Mainitsin alkuvuodesta, että yksi meidän perheen suurimmista muutoksista tänä vuonna on minun palaamiseni takaisin työelämään. Lupasin kertoa asiasta lisää, kun se on ajankohtaista. Aloitin työt muutama viikko sitten, joten nyt voisin kertoa hieman siitä, miten töihin paluu on sujunut monen vuoden kotona olon jälkeen.
Olen ollut viimeksi töissä seitsemän vuotta sitten, jäädessäni ensimmäistä kertaa äitiyslomalle. Muuttaessamme esikoisen vauva-aikana Etelä-Pohjanmaalle vakituinen työpaikkani päiväkodissa jäi vanhalle asuinpaikkakunnallemme. Minulle on ollut jo ennen lasten syntymistä (ja itse asiassa jo ennen kuin miehestäkään oli tietoakaan) selvää, että haluan hoitaa lapsiani kotona mahdollisimman pitkään, enkä haluaisi viedä heitä hoitoon kodin ulkopuolelle ainakaan kovin pieninä. Työvuoteni päiväkotimaailmassa vain vahvistivat tätä näkemystä. Koska lapsemme ovat syntyneet kahden vuoden välein, minulla on ollut mahdollisuus olla heidän kanssaan yhtäjaksoisesti kotona näin pitkään.
Meidän nuorimmainen täyttää loppukeväästä kolme vuotta, joten töihin paluu on ollut jo jonkin aikaa mielessä. Välillä koko asia on ahdistanut ja tuskastuttanut ja olen yrittäny olla ajattelmatta sitä. Viime syksynä aloin kuitenkin tosissani miettiä eri vaihtoehtoja niin oman työpaikkani kuin lasten päivähoidonkin suhteen ja päädyin oikeastaan ainoaan ratkaisuun, joka ei ajatuksena ahdistanut; rupean yksityiseksi perhepäivähoitajaksi. Näin omien lastemme ei tarvitse mennä päiväkotiin (joka on täällä meidän lähialueellamme oikeastaan ainoa mahdollinen päivähoitomuoto), ja minä saan jatkaa kotona omien lasteni sekä parin hoitolapsen kanssa.
Voin sanoa, että tämä on minulle aivan ihanteellinen työmuoto. Tykkään työskennellä itsenäisesti ja nautin rauhallisista päivistä sekä kivasta touhuilusta omassa kodissa pienen lapsiryhmän kanssa. Päivät kuluvat mukavasti ulkoillen, askarrellen, kirjoja lukien, leikkien, pelaillen ja laulellen. Olen itsekin ollut lapsena perhepäivähoidossa ja minulla on sieltä paljon upeita muistoja. On myös ihanaa, kun aamulla ei tarvitse kiireessä lähteä viemään lapsia hoitoon ja jännittää omaa ehtimistään töihin. Mieskin on ollut tyytyväinen uusiin työkuvioihini, kun maalasin hänelle kuvan aamusta, jolloin minulla olisi aikainen aamuvuoro päiväkodissa (tai jossain muussa työpaikassa), ja hän joutuisi yksin saamaan kaikki kolme lasta puettua, kammattua ja vietyä hoitoon unohtamatta yhden lapsen luistimia ja kypärää, toisen lelupäivän lelua ja kolmannen lupalappua. Tämä on siis meidän perheen kannalta juuri sopiva ja pehmeä tapa töihinpaluulleni.
Koska oikeastaan ainut vaihtoehto oli ruveta nimenomaan yksityiseksi (eikä kaupungin palkkaamaksi) perhepäivähoitajaksi, olen viettänyt alkuvuodesta kymmeniä tunteja netissä sekä puhelimessa ottaen selvää toiminimen perustamisesta, yel-vakuutuksista, verotuksesta sekä muista työn aloittamisen kannalta välttämättömistä asioista. Nyt, kun toiminimi on viimein taskussa ja kaikki muutkin paperiasiat kunnossa, voin onneksi keskittyä rauhassa työhöni.
