Äidin omaa aikaa

Minulla on ollut aivan ainutlaatuiset pari päivää, kun olen saanut olla ypöyksin kotona. Mies on lasten kanssa mummulassa ja esikoinen on sieltä käsin päivät seurakunnan lastenleirillä. En ole lasten syntymän jälkeen ollut kertaakaan kolmea yötä yksin ja olen ottanut ajasta kaiken ilon irti. Olen katsonut areenalta Sillan ranskalais-englantilaista versiota monta jaksoa putkeen. Lukenut tuntitolkulla kirjoja, käynyt lenkillä ja valvonut myöhään. Mikä parasta, ei ole tarvinnut keksiä ja laittaa parin tunnin välein syömistä nälkäisille suille ja kotikin on pysynyt jo pari päivää siistinä. Eipä tällainen elämä ole mahdollista silloin, kun lapsukaiset ovat kotona.

 

Tärkein tehtäväni tämän oman loman aikana oli kuitenkin päivittää lasten vauvakirjat. Se on ollut kaikki nämä vuodet tehtävälistallani, mutten ole saanut sitä tehtyä. Lasten jalan- ja kädenkuvat on toki piirretty kirjaan ja ensimmäiset hiuskiehkurat on teipattu omalle paikalleen. Samoin olen muistanut lähes joka vuosi pyytää lapsia piirtämään iänmukaiselle kohdalle kuvan ja kirjoittamaan nimensä. Mutta lähes kaikki muu on jäänyt kirjoittamatta kirjoihin. Olen kuitenkin esikoisen syntymästä lähtien kirjoittanut erinäisille lippusille ja lappusille, sekä kännykän muistioihin tarkkaan kaikki tärkeät päivämäärät, kuten konttaamaan oppiminen, ensimmäiset hampaat, ensimmäiset sanat, sairastelut, mielenkiinnon kohteet ja sadoittain muita kuulumisia kunkin lapsen elämästä. Nyt minulta on sitten mennyt valehtelematta pitkästi yli kymmenen tuntia siihen, että olen kerännyt näitä tietoja vanhaan kännykkääni jääneistä muistioista, paperilapuilta ja muistini sopukoista. Myös tämä blogi on ollut hyvä paikka etsiä tietoa ja sen olenkin käynyt läpi alusta loppuun.

 Helpointahan olisi tietenkin ollut kirjoittaa nämä tiedot heti alkujaan suoraan vauvakirjoihin, mutta tulihan se näinkin onneksi viimein tehtyä. Täsmäkysymyksiin vastaamisen lisäksi proosailin kirjojen tyhjille sivuille sivutolkulla kaikenlaista lasten elämästä. Näitä on lasten varmasti kiva lukea itsekin myöhemmin. Sen verran kuitenkin opin tästä urakasta, että tästä lähtien aion päivittää kaikki uudet tiedot heti, enkä vasta vuosien päästä. Minulla ja siskoillani on ollut nuo samat vauvakirjat pienenä ja äiti on niitä ahkerasti täyttänyt. Niitä on ihana lueskella.

Kuvituksena tällä kerta reilu viikko sitten vieraille leipomani Britakakku sekä oman syreenipensaan juurella kasvavat ahomansikat. 

HELTEISTÄ HEINÄKUUTA!