Sisäliikuntaa ja kotileikkejä

Meidän eskarilaisella alkoi hiihtoloma, ja aika mahtavissa pakkassäissä lomaa saakin viettää. Eilen olisi ollut oiva sää hiihtelylle ja muulle ulkoilulle, mutta päädyimme kuitenkin liikkumaan sisätiloihin. Vietimme koko perhe monta mukavaa tuntia Seinäjoelle juuri avatussa Hoplopissa. Siellä juostiin, kiipeiltiin ja hypittiin aivan väsymykseen asti. Pikkuveli nukahti autoon mennen tullen. :D 

Minua ei saa kuntosalille, enkä jaksa lähteä edes ohjatuille jumppatunneille, mutta jos täällä päin olisi aikuisille aivan oma sisäleikkipuisto, niin voisin hyvinkin harkita jäsenyyttä. Lastenkin perässä kiipeillessä, ryömiessä ja touhutessa hoplopissa saa kyllä hien pintaan, mutta ehkä treenistä saisi vielä tehokkaamman, jos ei tarvitsisi välillä etsiskellä eri suuntiin ryntäileviä lapsiaan pienoisessa paniikissa, eikä miettiä tippaakaan sitä, mitä jotkut sohvilla istuvat vanhemmat ajattelevat ilosta hihkuvasta, pieniä putkia pitkin konttaavasta, äidistä. Hoplopissa likkuminen on todella hauskaa ja hiki tulee ihan huomaamatta. Onneksi siellä on aikuistenkin lupa osallistua!

Niin kuin edellisessä postauksessa kerroin, sain reilu viikko sitten pitkästä aikaa kaivettua ompelukoneen esiin. Lapsille piti keksiä ompeluiden ajaksi jotakin kivaa tekemistä. Tyttö on jo pitkään pyytänyt pyykkinarua kotileikkinurkkaukseen ja joskus meillä on sellainen ollutkin nastoilla kiinni seinässä. Nastat vain eivät tahtoneet pysyä paikoillaan ja niitä sai joka välissä etsiä lattialta, joten pyykkinaru ei kauaa saanut olla paikoillaan. Keksimme sitten tytön kanssa, että laitetaan pyykkinarun toinen pää kiinni ikkunan salpaan ja toinen pulpetin sekänojaan. Siinä naru pysyy hyvin kiinni, eikä ole kenenkään tiellä. Puisia pyykkipoikiakin löytyi kaapista ja nehän sopivat tähän kuin nakutettu.

Lapset ripustelivat nukenvaatteita ja peittoja narulle ja minä ompelin vieressä viime postauksen patalappuja. Pitihän tytönkin saada oma patalappu leikkeihin. Hän valitsi siihen kaunista kukallista kangasta. Tytön nuket kaipaisivat myös uusia mekkoja ja niitä olisi tarkoitus ommella seuraavan ompeluinspiraation iskiessä.

Leikkiherkkuja olen virkkaillut viime vuosina niin paljon, että enää en meinaa viitsiä. Onneksi äitini kyseli ennen joulua, että voisiko tehdä jotakin lasten joulukalenterin luukkuihin. Minäpä annoin hänelle muutaman kerän Novitan Miami -lankaa, josta olen kaikki meidän leikkiherkut virkannut. Kakkua olen vielä haaveillut lasten leikkeihin ja kerran olen sellaista alkanutkin virkata, mutta se on niitä harvoja käsitöitä, jotka minulta on jäänyt kesken. Äitini virkkasi lapsille kalenteriin ihanan prinsessakakun ja lisäksi vielä muutaman suloisen leivoksen.

Sievä pieni pöytäliina on mummuni kirjailema. Kyllä ennen on oltu viitseliäitä, kun on jaksettu tehdä noin pikkutarkkoja ja aikaa vieviä käsitöitä.

Tällaisia touhuja meillä tällä kertaa!



MUKAVAA HIIHTOLOMAA!