Koska oikeastaan ainut vaihtoehto oli ruveta nimenomaan yksityiseksi (eikä kaupungin palkkaamaksi) perhepäivähoitajaksi, olen viettänyt alkuvuodesta kymmeniä tunteja netissä sekä puhelimessa ottaen selvää toiminimen perustamisesta, yel-vakuutuksista, verotuksesta sekä muista työn aloittamisen kannalta välttämättömistä asioista. Nyt, kun toiminimi on viimein taskussa ja kaikki muutkin paperiasiat kunnossa, voin onneksi keskittyä rauhassa työhöni.
Jos valintaani mietitään taloudelliselta kannalta, niin tuloni eivät näin aluksi yllä siihen, mitä ne olisivat minun ollessani esim. päiväkodissa töissä (mikä ei sekään ole paljon). Minulle pääasia on, että saan tehdä työtä, josta pidän ja että niin omat kuin hoitolapsetkin viihtyvät. Tässä ratkaisussa kompensoi se, että meidän omista lapsista ei mene päivähoitomaksuja, minun työmatkoihini ei kulu rahaa ja kotona voin työskennellä rennoissa kotivaatteissa, joita on kaapit pullollaan. Tytön mennessä reilun vuoden päästä eskariin voin ottaa kolmannen hoitolapsen ja silloin tuloni olisivat jo melko vertailukelpoiset.
Tällä hetkellä ajatuksena on, että haluaisin tehdä tätä työtä ainakin siihen saakka, kunnes meidän nuorimmainen menee kouluun. Tämä riippuu tietenkin täysin siitä, riittääkö pienellä kylällämme halukkaita hoitolapsia perhepäivähoitoon. Sitten täytyy tehdä suunnitelmiin muutoksia, jos hoitolapsia ei ole tarpeeksi. Siinä tapauksessa jopa alan vaihto on yksi vaihtoehto. Toivon kuitenkin, että voisin jatkaa työtäni useamman vuoden.
Olisi mielenkiintoista kuulla, jos joku muukin on tehnyt hoitovapaiden jälkeen (tai muuten aikuisiällä) vähän erilaisen töihinpaluuratkaisun tai vaikka vaihtanut kokonaan uudelle alalle! :)
Tällä hetkellä ajatuksena on, että haluaisin tehdä tätä työtä ainakin siihen saakka, kunnes meidän nuorimmainen menee kouluun. Tämä riippuu tietenkin täysin siitä, riittääkö pienellä kylällämme halukkaita hoitolapsia perhepäivähoitoon. Sitten täytyy tehdä suunnitelmiin muutoksia, jos hoitolapsia ei ole tarpeeksi. Siinä tapauksessa jopa alan vaihto on yksi vaihtoehto. Toivon kuitenkin, että voisin jatkaa työtäni useamman vuoden.
Olisi mielenkiintoista kuulla, jos joku muukin on tehnyt hoitovapaiden jälkeen (tai muuten aikuisiällä) vähän erilaisen töihinpaluuratkaisun tai vaikka vaihtanut kokonaan uudelle alalle! :)
Olipa mukava kuulla ajatuksiasi työelämän kiemuroista. Ihana, että sinun kohdallasi asiat ratkesivat noin mukavasti ja saat tehdä töitä kotona! Se on iso etu monessa mielessä. Ja muuten, olen usein pohtinutkin, lienetkö lastenhoitaja tmv., sillä niin ihania askarteluita jaksat lastesi kanssa tehdä (jollaisia minä en ole jaksanut oikein koskaan omieni kanssa väkertää 🙈).
