Syksy rientää

Syysterveiset Ahonlaidalta! Syyskuu on rientänyt aivan huomaamatta ja kohta on jo lokakuu. Illat hämärtyvät ja muutamasta myrskystäkin on selvitty. En muista, että meidän täällä asuessa olisi ikinä tuullut niin kovasti, kuin parina syyskuun päivänä.

  Tytön kukkapenkki yllätti ja alkoi kukkia uudelleen syyskuussa. Sieltä saimmekin maljakkoon oikein värikylläisen kimpun. Sisustuksessa ei ole tapahtunut mitään uutta ja ihmeellistä. Opetustaulun vaihdan aika ajoin toiseen, eipä sen kummempaa. 

Joka syksy tulee tehtyä muutaman kerran minun ja miehen herkkua, kaalilaatikkoa. Lapsetkin ovat siitä tykänneet vielä pieninä, mutta nyt ei 3-vuotiaskaan enää suostunut sitä syömään. No, saimmepahan miehen kanssa syödä herkkuamme useampana päivänä. Ehkä pitäisi tehdä tätäkin kausiruokaa ympäri vuoden, niin lapset saisivat useammin maistaa näitä oudompia makuja. 

Lasten kanssa teimme yhtenä päivänä maukkaita voisilmäpullia ja puolukkapiirakkaakin on tullut leivottua. Itse olen yrittänyt viime päivinä vähentää makean syömistä (taas kerran) ja täytyy sanoa näin kolmen päivän kokemuksella, että olo on heti paljon reippaampi ja kevyempi. Katsotaan nyt, miten kauan tätä makean kohtuusyömistä kestää. Ei ole koskaan ollut vahvuuksiani.

 Viikko sitten laitoimme kaakeliuuniin tulet ensimmäistä kertaa kesätauon jälkeen. Kylläpä tulikin ihana tunnelma taas takkatulesta ja kotoisa lämpö hiipi tupaan. Kynttilöitä en ole vielä alkanut pollttaa, mutta ehkäpä viikonlopun aikana sekin toteutuu.

SYKSYISEN RAIKASTA SYYSKUUN LOPPUA!

Klaffikaappi

Hei taas! Jälleen on useampi viikko vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Oli mukava lukea viime postauksen kommentteja ja kuulla, että vierailette täällä edelleen. <3

Innostuin alkuviikosta kuvailemaan meidän vanhaa klaffikaappia. Tämän kaapin ostimme jo monta vuotta sitten. Siitä oli ulkopuolelta poistettu kaikki maalit, mutta sisäpuolen oli joku käsitellyt räikeän vihreällä petsillä tai vastaavalla aineella, joka on tosi tiukasti imeytynyt puuhun. Olen aina inhonnut tuota vihreää, mutta ei se tuon puunvärin kanssa niin pahalta näytä. Tarkoitus olisi kuitenkin maalata kaappi myöhemmin englanninpunaisella pellavaöljymaalilla ja siihen tuo vihreän sävy ei kyllä sovi sitten millään. Täytyy vielä katsoa, jos vihreän saisi jotenkin pois tai sitten maalaamme sen päälle.

 Harvoin tuota klaffia tulee auki pidettyä. Osaksi tuon vihreän värin takia, mutta pääosin siksi, että tuonne on hyvä kerätä kaikkea romua ja tavaraa, mille ei keksi muuta paikkaa. Nytkin siirsin vain kiireesti sieltä kaikki tavarat viereisen patakaapin päälle ja pitäisi päättää, tungenko ne sinne takaisin, vai yritänkö keksiä tavaroille muun paikan ja pitää tuon klaffikaapin keskiosan siistinä.

MUKAVAA LOPPUVIIKKOA!


 

Vanha sivustavedettävä ja ajatukia blogin tulevaisuudesta

Niin on syksy lähtenyt taas käyntiin. Esikoinen meni kouluun ensimmäiselle luokalle ja minä ja nuorimmaiset jatkamme eloa täällä kotona meidän hoitolapsen kanssa. Raikas syksy on tervetullut heinäkuun helteiden jälkeen. 

