Kesäelämää ja virkattu laukku

Meidän viikkoomme on mahtunut monenlaista mukavaa puuhaa. Olemme

muun muassa viettäneet hellepäiviä molemmissa mummuloissa. Menin lasten 

kanssa vanhempieni luokse, jossa myös siskoni oli miehensä kanssa lomailemassa.

Mies joutui jäämään rakennushommiin viimeistä "lomaviikkoaan" viettämään.

Poika vähän harmitteli, kun kuuli, ettei isi tule mukaan mummulaan. "Mutta 

sittenhän isi ei pääse uimaan" oli pojan kommentti. Niinpä, vesimittari kun näytti

mummulan järvessä +25,5 astetta, niin olisi kyllä suonut miehellekin uimisen ilon. 

Tunika ja pitsihousut Kappahl, Newbie / Sandaalit Superfit

Poika onneksi ui sitten senkin edestä. Ja tohtipa tuo tyttökin rantaveteen jopa

istumaan. Siitä se lähtee! Itse olen ollut kova vesipeto ja edelleen uiminen

on ehdoton suosikki urheilulajeista. Tykkään vain enemmän uida järvessä

kuin uima-hallissa, joten kovin aktiivisesti ei tule uimista harrastettua. 

Meillä oli myös lasten kohta 2-vuotias serkkutyttö kylässä pari päivää, joten

vilinää ja vilskettä on riittänyt yllin kyllin! On polskittu takapihalla pienessä 

uima-altaassa, syöty jäätelöä ja yritetty nauttia näistä helteistä, jotka ovat

kyllä minun makuuni vähän liian kuumia. Mutta enpä silti tahdo valittaa,

koska eipä tätä hellettä kuitenkaan loputtomiin kestä.

Pikeepaita ja shortsit H&M / Sandaalit Superfit

 Tytölle löysin sopivasti ennen näitä helteitä kauniit sandaalit. Alkukesästä

en löytänyt mitään nättejä sandaaleja oikeassa koossa ja ajattelin jo, että tyttö 

pärjää koko kesän umpikengillä, mutta onneksi selasin taas Zalandon valikoimaa. 

Sieltä löytyi söpöt valko-hopea-vaaleanpunaiset Superfitin sandaalit koossa 19. Ovat 

kyllä olleet kovassa käytössä ja uskon, että ovat myös tosi hyvät pienissä jaloissa. 

Pojan lähes kaikki kesäkengät tähän mennessä ovat olleet saman merkkisiä, ja 

olemme olleet tyytyväisiä. Postauksen kuvat on otettu tätini kauniissa puutarhassa.

Pojalla on miehen vanha laukku, johon hän pakkaa aina pikkuautonsa, 

kun lähdemme mummulaan tai muualle kylään. Tyttökin kanniskeli monesti

pojan laukkua, joten päätin virkata hänelle ikioman pienen kassin. Aloitin homman

jo ennen juhannusta, mutta nyt sain viimein inspiraation virkata laukun loppuun.

Lanka on merkiltään Sublime egyptian cotton dk, samaa, josta tein aiemmin 

kukkatyynyn (klik). Laukku on itseasiassa syntynyt pitkälti automatkojen aikana. 

Tällaiset pienikokoiset työt ovat tosi hyvää ajanvietettä autoreissuille.

Ihan tyytyväinen en lopputulokseen ole, mutta en millään enää viitsinyt ruveta 

purkamaan. Tein laukkuun tuollaisen pohjan, jollainen pojankin kangaslaukussa 

oli, mutta eihän se toimi ellei laita jotakin pahvia tuonne pohjaan pitämään sitä 

koossa. Pohjan rajat näkyvät nyt vähän rumasti, mutta ei taida ainakaan tyttöä 

kauheasti haitata. Nämä ovat juuri näitä harmittomia, pieniä juttuja, jotka hieman

häiritsevät itseä, mutta joita on pikku hiljaa oppinut vähän paremmin sietämään. :)

Kiitos jälleen lukuisista ilahduttavista kommenteistanne! Ihanaa, kun jaksatte 

niitä näin kesähelteilläkin jättää! <3 

Tervetuloa myös uusille lukijoille! :)

Vuorilaudat kuistia vaille valmiina

Mies sai isäni kanssa viimeisetkin ikkunoiden vuorilaudat paikoilleen.

