Kahviastiasto ja sitruunakakku

Heippa pitkästä aikaa! Täällä on postailu jäänyt vähän vähemmälle 

taas välillä, kun on niin paljon kaikkea muuta hommaa. Kirpputorille 

olen saanut viimein vietyä vaatetta ja muuta tavaraa ja siellä täytyy nyt 

sitten käydä vähän väliä järjestelemässä pöytää. Tarkoitushan tosiaan 

oli saada näitä kodin kaappeja tyhjemmiksi, mutta tänään tein toiselta 

kirpputorilta niin kivan ja edullisen löydön, että pakkohan se oli kotiuttaa. :) 

Löysin siis kauniin värisen ruusuisen kahvikuppiastiaston. Olin itseasiassa 

varma, että pari kesää sitten ostamani viisi kahvikuppisettiä (klik) ovat tätä 

samaa sarjaa. Ne ovat olleet pitkään mummulassa säilössä tilanpuutteen 

vuoksi, joten en ole niitä hetkeen nähnyt. Olivat sitten kuitenkin erilaisia 

kuin nämä nyt ostamani, mutta eipä tuo haittaa yhtään. :)

Astiastossa oli kaikkiaan 12 kahvikuppia lautasineen, pullalautanen,

sokerikko ja kermakko, ja kaikki ehjiä! Yksi samanlainen aluslautanen 

minulle olikin jo aiemmin jostakin kulkeutunut. Nämä näyttävät 

varmasti kauniilta uuden kodin vitriinissä tai keittiön avohyllyn päällä 

koristeena, mutta olen kyllä ajatellut nämä ihan käyttöönkin ottaa. 

Yhtenä päivänä leivoin makeannälkään ihanan mehevän sitruunakakun. 

Tykkään tosi paljon sitruunasta leivonnaisissa. Käytän tosin yleensä laiskasti 

kaupan sitruuna-aromia, enkä aitoa sitruunaa. Tämän reseptin olen ottanut 

jostakin talteen monta vuotta sitten ja voisin sen teillekin jakaa. Päälle 

laitoin sokerivesikuorrutusta, johon lorautin myös tuota sitruuna-aromia.

Sitruunakakku

3 munaa

3dl sokeria

1dl kermaviiliä/maustamatonta jogurttia

0,5dl maitoa

4,5dl vehnäjauhoja

2tl leivinjauhetta

125g voita tai margariinia

1 sitruunan raastettu kuori

2tl sitruunan mehua

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. 

Sekoita joukkoon kermaviili/jogurtti ja maito. 

Siivilöi taikinaan vehnäjauho-leivinjauheseos.

Lisää sitruunan kuori ja sitruunamehu.

Sekoita varovasti.

Lisää lopuksi sulatettu ja jäähdytetty rasva.

Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan.

Paista uunin alatasossa 170 asteessa noin 1 tunti.

           

Huomenna suuntaamme taas perhekerhoon, jossa on tulevan vapun 

kunniaksi nyyttärit ja naamiaiset. Herkkuja ja hauskoja pukuja siis luvassa! :)

Pääsiäistunnelmia

Pääsiäisen pyhät menivät rennossa meiningissä mummuloissa lähisukulaisten 

parissa. Suklaamunia ja muita herkkuja tuli syötyä runsaalla kädellä, ja nyt

täytyykin taas hetkeksi jättää makea vähemmälle. Taitaapa tuohon vappuun 

ja munkkien syöntiin tosin olla vain vajaat pari viikkoa aikaa. ;) Ja voi, 

miten upeilla säillä meitä hemmoteltiinkaan! Aivan ihanan keväinen ja jopa 

kesäinen tunnelma oli, kun pystyi hihaton paita päällä nautiskella auringossa.

Äitini oli järjestänyt pojalle ja meille muille lapsenmielisille upean

pääsiäismunien metsästyksen. Poika lähti etsintään komeasti moottoripyörällä. 

Kanat olivat munineet mummulan pihaan useisiin eri paikkoihin 

ja välillä kanat olivat edelleen hautomispuuhissa. 

Kyllä siinä riitti pienelle pojalle ihmeteltävää, kun kanoja, tipuja

ja munia löytyi joka pensaasta ja kolosta. Runsaan suklaasaldon

lisäksi korien kätköistä löytyi myös tarroja, mämmiä sekä purukumia. :) 

Pikkusisko meinattiin jättää kokonaan paitsi tästä tapahtumasta, 

mutta pitihän sen mummun tuoda hänetkin ulos tepsuttelemaan ja 

ihmettelemään, vaikkei suklaamaistiaisia vielä saanutkaan.

