Talo Ahonlaidalla: toukokuuta 2017

tiistai 30. toukokuuta 2017

Taaperoimetyksen lopetus

Imetys ylipäätään, mutta varsinkin vauvaiän ylittäneen lapsen imetys, tuntuu olevan aihe, joka jakaa mielipiteitä niin perhekerhoissa, hiekkalaatikoilla kuin Internetin ihmeellisessä maailmassakin. Ennen omia lapsia en suonut imetykselle montakaan ajatusta, mutta heti esikoisen synnyttyä oli selvää, että imetys on "minun juttuni" ja halusin panostaa siihen.

Meidän kaikki kolme lasta ovat olleet hyvin innokkaita imetettäviä, joten vieroituksia ja niiden toteutuksia on pitänyt miettiä aikalailla. Yöimetyksen lopetukset eivät ole yhdenkään lapsen kohdalla onnistuneet (enkä tämän kolmannen kohdalla jaksanut koskaan edes yrittää) eli kaikkia olen imettänyt yli vuoden yölläkin kunnes imetys on kokonaan loppunut. Poika ja tyttö taisivat aikoinaan vähentää itse jonkin verran päiväimetyskertoja, mutta tämän nuorimmaisen kohdalla imetystahti tuntui vain kiihtyvän iän karttuessa. Niinpä en edes kuvitellut voivani vähentää imetystä pikkuhiljaa vaan ainut vaihtoehto oli  lopettaa imetys kertarysäyksellä. Pikkuveli pyysi maitoa vielä noin 6-10 kertaa vuorokaudessa, myös yöllä, ja nyt imetys lopetettiin kerralla kokonaan. Kuulostaa aika hurjalta, mutta kun ottaa huomioon, että poika oli jo 2-vuotias, niin eipä tuo meno noinkaan voinut jatkua enää kovin kauaa.



Imetys saatiin lopetettua hyvinkin kivuttomasti siten, että lapset olivat vanhempieni luona yökylässä. Lapset näkevät mummua ja pappaa useamman kerran kuussa ja ovat aiemminkin olleet mummulassa keskenään yötä, joten tämä oli hyvin lempeä ja turvallinen vieroitus poitsulle. Poika ei ollut kysellyt äidin eikä "amman" (pojan nimitys rintamaidolle) perään kertaakaan. 2-vuotias tietenkin jo ymmärtää, että kun äitiä ei ole lähettyvillä, niin ei ole maitoakaan.

Tarkoitus oli, että lapset olisivat mummulassa keskenään kaksi yötä, mutta miehen isän poismeno muutti suunnitelmia niin, että vieroitus venyi kolmeen yöhön. Kun menin hakemaan lapsia, poika tuli syliin ja ensimmäinen sana oli "amma" ja kovat taputukset rintamukseen. Kun kerroin, että "amma" on loppunut, niin ihmeekseni hän tyytyi siihen. Kerran päivässä hän on maitoa pyytänyt nämä pari viikkoa, mutta ei ole ollut moksiskaan, kun olen kerta toisensa jälkeen kertonut, että se on loppunut. Ja kun olen välillä leikilläni hänelle maitoa tarjonnut, niin hän on joko kieltäytynyt tai työntänyt päänsä lähemmäksi, maiskutellut ilmaa ja naureskellut huvittuneena höpsön äidin ehdotukselle. <3 




Pikkuveli on miehistynyt muullakin tavalla, sillä tutistakin luovuttiin viimein eilen. En halunnut jättää tuttia pois ennen imetyksen lopetusta (eikä kyllä poikakaan), jotta hänellä olisi edes jotakin suuhun pantavaa lohduketta imetyksen loputtua. Olemme jo jonkin aikaa puhuneet pikkuveljelle, että pian täytyy tutista luopua ja kysyneet, kenelle hän ne haluaisi antaa. Poika ja tyttö veivät tuttinsa aikoinaan oravavauvoille, kun edellisen kotimme ympäristössä näimme oravia päivittäin. Täällä taas liikkuu lähinnä fasaaneja ja naapurin kissa, joten pikkuveli sanoikin vievänsä tutit "maulle" ja "kukolle".  :D Oli niin hauska seurata, miten tomerasti hän keräsi kaikki löytämänsä tutit rasiaan ja vei ne ulkoportaille. Tunnin päästä tutit olivat kummasti hävinneet, mutta pojan mielestä juttu ei ollutkaan enää niin kiva. Hän heittäytyi dramaattisesti maahan itkemään ja huutamaan tuttiensa perään. Päiväunille nukkuminen kesti lähes tunnin pidempään kuin tutin kanssa, mutta yön poika nukkui kyllä ihmeen hyvin. Muutenkin yöt on nukuttu nyt paremmin, kun ei maitoa ole enää tarjolla.

