Ihastuttava uutuus: Sir Kolke

Reilu kuukausi sitten pääsin ystäväni luo kylään kivassa naisporukassa. Ystäväni jo valmiiksi tunnelmalliseen tupaan oli ripoteltu toinen toistaan kauniimpia sisustustuotteita, tekstiilejä ja käyttötavaroita. Esineet ja tekstiilit sopivat vanhaan taloon niin hyvin, että olisi voinut luulla niiden kuuluvan kodin vakituiseen sisustukseen. Kyse oli kuitenkin aivan uudenlaisen suomalaisen yrityksen, Sir Kolken, upeista tuotteista ja sen ensimmäisistä kotikutsuista.

"Sir Kolke on suomalainen lifestylebrändi, joka muodostuu ajattomista, puhtaista sisustustuotteista ja asusteista, jotka on valmistettu huolellisesti Suomessa elämän arvokkaita hetkiä varten."

  
Sir Kolken takana on rohkea nuori perheenäiti, Siiri, joka toteutti unelmansa omasta yrityksestä Suomessa valmistettujen, kestävien ja kauniiden tuotteiden parissa. Hänen innoittajanaan on oma isoisä, joka oli viulunrakentaja. Sir Kolken pärekopat, lelut ja keittiövälineet tehdään suomalaisesta puusta. Samoin upea Rusko-puuhevonen. Villamatoissa ja torkkupeitoissa on suomalaista lampaan villaa. Ajattomat Kapiot-lakanat ja -pyyhkeet on valmistettu Suomessa laadukkaasta pellavasta. Sir Kolken valikoimasta löytyy myös säilöntäaineettomia makeisia, käsitehtyjä saippuoita sekä kynttilöitä. Ihastuttaviin Kätkö-lahjapaketteihin on kerätty valmis lahjakokonaisuus muun muassa vastasyntyneelle ja herrasmiehelle.

Budjettini oli hieman rajallinen, joten kaikkia ihanuuksia en voinut kotiuttaa. Jotakin pientä meille kuitenkin päätyi Sir Kolkelta: Lastu-kauha, Aarre-hyrrä, Aamutuuli-luonnonsaippua ja Hillamarmeladi. Tuotteet oli pakattu kauniisti ja mukana tuli tunnelmallinen kuvaus kaikista tilatuista tuotteista.

 

"Kirpeä syksyinen tuuli on raikas ja puhdas. Aamutuuli tuo lempeän tervehdyksen metsästä, sieltä mistä punaiset aarteet ovat juuri kypsyneet. Samaan aikaan raikas ja makea luonnonsaippua Aamutuuli sisältää karpaloa, vadelmauutetta, luomujugurttia, reilusti voipuun voita ja kotimaista rypsiöljyä."

 Ylläoleva Aamutuuli-saippuan kuvaus on hyvin osuva. Sen tuoksu on todella raikas ja suloinen!

 "Uskon, että esineet voivat olla enemmän kuin tavaroita. Jotkut esineet kertovat tarinoita ja niillä on juuret. Ne ilahduttavat aina uudelleen ja vanhenevat arvokkaasti. Parhaimmillaan ne yhdistävät ihmisiä, luovat muistoja ja syventävät ihmissuhteita."

Käyhän ihmeessä tutustumassa näihin ihaniin tuotteisiin Sir Kolken Internet-sivuilla, Instagramissa tai  Facebookissa. Osaa tuotteista voi tilata verkkokaupasta, ja niitä on mahdollista päästä ihastelemaan kotikutsuilla.

Lainaukset ovat Sir Kolken sivuilta. 

Tämä ei ole maksettu mainos, vaan vilpittömän rehellinen mielipiteeni uudesta, upeasta yrityksestä. :)

Havukranssi ja arvonnan voittaja

No nyt saatiin meillekin edes vähän lunta! Olen odottanut lunta jo pitkään, mutta varsinkin viimeisen viikon ajan. Reilu viikko sitten väkersin elämäni ensimmäisen havukranssin, joka laitettiin meidän ulko-oveen, ja enhän minä sitä ole voinut kuvata, kun maa on ollut aivan paljaana. Lumiseen maisemaan kranssi sopii paljon paremmin, niin kuin myös metsästä haettu iso kuusi jouluvaloineen.

Kranssia väkersin puolitoista tuntia ja olin lopulta tyytyväinen aikaansaannokseeni. Tuuli ja tuiverrus on tosin saanut sen jo vähän harottamaan, mutta eiköhän se kasassa pysy. En halunnut kranssiin mitään ylimääräisiä rusetteja tai koristuksia. Minusta se sopii meidän oveen parhaiten tuollaisena pelkistettynä.

Virkattu heijastin on nyt arvottu tyttösen avustuksella. Kiitos kaikille osallistujille! Kauniit kommenttinne lämmittivät mieltä <3

Arpaonni suosi tällä kertaa nimimerkkiä LAURIINA! Hän osallistui arvontaan kommentilla: "Harvinaisen kauniita! Minäkin mukana." Paljon onnea Lauriina! Laitathan minulle pian yhteystietosi (taloahonlaidalla@gmail.com), niin saan heijastimen postiin. :) 

TUNNELMALLISTA LOPPUVIIKKOA!

