Haikein mielin

Nyt se on loppu! Imetys siis. Johan sitä kestikin 1 vuotta 2kk ja 2vk. Itse asiassa äitini on imettänyt minua yhtä kauan. Jo ennen pojan syntymää toivoin kovasti, että imetys lähtisi sujumaan hyvin ja jonkin verran jännitinkin asiaa. Tavoitteena oli nuo suosituksen mukaiset maagiset 6kk täysimetystä ja osittaisimetystä vähintään vuoden ikään saakka. Nyt on tavoitteet saavutettu, vaikka oli meilläkin omat haasteemme. Aluksi imetin välillä itku kurkussa, kun teki niin kipeää. Tietyssä iässä poika ei suostunut imemään kodin ulkopuolella muuta kuin pimeässä huoneessa ja jokainen pieni rasahdus häiritsi pojan ruokahetkeä. Kamalat rintaraivarit olin jo melkein unohtanut, niin ja ne ensimmäiset terävät hampaat. Minulla oli kuitenkin kova halu saada homma toimimaan, enkä kyllä missään vaiheessa edes harkinnut luovuttamista. Mies oli myös koko ajan todella tärkeänä tukena ja kannustajana. 

Poika luopui itse päiväimetyksistä pian pääsiäisen jälkeen, mistä olin aivan ihmeissäni. Annoin maitoa jonkin aikaa vain illalla ja aamulla, kunnes pari viikkoa sitten jätin aamumaidotkin pois. Nyt lopetin sitten myös iltaimetyksen, eikä poika ollut moksiskaan. Muutaman minuutin itki, kun laitoin hänet ilman maitoa omaan sänkyynsä, mutta rauhoittui pian kuuntelemaan unilauluja ja nukahti. Voi, mikä hymy levisi pojan kasvoille, kun äitienpäivän kunniaksi annoin vielä viimeiset hörpyt.

Enpä olisi uskonut, että tämä vieroitus käy näin nätisti. Vielä reilu kuukausi sitten poika saattoi roikkui rinnalla kymmenen kertaa päivässä. Kummasti on alkanut ruokakin maistua, kun ei ole maha aina täynnä maitoa. Poika myös nukkuu ensimmäistä kertaa elämässään kokonaisia öitä. Vihdoin! Olo on huojentunut, mutta haikeuttakin on ilmassa. Yhteiset imetyshetket olivat meille molemmille tosi tärkeitä. Yksi vaihe pienen pojan ja pienen pojan äidin elämässä on päättynyt. Aika aikaansa kutakin.