Kehdossa

Kyllä on toukokuu hellinyt lämmöllään! Täällä päin ei ole satanutkaan pitkiin 

aikoihin ja aurinkoa riittää aina vaan. Mitäpäs muuta sitä voi kesältä toivoa! 

Vaikka myönnän kyllä odottavani välillä edes vähän vilpoisempia kelejä, 

ettei tarvitsisi olla hikipäässä sisälläkin ja olla koko ajan levittelemässä pojalle

ja itselle aurinkorasvaa ja tarkistamassa, onko tytön vaunuissa liian kuuma.

Mutta onhan tämä loppujen lopuksi aivan ihanaa, että lämminta riittää!

Meidän vanha kehto on täällä vilahdellut jo useaan otteeseen, mutta aiemmin

kehdossa ei ole ollut ketään nukkujaa. Tyttö nukkuu kehdossa aina kun vain

muistan/jaksan hänet sinne vierestäni laittaa. Ensimmäinen yösyöttöväli 

saattaa olla yli kuusikin tuntia, jos tyttö on kehdossa. Vieressäni hän herää 

kyllä jo aiemmin tuhisemaan ja isken yleensä kelloa katsomatta heti 

tissin suuhun, ettei hän herätä muuta perhettä. :)

 Tyttö on reilun viikon ajan hymyillyt valloittavasti ja samoin 

ääntelee suloisesti, kun hänelle juttelee. <3

Hempeän vaaleanpunakukallisen pussilakanan ompelin juuri ennen tytön 

syntymää, vaikka vauvan sukupuoli olikin tuolloin vielä arvoitus. Jossakin 

vaiheessa meinasimme maalata kehdon valkoiseksi, mutta se ajatus on nyt 

jäänyt. Täytyy katsoa sitten uudessa kodissa, miltä kehto näyttää siellä.

Mukavia toukokuun viimeisiä päiviä!

 

Renova ja keittiön valaistus

Uuteen kotiimme on tulossa Renova-merkkiset valonkatkaisimet ja 

pistorasiat. Emme halunneet nykyaikaisia neliön mallisia vaihtoehtoja 

vaan jotakin talomme tyyliin paremmin sopivaa. Olisihan niitä ollut myös 

kauniita posliinirasioita- ja kytkimiä, mutta ne ovat aika hintavia. Nämä 

Renovat sen sijaan eivät tulleet kuin parisensataa tavallisia kalliimmaksi.

Meille ei tule lainkaan lähes joka talossa olevia "spottivaloja" tai muita kattoon upotettavia lamppuja, koska ne eivät mielestämme sovi perinteiseen pohjalaistaloon. 

Valaistus on siis hoidettava kokonaan muilla keinoilla, mikä tuo haastetta. Pitäisi  

löytää useampia kauniita valaisimia, jotta huoneisiin saadaan tarpeeksi valoa.

Etsin Pinterestistä meidän tyylistä sisustusta samalla silmäillen millaista valaistusta 
näissä huoneissa on käytetty, mutta niinpä vain spotteja löytyy joka puolelta. Keräilin joitakin keittiökuvia, joissa on mielenkiintoisia ja varteenotettavia lamppumalleja tai ainakin jotakin sinnepäin. Tästä pääset aiempaan keittiöpostaukseen.

Meidän saarekkeeseen tulee liesi ja liesituuletin, joten aivan näiden kuvien tavoin 
emme voi valaisimia asetella. 

 Keittiön yhden ikkunan eteen tulee työtaso ja toisen ikkunan eteen tiskiallas. 
Kummankin ikkunan kohdalle on tulossa roikkuva valaisin, kuten näissä kuvissa:

Ruokailutila on keittiön kanssa samaa tilaa ja pitkän ruokapöydän päälle täytyisi   
löytää esimerkiksi yksi isompi tai pari pienempää valaisinta ehkä tähän tapaan:

Eivätköhän nämä valaistusasiatkin tässä pikkuhiljaa selkiydy. 
Tällaisia valaistusmietteitä tällä kertaa. Ensi kerralla sitten jotakin aivan muuta.
Ihanaa, että jaksatte käydä täällä, vaikka postaustahti on hyvin hidasta. :)


Oikein aurinkoista viikonloppua teille kaikille!

Henkareiden uusi asu

Nappasin joskus alkuvuodesta vanhempieni luota muutamia vanhoja 
puuhenkareita ajatuksena vähän tuunailla niitä. Tein ensin pariin henkariin 
päällyset pylväistä ja koristelin ne virkatuilla kukilla. Hakusessa oli kuitenkin 
koko ajan joku pitsisempi vaihtoehto. Pitkän etsinnän jälkeen löysin 
googlella englanniksi hakemalla nättejä simpukkahenkareita ja ohjeen.

Alla aluksi virkkaamani pylväshenkarit. Eivät nekään hassumman näköisiä ole.

