Lumitöissä

Pari viikkoa sitten olimme talolla lumitöissä ja lumen innoittamana otin talosta hieman ulkokuvia. Yksi kuvista päätyi blogini banneriin. Edellinen banneri taisikin olla pari vuotta vanha, joten oli jo aikakin vaihtaa se uudempaan.

 Mies otti myös muutaman kuvan minusta lumitöissä. Harmaita hiuksia voisi varmasti hyvinkin tällaiselle kolmenkympin ylittäneelle syntyä, varsinkin tässä elämäntilanteessa, mutta onneksi kuvan harmaat hiukset johtuvat vain 25 asteen pakkasesta, joka kuvaushetkellä vallitsi! ;) Minulla on päälläni kutomani palmikkoneulepipo sekä palmikkoneuletuubihuivi, joista tekemäni postaukset ovatkin olleet näinä talvikuukausina hyvin suosittuja.

Tänään olimme myös aamusta lumitöissä, mutta paljon leudommassa säässä ja ihan tässä nykyisessä kotipihassa. Itselle nuo ulkoilut ovat nyt paljon mukavampia, kuin voi lasten leikkiessä olla työntouhussa pihaa kolaten, eikä tarvitse vain seistä tumput suorina. Kun ottaa homman urheilun kannalta, niin ei haittaa, vaikka lunta sataa taas seuraavana yönä saman verran lisää. Pikkuveli nukkui vaunuissa ja isommat kolasivat, laskivat mäkeä lumikasoissa ja tekivät lumienkeleitä. 

Talolla onkin kohta aika maalata ensimmäisiä pintoja. Kodinhoitohuoneen katto ja seinät taitavat olla ensimmäisenä vuorossa.  


Rentouttavaa viikonloppua! 

 

Sekalaisia sepustuksia

Heipä hei! Tiistai on meidän perhekerhopäivä, joten pääsimme heti aamusta nauttimaan toisten lasten ja äitien seurasta. Varsinkin näillä mahdottomilla pakkassäillä sitä välillä miettii, että jaksaako lähteä yhtään mihinkään. Onhan siinä oma hommansa saada sekä lapset että itsensä ensin sisävaatteisiin ja jokseenkin siistin näköiseksi, pukea sen jälkeen noille vilukissoille villat, fleecet ja talvihaalarit päälle, pakata koko sakki autoon (toppavaatteet ja turvaistuinten vyöt, kamala yhdistelmä!), ajaa reilun viiden minuutin matka kerhoon ja riisua nämä juuri topatut lapset. Ja kotiin lähtiessä taas pukemiset, riisumiset ja autoonlaittamiset uudestaan! Mutta kerta toisensa jälkeen olen sitä mieltä, että kyllä se kannattaa! Kyllä toisten ihmisten seura vain piristää ja tekee hyvää meidän koko porukalle, kun olemme niin paljon vain keskenämme.

Pikkuveljelle ei kauaa riittänyt pelkkä seisomaan nouseminen ja paikallaan seisominen vaan nyt kävellään jo tukea vasten. Viikonloppuna otimme myös taaperokärryn saunasta esiin (isompien meno äityy kärryn kanssa aina vähän turhan hurjaksi) ja niinpä vain onnistuu meno senkin kanssa. 

Ovatpa muuten ärsyttäviä nämä kovat pakkaset vauvan päiväunien kannalta. Onko kukaan samaa mieltä? Meillä vauva alkoi vasta reilu kuukausi sitten nukkua kaikki päiväunensa ulkona ja se oli kyllä niin näppärää, kun nukkuu pihalla aina vähintään puolet pidempään kuin sisällä. Näillä pakkasilla on ollut pakko nukkua taas sisällä ja kyllä ottaa koville tuo nukahtaminen. No, eipä näitä paukkupakkasia voi kovin kauaa enää riittää!

Tytölle Pomp de Luxin alesta ostamani housut sopivat kuin nakutettu mummun ja papan tuoman Benettonin neuletakin väreihin. Blogin ja käsitöiden lisäksi kauniit lasten vaatteet ovat minulle yksi "harrastus" ja ilon aihe, joka auttaa jaksamaan tätä raskasta rakennusaikaa. Turhamaista tai ei, mutta kyllä se piristää päivää, kun saa pukea aamulla lapset nätteihin vaatteisiin. Ja kyllä sitä piristystä kaivataankin, kun pikkuvelikin on aloittanut yöhulinat eli huutelee pitkin yötä ja samoin tekee tyttö -  edelleen. Näitä huonosti nukuttuja öitä ja muita hankalampia aikoja lasten kanssa sanotaan aina ohimeneviksi vaiheiksi. Voin sanoa, että on aika pitkä tämä "vaihe". Ne kerrat, kun olen viimeisen viiden vuoden aikana nukkunut yöni heräämättä, ovat laskettavissa yhden käden sormilla. Ovatko meidän lapset vain niin mahdottoman huonoja nukkujia (no isoveli sentään nukkuu) vai onko jonkun muunkin "vaihe" kestänyt vähän pidempään? Tietenkin toivon, että te lukijat siellä nukutte paremmin, mutta onhan se nyt kieltämättä aina lohduttava kuulla, ettei ole ihan yksin ongelmiensa kanssa.

