Hauska kysely ja Imetysrauha

Kävimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa uuden kodin "lähikirjastossa". No, oikeasti se taitaa olla yhtä kaukana (tai jopa kauempana), kuin tuo Seinäjoen Apila, jossa aiemmin kävimme hyvin harvakseltaan. Jälleen kerran voin todeta, että tämä maalaiselämä sopii minulle oikein hyvin. Pidän paljon enemmän pienestä ja kotoisasta pikkukylän kirjastosta, kuin isosta ja hienosta kaupungin kirjastosta. Pienessä paikassa lapsiakin on helpompi valvoa, kun ei ole eksymisen pelkoa, ja kivoja kirjoja tuntui löytyvän paljon helpommin, kun valikoima ei ollut niin valtava. Kävimme kirjastossa aamupäivällä, jolloin samaan aikaan siellä olleet mukavat mummot eivät lasten innostuneista kiljahduksista pahastuneet. Eikä muuten ollut ongelmia parkkipaikan löytämisessä, niin kuin tuolla isossa kirjastossa aina. "Uudessa" kirjastossa rupeamme taatusti käymään nyt säännöllisesti.

 Bongasin Nainen talossa -blogista hauskan kyselyn, joka on kuulemma pyörinyt Facebookissa. Minä en ole Facebookissa, joten en ole siihen törmännyt, mutta päätin katsoa, osaisivatko meidän 3- ja 5-vuotiaat vastata näihin aika haastaviinkin kysymyksiin. Vastaukset on kirjattu juuri niin kuin lapset ovat ne sanoneet. Sain paikoin aika hauskoja vastauksia, joista osaa minun on pakko kommentoida. Muuten saisitte minusta muun muassa sellaisen kuvan, että teen täällä kaiket päivät ja illat ruokaa. :D

1. Mitä äitisi aina sanoo sinulle?

Tyttö 3v.: Hyvää!

Poika 5v.: Älä kaada vesiä!

2.Mikä tekee äidin onnelliseksi?

Tyttö: Ettei sotke.

Poika: Kun syö lautasen tyhjäksi.

3. Mikä tekee äidin surulliseksi?

Tyttö: Juoksu.

Poika: Kun juoksee.
  Äidin kommentti: Ulkona toki suotavaa! :D

 

4. Miten äiti saa sinut nauramaan?

Tyttö: Öö...nukuttamalla.

Poika: Kun kutittaa.

5. Millainen äitisi oli lapsena?

Tyttö: Pieni.

Poika: Ihan pieni

6. Kuinka vanha äitisi on?

Tyttö: 2.

Poika: 33.

7. Kuinka pitkä äitisi on?

Tyttö: Viisisatakymmenen.

Poika: 7 metriä.

 8. Mikä on äitisi lempipuuhaa?

Tyttö: Juusto.

Poika: Ruuanlaitto.

Äidin kommentti: Niin, ruuanlaittohan on yksi vastenmielisemmistä hommista, mitä tiedän (nyt uudessa keittiössä lähes siedettävää :D), mutta toisaalta mistäpä nuo lapset sitä tietäisivät. He näkevät minut joka päivä keittiössä ruuanlaittopuuhissa, joten kai he ajattelevat, että nautin siitä. :D

 

9. Mitä äitisi tekee, kun et ole itse paikalla?

Tyttö: Siivoo.

Poika: Tekee ruokaa.

Äidin kommentti: Tämäkään ei pidä paikkansa. Yritän parhaani mukaan välttää siivousta lasten mentyä nukkumaan. Jotakin tietenkin täytyy välillä tehdä, mutta pääasiassa yritän rentoutua ja tehdä jotakin mukavaa, kuten käsitöitä jne. Ruokaa en laita koskaan lasten mentyä nukkumaan.

