Pikkuveljen puusänky

Lapset olivat viikonloppuna yökylässä mummulassa, ja me saimme miehen kanssa kaivattua lepoa ja kahdenkeskistä aikaa. On se olo vain hieman erilainen aamulla, kun on saanut nukkua koko yön heräämättä. Kävimme miehen kanssa Vaasassa, mutta siitä voisin ehkä kertoa enemmän myöhemmin.

 Lapsia mummulasta hakiessamme saimme mukaamme pikkuveljelle uuden sängyn. Tätini on jälleen ahkeroinut meidän vanhojen huonekalujemme kimpussa ja putsannut ruman maalikerroksen vanhasta puusängystä. Näissä vanhoissa huonekaluissa on se hyvä puoli, että jos on oikeassa paikassa oikeaan aikaan, niin niitä voi joskus saada hyvinkin edullisesti. Tämän päästävedettävän sängyn mies on hakenut vanhasta pohjalaistalosta aivan ilmaiseksi. Talossa oli niin pimeää, että mies ei edes nähnyt sänkyä kunnolla. Hän ei ollut ollenkaan varma, saisiko siitä enää käyttökelpoista tai kelpuuttaisinko minä sitä ulkonäön puolesta. Minusta sänky on oikein kaunis, vaikkakin hyvin yksinkertainen. Se on hieman samantyylinen, kuin isompien lasten puusängyt. Sänky täytyy toki maalata, kunhan ehdimme ja saamme päätettyä sopivan sävyn. 

 Olen niin iloinen, kun pääsimme Ikean kaikkia lapsia palvelleesta pinnasängystä ja nyt kaikilla on omat puusängyt. Näitä ei tarvitse vaihtaa moneen, moneen vuoteen, sillä ne saa vedettyä tosi pitkiksi. Varsinkin tämä uusin sänky on myös todella leveä. Pikkuveli mahtuisi nukkumaan siinä vaikka poikittain. Ennen vanhaan näissä onkin tainnut nukkua useampi lapsi tai aikuinen vieretysten. Saa nähdä, miten ensi yönä uni maittaa uudessa sängyssä. Pientä lisäjännitystähän asiaan tuo se, että sänky on nyt reilun metrin päässä meidän sängystä, eikä enää siinä kiinni. Pikkuveli oli pärjännyt mummulassa hyvin ilman yömaitoa, joten jospa tämä sängyn siirto hieman kauemmaksi auttaisi kotonakin lopettelemaan noita yöimetyksiä.

 Vaaleansiniset kukkalakanat olen ommellut ennen esikoispojan syntymää vanhempieni vanhasta Marimekon pussilakanasta. Isoäidinneliöistä virkatun peiton olen tehnyt samoihin aikoihin.

Minua hieman hirvittää, sillä nyt on menossa esikouluun haku ja kai minun pitäisi tuo meidän isompi poika sinne uskaltaa ilmoittaa. Onneksi syksyyn on vielä pitkä aika, joten ehkäpä tämäkin äiti ehtii vielä tottua ajatukseen, että oma pieni poika ei olekaan enää niin kovin pieni.

Mukavaa viikkoa sinulle! Kiva, kun piipahdit täällä! <3