Veljekset kuin ilvekset samanlaisissa Pompin neuleissaan. :)

Iloa viikkoosi!

Vanhan puuhellan kunnostus

Löysin luonnoksista tällaisen kauan sitten lähes valmiiksi tehdyn postauksen puuhellan kunnostuksesta, joten julkaistaanpa se nyt, ettei jää aivan unholaan. Mies piti tänään talvilomapäivän ja kävimme häntä talolla moikkaamassa. Otin samalla muutaman lisäkuvan puuhellasta. Postauksen kuvista suurimman osan olin jo laittanut tänne valmiiksi, ja ennen käytin pienempiä kuvia, joten yhteneväisyyden vuoksi kaikki kuvat ovat nyt pienempiä kuin normaalisti. Seuraavassa postauksessa nähdään sitten taas vähän suurempia kuvia. :)

Kaakeliuunin muurauksen yhteydessä tasan vuosi sitten taloomme muurattiin myös vanha Högforssin puuhella. Ostimme kaksi samanlaista vanhaa puuhellaa, joissa molemmissa oli joitakin vikoja. Mies purki hellat ja osia yhdistelemällä sekä korjailemalla niistä saatiin yksi ehjä hella. 

Hellan osat olivat todella ruosteisia, joten ne saivat kokea sitruunahappokäsittelyn. Osat olivat siis noin vuorokauden kiehuvasta vedestä ja sitruunahaposta sekoitetussa liuoksessa. Tämä liuos poisti ruosteen hämmästyttävän tehokkaasti! Liuotuksen jälkeen kuivasimme osat ja levitimme harjalla osiin ohuen kerroksen liesimustaa. Tämän jälkeen vielä harjasimme osat harjan kiillotuspuolella, mikä antoi upean kiiltävän pinnan.

Tämä Högfors No5 puuhella on minusta erityisen kaunis kaikkine koukeroineen ja koristuksineen. Piipun ja huuvan maalaamme jossakin vaiheessa valkoisella maitomaalilla.  

Kaakeliuunissa olemme pitäneet valkeaa säännöllisesti, mutta puuhellassa oli vasta tänään ensimmäistä kertaa tuli, kun mies sai viime viikolla tehtyä siihen vielä jonkun viimeisen valuun. Hienosti rätisi tuli puuhellan pesässä, mutta kyllä saa olla pienten lasten kanssa tarkkana, etteivät polta sormiaan noissa kuumissa rautaosissa. Ihan sama homma on kaakeliuunin luukkujen kanssa. 

Mukavia pakkaspäiviä!

Uusi vuosi ja laattojen saumausta

Hei pitkästä aikaa! Blogin joululoma venyikin hurjan pitkäksi. Minulle tuli aivan totaalinen väsymys blogin suhteen, eikä innostanut postailla yhtään mistään. Miestä olen yrittänyt hoputella, että joko siellä talolla olisi taas jotakin uutta kuvattavaa, että saisi jonkinlaisen postauksen aikaiseksi. Itse kun olen olut niin väsynyt ja saamaton, etten ole saanut minkäänlaisia julkaisukelpoisia kuvia saatikka tekstiä aikaiseksi. Myönnän, että otti vähän koville aloittaa jälleen uusi vuosi tässä vanhassa kodissa varsinkin, kun edelleenkään ei ole tarkkaa tietoa muuttoajankohdasta. Mutta mukava huomata, että täällä blogissa on riittänyt kävijöitä ihan samalla tavalla, vaikkei uusia postauksia ole tullutkaan, ja lukijoitakin on tullut jopa muutama lisää. :)