Blogi on taas viime viikkoina jäänyt aivan unholaan. Blogin säännöllinen päivittäminen (minulle se on tarkoittanut max kaksi kertaa viikossa) vie minulta todella paljon aikaa ja tällä hetkellä haluan käyttää aikani muihin juttuihin. Toisaalta se harmittaa tosi paljon, sillä niin pitkään olen tätä blogia pitänyt ja se on ollut minulle hyvin rakas harrastus ja nimenomaan se äidin oma juttu. Enää se ei kuitenkaan anna niin paljon, kuin ennen, ja postausten väsääminen tuntuu välillä pakkopullalta. Niinpä postaustahti on varmasti jatkossa hitaampi, mutta kokonaan en aio blogiani lopettaa. Blogi on seurannut meidän rakennusprojektia aivan sieltä suunnitteluvaiheesta lähtien, joten haluan ainakin kaikki rakentamisen edistysvaiheet tänne tallettaa jatkossakin.

 Instagram on vienyt minutkin mukanaan ja siinä myös yksi syy, miksi blogi on jäänyt vähemmälle huomiolle. Insta on niin nopea ja helppo tapa jakaa kuvia ja pieniä hetkiä elämästä. Puolen vuoden aikana saamastani seuraajamäärästä päätellen se on myös kanava, jota kautta ihmiset seuraavat kuviani mielellään. Instagram-tilini löydät täältä. Siellä pystyt katsomaan kuviani, vaikkei sinulla itselläsi olisikaan tiliä, mutta kommentoimiseen tarvitset omat tunnukset.

Saimme pari viikkoa sitten siirrettyä keväällä ostamamme vanhan sohvakaunokaisen tupaan omalle paikalleen. Ikean sohvamme pääsi anoppilaan säilöön odottamaan pääsyä yläkerran aulan löhösohvaksi. Tämä "uusi" sivustavedettävä istuu hyvin meidän sisustukseen, ja mukava siinäkin on istuskella, kun on hyvät patjat alla ja tyynyjä selkänojan pehmusteena. Nyt tuvassa näyttää aina vain enemmän siltä, kuin pitääkin. Kuvat on otettu jo useampi viikko sitten, kun saimme Stundarsista ison joukon perinnerakentamisen ystäviä tutustumaan meidän sekä naapurimme koteihin.


Olisi mukava kuulla, vieläkö joku täällä blogissani vierailee!


MUKAVAA SYKSYÄ SINULLE!

Keijukainen kesäiltana

Kamerasta löytyy aina vain kivoja kuvia meidän mummulalomilta. Rakastan ottaa meidän tytöstä kuvia kauniissa miljöössä ja kauniissa vaatteissa. En vain mahda itselleni mitään. Onneksi tyttökin on yleensä suostuvainen näihin kuvauksiin, vaikkei usein otakaan juuri neuvoja vastaan, vaan haluaa päättää ihan itse ilmeensä ja asentonsa ja nappailee ties mitä rekvisiittaa mukaan kuvaan.

 Pari viikkoa sitten mummulassa ollessamme otin tytöstä kuvia jälleen yksi perintömekko päällä. Tämä on nuoremman siskoni vanha mekko tai pikemminkin alushame. Mekko sopii kauniiksi yöpaidaksi. Ilta-auringonpaisteessa sain tytöstä rannassa suloisia, keijukaismaisia, kuvia.

 

Miehellä alkaa huomenna työt, mutta me muut jatkamme lomailua vielä hetken aikaa.



MUKAVIA HEINÄKUUN VIIMEISIÄ PÄIVIÄ!