 Mukava tehdä vanhoista kaapissa pölyttyvistä henkareista kauniita koristeita, 
joita voi vaikka laittaa esille! Sain anopilta vielä muutaman henkarin lisää. 
Katsotaan, jos jaksan nekin jossain vaiheessa päällystää. Tai kyllähän minä
jaksaisin vaikka heti, mutta kun virkkaamiseen tarvittaisiin mielellään kaksi
kättä. Tälläkin hetkellä meidän sylivauva nukkuu sylissäni ja naputtelen
tekstiä tulemaan yhdellä kädellä. :D Käsityöt jäävät väkisinkin vähemmälle
ja nämä henkaritkin olen siis virkannut ennen vauvan syntymää. Joku käsityö
on silti koko ajan tekeillä. Valmistumistahti on vain vähän hitaampi. :)


Upeaa äitienpäivää kaikille äideille!

Vapun kuulumisia

Täällä juhlittiin vappua perheen kesken. Munkkeja ja simaa on 

nautittu yllin kyllin. Miehen tekemää simaa on silti vielä ainakin 

neljä litraa jäljellä. :D Olisihan näistä lopuista raskauskiloistakin ihan 

kiva päästä eroon, mutta tämä vappu ei tainnut asiaa kyllä auttaa.

Kävimme koko sakki vapputorilla. Vähän haastavaa oli kyllä

kulkea tuplarattaiden kanssa siinä väentungoksessa. Torilla poika 

oli innoissaan menossa karuselliin, mutta paniikkihan siinä veturin 

kyydissä iski ja itku tuli jo ennen kuin laite ehti liikahtamaankaan. 

Niinpä hain pojan pois ja kävin anelemassa rahat takaisin. 

Säästyivätpähän nekin rahat. :D Poika sai valita vappupallon ja 

meidän katon rajassa asustelee nyt Puuha Pete. Simaakin tämä
2-vuotias halusi maistaa, mutta sylkäisi sen naama irvessä pois ja 

tokaisi, että "väkevää". Munkit maistuvat sitten senkin edestä!

Pikkuneiti kasvaa silmissä. Huomenna hän onkin jo neljä viikkoa

vanha. En ymmärrä, miten aika voi rientää näin nopeasti! Tyttö 

nukkuu yöt uskomattoman hyvin parilla tankkauksella, joista toinen 

monesti vasta viiden, kuuden maissa. Vielä kun jaksaisin siirtää 

hänet imetysten jälkeen omaan kehtoonsa, niin voisi itsekin yöllä 

nukkua vähän rennommin ja vaihtaa asentoa. Nyt nukumme saman 

peiton alla ja tyttö on kuin lämpöpatteri siinä vieressä. :) 

Päivällä tyttö jaksaa valvoa välillä kolmekin tuntia. Päiväunet 

sujuvat parhaiten sylissä tai vaunuissa. Mikä siinä onkaan, että 

äidin sylissä uni tulee niin helposti ja kun yritän siirtää pikkuisen 

varovasti muualle nukkumaan, niin heti ollaan hereillä. Mutta

enpä silti valita, kun näin hyvin ovat asiat. :) 

Kaivinkone aloitti tänään kaivuutyöt meidän tontilla. Mies pitää osan 

kesälomasta nyt ja tekee talon perustukset. Piipahdan varmaan tässä joku 

päivä lasten kanssa tontilla, että poika pääsee kaivuria ihailemaan. 

Ehkäpä jonkin sortin postauskin olisi paikallaan perustusten teosta. 

Oikein mukavaa viikonloppua!

Vanha lipasto

Kiitos kaikille ihanille viime postauksen vauvaonnitteluista! <3

Arki kahden lapsen kanssa on lähtenyt sujumaan tosi hyvin. Mitä nyt
esikoinen välillä koettelee äidin hermoja tempauksillaan. Pikkusiskoa on 
kyllä silitelty ja halittu kovasti, mutta samoin on koitettu raapia, lyödä, nostella
ja heittää jollakin lelulla. Hetkeksikään ei voi tätä paria jättää valvomatta
kahdestaan. Niin arvaamaton on 2-vuotias mustasukkainen isoveli.

Ostimme syksyllä puisen vanhan lipaston rikki menneen lastulevylipaston tilalle. 
Lipasto oli ostohetkellä väriltään sinertävä ja alta löytyi useampaa eri maalia. 
Äitini rapsutti lipastosta vanhat maalit pois ja mies maalasi sen kolmeen kertaan 
Allbäck-pellavaöljymaalilla. Maalin tilasimme Rakennusapteekista ja sen 

väri on mantelinvalkoinen. Sävy on hieman harmaaseen vivahtava valkoinen.

  Lipaston messinkivetimistä pari oli rikki, mutta löysimme nettikaupasta 
vastaavat tilalle. Olisin kovasti halunnut tummat vetimet, kun nuo messinkiset 
ovat makuuni turhan kultaisen sävyiset, mutta emme löytäneet sopivia. 