Voitteko uskoa, että en tehnyt mitään käsitöitä koko pääsiäisen aikana!

Minulla ei ollut mitään työtä kesken ja seuraava virkkaus vaatii sen verran

paljon kudekeriä ja muuta rekvisiittaa, etten viitsinyt niitä ottaa mukaan.

 Oli minulla toki mukana muutama lankakerä ja virkkuukoukkuja ja puikkoja, 

mutta eipä niistä oikein mitään järkevää ruvennut syntymään. Illalla lasten 

mentyä nukkumaan on kyllä jo pakko päästä seuraavan työn kimppuun. Jos 

nyt saan lapsia ikinä illalla nukkumaan, kun ovat molemmat nukkuneet

kohta kolme tuntia päiväunia. :D Poika on nykyään taas välillä niin väsynyt,

että hänet on pakko laittaa päiväunille, vaikka oli jo useamman kuukauden 

ilman. Hän saattaa sanoa, että "minua väsyttää sanomattoman paljon". :D

Oppinut yhdestä kirjasta tuon "sanomattoman paljon" -sanonnan. <3

Taidanpa mennä pikkuhiljaa noita lapsosia herättelemään, vaikka

taitavat nuo rytmit olla jo auttamattoman sekaisin.

Paljon auringonpaistetta viikkoosi! 

Pääsiäisviikolla

Onpas ollut ihanan aurinkoinen pääsiäisviikko! Täällä ei mitään 
sen ihmeellisempää olla tehty. On käyty perhekerhossa, ulkoiltu ja 
touhuttu ihan normaaleja hommia. Tuttua ja turvallista arkea siis! :)

Meille ei ole kertynyt kauhean suurta määrää pääsiäiskoristeita. 
Niinpä piti kehitellä jotakin kotoa jo löytyvistä jutuista.  
Heidin ompelema suloinen puputyttö muuttui pääsiäispupuksi, 
kun virkkasin sille hetken päähänpistosta pienen korin ja 
pikkuisia pääsiäismunia. Langat ovat Novitan Miamia. Täytyy 
varmaan jossakin vaiheessa virkata tai ommella pupulle myös 
pääsiäistä varten keltainen mekko ja jouluksi punasävyinen. :)

Muutamat tiput ja pääsiäismunat on myös askarreltu. Poika nauttii kovasti 
kaikenlaisesta leikkaamisesta ja liimaamisesta. Täytyy kyllä ehdottomasti 
raivata askartelutarvikkeille tilaa jostakin kaapista tai laatikosta. Nyt kun ne
sijaitsevat hyvin vaikeassa paikassa vaatehuoneessa kasan alimmaisessa 
laatikossa. Muutenkin pitäisi käydä taas kaappeja läpi ja viedä kaikki 
tarpeeton kirpputorille. Oikein ahdistaa, kun koko koti pursuaa tavaraa. 
Tämä tunne tulee ihan joka kevät ja syksy. Kirpparipaikka on onneksi jo 
varattu, joten ehkä kaapeissa on pian edes vähän väljempää. :)
 

Pääsiäissuklaita on tullut syötyä, mutta mielestäni tällä kertaa aika 
kohtuudella. ;) Pojan kanssa kylvetty ohrakin on jo hurjan pitkää.  

  Yhtenä päivänä tein vähän herkkujälkiruokaa jonkun lehden 

ohjetta mukaillen. Pohjalla on persikan paloja ja päällä runsaasti

kerman, rahkan ja kinuskikastikkeen sekoitusta. Varmaan 

sanomattakin selvää, että makoisaa oli! :)

Pääsiäisestä onkin tulossa tosi lämmin. En malta odottaa! Eiköhän 
nyt viimeistään uskalla pestä ja pistää säilöön ne loputkin talvivaatteet.
Mieskin pitää koko pääsiäisen vapaata raksalta, joten saamme
nauttia oikein kunnolla koko perheen yhteisestä ajasta! :)


Aurinkoista ja leppoisaa pääsiäisen aikaa!