 

10. Jos äidistäsi tulisi kuuluisa, niin miksiköhän?

Tyttö: Hyppäs.
Poika: Jumppaa.
Äidin kommentti: Tämä tuntui olevan vaikea kysymys, kun kuuluisa-sanakin oli vielä lapsilta vähän hukassa. Minua nauratti, kun kummankin vastaus oli niin urheilullinen. Noloa myöntää, mutta olen hyvin laiska liikkumaan. Nyt olen tosin käynyt kahden kuukauden aikana "jo" neljä kertaa juoksulenkillä, kun monesti tuo neljä kertaa on koko vuoden lenkkisaldo. Nyt ovat mahdollisuudet lenkkeilyyn paremmat, kuin moneen vuoteen, kun ei tarvitse raahata koko lapsikatrasta lenkille mukaan, kun mieskin on ihmisten aikaan kotona.
 

11. Missä äitisi on tosi hyvä?

Tyttö: Rattaiden työntämisessä.
Poika: Ruuan laitossa.
Äidin kommentti: 3-vuotiaan vastaukset ovat välillä niin mainioita! Ja pojalla taas sama äiti-ruuanlaitto ­­-mielleyhtymä. :D
 

12. Missä ei hyvä ollenkaan?

Tyttö: Rakentaa.
Poika: Maalaamisessa.
Äidin kommentti: Nyt meni nappiin! Nämä hommat jätän suosiolla miehelle. Pari lautaa olen tainnut koko rakennusprojektin aikana maalata ja erinäisiä kertoja pidellyt lautaa tai muuta materiaalia, jotta mies voi rauhassa naulata tai ruuvata. Ties vaikka olisin hyväkin rakentamaan ja maalaamaan, mutta into ei riitä kokeilemaan, kun nuo "naisten" käsityöt kiinnostavat vain niin paljon enemmän. Jopa huonekalujen ja muiden pienempien tavaroiden maalaamisen jätän mielelläni miehelle, koska hän on niin hyvin perehtynyt pellavaöljymaalilla maalaamiseen (eikä mielellään edes anna maalisutia muille).

  13. Mitä äitisi tekee työkseen?

Tyttö: Ruokaa.
Poika: Lapsien hoitaminen.
Äidin kommentti: Pojan vastaus pätee sekä tällä hetkellä että ennen omien lasten syntymää.
 

14. Mikä on äitisi lempiruokaa?

Tyttö: Mandariini.
Poika: Lasagne.
Äidin kommentti: Nämä ovat aika hatusta vedettyjä vastauksia. :D Mandariinille olen allerginen, joten sitä syön hyvin harvoin. Lasagne on kyllä itse tehtynä tosi hyvää, mutta ei ehkä yllä ihan lempiruuaksi kuitenkaan.
 

15. Miksi olet ylpeä äidistäsi?

Tyttö: Kun ajaa.
Poika: Kun on niin hyvää lihapullaa.
Äidin kommentti: Ylpeä-sana taisi olla kolmevuotiaalle liian hankala. Tekemäni lihapullat tosiaan maistuvat koko perheelle. On siinä ylpeyden aihetta kerrakseen!
 

16. Jos äitisi olisi joku sarjakuvahahmo, kuka hän olisi?

   Tyttö: Prinsessa.

Poika: Muumimamma.

17. Mitä sinä ja äitisi teette yhdessä?

Tyttö: Oltu ulkona.

Poika: Luetaan kirjaa.

18. Mitä samaa on sinussa ja äidissäsi?

Tyttö: Meidän vaatteet.

Poika: Hampaat.

19. Mitä eroa teissä on?

Tyttö: Mulla on valkoista ja sulla on vaaleanpunaista.

Poika: Hiukset.

20. Mistä tiedät, että äitisi rakastaa sinua?

Tyttö: Kun halataan.

Poika: Hymystä.
Äiti: <3

21. Mikä on äitisi lempipaikka minne mennä?

Tyttö: Touhutalo. 

 Poika: Perhekerho.

Äidin kommentti: Touhutalossa tosiaan tykkään kiipeillä ja touhuta lasten mukana, mutta ehkäpä tähän vastaukseen heijastui kuitenkin enemmän vastaajan itsensä mielipide. Perhekerho on kyllä kieltämättä kiva paikka, koska se on lähes ainut säännöllinen viikottainen meno, jossa näen toisia aikuisia.