Tai no, kuistin laudat vielä puuttuvat. Kylläpä talon ilme muuttuikin taas

huimasti kauniiden valkoisten vuori- ja koristelautojen myötä! :)

Alla olevassa kuvassa näkyvä hökötys on aurinkosuojakatos, jonka mies teki 
lapsia varten. Hökötyksen alla on hiekkakasa, jossa lapset ovat jopa välillä

pysyneet muutaman hetken leikkimässä suojassa pahimmalta auringon paahteelta.

Alakerran ikkunoiden vuorilaudat saatiin kätevästi paikoilleen telineiden 
avulla. Yläkerran lautoihin käytettiin kuukulkijaa, joka oli kyllä oiva apu. 

Vuorilaudat ovat kiinni ikkunan karmeissa ja karapuissa kun taas yläpuolella 
oleva koristelista on kiinni hirressä. Hirsien painuessa koristelista liukuu 
niiden mukana alaspäin, ja osa ikkunan päällä olevasta laudasta siirtyy pikku 
hiljaa koristelistan sisällä olevaan koloon. Tippapellit ovat tällä hetkellä 
tuollaiset kiiltävät. Katsotaan, maalataanko ne jossakin vaiheessa.

Talon etupuolelta ei saanut oikein otettua kuvaa, kun siinä on niin paljon 

kaikkea tavaraa edessä. Muun muassa maalattuja nurkkakotelolautoja on satoja 

metrejä telineillä kuivumassa. Itsekin olen ollut parina päivänä maalaamassa 

lautoja nurkkakoteloita varten. Ihan mukavaa puuhaa. Loputkin laudat pitäisi 

maalata pian, kun lämpöä näyttää nyt riittäävän. Nurkkakotelot kun saataisiin 
vielä paikoilleen, niin olisi jo pian taas sisähommien vuoro. Räystäiden ja seinän 
taitokseen tulee myös vielä valkoinen koristelista. Toki kuistin vuorilaudatkin pitäisi 
asentaa ja ovikin laittaa paikoilleen. Ovi, jota emme ole vielä edes tilanneet! :D 
 No, ehtiihän tässä, kunhan vain saisimme päätettyä, millaisen oven haluamme.

Niin kuin olen monelle jo maininnutkin, niin itsellä olisi kova hinku saada taloa 
sisältäkin jo valmiimmaksi. Mutta hyvähän nämä ulkohommat on tehdä nyt kesällä lämpöisillä ja kuivilla säillä, eikä syksyn ja talven vesi- tai räntäsateella. Eiköhän
siellä sisälläkin pikku hiljaa ala näyttää valmiimmalta. Kun vain malttaisi rauhassa odottaa! :) No, onpahan hyvää aikaa suunnitella niitä seinien värejä ja muita
sisätilojen ratkaisuja. Täytyykin varmaan tehdä joskus postaus kylpyhuoneeseen
liittyen, sillä sen suunnittelu on hieman vaiheessa. Teiltä lukijoilta on aiemminkin
tullut niin hyviä vinkkejä ja uusia näkökulmia, joista on ollut kovasti apua. :)



Helteistä heinäkuun jatkoa!

Irtiotto arjesta

Meillä on nyt vähän yli vuosi raskasta rakennusarkea takana ja miehen kanssa 
kaipasimme edes pientä irtiottoa rakentamisesta ja lastenhoidosta. Viimeksi olimme miehen kanssa kahdestaan yötä pois kotoa kaksi vuotta sitten pojan ollessa reilun 
vuoden. Oli siis jo aikakin lähteä pienelle hengähdyslomalle ihan kaksin. :)

Veimme lapset mummulaan ja lähdimme miehen kanssa kesäiseen Vaasaan. 
Mies oli varannut meille huoneen Hotel Kantarelliksesta, jossa yövyimme 
myös kahden vuoden takaisella lomallamme. Kantarellis on viihtyisä hotelli 
aivan keskustassa, ja lähes kaikissa huoneissa on oma sauna ja poreamme!