VastaaPoistaMinä tein nuorimmaisemme ollessa parivuotias sellaisen päätöksen, että vaihdan alaa ja opiskelen alkuun kotoa käsin. Onneksi se on tänä päivänä mahdollista hyvin monella alalla. Niinpä yhden vuoden opiskelin kotoa käsin osa-aikaisesti ja nuorimman täyttäessä viime vuoden lopulla kolme vuotta, ryhdyin opiskelemaan päätoimisesti. Lapset siirtyivät perhepäivähoitoon siinä samalla. Paljon piti toki miettiä eri rahoitusvaihtoehtoja opiskelulle, sillä eihän se onnistuisi, jos ei tuloja olisi. Tällä hetkellä saan omaehtoisen opiskelun tukea, jota maksetaan 24 kk:n ajan ja jonka kuukausittainen summa määräytyy aiempien tulojen mukaan. Tuon 24 kk:n jälkeen opintoni ovat jo niin hyvällä mallilla, että voin tehdä töitä siinä ohessa ja rahoittaa lopun opiskeluajan niillä tuloilla.
Olen ollut tyytyväinen tähän ratkaisuun. Näin mahdollistui se, ettei lasten tarvitse olla hoidossa kuin max. 5h/päivä ja itselläni jää enemmän aikaa olla lasteni kanssa kuin mitä olisi jäänyt, jos olisin lähtenyt työelämään. 😊 Näin on nyt paras.
Kiitos Kaaru, kun jaoit ajatuksiasi omasta opiskelustasi ja töihinpaluusta. :) Teidän hoito- ja opiskelukuviot vaikuttavat todella mukavilta niin lapsille kuin sinullekin. Enpä ole tuosta omaehtoisen opiskelun tuesta aiemmin kuullutkaan. Pitääpä laittaa korvan taakse, jos rupean vielä tulevaisuudessa opiskelemaan! Oikein paljon iloa opintoihisi ja ihanaa kevään odotusta! :)
PoistaKuulostaapa kivalta ratkaisulta! Mun on tullut käytyä joka lapsen välillä eri mittainen pyrähdys työelämässä. Nyt parin viimeisen jälkeen on tullut ajatus, että mitähän sitä isona oikein tekisi.. Vanha työ ei enää oikein houkuttaisi, mutta en tiedä mitä muutakaan alkaisin tehdä. Toiminimen perustaminen mua on houkutellut jo pidempään, kun käsitöitä tykkäisin enemmänkin tehdä. Toisaalta nyt olisi hyvä sauma, kun kotihoidontuella muutenkin olen.. Sitä uskallusta odotellessa.. :)
VastaaPoistaKiitos Raisa kommentistasi! Kyllä tämä tuntuu kaikin puolin hyvältä ratkaisulta. :) Minulla vähän sama homma, että päiväkotityö ei enää houkuta, joten jos en ihan koko loppuelämääni pysty tekemään tätä nykyistä työtä, niin alan vaihto on ehkä tulevaisuudessa välttämätön. Vielä, kun keksisi, mikä se uusi ala on! :)
PoistaNiin ja vielä kovasti tsemppiä ja uskallusta sinulle mahdollisen toiminimen perustamiseen!
PoistaTein aikoinani saman ratkaisun kuin sinä. Olin ollut n. 7 vuotta pois päiväkodista hoitavapaalla yms. Päiväkotityö ei ollut vaihtoehto juuri niistä syistä mitä kerroit, minulla olis vielä ollut pitkä matka töihin. En irtisanoutunut heti vaan kokeilin perhepäivähoitajan työtä kunnallisena ja huomasin tykkääväni. Sain lopulta vakkaritoimen ja irtisanoin itseni päiväkodista. Enkä hetkeäkään katunut ratkaisua vaikka tulot bruttona olivat pienemmät kuin päiväkodissa. Sen sijaan niin monia muita hyviä syitä löytyi että lopulta toimin perhepäivähoitajana lähes viisi vuotta.
VastaaPoistaSitten loppui kylältä lapset. Pidin vuoden vuorotteluvapaata mikä antoi miettimisaikaa ja lapsille kasvuaikaa. Lopulta palasin päiväkotiin vaikka alanvaihtokin kävi mielessä ja hain kouluun. Mutta sitten peruin pääsykokeet, meni ns. pupu pöksyyn. Nyt ollaan taas päiväkodissa mikä on nyt sopiva juttu kun nuorinkin on viidesluokkalainen.