Kuistin joulua ja vuosi lisää

Tänään kävimme kahden nuorimmaisen kanssa meidän seurakunnan perhekerhossa, jossa vietettiin pikkujoulua. Nyyttäriherkkuja tuli napsittua ihan riittävästi, ja sokeriähkyn varmisti vielä kotona jääkaappiin valmiiksi tehty kaksinkertainen piparitaikina, joka piti leipoa pipareiksi.
 
Meidän kuisti on edelleen listoja vailla, mutta sieltäkin otin pari kuvaa tänne blogin puolelle. Lasten askartelut ovat valloittaneet myös kuistin. Lapset ihastuivat askartelulehdessä olleisiin tonttuihin ja metsäneläimiin ja tekivät niitä innoissaan monena päivänä. Yksi kuistin nurkka on täynnä miehen raksavaatteita ja muuta epämääräistä, sillä niille ei ole tällä hetkellä oikein muuta järkevää paikkaa. Siispä jälleen tällaisia tiukasti rajattuja otoksia.

 Perheemme kaikki muut jäsenet ovat syntyneet kevättalvella ja keväällä, mutta minun synttäreitäni juhlitaan näin joulun alla. Eilen oli siis minun juhlapäiväni! Minä en vanhenemisesta juuri stressaa. Ikä on vain luku ja voin sanoa, että en tunne itseäni läheskään yhtä vanhaksi, kuin mitä ikäni antaisi olettaa. :D Siispä ihan tyytyväisenä otin jälleen vastaan yhden lisävuoden sekä lasten tekemät ihanat kortit ja miehen ostamat korvikset. Yleensä emme miehen kanssa juuri toisillemme lahjoja ostele. Nyt lahjavalinta oli kuitenkin helppo, sillä minulla on jo Kalevalan Vanamo-sarjan kaulakoru ja mies tiesi, että haluaisin vielä saman sarjan korvakorut sekä käsikorun. 

Eilen olimme tytön tanssikoulun joulunäytöksessä. Tyttö on käynyt koko syksyn tosi innokkaasti lastentanssissa ja oli hieno nähdä heidän esityksensä. Pojatkin jaksoivat seurata esityksiä reilun tunnin ajan, kun olimme varustautuneet karkkieväillä. Varmistin vielä illan sujuvuuden laittamalla sekä tytön että pikkuveljen päiväunille. Iltamenot ovat meille aina vähän hankalia, sillä lapset ovat tottuneet menemään nukkumaan jo pian seitsemän jälkeen. Aikaisesta nukkumaanmenosta huolimatta meidän 6-vuotias täytyy herättää täydestä unesta lähes joka aamu, jotta hän ehtii eskariin.

Heijastin-arvontaan voi osallistua vielä keskiviikkoiltaan saakka! :)

2. adventti

Täällä on touhuttu taas monenlaisia jouluisia puuhia. On leivottu pipareita, joulutorttuja ja taatelikakkuja, on askarreltu, kuunneltu joululauluja ja poltettu kynttilöitä. Tänään olimme laulamassa kauneimpia joululauluja oman kylän kirkossa. Olemme myös saaneet vieraita meille kylään ja päässeet itsekin kyläilemään.

Äitini toi meille ihanan amarylliksen ja se kukkii nyt upean punaisena. Toivottavasti siitä on iloa vielä joulunakin. 

 Olen löytänyt pitkin vuotta kirppareilta jouluaiheisia lastenkirjoja, joita sujauttelen välillä joulukalenteriin. Osa joulukirjoista on toki ostettu uutenakin tai saatu lahjaksi. Niitä on ihana lueskella lasten kanssa näin joulun alla. Kesällä löysin myös kirpparilta joulupalapelin, jossa on kaunis ja tunnelmallinen kuvitus.

 

IHANAA TOISTA ADVENTTIA!

Heijastinlangasta virkatut heijastimet + arvonta

Minusta on kiva kiittää lasten kerho- ja eskaritätejä jollakin pienellä muistolla aina jouluisin ja keväisin. Tänä syksynä aloin hyvissä ajoin miettiä, mikä olisi tämän joulun muistaminen. Törmäsin Ripaus tunnelmaa -blogissa ihaniin heijastimiin ja päätös oli sillä selvä. Olen huomannut nämä heijastimet jo lähes vuosi sitten, sillä olen niitä kommentoinutkin Heidille tuolloin, mutta ne olivat aivan unohtuneet minulta. Heijastimen virkkausohje löytyy Lankavan sivuilta. Asiaa auttoi myös kovasit se, että minulla on lojunut jo lähes kymmenen vuotta käyttämättömänä kymmenen pyöreää ohutta rannerengasta. Aiempien vuosien joulumuistamisia löydät täältä ja täältä. 

