Raskauskuulumisia ajattelin välillä kirjoitella, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan. Niin kuin aiemmin kerroin, tämän kolmannen lapsen odotus on sujunut oireiltaan hyvin samalla tyylillä, kuin pojan ja tytönkin odotus. Yhden asian jätin tosin aiemmassa postauksessa mainitsematta. Raskausviikolla 15 sain neuvolassa kuulla verikokeiden tulokset ja niistä ilmenikin aikamoinen yllätys, eikä mikään iloinen sellainen. Tuloksien mukaan olin sairastanut ihan vasta, siis alkuraskaudessa, parvorokon, joka saattaa aiheuttaa keskenmenon tai anemiaa kohdussa kasvavalle vauvalle. Olin siis tietämättäni sairastanut tuon rokon täysin oireettomana. Minulla ei ollut tartunnasta mitään tietoa.
On todella harvinaista, että äiti sairastuu parvorokkoon juuri alkuraskaudessa, jolloin se voi olla vaaraksi vauvalle. Viikon 24 jälkeen siitä ei ole enää vaaraa. Parvorokon vasta-ainetta ei edes normaalisti oteta raskauden aikana verikokeista, yleensä vain, jos esimerkiksi äidin muilla lapsilla tai lähihpiirissä on ollut tartuntoja. Terveydenhoitaja kysyi minulta ensimmäisellä neuvolakäynnillä, haluanko tietää, onko minulla jo ollut parvorokko. Toki halusin, olenhan ollut ennen esikoisen syntymää yli viisi vuotta töissä pienten lasten parissa. Ihme onkin, etten ole sairastanut rokkoa vielä silloin, vaan juuri nyt raskaana ollessani.
Tiedon saatuani olin muutaman ensimmäisen päivän varma, että raskaus menee kesken ja menetämme pienen vauvamme. Mitäs menin lääkärin kielloista huolimatta etsimään aiheesta tietoa Googlella. Infektion takia olen joutunut käymään lähes joka viikko äitiyspoliklinikalla kontrolliultrassa. Ensimmäisinä viikkoina ensimmäinen asia, mitä kysyin ultraavalta lääkäriltä oli, "onko vauva hengissä". Tuolloin kun en vielä tuntenut vauvan liikkeitä, jotka olisivat tuoneet edes pienoisen varmistuksen, että siellä hengissä ollaan. Viikko viikolta kaikki oli kuitenkin aina hyvin, eikä mitään viitteitä anemiasta ole ollut.
Tytön vaatteet Pompin alesta. Minun vaatteet H&M Mama. |
Tiedon saatuani olin muutaman ensimmäisen päivän varma, että raskaus menee kesken ja menetämme pienen vauvamme. Mitäs menin lääkärin kielloista huolimatta etsimään aiheesta tietoa Googlella. Infektion takia olen joutunut käymään lähes joka viikko äitiyspoliklinikalla kontrolliultrassa. Ensimmäisinä viikkoina ensimmäinen asia, mitä kysyin ultraavalta lääkäriltä oli, "onko vauva hengissä". Tuolloin kun en vielä tuntenut vauvan liikkeitä, jotka olisivat tuoneet edes pienoisen varmistuksen, että siellä hengissä ollaan. Viikko viikolta kaikki oli kuitenkin aina hyvin, eikä mitään viitteitä anemiasta ole ollut.
En usko, että oli sattumaa, että minulta tuo vasta-aine verikokeista testattiin. Mysteeriksi jäänee, mistä ihmeestä olen tuon tartunnan oikein saanut. Pari viikkoa sitten minulla oli viimeinen kontrollikäynti ja saamme olla todella kiitollisia, että kaikki on vauvalla hyvin. Luottavaisin mielin saan jatkaa loppukevään vauvan odotusta. <3 Ja helpottuu tämä elämäkin taas kummasti, kun ei tarvitse joka viikko hypätä siellä polilla, saati sitten keksiä lapsille hoitajaa käyntieni ajaksi. :D Vaikka upeaahan se on, että vauvan vointia on näin hyvin seurattu.