Hyvää teki olla välillä aivan kahdestaan; syödä hyvin, yöpyä hienossa hotellissa
ja nukkua ilman häiriöitä! Itseasiassa nukuimme niin hyvin, että melkein jäi
hotelliaamiainenkin syömättä, kun emme laittaneet herätystä. :D Olisi ehkä 
hieman harmittanut, jos se olisi jäänyt väliin. Enpä olekaan useampaan 
vuoteen nukkunut näin pitkiä yhtäjaksoisia unia! 

Sunnuntaina kävimme vierailulla Strömsössä. Pitsikaiteinen kuisti oli erityisen 
kaunis. Monia muitakin hienoja yksityiskohtia löytyi alueen rakennuksista. 

Lapset olivat viihtyneet vanhempieni luona paremmin kuin hyvin. Aika oli 
kulunut kuin siivillä uiden, ahomansikoita poimien, keinuen ja muita kesäisiä 
juttuja touhuten. Tyttökään ei ollut meitä ikävöinyt, mitä nyt yöllä oli kaivannut 
syliä ja taputellut kiukkuisena mummun rintamusta maidon toivossa. Omasta 
puolestani voin sanoa, että käsinlypsäminen oli reissussa aika tarpeellinen taito, 
kun ottaa huomioon, että imetän tyttöä vielä noin 5-10 kertaa vuorokaudessa. :D

Katsotaan, olisiko seuraava postaus taas talolta. Loputkin vuorilaudat 
alkavat nimittäin olla ihan pian paikoillaan. :)

Aurinkoista viikonloppua...

...ja pieni kuvamaistiainen! :)

Tulin vain toivottelemaan oikein aurinkoista viikonloppua kaikille täällä piipahtaneille! 

 

Helteisenä sunnuntaina

Emmepä selvinneet tästäkään kesästä käymättä Stundarsin käsityöläispäivillä.

Tämä oli jo kolmas vuosi peräkkäin, kun siellä vierailimme, ja yhtä kaunis

hellepäivä on ollut joka kerta. Idyllisellä museoalueella riittää joka vuosi
lapsille kivaa tekemistä ja meille aikuisille kauniita rakennuksia ihasteltavaksi.

Tätini tytölle virkkaama mekko ja hattu olivat omiaan tuonne 
vanhanaikaiseen ympäristöön. Tyttö on niin suloinen mekko päällään. <3

 

 

Ihailimme Stundarsissa alla olevia valkoisia hirsiseiniä, ja kysyimme tutulta perinneasiantuntijalta, millä nämä hirret on maalattu. Vastaus oli hyvin 
mielenkiintoinen. Osaako joku arvata, millä on saatu aikaan noin kaunis tulos?

Seinät on maalattu perinteisellä maitomaalilla. Kaikessa yksinkertaisuudessaan
se pitää sisällään rasvatonta maito ja liitua. Tällaisellä maalilla on aikoinaan 
maalattu niin seiniä, kattoja kuin huonekalujakin. Itseasiassa teimme jo pieniä 
kokeiluja talollamme ja maalasimme maitomaalilla pienen kohdan piiloon 
jäävästä hirsiseinästä. Maitomaalilla maalataan noin kolme kertaa ja lopputulos 
on tosi peittävä. Maali kuivuu tunnissa, jonka jälkeen voi heti maalata uuden 
kerroksen. Pellavaöljymaalin kuivuminen saattaa kestää viikkoja, joten tämä on 
ihan huippu vaihtoehto! Eikä ole kyllä hinnallakaan pilattu. Maitomaaliin voi myös 
lisätä mieleistä väripigmenttiä. Voipa hyvinkin olla, että seinämme maalataan
näinkin perinteisellä ja nykynäkemyksen mukaan erikoisella vaihtoehdolla. :)
Kertokaahan ihmeessä, jos jollakin on kokemusta maitomaalilla maalamisesta!