Ilmeisesti messinkiä on mahdollista tummentaa jollakin konstilla. Netistä 
löytyi monenlaista ohjetta, mutta en uskalla noin vain ryhtyä kokeilemaan.
Jos jollakulla on kokemusta tai tietämystä messingin tummentamisesta, 
niin otan mielelläni vinkkejä vastaan!

Lipaston laatikoissa on nyt vauvan vaatteet ja se toimii myös hoitopöytänä.

Tässä vielä "ennen"-kuva.

Aurinkoista tulevaa viikkoa!

Pieni tyttö

Täällä ollaan hyvin vaaleanpunaisissa tunnelmissa. Suloinen pieni 
prinsessamme syntyi viime perjantaina, pari päivää lasketun ajan jälkeen. 
Tytöllä on paksut tummat hiukset ja hän on kuin pieni nukke. <3 Tähän 
mennessä tyttö on ollut yhtä rauhallinen ja tyytyväinen kuin veljensäkin oli 
vauvana. Nukkuu lähes koko ajan, äidinmaito maistuu, eikä itke juuri ollenkaan.

Synnytyksestä en taida tänne kauheasti sepustella. Voin vain todeta, että se 

oli kaikenkaikkiaan upea kokemus! Spinaalipuudutus vei kaikki kivut ja 
vauva syntyi vauhdikkaasti parin minuutin ponnistusvaiheen jälkeen. 
Ja osasin soittaa äitini hoitamaan poikaa oikeaan aikaan niin, että mieskin 
ehti synnytykseen. Sehän se ainut pelkoni oli, että joutuisin synnyttämään yksin.

Ylpeä isoveli silittelee ja ihailee vauvaa. Poika on myös lukenut vauvalle 
kirjaa ja esittelee tälle lelujaan. Toki pieniä mustasukkaisuuden 
merkkejäkin on jo havaittavissa, mutta eipä vielä mitään pahempaa. 
Kovasti on pienellä miehellä myös mietittävää ja kysyttävää tässä uudessa 
tilanteessa ja välillä on itku tosi herkässä. "Pieni vauva putkahti äitin 
masusta." "Mistä kolosta vauva tuli?" "Ei tullut iso vauva vielä äitin 
masusta". Mitä lie tuo viimeinen lause sitten tarkoittaakaan. :D

Huomenna alkaakin jo uudenlainen arki, kun miehen on palattava töihin. 
Loput isyyslomaviikot jäävät myöhemmälle. Eiköhän yksi perjantai mene 
ihan mukavasti, kun edessä on taas viikonloppu. Vaikka vauva tyytyväinen 
tapaus onkin, niin ei tämä kahden lapsen arjen pyörittäminen mitään 
ihan helppoa näin aluksi ole. Mutta eiköhän tämä pikku hiljaa ala sujua! :)



Keväistä viikonloppua lukijoilleni!

Ihanaa pääsiäistä!

Kannatti viime postauksessa valitella kipeiden supistusten puutteesta. Toissa 

yönä ja eilen päivällä niitä tulikin niin usein, että jouduin jo miettimään 

sairaalaan lähtöä. Niinpä supistukset vain laantuivat iltaan mennessä, joten 

täällä sitä ollaan vielä yhtenä kappaleena. Nuo supistukset antoivat kuitenkin 

uskoa siihen, että vauvalla on tarkoitus jossakin vaiheessa syntyä. :)

Mies täytti tänään vuosia. Olisipas ollut hauska, jos vauvalle olisi 

tullut sama syntympäivä kuin miehelle. Mutta eipä taida enää onnistua.

Leivoin taas miehen herkkukakun eli lakka-kermakakun.

Olen saanut tänään nauttia erityisestä omasta ajasta. Mies ja poika 

lähtivät jo aamulla anoppilaan ja tulevat vasta myöhään illalla kotiin. Taisi 

olla aikakin tällaiselle päivälle, että saan tehdä omia juttuja ihan koko 

päivän. Viimeksi olen ollut näin pitkään yksikseni yli kaksi vuotta sitten 

ollessani äitiyslomalla poikaa odottaessani.

Aamulla kävi muutama virpoja. Olisi voinut käydä useampikin, jottei 

olisi jäänyt niin paljon suklaata tänne minun kiusaksi. Suuri osa päivästä 

meni ommellessa vauvalle lakanoita. Nyt on pari uutta pussilakanaa, 

tyynynliinaa, ja aluslakanaa valmiina odottamassa pientä. Kävelylläkin tuli 

käytyä ihanassa auringonpaisteessa. Mahdoin näyttää hauskalta 

taapertaessani paikoin jäisellä tiellä todella hitaasti selkä kipuillen.  

Pääsiäisen tärkein sanoma unohtuu helposti tipujen, munien ja noitien sekaan.

 

"Maksettu on velkani mun.

Ylistys olkoon Ristiinnaulitun."

IHANAA PÄÄSIÄISTÄ!