  Suurin syy väsymykseen on varmasti lasten sairastelu (ja huonosti nukutut yöt) sekä ennen joulua että sen jälkeen. Jouluna kaikki olivat onneksi terveinä ja saimme nauttia mummuloiden joulutunnelmasta sekä serkkujen ja muun lähisuvun seurasta. Joulun pyhien jälkeen olemmekin olleet lasten kanssa vain kotona ja sairastelun sekä pakkasten vuoksi emme ole juuri nenänpäitämme ulos laittaneet. Uudenvuoden aattona sentään uskaltauduimme katselemaan kaupungin järjestämää lasten ilotulitusta, ja nyt lasten tervehdyttyä olemme jopa pari kertaa ulkoilleetkin. Tällä viikolla alkoivat taas myös pojan oma kerho sekä perhekerho, joten olemme päässeet vähän ihmisten ilmoille. Eiköhän se uusi vuosi arkisine touhuiluineen tästä taas lähde käyntiin, vaikka ajatukset ovatkin lähes koko ajan muutossa ja uudessa kodissa.

Talolla mies on saanut märkätilat laatoitettua, mutta saumaukset ovat vielä osin kesken. Saunan ja WC:n laatat on saumattu, samoin osa kodinhoitohuoneen laatoista. Niin ja olihan se kylpyhuonekin jo kokonaan saumattu, vaan ei ole enää...Siitä lisää joskus myöhemmin!

Kävin tänään lasten kanssa talolla hakiessamme poikaa kerhosta. Neljän maissa oli jo sen verran pimeää, että työmaavalojen loisteessa kuvaaminen oli aika epätoivoista, mutta laittelen nyt silti muutaman kuvan WC:n valmiista lattiasta. Laattana on sama valkoinen 10x10, kuin kodinhoitohuoneessa ja saumaus on harmaa. Olen kyllä tosi tyytyväinen laattavalintaamme. Siistiä jälkeä, sanon minä!

Eiköhän näitä raksapostauksia tässä kevätpuolella ala tulla vähän enemmänkin, kun valmista tulee huone huoneelta. En malta odottaa! Voitte vain kuvitella, miten sormeni syyhyävät päästä varsinaisiin sisustushommiin. Odotan niin kovasti, että saamme kantaa viimein kaikki haalimamme vanhat huonekalut arvoiseensa ympäristöön, siihen kotiin, jota varten ne olemme hankkineet. 

Antoisaa alkanutta vuotta!

Jouluinen koti ja piparisuklaa

Laittelenpa tänne vielä viimeiset joulukuvat meidän kodista. Paljon joulunpunaista ja lisukkeena valkoista ja vihreää. Ensi jouluna saan toivon mukaan koristella joulua uudessa tuvassa. Näin taisin kirjoitella jo viime joulun alla, mutta nyt tuon toiveen pitäisi olla aika realistinen. :)

Kuusi haettiin jo viime viikolla kaupan hyllyltä. Ihan oikea kuusi se on, eikä muovikuusi, mutta mieluusti ottaisin sellaisen perinteisemmän näköisen ja (vähän harvemman) suomalaisen metsäkuusen. Ensi vuonna täytyy kyllä saada sellainen. 

 Olen tehnyt viime aikoina vähän turhan usein herkullista piparisuklaata. Alkuperäinen ohje löytyy täältä, mutta itse teen joka kerta vähän mututuntumalla ja hyvää tulee aina! Käytännössä siis tarvitsee vain sulattaa suklaata mikrossa ja sekoittaa piparinmurua sekaan ja laittaa seos joko jääpalamuotteihin tai pieniin karkkivuokiin. Suklaa jähmettyy aika nopeasti jääkaapissa tai vaikka pakastimessa, jos oikein kiire on. Itse käytin Fazerin sinistä ja kaupan pipareita. Välillä olen tehnyt tätä myös Digestive-kekseistä. Täytyisi kokeilla myös esim. minttusuklaata, joka on herkkuani. Voisin kuvitella, että Digestiven kanssa siitä tulisi aika maukas yhdistelmä. Nämä suklaat ovat helppo pieni vieminen joulun aikaan kyläillessä! :)

  Minä olen niin vanhanaikainen, että minusta on ihana antaa ja saada joulukortteja. Niitä onkin tullut roppakaupalla. Keksimme lasten kanssa laittaa vanhan kaapin oviin juuttinarut ja niihin puisilla pyykkipojilla kortit esille. Siitä kortteja on mukava ihastella. 

 

Rauhallista ja ihanaa joulua kaikille blogini lukijoille! <3

 

Roosaa kennolaattaa ja muita raksakuulumisia

Kyllä siellä talollakin koko ajan jotakin tapahtuu, vaikka täällä blogissa ei ole taas vähään aikaan raksajuttuja ollutkaan. Ajattelin ensin, että näytän kylpyhuoneesta kuvia vasta, kun seinätkin on laatoitettu, mutta miksipä en laittaisi jo muutamaa kuvaa valmiista lattiasta. Saumaukset tosin vielä puuttuvat.