Kiitos Katja kokemustesi jakamisesta! Muistelinkin, että olet ollut perhepäivähoitajana useamman vuoden. :) Kyllä tämän työn hyödyt ovat niin suuret, ettei pienempi palkka niin haittaa. Toisaalta yksityisenä perhepäivähoitajana palkkakehityskin on hoitolapsien määrän lisääntyessä parempi kuin kunnallisella puolella. Minulla on myös pelkona tuo, että hoitolapsia ei riitä, kun asumme pienellä kylällä. Toivotaan kuitenkin, että pelko on turha ja kylän ja lähialueen perheet osaavat arvostaa perhepäivähoitoa.
PoistaVoin vain kuvitella tilanteesi miettiessäsi alan vaihtoa. Itselläkin se mahdollisuus kävi ennen tätä ratkaisua mielessä (ja tulevaisuudessa se voi tulla uudestaan ajankohtaiseksi) ja kyllä jännittäisi todella paljon lähteä uudelle alalle, kun ei ole oikeastaan mitään muuta kuin lastenhoitoalan työkokemusta kertynyt erilaisissa yksiköissä. Mukava, että olet sopeutunut taas päiväkotityöhön ja se tuntuu nyt hyvältä. :)
Onnittelut Sinulle! Tein aikoinaan saman ratkaisun ja jäin päiväkotityöstä pois poikieni synnyttyä. Olin n. 9 kk. yksityisenä ja sen jälkeen kunnan pphoitajana. Omat pojat eivät siis ole missään vaiheessa olleet hoidossa muualla kuin kotona, joskus muutaman tunnin mummolassa ihan naapurissa. En ole todellakaan katunut päätöstäni, sillä hyvin olen ehtinyt tehdä pk- ja nyt eskarityötä. Päiväkodin arki on nykyään niin hektistä, meteli on välillä kova jne. Nyt olen nauttinut siitä, että eskariryhmäni on koulun yhteydessä ja ryhmä on pysynyt muuttumattomana koko eskarivuoden. PK:ssahan lapsia tulee ja menee ja se on raskasta niin lapsille kuin aikuisille. Jos ei vielä saa sijaisia jonkun työntekijän sairastuessa, on työ melkoista survival gamea. Syvä huokaus!
VastaaPoistaIloitse ja nauti kotona olosta ja lastesi seurasta!!!
Kiitos Piipe A! Mukava kuulla saman tyylisiä kokemuksia teiltä lukijoilta! Enpä usko, että minäkään tulen koskaan tätä päätöstä katumaan! :) Minuakin häiritsi eniten päiväkotityössä juuri päivien hektisyys ja kiire sekä sijaispula. Jos sijaisia olisi ollutkin, niin heitä ei aina palkattu säästösyistä. Ja jos joskus sattui olemaan asiat niin hyvin, että kaikki ryhmän aikuiset olivat paikalla, niin eiköhän sitten ollut jos jonkinlaista (minusta usein melko turhaa) koulutusta ja palaveria, joka vei yhden työntekijän taas pois lapsiryhmästä, jossa häntä olisi eniten tarvittu. Nyt kotona työskennellessäni nautin siitä, kun ehdin olla kunnolla läsnä ja touhuta lasten kanssa kaikenlaista.
