Sekalaisia sepustuksia

Heipä hei! Tiistai on meidän perhekerhopäivä, joten pääsimme heti aamusta nauttimaan toisten lasten ja äitien seurasta. Varsinkin näillä mahdottomilla pakkassäillä sitä välillä miettii, että jaksaako lähteä yhtään mihinkään. Onhan siinä oma hommansa saada sekä lapset että itsensä ensin sisävaatteisiin ja jokseenkin siistin näköiseksi, pukea sen jälkeen noille vilukissoille villat, fleecet ja talvihaalarit päälle, pakata koko sakki autoon (toppavaatteet ja turvaistuinten vyöt, kamala yhdistelmä!), ajaa reilun viiden minuutin matka kerhoon ja riisua nämä juuri topatut lapset. Ja kotiin lähtiessä taas pukemiset, riisumiset ja autoonlaittamiset uudestaan! Mutta kerta toisensa jälkeen olen sitä mieltä, että kyllä se kannattaa! Kyllä toisten ihmisten seura vain piristää ja tekee hyvää meidän koko porukalle, kun olemme niin paljon vain keskenämme.

Pikkuveljelle ei kauaa riittänyt pelkkä seisomaan nouseminen ja paikallaan seisominen vaan nyt kävellään jo tukea vasten. Viikonloppuna otimme myös taaperokärryn saunasta esiin (isompien meno äityy kärryn kanssa aina vähän turhan hurjaksi) ja niinpä vain onnistuu meno senkin kanssa. 

Ovatpa muuten ärsyttäviä nämä kovat pakkaset vauvan päiväunien kannalta. Onko kukaan samaa mieltä? Meillä vauva alkoi vasta reilu kuukausi sitten nukkua kaikki päiväunensa ulkona ja se oli kyllä niin näppärää, kun nukkuu pihalla aina vähintään puolet pidempään kuin sisällä. Näillä pakkasilla on ollut pakko nukkua taas sisällä ja kyllä ottaa koville tuo nukahtaminen. No, eipä näitä paukkupakkasia voi kovin kauaa enää riittää!

Tytölle Pomp de Luxin alesta ostamani housut sopivat kuin nakutettu mummun ja papan tuoman Benettonin neuletakin väreihin. Blogin ja käsitöiden lisäksi kauniit lasten vaatteet ovat minulle yksi "harrastus" ja ilon aihe, joka auttaa jaksamaan tätä raskasta rakennusaikaa. Turhamaista tai ei, mutta kyllä se piristää päivää, kun saa pukea aamulla lapset nätteihin vaatteisiin. Ja kyllä sitä piristystä kaivataankin, kun pikkuvelikin on aloittanut yöhulinat eli huutelee pitkin yötä ja samoin tekee tyttö -  edelleen. Näitä huonosti nukuttuja öitä ja muita hankalampia aikoja lasten kanssa sanotaan aina ohimeneviksi vaiheiksi. Voin sanoa, että on aika pitkä tämä "vaihe". Ne kerrat, kun olen viimeisen viiden vuoden aikana nukkunut yöni heräämättä, ovat laskettavissa yhden käden sormilla. Ovatko meidän lapset vain niin mahdottoman huonoja nukkujia (no isoveli sentään nukkuu) vai onko jonkun muunkin "vaihe" kestänyt vähän pidempään? Tietenkin toivon, että te lukijat siellä nukutte paremmin, mutta onhan se nyt kieltämättä aina lohduttava kuulla, ettei ole ihan yksin ongelmiensa kanssa.

Veljekset kuin ilvekset samanlaisissa Pompin neuleissaan. :)

Iloa viikkoosi!