Kurkistus ruokakomeroon

Mies ei ole juurikaan voinut tehdä aittaa eteenpäin tässä loman aikana, kun on ollut niin kuuma. Hän joutuisi seistä auringossa koko päivän, jos mielisi aittaa rakentaa, joten hän on siirtynyt suosista muihin hommiin. Tämä on tosi harmi, koska tarkoitus oli saada aitta valmiiksi kesän ja syksyn aikana. Mies on linnoittautunut pihasaunan sisälle varjoon ja muurannut pikku hiljaa sinne kiuasta ja piippua. Yhtenä päivänä hän sai inspiraation tehdä kaksi vuotta kesken olleen ruokakomeron loput hyllyt valmiiksi, ja se jos jokin oli iloinen yllätys! Tässäpä siis viimein kuvia meidän ruokakomeron sisältä. Kuvia on aina välillä kyseltykin.

 Osa avaamattomista ruokapurkeista ja näkkäripaketeista on lojunut tähän saakka komeron lattialla, kun kaikki eivät ole mahtuneet hyllyille. Nyt viisi hyllykerrosta riittää juuri sopivasti ja sain tavarat pois lattioilta. Vaikka tupaten täynnähän se nytkin on. Käymme vain noin kerran viikossa kaupassa, joten peruselintarvikkeita ostetaan monesti valmiiksi kaappiin jo ennen kuin edelliset pääsevät loppumaan. Täällä kun ei mitään lähikauppoja ole, vaan kauppaan on edestakaisin yli 30km:n matka, niin yhden tai kahden ruokatarvikkeen loppumisen takia emme kauppaan lähde. Ylimmälle, lähes katonrajassa olevalla hyllylle, mahtui vielä maljakoita ja muuta lasitavaraa. Komerossa on liiketunnistimella toimiva valaistus.

 Ruokakomeron päätarkoitus meillä oli saada mikro, leivänpaahdin, kahvinkeitin ja muut rumat kodinkoneet piiloon. Siinä tehtävässä komero onkin ajanut asiansa täydellisesti. Komerossa on pistorasia, joten mikroa ja leivänpaahdinta käytetään siellä. Kahvinkeitin ja yleiskone sen sijaan siirretään käytettäessä keittiön työtasolle. Tästä ei ole suurta vaivaa, sillä emme juo miehen kanssa kumpikaan kahvia, joten kahvinkeitinkin on käytössä vain vieraille. Suunnittelimme hyllyjen paikat niin, että mikro ja leivänpaahdin ovat sopivalla käyttökorkeudella. Lapsetkin ylettyvät niihin hyvin ruokakomerossa olevan jakkaran avulla. Myös kuivamuonan säilytykseen skafferi on aivan mainio. Enpä voi muuta kuin suositella!

Hyllypitsin olin ostanut jo aikaa sitten ja teippasin ne nyt hyllyjen reunoihin. Hyvin näyttävät pysyvän paikoillaan. Hyllyt voisi maalata valkoisiksi, jos joskus ehtisi, mutta tiedän, ettei ihan hetkeen ehdi. Myös ajatus jauhoista, hiutaleista, makaroneista ja muroista kauniissa lasipurkeissa on ihana, mutta tiedän, etten jaksaisi nähdä sitä vaivaa. Olen niin nopea liikkeissäni, että jauhot lentelisivät pitkin pöytiä, kun kaatelisin niitä kiireessä purkkeihin, enkä takuulla jaksaisi sitä ylimääräistä siivoamista ja tiskaamista, mitä siitä syntyisi. Olen siis enemmän kuin tyytyväinen ruokakomeron tämän hetkiseen ulkonäköön ja käyttömukavuuteen!

 Minusta nämä helteet saisivat jo loppua, mutta minkäs näille säille mahtaa! Eiköhän tätä lämpöä haikein mielin muistella taas syksyn ja talven kylmyydessä.


ILOA PÄIVIISI!