PoistaHienoa kuulla, että olet nauttinut työstäsi eskariryhmässä! :)
Täällä on toinen joka on ollut päiväkodissa töissä ennen kuin saimme esikoisemme 😊 Ja samanlaisia ajatuksia minullakin oli silloin ja on yhä, en haluaisi missään tapauksessa laittaa omia lapsiani päiväkotiin. Viihdyn hyvin kotona ja voisin melkeinpä väittää olevani nyt unelmatyössäni. Tällä hetkellä toivon etten minun tarvitsisi vielä pitkään aikaa työelämään palata. Tuo perhepäivähoitajaksi ryhtyminen on käynyt minunkin mielessä, kun olen leikitellyt työelämään palaamisellani. Viime talvena/keväänä minulla oli parina päivänä viikossa yksi hoitolapsi täällä omieni lisäksi ja se ei tuntunut yhtään hullummalta. Monesti olen kyllä myös miettinyt etten haluaisi pöiväkotiin enää töihin palata, vaan voisin vaihtaa kokonaan alaa, mutta mitä 😅 No, onneksi ei tarvitse vielä tuollaisia ihan tosissaan miettiä. Mukava oli lukea tästä sinun/teidän ratkaisustanne 😊
VastaaPoistaKiitos Eerika! Mukava kuulla sinunkin ajatuksiasi aiheesta! :) Onpa teitä entisiä päiväkotityöntekijöitä paljon blogini lukijoissa! :) Olen huomannut, että moni, joka on itse nähnyt sisältäpäin sitä päiväkotien touhua, ei haluaisi laittaa omia lapsiaan päiväkotiin. Eiköhän se jotakin kerro. Saapa nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan; jatkaako tätä työtä, jos vain mahdollista, vai vaihtaako jossakin vaiheessa kokonaan alaa?
PoistaMukava kirjoitus, onnea uudelle työlle.
VastaaPoistaMinä tein aikoinani sen ratkaisun, että menin kunnalliseksi hoitajaksi, sitä kesti niin kauan kun nuorin meni kouluun. Minusta se oli paras koska silloin sain omat lapset olla kotona, ja kun tulivat koulusta minä olin kotona. Ihana juttu kun työ tuotiin minun ovelleni, eikä tarvinnut itse lähteä minnekään.
Mutta olin vielä päiväkodissa, kouluissa yli 10 v. yhteensä yli 20 v. ennenkuin jäin sairaseläkkeelle, jota jatkan vieläkin.
Kiitos paljon Tuija! Ja taas yksi perhepäivähoitaja! :) Kyllä on ihana ajatus, että meidän esikoisen mennessä ensi syksynä kouluun, voin olla kotona ottamassa häntä vastaan. Varmasti koululaisillekin ihanan tuttua ja turvallista, kun äiti on kotona odottamassa. Ehtiihän sitä vielä kodin ulkopuolellekin töihin myöhemmin, jos haluaa. Nyt on hyvä näin! :)
PoistaMukava kuulla, että töihin paluu on ollut mieleinen ja juuri teidän perheelle sopiva. Itse olen aikuisiällä vaihtanut alaa ja lähtenyt opiskelemaan silloisen kolmesta lapsesta nuorimmaisen ollessa 1,5 vuotias koulun alkaessa. Jälkeenpäin tuntuu, että kuinka ihmeessä selvisin siitä, mutta niin vain tein. Tällä hetkellä opiskelujen jatkaminen houkuttelee ja onhan meilläkin nuorin jo syksyllä lähdössä eskariin, joten ihan pieniä ei meillä enää ole. Vaikka opiskelu menikin enimmäkseen yötöiksi ja oli raskasta, en kadu päivääkään, että uskalsin vaihtaa alaa ja lähteä opiskelemaan. Valmistumisestakin on jo 8 vuotta, joten pian voisi olla hyvä aika jatkaa eteenpäin, tosin samalla alalla.
VastaaPoistaMukava kuulla, että sinulla on hyviä kokemuksia alan vaihdosta aikuisiällä ja vielä haaveita jatko-opiskelusta! :) Koulu-ikäisten kanssa äidin opiskelut eivät varmasti ole niin raskaita, kuin pienten lasten kanssa. Ehkäpä minäkin vielä joku päivä uskallan lähteä opiskelemaan jotakin uutta, kunhan vain keksisin, mitä. :)
Poista