Kannatti viime postauksessa valitella kipeiden supistusten puutteesta. Toissa
yönä ja eilen päivällä niitä tulikin niin usein, että jouduin jo miettimään
sairaalaan lähtöä. Niinpä supistukset vain laantuivat iltaan mennessä, joten
täällä sitä ollaan vielä yhtenä kappaleena. Nuo supistukset antoivat kuitenkin
uskoa siihen, että vauvalla on tarkoitus jossakin vaiheessa syntyä. :)
Mies täytti tänään vuosia. Olisipas ollut hauska, jos vauvalle olisi
tullut sama syntympäivä kuin miehelle. Mutta eipä taida enää onnistua.
Leivoin taas miehen herkkukakun eli lakka-kermakakun.
Olen saanut tänään nauttia erityisestä omasta ajasta. Mies ja poika
lähtivät jo aamulla anoppilaan ja tulevat vasta myöhään illalla kotiin. Taisi
olla aikakin tällaiselle päivälle, että saan tehdä omia juttuja ihan koko
päivän. Viimeksi olen ollut näin pitkään yksikseni yli kaksi vuotta sitten
ollessani äitiyslomalla poikaa odottaessani.
Aamulla kävi muutama virpoja. Olisi voinut käydä useampikin, jottei
olisi jäänyt niin paljon suklaata tänne minun kiusaksi. Suuri osa päivästä
meni ommellessa vauvalle lakanoita. Nyt on pari uutta pussilakanaa,
tyynynliinaa, ja aluslakanaa valmiina odottamassa pientä. Kävelylläkin tuli
käytyä ihanassa auringonpaisteessa. Mahdoin näyttää hauskalta
taapertaessani paikoin jäisellä tiellä todella hitaasti selkä kipuillen.
Pääsiäisen tärkein sanoma unohtuu helposti tipujen, munien ja noitien sekaan.
"Maksettu on velkani mun.
Ylistys olkoon Ristiinnaulitun."
IHANAA PÄÄSIÄISTÄ!