Tällainen kysely olisi hauska teettää lapsilla vaikka vuoden välein, niin näkisi, miten vastaukset muuttuvat vuosien saatossa ja iän karttuessa.

Postauksen kuvitus on tytön – ja vähän minunkin – garderoobista. 

Nyt on meneillään jokavuotinen kansallinen imetysviikko. Imetysrauha-kampanja nostaa imetystä ja imetyskulttuuria esiin positiivisella tavalla. Sen tarkoitus on lisätä ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta eri näkemyksille imetyksestä. Jokainen äiti ja perhe saa tehdä omat valintansa imetyksen suhteen, on se sitten täysimetystä, osittaisimetystä tai pumpatun maidon syöttämistä tuttipullosta. Jokaisella äidillä on myös oikeus saada tukea imetykseen. Niin vastasyntyneen kuin taaperonkin imetyksen pitäisi saada näkyä yhteiskunnassa. Jokainen meistä voi olla turvaamassa imetysrauhaa.

Kampanjan sivuilta voit käydä lukemassa mielenkiintoisia imetystarinoita ja kirjoittaa kiitoskortin sille henkilölle tai taholle, joka on tukenut sinua imetyksessä.

 Imetyskuvia ei ole tullut otettua sitten pikkuvauvavaiheen. Eilen illalla päätin laittaa tämänkin asian kuntoon ja ottaa pari taaperoimetyskuvaa nyt, kun se vielä on mahdollista. Omista imetyskokemuksistani olen kertonut aiemmissa postauksissa ainakin täällä, täällä ja täällä.

 

Viikonloppuna meillä vietetäänkin uuden kodin ensimmäisiä juhlia! Niistä lisää myöhemmin! :)

  

Vihreällä viimeistelty keittiö

Nyt olisi sitten luvassa kuvia meidän lähestulkoon valmiista keittiöstä! Muutama lista vielä puuttuu ruokakomeron ja muiden paneelikaappien päältä. Olen kyllä niin innoissani tästä uudesta keittiöstä, sen kauneudesta ja sen käytännön toimivuudesta. Jopa minä, joka melkeinpä vihaan ruuanlaittoa, olen kokkaillut uudessa keittiössä hymyssä suin. Myös keittiön puhtaanapito on nyt paljon mukavampaa ja palkitsevampaa, kun lopputulos siivouksen jälkeen on niin kaunis.

Miehen kanssa puunattiin aamulla keittiö kuvauskuntoon. Mies on meillä se tarkempi siivoaja ja minä taas paljon suurpiirteisempi. Sen takia annan mielelläni imurin- ja mopinvarren hänelle, kun on tulossa jotkut juhlat tai niinkin tärkeät kuvaukset, kuin nyt nämä "keittiön ensi-ilta blogissa" -kuvaukset. ;)

Laatikkokaappien massiivipuiset rungot ja etulevyt ovat ystävämme tekemät. Muuten koko keittiö kaikkine helmipaneelikaappeineen, ruokakomeroineen ja liesikupuineen on mieheni käsialaa. Hän on myös hoitanut kaikki asennukset ja maalaushommat. Liesikuvun tekemisestä kerroin enemmän aiemmassa postauksessa. Laatikoiden kiskot ja laatikkorungot ostimme Ikeasta, samoin kuppivetimet. Laatokoiden kiskoissa on hidastimet, joten ne sulkeutuvat hyvin pehmeästi, eikä tarvitse pelätä astioiden menevän rikki. 

 

Pitkän seinän ja saarekkeen laatikkokaapit on maalattu Ottossonin pellavaölymaalilla. Värinä on kermanvalkoinen (vid gräddton).  Nämä jouduttiin maalaamaan neljään kertaan, jotta saatiin haluttu peittävyys. Ruokakomeron sekä integroidun jääkaapin ja pakastimen paneelioviin halusimme vähän rohkeamman värityksen. Olen ihastunut tuollaiseen vanhahtavan vihreään sävyyn ja sitä meillä on tulossa muuallekin. Maali on niin ikään Ottossonin pellavaöljymaalia. Sopiva vihreä sävy saatiin sekoittamalla 75% titaani-sinkkivalkoista (vit titan-zink) ja 25% övedinvihreää (övedsgrön).