Tilkkupeitto ja yökuulumisia

Sain eilen valmiiksi tilkkupeiton, jonka ompelin tytölle päiväpeitoksi. 
Tilkkutyöt ovat kiehtoneet jonkin aikaa, mutta en ole aiemmin uskaltanut 
hommaan ryhtyä. Nyt, kun sain tämän ensimmäisen peiton valmiiksi, 
niin innostus sen kun lisääntyi. Ei varmasti jää viimeiseksi tilkkupeitokseni! 
Tosin hetki täytyy hengähtää, ennen kuin alan uutta peittoa väsäämään. 
Sen verran siinä oli kuitenkin tekemistä.

 Peittoon valitsin ihania vaaleanpunasävyisiä kankaita. Valkoisen kankaan piti 
olla luonnonvalkoista, mutta ei se siltä kyllä näytä muiden kankaiden rinnalla. 
Valkoisiin tilkkuihin virkkasin kukat koristeiksi. Peiton takakappale on 
valmista vanullista tikkikangasta. Peiton koko on noin 110x160cm.

Sitten vähän meidän 1-vuotiaan neidin yökuulumisia. Muutama viikko sitten 
oltiin tultu siihen pisteeseen, että minun oli pakko lopettaa tytön yöimetys. Hän 
saattoi itkeä viidestä kymmeneen kertaa yössä, ja annoin hänelle joka kerta maitoa, 
kun en väsymykseltäni muuta rauhoittelukeinoa jaksanut yrittää. Ja tätä kun oli 
kestänyt jo ainakin puoli vuotta, niin eipä paljon naurattanut. 

 

  
Aiemmin en halunnut yöimetyksiä lopettaa, kun välillä oli aikoja, jolloin tyttö 
lakkoili täysin päivisin ja imetykset sujuivat vain yöllä. No, nyt joka tapauksessa yötarjoilun lopetus sujui yllättävän hyvin. Poika itki aikoinaan reilun vuoden 
ikäisenä monta yötä, kun ei saanut maitoa, mutta tyttö ei ollut moksiskaan. 
Yöt ovat sujuneet nyt paljon paremmin ja joinakin öinä tyttö on herännyt vain 
kerran tai kaksi ja jatkanut uniaan vesitilkalla tai tutilla ja silittelyllä. :)

Body Kappahl, Newbie. Housut H&M, kirpparilöytö.

Aluksi annoin tytön nukkua edelleen vieressäni, mutta nyt hän on nukkunut 
noin viikon omassa sängyssään, joka on kiinni meidän parisängyssä. Sekin on 
sujunut melko hyvin, mitä nyt välillä tyttö valvoskelee yöllä vähän ja haikailee 
äidin viereen. Minulla ei ole muuten mitään perhepetiä vastaan, mutta emme 
miehen kanssa kumpikaan saa kunnolla nukuttua, jos lapsi pyörii ja hyörii keskellä. 

Yön ja aamun rajaa olen pitänyt kello viidessä eli viideltä aamulla tyttö saa 
taas maitoa, jos haluaa. Päiväimetykset ovat nyt sitten hieman lisääntyneet, 
ja maitoa pyydetään taputtamalla äidin rinnuksia tai repimällä paitaa. Toisaalta 
myös tavallinen ruoka maistuu paremmin kuin aiemmin. Olen kyllä tosi tyytyväinen 
siihen, että tämä yövieroitus onnistui näinkin vaivattomasti. Vielä kun osaisi itsekin
mennä aikaisemmin nukkumaan, niin unta tulisi varmasti ihan riittävästi. :)


Nyt täytyy rientää lapsia nukuttamaan! 

Mukavaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa!

Kevätpäivä talolla

 
Lauantaina olimme lasten kanssa pitkästä aikaa miehen seurana 
talolla. Tyttö nukahti sopivasti autoon ja nukkuikin useamman 
tunnin, niin ei tarvinnut hänen peräänsä katsoa. Poika leikki 
innoissaan pihassa ja kävi vähän väliä katsastamassa isin, papan ja 
mummun touhuja sisällä. Mitään mullistavaa muutosta ei talolla ole 
tapahtunut sitten edellisen  rakennuspostauksen, mutta tässäpä
jälleen muutamia kuvia niistä kiinnostuneille.

Aluksi muutama kuva kuistista. Tai lähinnä kuistin ikkunoista. :)

Näkymä eteisestä; oikealla keittiö, vasemmalla ruokailutila. 
Portaat yläkertaan tulevat eteiseen, vasemmalla olevan seinän viereen.

