Pikkuveljen juhlat

Eilen pidimme viimein pikkuveljen juhlat. Hänen nimensä on ollut käytössä ja kaikkien tiedossa melkeinpä jo ennen syntymää. Raksakiireiden ja kaiken häslingin takia emme ole pitäneet kiirettä juhlien järjestämisessä, mutta nyt halusimme ne viimein alta pois. Onhan pojan syntymästä sentään jo viisi kuukautta. Ihan yhtä myöhään taisivat olla tytön juhlat aikoinaan ja ihan samasta syystä. Pikkuveli siunattiin seurakuntamme jumalanpalveluksessa ja sen jälkeen jatkoimme juhlia kotona läheistemme kanssa. 

 Juhlia suunnitellessa se hauskin homma on tietenkin tarjoilupuolen suunnittelu. Näin ainakin minulla. Tällä kertaa tarjoilu oli melko perinteistä. Suolaisena tarjottiin coctailpiirakoita ja munavoita, tonnikalatuorejuustoleipiä sekä uutena tuttavuutena kinkkurullia, jotka olivatkin tosi hyviä ja helppo tehdä. Ohjeen löysin täältä. Ihana saada suolaiselle puolellekin uusia vaihtoehtoja. Näitä tulee varmasti tehtyä uudelleen. Leivoin myös pitkästä aikaa vaniljapullia. Täytekakkuna oli takuuvarma mansikkakermakakku, jonka päälle tein kiilteen hyytelösokerilla. Juustokakun kanssa halusin vähän kikkailla ja tein sen tällä kertaa pilttupurkkeihin. Söpöjähän niistä tuli koristeluineen kaikkineen, mutta ensi kerralla taitaa juustokakku päätyä taas tavalliseen irtopohjavuokaan. :)

Nyt kun näitä kattauskuvia katselee, niin huomaan, että pöytä näyttää melko värittömältä. Jos ei suunniteltaessa ole huomannut miettiä, että suurimmassa osassa tarjottavista ei ole niin minkäänlaista väriä, niin olisi sitä ehkä voinut edes pöytää kattaessa laittaa ne esille vähän eri järjestykseen. Kaikki värittömät lajit ovat nyt vierekkäin ja täytekakku ja juustokakkupurkit, joissa olisi edes vähän väriä, ovat taas pöydän toisessa päässä. Mutta tämä on jälleen näitä juttuja, joilla ei ole oikeasti mitään väliä. Pistipähän vain silmään. :D

Pikkuveli oli koko juhlien ajan oma suloinen itsensä. Meidän ihana hymypoika! <3 Pikkuveli ei ole enää ihan mikään pikkuinen; taitaa olla pian saman pituinen ja painoinen, kuin tyttö oli vuoden iässä. :D Tänään poju nosteli jo mahaa ja pyllyäkin irti lattiasta mahallaan ollessaan, joten se on menoa kohta! Ihan meinaa itku tulla, kun ajattelee, että kohta tämäkään vauveli ei ole enää mikään vauva.

 

Pikkuveli sai lahjaksi ihanan Soivan tuutulaulukirjan, ja isosisko siitä jo lauleskelikin pikkuveljelle juhlien aikana. Tuo kirja on oiva apukeino vauvan päiväunille nukahtamisessa, kun laittaa vain napista kaikki laulut soimaan peräkkäin. Aiemmin meillä oli tässä käytössä se "normaali" Soiva laulukirja, mutta onhan näiden rauhallisten tuutulaulujen soidessa paljon mukavampi pikkuisen nukahtaa.

 

Sanoin miehelle, että nämä saivat sitten olla viimeiset juhlat tässä kodissa! Kaikkien kolmen lapsen synttärit ovat kevätpuolella ja vaikka muutto venyisi kuinka paljon tahansa, niin seuraavat juhlat tullaan järjestämään uudessa kodissa. :)

Seuraavaksi luvassa taas raksapostaus! Viime kerrasta onkin aivan liian pitkä aika!