 

Meidän keitiössä noita laatikoita onkin ihan kiitettävästi ja hyvä niin. On ihanaa, kun astiat saa väljästi paikoilleen ja laatikon avaamalla näkee koko sen sisällön. Ylimmissä, matalammissa, laatikoissa on aterimet, puukot, kauhat sekä kahvikuppeja, lautasia ja laseja. Niihin sai kätevästi myös lautasliinat, leivinpaperit, muffinssivuuat sun muut tuotteet, joita oli aiemmin kamala etsiä syvistä keittiönalakaapeista, kun ne olivat siellä kaikki päällekkäin ja sikin sokin. Alemmat laatikot pitävät sisällään lautasia, kattiloita, kakkuvuokia ja keittiön kodinkoneita kuten sähkövatkaimen ja vohveliraudan.

 Ruokakomerossa meillä on mikro, leivänpaahdin, kahvin- sekä vedenkeitin. Emme juo itse kahvia emmekä teetä, joten ne saavat olla siellä aika rauhassa. Vieraiden tullessa siirrämme keittimet komeron viereiselle työtasolle kahvittelun ajaksi. Mikro ja leivänpaahdin toimivat hyvin skafferissa. Ruokakomerossa säilytämme myös kaiken kuivamuonan, leivontatarvikkeet, säilyketölkit, hiutaleet jne. Mausteet sen sijaan ovat saarekkeessa hellan viereisessä laatikossa.

  

Jääkaapin ja pakastimen yläpuolella olevissa pienimmässä kaapeissa on hyvä paikka joulukoristeille ja muille harvoin tarvittaville tavaroille. Kolmas pitkä kaappi on vielä ilman hyllyjä, mutta se tulee todella tarpeeseen. Sinne tulee luultavasti kaikenlaista rojua ja tärkeitä papereita, joita on vielä muutama banaanilaatikko pullollaan, ja joille ei ole vielä keksitty muuta säilytyspaikkaa. Lasten maalaustarvikkeet ja muovailuvahat sekä ehkä myös askartelutarvikkeet olisivat myös siellä hyvin käden ulottuvilla. Samoin lääkkeet olisi tarkoitus laittaa tähän kaappiin jonnekin tarpeeksi korkealle, ei pienten käsien ulottuville.

 Koivutasojen käsittelystä kerroin aiemmassa postauksessa täällä. Taso on ollut todella helppo puhdistaa ja siihen ei tunnu jäävän tahroja, vaikkei aina heti jaksaisikaan ehtisikään pyyhkiä niitä pois. Käsitiskiaine, rumemmat muoviset tiskiharjat sekä tiskirätit ovat piilossa tiskialtaan ja integroidun tiskikoneen välissä olevassa pienessä ritiläkaapissa. Konetiskitabletitkin olisi kätevä laittaa sinne, mutta tuon nuorimmaisen, hyvin ehtiväisen ja uteliaan, viikarin takia se ei vielä onnistu.

Mummuni on tehnyt kauniita pyyheliinapeitteitä, joita esittelinkin blogissani aiemmin. Niistä yksi, Lumikki-kuvioinen peite, pääsi keittiö seinälle. Siinä on sopivasti vihreää, joten se sopii hyvin keittiön väreihin. Mies on luvannut tehdä peitteelle siihen sopivan hyllyn, kunhan ehtii. Keittiöön löytyi myös toisesta mummulastani tuotujen mattojen joukosta kaksi vihreän sävyistä mattoa, jotka on kuin tehty meidän keittiöön.