 Seuraavaksi muutama kuva yläkerrasta. Toiseen päätyyn tulevat 

lastenhuoneet. Ikkunoiden väliin tehdään väliseinä. Molempiin 
huoneisiin tulee siis yksi kuusiruutuinen ikkuna ja kaksi pientä 
haukkaikkunaa. Yläkerrassa hirret käsitellään todennäköisesti 
valkoiseksi ja väliseinät tapetoidaan hengittävillä paperitapeteilla. 

 

 Poika kurkkimassa haukkaikkunasta. 

Alla kuva yläkerran aulasta, josta käynti lasten huoneisiin. 
Kuvasta katsottuna vasemmalle puolelle tulevat portaat, Wc ja vaatehuone. 

Aulan toiselle puolella tulee makuuhuone sekä toinen vaatehuone ja pieni työhuone.

Ja vielä ulkokuvia. 

Pojalle löysin juuri sopivasti kirpputorilta edullisesti Ticketin 
välikausipuvun raksalla oloa varten. Hieman se on reilu, mutta hyvin 
toimi leikin tohinassa. Eikä haittaa, vaikka vähän rapa roiskuu. :)

Uusia lukijoitakin on taas löytänyt tänne. Lämpimästi tervetuloa! :)

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Arkikuva-haaste

Sain Ripaus tunnelmaa -blogin Heidiltä Arkikuva-haasteen. 

Olen tosi laiska vastailemaan haasteisiin, mutta tämä ei vaatinut
kovin suuria ponnisteluja, kun kuvia räpsin joka tapauksessa
päivittäin. :) Tarkoituksena on kuvata viisi arkista hetkeä viitenä 
eri päivänä. Helpointa oli napata viisi kuvaa lasten arjesta.

1. Pieni saparopäinen kiipeilijä

Yksi tytön lempipuuhista on seistä sohvan selkänojalla ja katsella

ikkunasta ulos. Aika hurjan näköistä puuhaa kyllä. Saparot pysyvät

päässä keskimäärin minuutin ajan, joten kovin usein en niitä jaksa

laittaa, vaikka söpöltä näyttääkin. Pelkkä pinnikin lähtee päästä sillä 
sekunnilla kun joku vahingossa mainitsee sanan "pinni". Fiksu tyttö. :)

  2. Jäätelökioski-leikki

Pojan kanssa yritämme keksiä jotakin kivaa kahdenkeskistä tekemistä 

aina, kun tyttö nukkuu päiväunia. Välillä on mukava leikkiä aivan 

rauhassa, kun ei tarvitse pelätä, että pikkusisko tulee ja sotkee leikit. 

3. Höpsö pikkukokki

Tyttö leikkii välillä pitkiä aikoja ihan itsekseen. Tässä olemme

lähdössä seurakunnan perhekerhoon. Tyttö väsyi odottamaan

äidin ja veljen valmistautumista ja lähti yksin leikkimään.

 

4.Puistossa

Mikäs sen mukavampaa kuin ulkoilu aurinkoisessa kevätsäässä!

Tyttökin tepsuttelee onnessaan äitiyspakkauksen toppatöppösillä

pitkin puistoa, kun kengät saavat aikaan kamalan ahdistuksen ja

huudon. Ehtiihän noihin kenkiinkin vielä tottua. :)

5. Unten maille

Tyttöhän ei edelleenkään nuku omassa sängyssään vaan äidin kainalossa, 

mutta omassa sängyssä on mukava aina iltasella vähän hyöriä ja pyöriä. 

Tytön siirtäminen omaan sänkyyn on kyllä työn alla ja siitä sekä 

yösyömisistä voisinkin kirjoitella enemmän toisella kertaa.

6. Loppukevennys

Tämä kuva on pakko vielä lisätä kuudenneksi, kun kuvaa niin hyvin

meidän pientä höpönassua. Tyttö on juuri oppinut tulemaan mallikkaasti 

alas meidän parisängystä, mutta aina se ei suju ihan ongelmitta, niin kuin 

kuvasta näkyy. Hampaiden harjaus jäi jostain syystä kesken ja tuli niin kova 

kiireä lähteä sängystä pois, että toinen jalka ei ehtinyt mukaan. Tästä 

asennosta ei omin voimin päästykään pois vaan tarvittiin apuvoimia. :)

Laitan haasteen eteenpäin seuraaville blogeille:
Pömpeli
Italianpunainen paritupa
Roosaa ja valkeaa
Elämää pohjolassa
Meiän Kaksfooninkinen


Jos olette jo saaneet tämän haasteen tai ette muuten 
halua siihen vastata, niin ei paniikkia! :)