Kuvailin tänään vähän lapsia ja raivasin jopa sitä varten lelut pois olohuoneen lattialta. Lapsista tulee kyllä otettua päivittäin kuvia, mutta yleensä lattia on niin kiitettävästi lelujen peitossa, ettei mattoja näy, ja kuvat ovat hyvin sekaisen näköisiä. Onko tuo nyt mikään ihme edes, kun tilanpuutteen vuoksi olohuone on ainut mahdollinen leikkihuone. Joka tapauksessa mukava saada välillä vähän julkaisukelpoisempiakin kuvia. :)
Eilen oli kunnon sadepäivä ja aamupäivällä askartelimme lasten kanssa. Olen tainnut aiemminkin mainita, että vaikka tykkään tehdä kovasti käsitöitä, niin tuollainen "leikkaa ja liimaa" -tyylinen askartelu ei ole koskaan ollut mitään lempipuuhaani. Lapset kuitenkin tykkäävät askartelusta kovasti, joten pakkohan äidin on välillä tulla pois sieltä omalta mukavuusvyöhyykkeeltään ja kehitellä jotakin askarreltavaa. Sain jopa askartelutarvikkeet järjesteltyä yhtenä päivänä siististi lipaston laatikoihin, joten tarvikkeiden löytymisestäkään ei enää tule ylimääräistä päänvaivaa. Poika saa onneksi myös askarrella viikottain kerhossaan ja tyttö on usein tyytyväinen saadessaan paperin tai mainoslehden sekä sakset käteensä. Jos satun oikein antoisalle päälle, niin annan hänelle myös teippirullan, ja siitäkös vasta riemu repeää. :)
Poika bongasi Hippo-lehdestä vessapaperirullasta tehtävän auton ja halusi tehdä sellaisen. Aika hauska siitä tulikin, vaikka renkaat ovatkin vähän eriparia. Tytön kanssa tein niin ikään vessapaperirullasta kehdon ja sinne vauvan peittoineen. Näitä kehtoja ja vauvoja minä ja siskoni askartelimme usein äidin kanssa omassa lapsuudessani. Kirjoitin "usein", mutta onkohan kaksi tai kolme kertaa lähempänä totuutta? Tämä askartelu on vain pysynyt niin hyvin mielessä, että tuntuu, että näitä tehtiin aivan yhtenään. :) Tytöstä ei tässä askartelussa vielä hirveästi apua ollut, mutta hän sai sentään valita kangaskuosit sekä levitellä liimaa ja kivat leikit hän on kyllä kehdolla ja vauvalla saanut aikaiseksi.
Pikkuveli on nyt reilut 4kk vanha ja tyytyväinen tuttuun tapaansa. Pari hammasta hän on jo ehtinyt kasvattamaan, vaikkei niille vielä hetkeen käyttöä olekaan. Mahalleen kääntymisen pikkuveli oppi muutama viikko sitten ja uutta taitoa on harjoiteltu yöt ja päivät sen jälkeen. Vaikka kääntyminen on selvästi vaikuttanut öihin ja saanut pojan nukkumaan levottomammin, niin öistä selvitään onneksi silti muutamalla tutin laitolla ja takaisin selälleen kääntämisellä. Imetysväli yöllä on keskimäärin yhdeksän, kymmenen tuntia. Jotakin olen siis oppinut tässä vuosien saatossa! Isommille lapsille kun annoin väsymykseltäni maitoa jokaiseen inahdukseen, jotta sain jatkaa uniani, ja heitähän sitten imetin yli vuoden ikään kymmenen kertaa lähes joka ikinen yö. Mutta unelmien nukkumislahjat omaavasta vauvasta huolimatta en herää aamuisin kovin pirteänä, sillä meidän uhmaikäinen tyttönen itkeskelee (huutaa täyttä kurkkua ja välillä on täysi työ saada hänet rauhoittumaan) edelleen kerran tai pari joka yö, tulee viereen (vaikka tytön sänky on kiinni meidän sängyssä) ja välillä myös valvoskelee. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan neidin öiden rauhoittumiseen!