Muuten raskaus on sujunut melko hyvin. Mitä nyt etova olo iskee edelleen lähes päivittäin jossakin vaiheessa, liitoskivut vaivaavat, kiloja on tullut jonkin verran enemmän kuin aiemmissa raskauksissa näihin viikkoihin mennessä, sf-mitta huitelee jossakin yläkäyrän yläpuolella ja maha on mielestäni jo aika valtava. Ja vielä olisi noin 3kk aikaa kasvatella sitä lisää. Huoh! Näissä kuvissa mahan koko ei nyt jotenkin pääse oikeuksiinsa, on meinaan paljon isomman näköinen livenä. :D Toivottavasti en kuitenkaan mitään jättiläisvauvaa kasvata sisälläni, ja kai niistä kiloistakin taas eroon pääsee sitten, kun sen aika on. Onneksi kevät tekee pian tuloaan, ja valo lisääntyy samaa tahtia mahan kasvun ja kaikkien muiden loppuraskauden vaivojen kanssa. Itselleni ainakin tuo valo antaa hurjan paljon iloa ja energisyyttä tähän arjen pyöritykseen raskauden ja raksan keskellä. :)
Iloista viikonlopun jatkoa!
Onnea loppu odotukselle
VastaaPoistaKiitos paljon eekku! :)
PoistaOnneksi pienellä on kaikki hyvin! Huh, oikein sydämestä otti kun luin tuosta parvorokosta.
VastaaPoistaOn tämä raskaana olo kyllä aika pelottavaa hommaa, kun saa kaikenlaisia rokkoja ja muita tauteja pelätä! Mutta onneksi kaikki on nyt hyvin ja saan nauttia kevätvauvan odotuksesta :)
PoistaVoi että, on siellä huolia piisannut! Tiedän niin tunteen, kun edellinen raskaus oli itelläkin huolia täynnä, mutta onneksi loppu hyvin kaikki hyvin, ja saatiin mitä ihanin palkinto! <3 Voimia loppuraskauteen, toivottavasti kaikki menee tästä eteenpäin hyvin! <3 Ihana maha sulla!
VastaaPoistaKiitos T! <3 Raskaudesta olisi niin ihana nauttia ilman huolia, mutta välillä niitäkin vain tulee ja niistä onneksi yleensä selvitään :)
PoistaMeidän lasten hoitopaikassa oli juuri ennen joulua parvorokkoa, mutta säilyivät tartunnalta, elleivät sitten sairastaneet oireettomasti. Hui, kun minäkin säikähdin kuultuani asiasta, mutta onneksi kaikki hyvin. Voimia loppuraskauteen! Kevät vauvan kanssa on ihanaa, kun pääsee pukemisen kanssa vähemmällä ja voi kärrytellä piankin ulkona kevätauringossa. :)
VastaaPoistaKiitos Elina! :) Tuo noissa rokoissa juuri on salakavalaa, kun saattavat olla aivan oireettomia. Onneksi minulta nuo verikokeet otettiin, niin pääsin seurantaan. Kevätvauvaa on kyllä ihana odottaa, kun keväällä ja kesällä on niin helppo lähteä lasten kanssa ulos ilman sitä mahdotonta pukemisrumbaa ja oleilla ulkona pitkiäkin aikoja :)
PoistaIhanan näköinen masu! ♡ Jopas teitä on säikytelty, mutta onneksi pikkuisella kaikki on hyvin :)
VastaaPoistaKiitos Jenni! :)
PoistaIhana massu! Niin ikävä jo omaa vauvamassua vaikka siitä on vähän reilu kaksi viikkoa kun se vielä tuossa edessä painoi :) Minulla oli myös neljännen lapsen odotuksessa vklla 7 parvorokko ja sitä seurattiin kolmen viikon välein ultraamalla ja kaikki meni loppuun asti hyvin ja saatiin terve vauva, vaikka säikähys oli suuri. Voimia sinulle loppuodotukseen! :)
VastaaPoistaKiitos Silja! Kummasti sitä vauvamahaa vain tulee ikävä aina jossakin vaiheessa synnytyksen jälkeen. Vai on sinullakin ollut parvorokko alkuraskaudessa! Se on kyllä kamala säikähdyksen aihe, mutta onneksi kaikki meni teilläkin hyvin :)
PoistaVoi ei, onpa ollut ankeaa lisästressiä! Onneksi kaikki nyt hyvin! Voimia vikoihin viikkoihin masun kanssa :)
VastaaPoistaKiitos! Olihan tuo kyllä ankeaa, mutta onneksi tosiaan enää ei tarvitse siitä murehtia :)
PoistaVoi ei, harmi että juuri sinä sairastit kyseisen rokon. Todella kurjaa!
VastaaPoistaTäällä myös yksi odottaja viimesillään. Ens kuussa olisi h-hetki.
Paljon tsemppiä! <3
Kiitos ja tervetuloa lukijaksi! Voimia sinulle loppuodotukseen! Elät jännittäviä aikoja! :)
Poista