Pari kuukautta sitten kyselin postauksessa vinkkejä kylpyhuoneen laattoihin. Kovin moni kommentoija ei liputtanut roosan laatan puolesta. Moni olisi laittanut valkoista ja harmaata laattaa. Me halusimme kuitenkin jotakin väriä huoneeseen. Alunperinhän ajattelimme, että laitamme lattiaan sekä valkoista että roosaa kennolaattaa. Yleisön mielipidettä uhmaten päädyimme laatoittamaan koko lattian roosalla. :D Keskellä on nyt siis Pukkilan roosaa kennolaattaa ja reunoja kiertää yksi kierros saman väristä 15x15 laattaa.

 Mies vähän tuskaili noiden kuusikulmaisten laattojen laatoittamisen kanssa, mutta hyvinhän ne näyttävät istuvan. Olen kyllä iloinen, että emme lähteneet sekoittamaan valkoista laattaa roosan kanssa. Seinille tulee kuin listaksi yksi kerros tuota samaa 15x15 roosaa laattaa ja sen jälkeen tiililadonnalla 15x15 valkoista laattaa ylös saakka. 

Ennen kylpyhuoneen laattojen saapumista mies ehti laitella muutamaan väliseinään helmipaneelia. Kuvassa WC:n ovi ja eteisen paneeliseinää.

Joskus harvoin käy niin hyvin, että vanhoja rakennustarvikkeita ja huonekaluja ei tarvitse edes etsiä, vaan ne löytävät meidät! Mies sai puhelinsoiton mieheltä, jolta olimme ostaneet aiemmin kuistin sisäpariovet (niitä en ole tainnut tänne vielä kuvatakaan). Hänellä oli myynnissä nelipeilinen kapea komeron ovi ja hän kysyi, olisiko meillä sellaiselle tarvetta. Tokihan meillä on! Ovi on juuri sopiva keittiöön skafferin oveksi ja sopii todella hyvin muihin vanhoihin sisäoviimme. :)

Pian raksahommat jäävätkin pienelle joululomalle, mutta heti pyhien jälkeen hommat jatkuvat!

Rauhallista neljättä adventtia!

Lahjat peittyi kääröihin...

Pojan kerho jäi joululomalle, ja veimme kerhotädeillä pienet paketit kiitokseksi kuluneesta syksystä. Tänä vuonna pakettien sisältö oli erityisen helppo päättää, sillä virkkasin viime joulun alla ontelokuteesta niin paljon pannunalusia, että niitä on vielä iso kasa jäljellä. Poika vaihtoi syksyllä uuteen kerhoon ja täditkin ovat uudet, joten lahjat voivat olla samat, kuin viime vuonna. Poika taiteili tädeille kauniit kortit joulusabluunalla. Aiemmin virkkaamiani pannunalusia ja linkin ohjeeseen löydät täältä.

Pari muutakin lahjaa olemme lasten kanssa paketoineet. Serkkutytön ja -pojan lahjat käärittiin Ikean nättiin kaksipuoliseen paperiin. Tytölle punainen puoli ja pojalle ruskea. Laitoin pakettien koristeeksi vielä virkkaamani piparkakkukoristeen. Näissä piparkakuissa on yksi pylväskerros vähemmän kuin virkkaamissani leikkiherkkupipareissa. Lankana on Novitan Miami, joka on aikalailla saman paksuista kuin Seitsemän veljestä -lanka.

Minulta pyydettiin ohjetta noihin pipareihin, mutta en valitettavasti millään ehdi ja jaksa sellaista ruveta väsäämään. Se ei kävisi ihan käden käänteessä, sillä näissä tekemissäni pipareissa silmukat eivät mene aina tasan, varsinkaan noissa kaarissa. Pelkissä pylväskerroksissakin pylväitä on välillä eri määrä, joten minulta menisi ainakin pari iltaa, jotta saisin virkattua "tasasilmukkaisen" yksilön, jonka mukaan ohjeen voisin tehdä. Muuten ohjeesta voisi tulla melko veikeä, kun käskisin lisäilemään silmukan sinne ja toisen tänne aina toistojen välissä. :D Mutta jos on yhtään virkannut, niin näistä ja linkittämäni aiemman postauksen kuvista mallia katsomalla saa varmasti virkattua aika hyvät piparit. :)

Enää viikko jouluun! :)