Oma mieli on hieman haikea, mutta toisaalta myös helpottunut. Laskeskelin, että olen viimeiset seitsemän vuotta ollut yhtäjaksoisesti joko raskaana tai imettänyt, ja välillä molempia yhtäaikaa. On siis melko mukava saada välillä kroppa normaalitilaan, kun kaikki ylimääräiset raskaus- ja imetyshormonit poistuvat kehosta. Nyt kun yötkin näyttävät sujuvan ilman kummempia heräämisiä, niin ehkä tämä ainainen väsymyskin viimein hellittäisi. Kovin iloisena ja innokkaana olen ainakin menossa kesää kohti tässä uudessa olotilassa ja elämänvaiheessa. :)

Aiempia imetys- ja vieroitusaiheisia postauksiani löydät ainakin täältä, täältä ja täältä.

torstai 25. toukokuuta 2017

Puutarhan ensimmäiset perinnekasvit

Niin kuin aiemmassa postauksessa kerroin, olimme viime viikonloppuna taimienhaussa kotiseudullani. Keräsimme erilaisia perinnepuiden ja -pensaiden taimia molemmista mummuloistani, tädiltäni sekä vanhempieni luota. Kotiin ajoimme täpötäyden peräkärrylastin kanssa. Mukaan mahtui myös muutama kukantaimi, mutta varsinaiselle kukkienhakureissulle menemme myöhemmin. Talomme on perinnekylässä ja rakennustapaohjeet määräävät rakennusten tyylin lisäksi myös sen, minkälaisia kasveja pihaan saa istuttaa. Kasvien on oltava perinnekasveja, emmekä kyllä muunlaisia puutarhaamme haluaisikaan. Perinteiset kasvit sopivat parhaiten perinteisen talon pihapiiriin. 

Pensaiden, puiden ja muiden kasvien tarkoitus on ainakin meidän tapauksessamme paitsi kaunistaa ympäristöä myös tuoda jonkinlaista näköestettä tieltä pihaan. Myöhemmin piharakennukset auttavat suojaisan pihapiirin muodostamisessa, mutta on tärkeä saada näkösuojaa myös rakennusten välissä olevista pensaista ja puista. Syreeni on näyttävä ja peittävä pensas. Laitoimme violettia ja valkoista pihasyreeniä kunnon rivistöt talon eri puolille. Tuoksuvatukkaa pitäisi vielä jostakin löytää, sillä se antaa hyvän näkösuojan suurine lehtineen.



 Kaunis valkokukkainen pihajasmike pääsi peittämään viemärin tarkastusputkea. 


Vielä pari vuotta sitten värimaailmani oli hyvin rajoittunut; pidin lähinnä vaaleanpunaisesta, valkoisesta ja harmaasta. Silloin ajattelin, että kelpuutan puutarhaani pakollisen vihreän lisäksi vain valko- ja vaaleanpunakukkaisia kasveja. Onneksi olen tuon jälkeen ehtinyt avartaa ajatusmaailmaani, niin kuin talomme sisustuksestakin moni on huomannut. Nyt tykkään väreistä kovasti, ja puutarhassamme saavat kukkia vapaasti ihan kaiken väriset kukat. 

Talon etuseinustalle laitoimme muutaman perinneperennan. Punakukkaisen tillipionin - vai kartanopioniko tämä nyt sitten on - istutimme jo pari viikkoa sitten ja ne ovat venähtäneet hurjasti pituutta. Tillipionin pelastimme monta vuotta sitten purkamamme vanhan pohjalaistalon seinustalta ennen kuin ne olisivat litistyneet talon porakiviä siirtäneen kaivinkoneen alle. Viereen istutimme pari varjo- ja päivänliljaa.