Keittiö on muutaman viikon käytön perusteella ollut todella toimiva, enkä kyllä kaipaa yhtään niitä perinteisiä ylä- ja alakaappeja. Ruokakomero on myös ollut kätevä ja oikein onnistunut ratkaisu. Liikuntaakin saa tässä suuremmassa keittiössä touhutessa ihan erilailla, kun joutuu seilaamaan ympäri saareketta astioita ja tavaroita hakemaan ja ees taas ruokakomerolle, jääkaapille ja ruokapöydälle. Ihanhan tässä pitäisi askelmittari hommata. ;) 

Kuvia tuli nyt luvattoman paljon, kun oli niin vaikea karsia. Mutta ainakin näette nyt keittiön ihan joka kulmasta. :)

 

Kotileikkinurkkaus

Pikkuveli on taas vaihteeksi sairastellut oikein kunnolla. Reppana oli ihan kuumeinen ja nuhainen ja halusi itse joka välissä päiväunille. Päivystyksessäkin jouduttiin viikonlopun aikana käymään, kun hengitys kävi niin raskaaksi. Astmalääkkeillä olo helpottui ja päästiin sentään yöksi kotiin. On se niin ikävää, kun pieni joutuu sairastamaan.

 Meidän 3- ja 5-vuotiailla on päivittäin ihanat leikit yhdessä. Välillä ollaan isi ja äiti, välillä palomiehiä ja välillä milloin mitäkin hahmoja. Toisinaan tietenkin menevät sukset ristiin ja tulee erimielisyyksiä leikin kulusta, mutta pääosin sisko ja veli leikkivät aika sopuisasti. Pikkuvelikin yrittää kovasti päästä mukaan, mutta häntä ei kovin usein kelpuuteta leikkiin edes vauvaksi tai koiraksi, koska hän sotkee leikit. Hän on kuulemma tervetullut mukaan vasta sitten, kun hän on täyttänyt kaksi vuotta. :D 3-vuotiaan tytön ja pikkuveljen leikit sen sijaan onnistuvat välillä kivasti. Yhtenä päivänä sain ihanan videon, kun pikkuveli istui nukensängyssä ja tyttö peitteli ja hoiti häntä niin kuin pientä vauvaa.

 Kuvailin eilen aamulla lasten kotileikkejä. Meillä kun ei ole alakerrassa ylimääräistä huonetta lasten leluille, niin kaikki lelut ovat tuvassa. Yksi tuvan nurkka on varattu kotileikeille. Sieltä löytyvät leikkiuuni ja -ruuat, pikkupöytä tuoleineen sekä nukkeleikkitarvikkeet. Tämä nurkkaus ei vain tunnu lapsille riittävän. Se ei kai ole tarpeeksi kodinomainen, kun on liian avara tila. Niinpä he rakentavat aika usein tuoleista, vanhasta paripulpetista, peitoista ja kaikesta muusta mahdollisesta (ja mahdottomasta) kodinirtaimistosta nurkkaukseen jos jonkinlaisia majoja ja kyhäelmiä. Eipä siinä mitään, jos tavarat löytäisivät leikkien jälkeen takaisin omilla paikoilleen. Se vain tuntuu olevan aivan ylitsepääsemättömän vaikeaa joka kerta, vaikka ennen leikkiä on luvattu vakaasti hoitaa siivoukset itse. 

Voi että, miten odotankaan sitä, että lapsille saataisiin yläkertaan omat huoneet ja pääsisin niitä laittamaan ja sisustamaan. Ja vähintään yhtä paljon odotan sitä, että tupa ei enää olisi niin täynnä leluja, vaikka toki osa leluista alakertaan kulkeutuisikin. Täällä uudessa kodissa on onneksi kuitenkin paljon enemmän tilaa leluille ja leikeille kuin vanhassa kodissamme, joten enköhän minä jaksa odottaa sitä yläkerran valmistumista vielä tovin jos toisenkin.

Minun on ollut vaikea tai oikeastaan lähes mahdoton löytää meidän sisustukseen sopivia lelukoreja. Kaapissa olevat nyt saavat olla minkälaisia vain, mutta kotileikkinurkassa ei ole kaappeja, joten korit ovat näkyvillä. Pulma ratkesi, kun vanhempani toivat heiltä vanhoja pärekoreja, jotka ovat juuri sopivia ja meidän tyylisiä. Niissä on nyt nukenvaatteita ja muita tarvikkeita. Matalampi pärekori on pappani tekemä. Äitini on ommelut ja kirjaillut tytön päällä olevan sievän tunikan/mekon aikanaan siskolleni.

