valmiiksi, ja se jos jokin oli iloinen yllätys! Tässäpä siis viimein kuvia meidän ruokakomeron sisältä. Kuvia on aina välillä kyseltykin.

 Osa avaamattomista ruokapurkeista ja näkkäripaketeista on lojunut tähän saakka komeron lattialla, kun kaikki eivät ole mahtuneet hyllyille. Nyt viisi hyllykerrosta riittää juuri sopivasti ja sain tavarat pois lattioilta. Vaikka tupaten täynnähän se nytkin on. Käymme vain noin kerran viikossa kaupassa, joten peruselintarvikkeita ostetaan monesti valmiiksi kaappiin jo ennen kuin edelliset pääsevät loppumaan. Täällä kun ei mitään lähikauppoja ole, vaan kauppaan on edestakaisin yli 30km:n matka, niin yhden tai kahden ruokatarvikkeen loppumisen takia emme kauppaan lähde. Ylimmälle, lähes katonrajassa olevalla hyllylle, mahtui vielä maljakoita ja muuta lasitavaraa. Komerossa on liiketunnistimella toimiva valaistus.

 Ruokakomeron päätarkoitus meillä oli saada mikro, leivänpaahdin, kahvinkeitin ja muut rumat kodinkoneet piiloon. Siinä tehtävässä komero onkin ajanut asiansa täydellisesti. Komerossa on pistorasia, joten mikroa ja leivänpaahdinta käytetään siellä. Kahvinkeitin ja yleiskone sen sijaan siirretään käytettäessä keittiön työtasolle. Tästä ei ole suurta vaivaa, sillä emme juo miehen kanssa kumpikaan kahvia, joten kahvinkeitinkin on käytössä vain vieraille. Suunnittelimme hyllyjen paikat niin, että mikro ja leivänpaahdin ovat sopivalla käyttökorkeudella. Lapsetkin ylettyvät niihin hyvin ruokakomerossa olevan jakkaran avulla. Myös kuivamuonan säilytykseen skafferi on aivan mainio. Enpä voi muuta kuin suositella!

Hyllypitsin olin ostanut jo aikaa sitten ja teippasin ne nyt hyllyjen reunoihin. Hyvin näyttävät pysyvän paikoillaan. Hyllyt voisi maalata valkoisiksi, jos joskus ehtisi, mutta tiedän, ettei ihan hetkeen ehdi. Myös ajatus jauhoista, hiutaleista, makaroneista ja muroista kauniissa lasipurkeissa on ihana, mutta tiedän, etten jaksaisi nähdä sitä vaivaa. Olen niin nopea liikkeissäni, että jauhot lentelisivät pitkin pöytiä, kun kaatelisin niitä kiireessä purkkeihin, enkä takuulla jaksaisi sitä ylimääräistä siivoamista ja tiskaamista, mitä siitä syntyisi. Olen siis enemmän kuin tyytyväinen ruokakomeron tämän hetkiseen ulkonäköön ja käyttömukavuuteen!

 Minusta nämä helteet saisivat jo loppua, mutta minkäs näille säille mahtaa! Eiköhän tätä lämpöä haikein mielin muistella taas syksyn ja talven kylmyydessä.


ILOA PÄIVIISI!

 

Rantaelämää

Lapset olivat kolme yötä mummulassa ja olimme miehen kanssa kaksin kotona. Ehdimme käydä aika monilla treffeillä, joiden ohjelmaan kuului muun muassa hyviä bändejä ja artisteja, hyvää ruokaa ja yksi vähemmän hyvä leffa. Sain myös siivottua kodin pitkästä aikaa kunnolla ja tehtyä muitakin rästihommia.

Sunnuntaina menimme hakemaan lapsia kotiin ja jäimme vielä itsekin yöksi,jotta saimme uida ja nauttia rantaelämästä. Näillä hellesäillä tekisi mieli oleskella järvessä koko ajan. Meidän kodin lähellä ei valitettavasti ole järveä, joten rannalle on lähdettävä autolla. Reilun kymmenen kilometrin päässä on lähin uimamonttu ja siellä olemme käyneet aina illalla uimassa. Parasta on kuitenkin päästä mummulan omaan rantaan uimaan, ja siellä olemmekin saaneet tänä kesänä nauttia yllin kyllin vesileikeistä.