Kotimatkalla etsimme sopivaa uimarantaa, kun uimakamppeetkin muistuivat 
reissuun mukaan. Täällä päin ei noita järviä ihan joka pellon reunassa ole, 
mutta nytpä satuimme onneksemme törmäämään uimarantakylttiin. Löysimme
mukavan hiekkarannan ja vesikin oli jo pienessä järvessä lämmintä kuin 
linnunmaito, vaikka oli vasta kaksi lämmintä päivää takana. Ihanaa oli vähän 
pulikoida helteisen päivän päätteeksi ja syödä eväitä ennen kotiin lähtöä.

Eilen saimme ensimmäisiin ikkunoihin vuorilaudat paikoilleen ja tänään mies
jatkoi asentamista isäni kanssa. Palailen tänne kuvien kera, kunhan homma
etenee ja saan kuvia otettua. Nyt jatketaan hellepäivistä nauttimista! :)

Vanha vaatekaappi ja vuorilautoja

Nyt on helppo hymyillä! Kesä on taas täällä! :)

Olemme etsineet jonkinlaista vanhaa vaatekaappia uuden kodin alakerran 

makuuhuonetta varten. Alakertaan ei tule ollenkaan vaatehuonetta, kun taas

yläkertaan niitä tulee jopa kaksi. Tarkoitus on muuttaa heti, kun alakerta on

asumiskunnossa, joten vaatteille olisi mukava olla joku järkevä säilytyspaikka.

Löysimme Torista noin sata vuotta vanhan vaatekaapin, joka sai nyt paikan 

täyteen ahdetusta olohuoneestamme. Ostimme sen samalta antiikkikauppiaalta, 

jolta olemme aiemmin ostaneet myös toisen kaapin ja lipaston. Siinä seisovat 

nyt eri väriset, jättimäiset kaappivanhukset sulassa sovussa vieretysten. Tämä

on se aiemmin mainitsemani huonekalu, jota poika moitti rumaksi. :D 

Kaappi on ootrattu taidokkaasti, ja minusta se on kyllä tosi kaunis.

Emme ole vieläkään ihan varmaksi päättäneet alakerran hirsien väriä. 

Vaihtoehdot ovat tumman ruskea tai valkoinen. Joka tapauksessa hirret 
käsitellään niin, ettei hengittävyys kärsi. Hirsien väriin päädyin tässä sen 
takia, että niiden väri tulee pitkälti vaikuttamaan myös huonekalujemme 

väriin. Jos päädymme laittamaan hirret tumman ruskeiksi, on suurimpien 

huonekalujen minusta oltava vaaleita, jottei tule liian synkkä vaikutelma. Jos 

taas seinät ovat valkoiset, ei noita kaappeja tarvitse mielestäni maalata. 
Olisihan se lähes rikollista peittää tuo kaunis vaatekaappi valkoisella maalilla. 
Mutta meidänpä on kaappi ja koti, ja haluan kotiimme raikkaan ja valoisan 

vaikutelman. Sitä on vaikea saada, jos sekä seinät että huonekalut ovat tummia. 

Tarkoitus on kokeilla eri värejä hirsiseinään sellaisiin kohtiin, jotka eivät
jää näkyviin. Vaikka eihän jonkun pienen alueen maalaaminen anna tietenkään
oikeaa kuvaa lopputuloksesta. Mutta siinä näkee ainakin, onko värin sävy oikea.
Laittelen tännekin sitten kuvia, jos saamme tuon kokeilun joskus tehtyä. 

Lasten lelukorithan olivat aiemmin tuossa samassa nurkassa lattialla. Olen

niin tyytyväinen, kun lelut ja kirjat saa nyt piiloon tuonne kaapin kätköihin.

Ylähyllyille mahtui vielä hienosti yhden lastulevyisen hyllykön sisältö. Olen jo

pitkään halunnut päästä siitä eroon, ja viimein se oli mahdollista, kun sen

tavarat saatiin mahtumaan tähän "uuteen" kaappiin. Miten iloinen sitä voikaan

olla, kun koti alkaa näyttää ainakin huonekalujen osalta enemmän omalta

ja uuden kodin alakertaa varten on aikalailla kaikki tarvittavat huonekalut 

valmiina. Yksi uutta kotia varten hankittu isompi juttu on vielä täällä 

 blogissa esittelemättä, mutta eiköhän senkin aika vielä tule. 