Juhannusruusu ja suviruusu kasvavat rinnatusten talon etunurkassa.


Tien reunustalle laitoimme pihlajarivistön ja toiselle puolelle taloa pari tuomea. Tontin nurkkaan taitaa päätyä vielä yksi koivu ihan ojan reunaan. Tuossa ojassa on kesälläkin vettä, joten olisi toivottavaa, että koivu imisi vedet itseensä.



 Vielä jäi kuvaamatta toinen syreeniryhmä, valamonruusu, orjanruusu sekä dorianvillakko ja lumipalloheisi. Puutarha sai siis kertaheitolla todella ison kasan taimia. Luultavasti teemme pian vielä toisen reissun ja haemme lisää perennoja kukkapenkkiin. Tilasta ei ainakaan ole pulaa, sillä tämänhetkinen nurmikolla oleva osa tontista kattaa vain noin kolmasosan koko tontista. Pihan toista puolta en mielelläni kuvaile, koska se on niin ruma näky lauta- ja hirsikasoineen sekä pressukatoksineen. Katsotaan, jos rohkenisin tässä kesän mittaan laittaa pari kuvaa myös tuosta pihamme ei niin kauniista puolesta.

Piha näyttää taas paljon kotoisammalta, kun sinne saatin muutakin kasvustoa kuin apilat ja päivänkakkarat. Nyt saa sitten ruveta jännittämään, kuinka taimet alkavat kasvaa. Ja eipähän tarvitse miettiä, mitä tekisi lasten kanssa ulkoillessa. Kastelukannulle on nyt käyttöä, ja jopa rikkaruohojen kitkeminen kuulostaa ainakin vielä tässä vaiheessa kevättä hyvin rentouttavalta puuhalta.


Mukavaa viikonloppua!


maanantai 22. toukokuuta 2017

Pienet puutarhurit

Meidän viikonloppu meni täysin puutarhahommissa. Kerron siitä tarkemmin seuraavassa postauksessa, kunhan saamme loputkin taimet istutettua. Sää oli mitä mainioin pihatöihin ja välillä tuntui jopa liian kuumalta. Mutta eipä parane valittaa, kun kauan odotetut lämpimät säät viimein saapuivat.

Lapsetkin ovat olleet innoissaan puutarhanhoidosta ja varsinkin taimien kastelu on mieluisaa puuhaa. Löysimme kaikille kolmelle suloiset pastellisävyiset pläkkipeltiset kastelukannut, joilla on ilo kastella kukkia ja muita kasveja ja lotrata kesän lämmössä. 




Mies istutti yhden männyntaimen kolmen ison kiven väliin. Jonkinlaisen vänkyrän rahamännyn hän siitä haluaa. Lapset saavat kastella mäntyä vapaasti aina, kun mieli tekee. Pojat valitsivat mintunvihreän ja vaaleansinisen kastelukannun. Pikkuveli on innokas traktorifani, ja täällä maalla traktoreita saakin onneksi ihmetellä joka päivä.




 Meidän 4-vuotias tyttö rakastaa kukkia ja kaikkea muuta kaunista. Hän toivoi kovasti ihan omaa pientä kukkapenkkiä, jota saa hoitaa ja kastella uudella vaaleanpunaisella kastelukannullaan. Vietimmekin nielurisaleikkauksesta toipuvan tytön kanssa ihanan kahdenskeskisen hetken tänään, kun isompi poika oli kerhossa ja pikkuveli nukkui päiväunia.

Kaivoin kuistin vasemmalle puolelle talon seinustalle sopivan kokoisen kukkapenkin ja pääsimme istutuspuuhiin. Mummu oli tuonut aiemmin keväällä muutamia pusseja kesäkukan siemeniä ja onneksi löysin ne kaapin kätköistä nyt, kun niille oli tarvetta. Tyttö valitsi siemenpussien kuvien perusteella kesämalvikin ja punakosmoskukan. Nyt täytyy vain toivoa, että kukat lähtevät kasvamaan, vaikka emme ehkä noudattaneet kylvö-ohjeita ihan pilkulleen.