 

Viime kesänä oli niin kylmää, että vedetkään eivät lämmenneet kunnolla, mutta tänä kesänä ei sitä ongelmaa ole ollut.  Vesi lämpenee mummulan pienessä järvessä helteillä nopeasti ja olemme saaneet uida 28 asteisessa vedessä. Isommista lapsista onkin kuoriutunut oikeita vesipetoja. Poika oppi myös juuri hienosti uimaan ja sukeltamaan. Meidän kolmevuotias on välillä vähän arka veden kanssa, mutta kyllä hänkin intoutuu polskimaan, kun vain sille päälle sattuu.

Eilen kotimatkalla vietimme vielä päivän Keskisellä ja Miljoona Tivolissa. Nyt onkin aikalailla kaikki tämän kesän "pakolliset" kohteet käytynä!

Sää ei näytä tästä kauheasti muuttuvan, joten toivotan teille jälleen
 
HELTEISTÄ VIIKKOA!

 

Pandoja

Reilu viikko sitten koitti viimein se päivä, kun pääsimme katsomaan Lumia ja Pyryä. Lähdimme reissuun ihan ajan kanssa eli kävimme yhtenä päivänä kotieläintilalla ja kiersimme eläinpuiston pienen lenkin ja seuraavana päivänä olimme siskojeni ja lankoni kanssa pandatalossa sekä Ähtäri Zoon eläimiä katsomassa. Yöpyminen hoitui kätevästi mummulassa.

 Molemmat päivät olivat helteisiä ja se varmasti vaikutti vähän eläintenkin aktiivisuuteen. Muutamaa eläintä ei näkynyt ollenkaan. En tiedä, missä kivenkolossa ne kyyhöttivät piilossa auringonpaisteelta. Pandatkaan eivät jaksaneet paljon kuperkeikkoja heitellä, mutta kiva niitä oli silti seurailla. Lumi kömpi tikapuita pitkin puumajaansa nukkumaan, kun taas Pyry seilasi ees taas ulos ja sisälle ja lopulta päätyi rouskuttelemaan bambujaan. Olimme Ähtäri Zoossa viimeksi kaksi vuotta sitten ja kyllä nuo pandat toivat upean lisän eläinkattaukseen. <3 

Karhut olivat myös aika vekkuleita kavereita. Eläintenhoitaja heitteli niille hedelmiä, ja ne istuivat kähevinä käpälät ojossa odottamassa herkkujaan. Kotieläintilalla sai itsekin osallistua eläinten ruokintaan, ja se oli etenkin meidän tytölle tosi mieluisaa puuhaa. Työntekijän opastuksella sai syöttää lampaita ja vuohia kädestä ja lehmien syöttökaukaloon sai viedä heinää.

Kotieläintilallakin riitti näkemistä ja tekemistä moneksi tunniksi. Piikain puodissa olivat korissa tallessa kaksi vuotta sitten sinne leikkikäyttöön virkkaamani punajuuret, porkkanat sun muut herkut.

Ihania muistoja jäi taas näistä kesäpäivistä!

Äidin omaa aikaa

Minulla on ollut aivan ainutlaatuiset pari päivää, kun olen saanut olla ypöyksin kotona. Mies on lasten kanssa mummulassa ja esikoinen on sieltä käsin päivät seurakunnan lastenleirillä. En ole lasten syntymän jälkeen ollut kertaakaan kolmea yötä yksin ja olen ottanut ajasta kaiken ilon irti. Olen katsonut areenalta Sillan ranskalais-englantilaista versiota monta jaksoa putkeen. Lukenut tuntitolkulla kirjoja, käynyt lenkillä ja valvonut myöhään. Mikä parasta, ei ole tarvinnut keksiä ja laittaa parin tunnin välein syömistä nälkäisille suille ja kotikin on pysynyt jo pari päivää siistinä. Eipä tällainen elämä ole mahdollista silloin, kun lapsukaiset ovat kotona.