 

Meidän keittiö alkaa olla siinä kunnossa, että kohta pukkaa postausta. Viikko sitten saimme viimein kaikki astiat banaanilaatikoista kaappeihin (tai meidän tapauksessa laatikoihin) ja myös tuo hirvittävä laatikkomuuri (ja sen yli hyppely), joka eristi keittiön maalausten ajaksi, on muisto vain. Ruokakomeron maalaus on vielä vaiheessa, mutta sen valmistuttua laittelen heti kuvia tänne. :) 

Pienet sukat pienelle tytölle

Voi tätä syksyä! Se ei todellakaan ole mikään lempivuodenaikani. Toisaalta kesän jälkeen on kiva, kun lasten kerhot ja perhekerho alkavat, niin tulee taas jonkinlaista aikataulua ja rutiinia päiviin ja viikkoihin. Toisaalta taas tämä lisääntyvä pimeys, kylmyys ja märkyys eivät sovi minun luonteenlaadulleni sitten ollenkaan. Vaikka nyt on ollutkin kyllä ihania aurinkoisia syyspäiviä. Syksystä selviydyn lähinnä sillä ajatuksella, että se tietää joulun lähestymistä. Eihän tässä ole enää kuin tämä lokakuu ja marraskuussahan saakin jo alkaa laittaa joulua ihan luvan kanssa, jos siltä tuntuu. Eikö vain? ;)

Käsityöt ovat olleet pitkään tauolla, kun ei ole ollut mitään välttämätöntä ja tarpeellista tehtävää. Nyt tuli taas hyvä syy ottaa puikot käteen, kun naapuriperheeseen syntyi pieni tyttö. Kudoin valkoisesta Nalle-langasta sievät pitsisukat, joiden toivon olevan sopivat jossakin vaiheessa syksyä tai talvea. Sukkien kuvio tulisi vielä kauniimmin esiin hieman venytettynä, mutta minulla ei nyt ollut sukkiin sopivia sovitusjalkoja. :)

Muokkasin Kardemumman talo -blogin pitsisukkaohjetta mieleisekseni. Aloitussilmukoita tein näihin vauvan sukkiin 40. Tässä vielä käyttämäni ohjekaavio.

  
Viikonloppuna piipahdin ystävän kanssa Käsityömessuillakin saamaan vähän inspiraatiota käsityörintamalle. Tuota aikaa on vain niin rajallisesti, ettei uskalla alkaa mihinkään isompiin projekteihin. Mekkotehdas-kirja on esimerkiksi ollut kaapissa jo pari vuotta, mutta yhden yhtäkään mekkoa en ole siitä saanut tytölle ommeltua. Mekon ompelu vaatisi runsaasti keskeyttämätöntä aikaa ja perehtymistä tällaiselle vähemmän ommelleelle. Kutominen ja virkkaus ovat onneksi näppäriä hommia ja niitä on helppo tehdä hetken aikaa joka päivä.

No, seuraava isompi käsityöurakka odottaa jo tekijäänsä. Minun pitäisi ommella verhot meidän ikkunoihin. Jotenkin tämä projekti ei vain saa tuulta alleen. Ikkunalistat puuttuvat vielä lähes kaikista ikkunoista ja eipä niitä verhotankojakaan ole vielä tilattu, vaikka täydelliset (ja vähän turhan hintavat) jo löytyivätkin. Tarkoitus olisi kokeilla ommella verhokapat ja salusiinit vanhoista pitsilakanoista. Katsotaan nyt sitten, miten nuo paksuhkot lakanakankaat asettuvat verhoiksi vai pitääkö laittaa suunnitelmat uusiksi. Jotakin asialle olisi kyllä tehtävä, koska olemme kuin näyteikkunassa, kun ikkunoita on joka suuntaan. Kyläläiset vain nostelevat meille kättä ohi kävellessään, kun näymme niin hyvin tuvasta ulos. :D 


Raikasta lokakuuta!