Ensi kerralla laittelen enemmän kuvia meidän pihasta, jota voisi kai jo kutsua puutarhaksi. :)


keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Uusi vahaliina

 Meidän tuvan pitkän pöydän kansi on aika huonossa kunnossa, joten yllätysvieraiden tullessa minua aina vähän hävettää, jos en ehdi heittää liinaa pöydän peitoksi. Jossakin vaiheessa kansi tullaan uusimaan/kunnostamaan, mutta tällä hetkellä se ei vielä ole ajankohtaista. Olenkin jo pitkään etsinyt sopivaa vahakangasta, joka auttaisi tässä ongelmassa ja saisi olla arkena pöydän kaunistuksena. Kriteereinä liinalle olivat edullisuus ja tietenkin se, että se on nätti ja sopii meidän muuhun sisustukseen.

Kerran löysin jo tosi kaunista vahakangasta, mutta myyjä mittasi kankaan väärin ja ehti leikata puoli metriä liian lyhyen palan, ennen kuin huomasin asian. No, ei kun uutta palaa mittaamaan, mutta kuinka ollakaan, kangasta ei ollut enää tarpeeksi jäljellä. Siinä eivät myyjän pahoittelut paljon auttaneet, mutta nielin harmistukseni ja jatkoin etsimistä.



Viimein sopiva vahakangas löytyi Veljekset Keskiseltä, jonka valikoimaa olin tutkaillut jo useamman kerran siellä käydessäni. Liinassa on valkoisia kukkia harmaalla pohjalla. Mikä parasta, kangas oli hyvin edullista, reilu neljä euroa/metri. Nyt meillä on arkiliina, joka kestää katsetta, ja yllätysvieraiden tulo ei ainakaan tämän suhteen ole enää ongelma. Ainut pelkoni on, antavatko nuo kaksi nuorimmaista liinan olla rauhassa. Voisin kuvitella, että kuulakynällä, haarukalla tai saksilla saisi aika kivaa jälkeä liinaan. Normaali kankainen pöytäliina meillä on pöydässä yleensä vain sen hetken, kun on vieraita kylässä, joten ne ovat saaneet olla rauhassa pikku taiteilijoilta.




Iloa kevätpäiviisi!


maanantai 15. toukokuuta 2017

Erilainen äitienpäivä

Äitienpäivä ja sitä edeltäneet päivät olivat meille erilaisia aikaisempiin vuosiin verrattuna: surullisia ja haikeita. Mainitsin aiemmassa postauksessa, että miehen isä on ollut huonossa kunnossa ja viime viikolla oli hänen aikansa muuttaa Taivaan kotiin. On lohdullista tietää, että kaikki papan kivut ja kyyneleet ovat nyt poissa ja hänen on hyvä olla. Jälleennäkemisen toivo tuo myös lohtua surun keskelle.

Herra, kädelläsi uneen painan pään, 
kutsut ystäväsi lepäämään.
Käsi minut kantaa uuteen elämään,
ikirauhan antaa, valoon jään.
-Anna-Mari Kaskinen- 



 Vietimme useamman päivän mummun seurana, ettei hänen tarvitsisi olla yksin näinä vaikeina aikoina. Yhtenä päivänä kävimme mummun ja miehen veljen perheen kanssa metsäretkellä. Metsä on rauhoittava ympäristö. Silloinkin kun siellä juoksee ja telmii viisi 2-6 -vuotiasta lasta. Metsässä mieli lepää ja suru unohtuu hetkeksi.

Kaikesta huolimatta elämä jatkuu arkisine touhuineen. Kerhoilut taitavat kuitenkin jäädä tällä viikolla vähiin, sillä pikkuveli on jälleen kipeänä. Hän on nukkunu lähes koko päivän pienissä pätkissä, enkä viitsinyt kiusata häntä edes sen vertaa, että olisimme kuskanneet isompia kerhoon. Ilmat alkavat sentään olla keväisemmät! Se, jos jokin piristää mieltä!