 

Rantaelämää

Lapset olivat kolme yötä mummulassa ja olimme miehen kanssa kaksin kotona. Ehdimme käydä aika monilla treffeillä, joiden ohjelmaan kuului muun muassa hyviä bändejä ja artisteja, hyvää ruokaa ja yksi vähemmän hyvä leffa. Sain myös siivottua kodin pitkästä aikaa kunnolla ja tehtyä muitakin rästihommia.

Sunnuntaina menimme hakemaan lapsia kotiin ja jäimme vielä itsekin yöksi,jotta saimme uida ja nauttia rantaelämästä. Näillä hellesäillä tekisi mieli oleskella järvessä koko ajan. Meidän kodin lähellä ei valitettavasti ole järveä, joten rannalle on lähdettävä autolla. Reilun kymmenen kilometrin päässä on lähin uimamonttu ja siellä olemme käyneet aina illalla uimassa. Parasta on kuitenkin päästä mummulan omaan rantaan uimaan, ja siellä olemmekin saaneet tänä kesänä nauttia yllin kyllin vesileikeistä.

 

Viime kesänä oli niin kylmää, että vedetkään eivät lämmenneet kunnolla, mutta tänä kesänä ei sitä ongelmaa ole ollut.  Vesi lämpenee mummulan pienessä järvessä helteillä nopeasti ja olemme saaneet uida 28 asteisessa vedessä. Isommista lapsista onkin kuoriutunut oikeita vesipetoja. Poika oppi myös juuri hienosti uimaan ja sukeltamaan. Meidän kolmevuotias on välillä vähän arka veden kanssa, mutta kyllä hänkin intoutuu polskimaan, kun vain sille päälle sattuu.

Eilen kotimatkalla vietimme vielä päivän Keskisellä ja Miljoona Tivolissa. Nyt onkin aikalailla kaikki tämän kesän "pakolliset" kohteet käytynä!

Sää ei näytä tästä kauheasti muuttuvan, joten toivotan teille jälleen
 
HELTEISTÄ VIIKKOA!

 

Pandoja

Reilu viikko sitten koitti viimein se päivä, kun pääsimme katsomaan Lumia ja Pyryä. Lähdimme reissuun ihan ajan kanssa eli kävimme yhtenä päivänä kotieläintilalla ja kiersimme eläinpuiston pienen lenkin ja seuraavana päivänä olimme siskojeni ja lankoni kanssa pandatalossa sekä Ähtäri Zoon eläimiä katsomassa. Yöpyminen hoitui kätevästi mummulassa.

 Molemmat päivät olivat helteisiä ja se varmasti vaikutti vähän eläintenkin aktiivisuuteen. Muutamaa eläintä ei näkynyt ollenkaan. En tiedä, missä kivenkolossa ne kyyhöttivät piilossa auringonpaisteelta. Pandatkaan eivät jaksaneet paljon kuperkeikkoja heitellä, mutta kiva niitä oli silti seurailla. Lumi kömpi tikapuita pitkin puumajaansa nukkumaan, kun taas Pyry seilasi ees taas ulos ja sisälle ja lopulta päätyi rouskuttelemaan bambujaan. Olimme Ähtäri Zoossa viimeksi kaksi vuotta sitten ja kyllä nuo pandat toivat upean lisän eläinkattaukseen. <3 

Karhut olivat myös aika vekkuleita kavereita. Eläintenhoitaja heitteli niille hedelmiä, ja ne istuivat kähevinä käpälät ojossa odottamassa herkkujaan. Kotieläintilalla sai itsekin osallistua eläinten ruokintaan, ja se oli etenkin meidän tytölle tosi mieluisaa puuhaa. Työntekijän opastuksella sai syöttää lampaita ja vuohia kädestä ja lehmien syöttökaukaloon sai viedä heinää.

Kotieläintilallakin riitti näkemistä ja tekemistä moneksi tunniksi. Piikain puodissa olivat korissa tallessa kaksi vuotta sitten sinne leikkikäyttöön virkkaamani punajuuret, porkkanat sun muut herkut.

Ihania muistoja jäi taas näistä kesäpäivistä!