 

Tärkein tehtäväni tämän oman loman aikana oli kuitenkin päivittää lasten vauvakirjat. Se on ollut kaikki nämä vuodet tehtävälistallani, mutten ole saanut sitä tehtyä. Lasten jalan- ja kädenkuvat on toki piirretty kirjaan ja ensimmäiset hiuskiehkurat on teipattu omalle paikalleen. Samoin olen muistanut lähes joka vuosi pyytää lapsia piirtämään iänmukaiselle kohdalle kuvan ja kirjoittamaan nimensä. Mutta lähes kaikki muu on jäänyt kirjoittamatta kirjoihin. Olen kuitenkin esikoisen syntymästä lähtien kirjoittanut erinäisille lippusille ja lappusille, sekä kännykän muistioihin tarkkaan kaikki tärkeät päivämäärät, kuten konttaamaan oppiminen, ensimmäiset hampaat, ensimmäiset sanat, sairastelut, mielenkiinnon kohteet ja sadoittain muita kuulumisia kunkin lapsen elämästä. Nyt minulta on sitten mennyt valehtelematta pitkästi yli kymmenen tuntia siihen, että olen kerännyt näitä tietoja vanhaan kännykkääni jääneistä muistioista, paperilapuilta ja muistini sopukoista. Myös tämä blogi on ollut hyvä paikka etsiä tietoa ja sen olenkin käynyt läpi alusta loppuun.

 Helpointahan olisi tietenkin ollut kirjoittaa nämä tiedot heti alkujaan suoraan vauvakirjoihin, mutta tulihan se näinkin onneksi viimein tehtyä. Täsmäkysymyksiin vastaamisen lisäksi proosailin kirjojen tyhjille sivuille sivutolkulla kaikenlaista lasten elämästä. Näitä on lasten varmasti kiva lukea itsekin myöhemmin. Sen verran kuitenkin opin tästä urakasta, että tästä lähtien aion päivittää kaikki uudet tiedot heti, enkä vasta vuosien päästä. Minulla ja siskoillani on ollut nuo samat vauvakirjat pienenä ja äiti on niitä ahkerasti täyttänyt. Niitä on ihana lueskella.

Kuvituksena tällä kerta reilu viikko sitten vieraille leipomani Britakakku sekä oman syreenipensaan juurella kasvavat ahomansikat. 

HELTEISTÄ HEINÄKUUTA!

Neiti kesäheinä

Heinäkuu saapui ja sen myötä meillä alkoi kesäloma! Heti loman aluksi vietimme vauhdikkaan päivän PowerParkissa. Monia muitakin kivoja kesäkohteita on tarkoitus loman aikana nähdä.

Torstaina sain tehtyä jotakin, mitä olen suunnitellut jo monta viikkoa; otin tytöstä kuvia suloisessa mekossa, jonka tätini on aikanaan virkannut minulle. Omasta pihasta löytyi sopiva villiintynyt kukkaniitty kuvauspaikaksi.

Minua on pienenä kuvattu tässä ja monissa muissa tätini virkkaamissa mekoissa kukkaseppele päässä, joten olipa ihana saada myös omasta tytöstä samantyylisiä kuvia.

Kuvista saa illuusion tuoksuvalla kukkakedolla paljain varpain liihottelevasta keijukaismaisesta tytöstä. Tytöllä on kuitenkin osassa kuvista jalassa yksisarviscrocsit ja osassa hän seisoo vihreän käsipyyhkeen päällä (tämän keksin puolessa välissä kuvauksia :D), koska  tyttö ei voinut millään seistä paljain varpain kutittavien heinien seassa. Ja nuo päivänkakkaran näköiset peltosauniot muuten haisevat tosi pahalle, joten se siitä tuoksuvasta kukkakedosta. Oikean käden kirkkaanpunaista PowerPark-ranneketta tyttö ei myöskään suostunut leikkaamaan pois, joten sitäkin piti piilotella selän takana. :D Mutta saatiinpahan ihania kuvia muistoksi, ja uskon, että tuota kuvauhetkeä ja sen kommelluksiakin vielä muistellaan monta kertaa jälkeenpäin hymyssä suin.

IHANAA HEINÄKUUTA!