Aurinkoisia kevätpäiviä itse kullekin!

tiistai 9. toukokuuta 2017

2-vuotiaan juhlat

Juhlimme viikonloppuna meidän pikkuveljeä, joka täyttää jo kaksi vuotta. Äidin pieni vauva ei olekaan enää niin pieni, eikä varsinkaan enää vauva. Mummu löysi pojalle osuvan kortin, jossa 2-vuotiaalla synttärisankarilla on tutti suussaan. Kuvaa hyvin meidän omaa tuttisuuta. Eiköhän tuosta tutistakin uskalleta luopua, kunhan saadaan ensin tuo 2-vuotias vauveli vieroitettua rinnasta. :D Siitä kerronkin toivottavasti lähiaikoina jonkinmoisen onnistumistarinan.



 Pikkuveli tykkää kovasti junista ja niinpä päätin tehdä hänelle junakakun. Veturista tuli tosin niin ruma ilmestys, etten tiennyt, pitäisikö itkeä vai nauraa. Veturin pyöriksi tarkoitetut Domino-keksitkin unohtuivat vahingossa ruokakomeron hyllylle. Päätin kuitenkin nauraa, koska tiesin tuon etäisesti veturia muistuttavan, tuoreista mansikoista tehdyn, Britatortun ulkonäöstään huolimatta maistuvan hyvältä. Ja kun synttärisankari vielä osoitteli kakkua, ja sanoi "tuut, tuut", niin enpä viitsinyt alkaa turhia synkistelemään. Muut tarjottavat olivat junan vaunuja muistuttavissa astioissa ja näihin vaunuherkkuihin olenkin tyytyväinen. 

 



Kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä maukkaita suolapaloja, krustadeja, kahdella eri täytteellä. Varsinkin savuporotäyte meinasi viedä kielen mennessään. Laitan ohjeet tänne blogiin muistiin niin itselleni kuin muillekin.  



  

Kylmäsavuporotäyte
1dl kuohukermaa
180g ruohosipulituorejuustoa
noin 50g  kylmäsavuporoa
paprikaa


Palvikinkkutäyte
1dl kuohukermaa
180g pippurituorejuustoa
palvikinkkua
kurkkua

Vatkaa kerma löysähköksi vaahdoksi. Pilko poro/palvikinkku ja paprika/kurkku pieniksi kuutioiksi. Sekoita kaikki aineet yhteen. Yksi täyte riittää hyvin 24:ään krustadiin (1 paketti). 



Tähän päättyikin meidän kevään synttäriputki. Ensi vuonna taidetaan taas kutsua sukulaiset kerralla lasten yhteisille synttäreille. :)

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Pussukka-arvonnan voittajat

Tulin pikaisesti moikkaamaan teitä ja kertomaan pussukka-arvonnan voittajat. Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille! <3


 Pussukat hiuslenkkeineen lähtevät seuraaville kommenteille:

 Ihanat molemmat, mutta vaaleanpunainen olisi valintani. Yhdellä arvalla mukana,
Maisa
pienet.suloisuudet@gmail.com


Yhdellä arvalla mukaan! Sinisen valitsisin <3
helena97@windowslive.com



 Onnea voittajille! Olen teihin yhteydessä! :)


tiistai 2. toukokuuta 2017

Vappu

Vappuviikonlopusta on selvitty ja toukokuun myötä tulivat odotetut lämpöisemmät ilmatkin. Saimme viimein kutsuttua naapuriperheen meille kylään. Leikin ja jutustelun lomassa herkuttelimme miehen tekemällä simalla ja ostomunkeilla. Ensi vuonna täytyy kyllä taas leipoa itse munkit, kun nyt on kahtena peräkkäisenä vuotena tyydytty kaupan versioihin.

 




  Vapun viettoamme varjosti miehen isän voinnin huononeminen ja kiireellinen leikkaus, josta hän on nyt onneksi toipumaan päin.  Kävimme katsomassa häntä ja pikkuveli osoitti monta kertaa pappaa ja tokaisi, että "pappa pipi". Samaa on toisteltu vielä kotonakin pitkin päivää. Puhumaan opettelevan lapsen jutut ovat niin hellyyttäviä ja suloisia.






Lämpimiä kevätpäiviä, vihdoinkin!



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...