Uusi reunus mattoon

Kirjoittelin yritin kirjoitella tähän alkuun jotakin viimeaikaisista kylmistä

säistä ja jotakin muuta yleistä löpinää, mutta pakkohan se teksti oli poistaa,

kun se kuulosti niin tylsältä. Välillä naureskelen itsekseni näille postauksilleni,

kun menen niissä yleensä heti suoraan asiaan ilman sen kummempia kuulumisia

tai muita alkuhöpinöitä. En vain ole oikein koskaan osannut niin sanotusti jaaritella. Lukiossakin jouduin aina miettimään pääni puhki, että sain äidinkielen aineista

tarpeeksi pitkiä, kun kaikki keksimäni ylimääräiset täytelauseet tuntuivat minusta 

niin hölmöiltä. Ihastuneena lueskelenkin monesta kivasta blogista aina hienosti kirjoitettuja sepustuksia, jotka eivät välttämättä liity mitenkään postauksen 

varsinaiseen aiheeseen tai kuviin, mutta ovat silti mielenkiintoista luettavaa ja 
sopivat siihen hyvin. Itselläni ei tuon tyylistä runsasta runosuonta ole, mutta toki
joskus rupeaa täälläkin päin Lyyti ihan kunnolla kirjoittamaan. :) Ja kappas vain, 
nythän sainkin postauksen alkuun pienoisen alustuksen vähän niin kuin itsestään! ;)

Pojalle virkkaamani matto sai kuin saikin uuden reunukseen. Oma silmä 

ei tottunut sitten millään siihen valkoiseen kiinteistä silmukoista tehtyyn 

reunukseen ja niinpä päädyin nättiin harmaaseen koristeellisempaan 

reunaan. Nyt näyttää siltä, kuin pitääkin! :)

Seuraavaksi aion virkata tytölle oman maton. Jotakin vaaleanpunaista 

luvassa, mikä ei varmaan ole kenellekään yllätys! :D

Ruokakaupasta ostettu hieman kärsinyt tulilatva ei ehkä ole kaunein mahdollinen kuvattava, mutta vielä hyvin lapsenkengissä oleva viherpeukaloni ei ole tänä
kesänä oikein muita kukkia viitsinyt hankkia. Tai heitimme me pojan kanssa 
takapihan multakasaan pari pussia kesäkukkaseoksen siemeniä ja olemme 
niitä jopa pari kertaa muistaneet yhdessä kastella. Jotakin vihreää sieltä 
mullan seasta on lähteny nousemaan. Luulen, että uuden kodin laajemmat 
maat innostavat kaikenlaisiin kasvatuskokeiluihin ihan uudella tavalla. 

Oikein ihanaa juhannusta!