Rakennustyömaalla on meneillään ikkunoiden vuorilautojen maalaus. Nämä

viileähköt ja epävakaiset säät eivät ole kauheasti edesauttaneet maalauspuuhia

saatikka maalin kuivumista. Ulkona maali kuivuu hurjan paljon nopeammin, kuin 
sisällä, joten mies on pystyttänyt maalaustelineet ulos aina, kun vain on luvattu 
poutaa. Nyt onkin onneksi hellettä luvattu pidemmäksi aikaa, joten eiköhän maalit
kuivu aika joutuisaan. Eiköhän vuorilautoja päästä asentamaan ensi viikolla.

Koristelistoja

Aurinkoisia päiviä!

Power Parkissa

Vietimme sunnuntaipäivän hurvitellen Power Parkissa. Itse en ollut

aiemmin siellä käynytkään, vaikka se on tuossa tunnin ajomatkan 

päässä. Sää oli mitä mainioin, itse pärjäsin melkein koko päivän 

hihattomalla paidalla. Vasta ihan lähdön päiten tuli rankka vesikuuro,

niin että päivän toiset jäätelöannokset jouduimme syömään katoksen alla.

Tytön hattu Tina Wodstrup (kirpparilöytö)
Tunika Pomp de Lux Badalona
Body ja legginssit KappAhl
Kengät Kavat

Pojalle ostimme rannekkeen ja hän juoksikin laitteesta toiseen seitsemän 
tunnin ajan. Tyttökin pääsi pariin laitteeseen kertalipuilla. Rannekekaan
ei olisi ollut ihan huono vaihtoehto, sillä tyttö ampaisi rattaissa seisomaan 
ja huutamaan aina, kun näki isoveljen menevän seuraavaan laitteeseen. 
Oletimme kuitenkin, että tyttö nukahtaa rattaisiin heti alkuvaiheessa, niin 
emme hänelle ranneketta ostaneet. Se oli turha luulo, sillä tyttö nukahti 
vasta autoon puoli seitsemän maissa kotimatkalle lähdettyämme. 
Pojallekin uni tuli parin ensimmäisen kilometrin aikana. :)

Me aikuiset emme rannekkeita hankkineet. Meille riitti, kun pääsimme ilmaiseksi

osaan laitteista pojan kanssa. Poika ei ole aiemmin ollut huvipuistolaitteissa, 
ja yllätyinkin suuresti, kun hän osoittaitui oikeaksi hurjapääksi. Paras laite oli 
hänen mielestään "hurja juna" eli lasten vuoristorata, jossa ajettiin ainakin 
kahdeksan kertaa. Siinä sai äiti ja isikin aina vuorotellen kunnon kyydin. 

Hieman olisi kyllä kutkuttanut kokeilla noita aikuisten hurjia laitteita, kun 
omasta viimeisestä huvipuistokerrasta on jo monta, monta vuotta aikaa. Vai 
kestäisiköhän pää edes enää sellaista kieputusta, mitä nuorempana?! Mutta 
eipä se yksin ole niin hauskaa, kun jonkunhan noita lapsiakin on kuitenkin 
vahdittava. Täytyy varmaan mennä Power Parkiin joskus pelkällä aikuisporukalla. 

 

Huvipuiston rakennuksissa ja muissa puitteissa riitti ihmeteltävää 

meille aikuisillekin. Hauskoja ja mielenkiintoisia ratkaisuja, joista 
puoliakaan ei tietenkään tajunnut edes kuvata.

 Power Parkin yhteydessä oleva Satumaa Röllikylineen oli myös kiva elämys lapsille.

  Pojan hattu ja paita H&M
Farkut Lindex
Kengät Pepino

Hyvin sai Power Parkissa päivän kuulumaan näinkin pienten lasten kanssa.
Isompien kanssa ei varmaan ehtisi edes ruokataukoja pitämään. :) Tänne
tullaan varmasti uudestaan jonakin toisena kesänä. Saa nähdä, pitääkö tuo
Tuurin Miljoona Tivoli vielä tässä katsastaa, kun se on lapsille ilmainen.

 
Toivotaan, että säätiedotukset pitävät paikkansa ja päästään 
pian taas nauttimaan kunnon kesähelteistä! :)