Nämä valoisat aamut ovat saaneet meidänkin lapset heräämään aikaisemmin
kuin aiemmin. Varhaisen heräämisen lisäksi tyttö valvoi viime yönä kahteen
otteeseen tunnin tai kaksi. Mitään vaivaa ei näyttänyt olevan, ihan vain olisi
leikkimään halunnut lähteä keskellä yötä. Olo on siis kaikkea muuta kuin
virkeä. Lyhyen yön väsyttämänä tyttö oli jo yhdeksältä unessa vaunuissa ja
me pojan kanssa vietimme aktiivisen tunnin ulkona lunta kolaten. Taisikin
olla jopa toinen kerta tänä talvena, kun tarvitsi lumikolaan tarttua. :) Poikakin
jaksoi juosta pienen kolansa kanssa niin reippaana äidin pikku apulaisena.
Kevättä odotan jo kovasti, mutta enpä silti jaksa tästä lumesta hirveästi
harmistua. Poishan se sulaa ihan kohta kuitenkin. Tästä lähenevän
kevään tuomasta valosta olen niin iloinen! Lapset menevät seitsemän
maissa nukkumaan, ja juuri eilen tajusin lapsia nukuttaessani, että ulkona
ei ole vielä tuohon aikaan aivan pimeää. Valo on niin piristävä ja upea asia!
Äitini tuli tänään lapsia katsomaan, ja minä pääsin kampaajalle. On aina
yhtä rentouttavaa istua pari tuntia yksin ja lukea rauhassa lehtiä, kun ei
tarvitse siirrellä lehden päällä istuvia ja tepastelevia lapsosia pois lehden
päältä. Mitään radikaalia en ole hiuksilleni tehnyt moniin vuosiin. Vähän
väriä ja pitkien hiusten tasausta sekä kerroksia. Vähän tylsää ehkä, mutta
muuhun en rohkene. Lyhyempi polkkamalli minulla on ollut viimeksi yli
kymmenen vuotta sitten ja silloin vannotin itselleni, että ei ikinä enää.
Kummasti tuo väri ja hiusten tasaus kuitenkin antaa ryhtiä ja uutta ilmettä. :)
Aamupäivällä poika pisti ravintolan pystyyn ja loihti äidille ja siskolle
herkkuja. Tyttökin oli kovasti leikissä mukana, ja tuttikin pysyi
kummasti suussa, joten virkkaamani ruuat säilyivät tällä kertaa kuivina.
Tyttö on viime viikkona harjoitellut sinnikkäästi kävelyä ja harjoitus on
nyt palkittu. Enää ei pyllähdetä kumoon joka viidennen askeleen jälkeen
vaan kävellään mallikkaasti huoneesta toiseen edestakaisin. Hyvin saman
ikäisenä oppi myös poika aikoinaan kävelemään. Tuntuu kyllä ihmeelliseltä,
että kohta tuo äidin ja isin pieni vauveli on jo taapero! Ei voi ymmärtää tätä
ajan kulumista. Mutta ihanaahan se on, kun lapset kasvavat ja kehittyvät.
Näinhän sen pitääkin mennä. :)
Piristävää loppuviikkoa!
Uskomatonta, joko teidän vauva kävelee?! :D Justhan hän synty
VastaaPoistaNo niinpä! Uskomatonta todella! Ja olen minäkin kyllä yksi väsynyt sekava äiti; postauksen otsikkoon olisi ehkä voinut kehitellä jotakin tuosta tytön uudesta hienosta taidosta, eikä mistään lumitöistä :D
PoistaNo sallitaan tollaset :D Ja hei piti vielä kampaajaa kommentoida että musta tuntuu kanssa noi pari tuntii kampaajalla lehtiä selaten niiin luksukselta! :D
PoistaLöysinpäs kivan näköisen blogin :) Ihania nuo virkatut ruuat! Yritin liittyä lukijaksesi, mutta jostakin syystä en pääse liittymään vaan se herjaa jotakin virhettä (tämä on jo toinen blogi mihin pääse liittymään), outoa!!
VastaaPoistaTervetuloa piipahtamaan myös minun blogiiini :)
Kiitos Eerika! Kiva, kun löysit tänne! En osaa sano, mikä tuossa lukijaksi liittymisessä mättää, mutta yritä ihmeessä myöhemmin uudelleen! Tulen kurkistamaan myös sinun blogiisi :)
PoistaSitä voi taas vaan päivitellä, miten käsittämättömän nopeasti aika kuluu ja miten nopeasti vauvasta tulee taapero. Ihania leikkejä siellä:)
VastaaPoistaKyllä tämä vuosi on vierähtänyt niin nopeasti! Ihania ovat tosiaan nuo pienten leikit :)
PoistaIhania kuvia leikkien lomasta! On teillä neiti kasvanut jo ihan älyttömästi... :)
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua!
Kiitos Maarit! Onhan tuo tyttö kasvanut, vaikka kovin pienikokoinen on ikäisekseen. Mukavaa viikonloppua myös teille! :)
Poista