 Ostin muistaakseni seitsemän rullaa ohutta Prym -heijastinlankaa ja virkkasin heijastimet kaksinkertaisella langalla. Minua jännitti hirveästi, miten lanka riittää. Vajaita rullia on kuitenkin vielä kolme jäljellä, joten ihan turhaan jännitin. Virkkuukoukun koko oli 1,5. Jouduin hieman muokkaamaan ohjetta muuttamalla pitkiä ja tavallisia pylväitä puolipylväiksi, jotta sain virkatun osion tarpeeksi kireälle rannerenkaan sisään.

Nyt on kymmenen kappaletta heijastimia odottamassa joulupakettiin käärimistä. Laskujeni mukaan minullekin riittää yksi heijastin ja päätinpä juuri, että arvon yhden myös teidän lukijoiden kesken! :)

Arvonta-aika on ensi viikon keskiviikko-iltaan 13.12. saakka. 

Jospa heijastin ehtisi vielä jouluksi voittajan luo perille.

Arvontaan voivat osallistua kaikki yhdellä arvalla kommentoimalla tähän postaukseen. :)

ONNEA ARVONTAAN 

JA

IHANAA VIIKONLOPPUA!

Itsenäisyyspäivänä

Tänään saamme juhlia 100-vuotiasta rakasta Suomeamme! Juhlan kunniaksi halusin kattaa pöydän tavallista juhlavammin. Pöytään laitoin valkoisen pellavaliinan ja sen päälle mummuni kutoman vaalean pellavakaitaliinan. Vaaleilla liinoilla saa helposti aikaan juhlavan tunnelman ja ne ovat tervetullut vaihtelu arkiselle vahakankaalle.

Vieläkään en ole saanut aikaiseksi raaskinut ostaa kankaisia lautasliinoja, mutta löysin kaupasta kauniita Aarikan havuaiheisia lautasliinoja, joista sainkin kattaukseen jonkinlaisen punaisen langan. Suomen metsät pääsevät esiin kuusen muotoon taitelluissa lautasliinoissa sekä kuusipipareissa ja koristehavuissa.

 

 
Pentikin ja Iittalan astiat edustavat niin ikään hyvin Suomi-teemaa. Mukaan mahtuivat myös kaikki harvalukuiset sinisävyiset astiamme: Arabian vanha maitokannu ja pieni voipytty, johon laitoin hyasintin. Mies osti satavuotiaan Suomen kunniaksi ja ihanaksi muistoaarteeksi kaksi Arabian Suomen kukka -mukia. Mukeissa on todella kaunis väritys ja kuvitus. Niissä tarjoilimme Fazerin Suomi-suklaata. 

Jälkiruuaksi tein suussasulavaa pannacottaa, joka ei ehkä ole mikään Suomen kansallisruoka, mutta päällä olevat Suomen metsien mustikat muuttivat sen hetkessä sinivalkoiseksi herkuksi. 

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ 

JA

ONNEA SUOMI 100!

1. adventti

Olimme eilen miehen kanssa Juha Tapion konsertissa Ylistaron komiassa kirkossa. Saavuimme paikalle puolitoista tuntia ennen konsertin alkua ja saimme vielä ihan hyvät istumapaikat. Suomen kolmanneksi suurin kirkko oli tupaten täynnä väkeä, ja mattimyöhäiset joutuivat tyytymään seisomapaikkoihin. Mukava oli olla oman kullan kanssa treffeillä ja kuunnella hyvää musiikkia.

Lasten joulukalenterista paljastui eilen lumihiutaleen muotoinen uusi piparkakkumuotti ja lupaus pipareiden leivonnasta. Niinpä rupesimme heti aamutuimaan leipomispuuhiin. Lapset ovat aina innokkaita leipojia, mutta kyllä se taitaa olla tuo taikinan syöminen, joka heitä eniten houkuttaa.

Vastapaistetut piparit pääsivät kuvattavaksi punaisen kaapin päälle. Laitoin vanhaan lasitölkkiin kuusen havuja koristeeksi. Vihreän ja punaisen yhdistelmä tuo jouluisen tunnelman. Löysimme myös kaapin yläoven avaimen, kun siivoilimme kaappeja. Nyt on ovi helpompi avata. Avaimesta laitoin roikkumaan tätini virkkaaman kauniin lumihiutaleen. 

  Ensimmäisen adventtisunnuntain postaukseen kuuluisi luonnollisesti kaunis kuva adventtikyntteliköstä ja neljästä kynttilästä. Keksin vasta perjantaina, että haluaisin saada Melukylän Joulu -kirjassa näkemäni vanhan tyylisen, yksinkertaisen, adventtikynttelikön. Vaikka mies onkin näppärä toteuttamaan kaikenlaisia puukäsitöitä, niin nyt ei aikataulu ihan riittänyt kynttelikön toteutukseen. Niinpä annoin hänelle vuoden aikaa tehdä se ensi jouluksi. Kynttilöiden polttaminen ja adventin alkaminen ei onneksi ole yhdestä adventtikyntteliköstä kiinni.

OIKEIN TUNNELMALLISTA ENSIMMÄISTÄ ADVENTTIA!