Ja jottei todellisuus unohtuisi, niin viimeiseksi vielä kuva, joka kuvaa paremmin meidän normaalitouhuja. Heti ylempien kuvien oton jälkeen lapset heittivät kaikki koristetyynyt sohvalta lattialle ja alkoivat levitellä lelujaan kotoisampaan järjestykseen. Tyttö teki myös kakat vaippaan, eikä huolinut enää vaipanvaihdon jälkeen housuja jalkaansa. Niin rentoa ja kotoisaa! :)
Rentoa viikonloppua ja tervetuloa uudet lukijat!
Mun täytyy myöntää, että minua vähän hermostuttaa askarteluista koituva sohku :D Yritän kyllä kanssa urheasti tukea lapsia askartelemaan, mutta just kun on saanut kämpän raivattua, niin ei jaksaisi heti liimaa pitkin pöytää ja lattialle pudonnutta paperisilppua.
VastaaPoistaTeidän lapset on kyllä älyttömän söpöjä ja kivat askartelut ovat saaneet tehtyä!
Kiitos Pömpeli! Kyllähän minuakin juuri se paperisilppu lattialla hieman hermostuttaa. Pakko kuitenkin yrittää vähän sietää tuota askartelusotkua samoin kuin sitä lelupaljoutta lattioilla. Ihanahan se on, kun lapset tykkäävät tehdä käsillään. :)
PoistaIhania kuvia. Vikasta kuvasta tykkäsin eniten (meilläkin 3 lasta ja nyt 4. tulossa, eli hyvin tuttua kaaottisen ihanaa arkea ;)
VastaaPoistaKeskimmäinen lapsista n. 2-3-vuotiaana itkeskeli usein öisin, mutta tilanne rauhoittui itsestään jossakin vaiheessa. Jälkikäteen mietin vaikuttiko tähän uuden vauvan syntyminen. Oli se kyllä uuvuttavaa herätä läpi yön vuorotellen vauvan ja leikki-ikäisen kanssa.
Hienoa muuten, että teillä on hyvin nukkuva vauva! Itse ajattelen pienten vauvojen hyvien yöunien olevan ennemmin sattumaa kuin aikuisten kasvatusmetodien tulosta -ainakin meidän perheessä- koska kaikkeen ei voi itse vaikuttaa, kuten koliikkiin, refluksiin yms. Mutta uskon, että vauvan kasvaessa nukkumiseen voi paremmin vaikuttaa. Itse en tosin tiedä miten. 1. ja 3. vauva nukkuivat lyhyissä pätkissä ja päiväunetkin saattoi kestää 10 minuuttia ja öisin nukuttiin pahimmillaan vain muutama tunti. Ihan samalla tyylillä (siis miten hoidan vauvoja), keskimmäinen alkoikin nukkua täydet yöunet 2 viikon ikäisenä. Järkeilin sitten, että ensisijaisesti kyse on vauvasta itsestään. :)
Kiitos! Meillä nuo isommat lapset ovat syntymänsä jälkeen kolme ensimmäistä kuukautta nukkuneet aika hyvin, siis syöneet ehkä 2-3 kertaa yössä. Sitten kolmen kuukauden iässä ovat oppineet kääntymään ja yöt ovat muuttuneet levottomimmiksi ja siihen olen sitten reagoinut aina juuri tuolla tissin suuhun tyrkkäämisellä, kun en ole uskaltanut ottaa sitä riskiä, että havahtuvat kunnolla hereille ja rupeavat valvomaan. Ja tästä on tosiaan seurannut se, että se 5-10 kertaa yössä imetys on ollut ihan normaali homma aina siihen asti, kun olen sitten lopettanut imetyksen kokonaan (1v2kk ja 1,5v.). Uskon kyllä osaksi siihen, että tuo on ollut tapa, johon olen itse vauvat totuttanut. Tämän kolmannen kohdalla päätin, että ennen aamuviittä ei maitoa tipu ja tuota on ollut kyllä helppo noudattaa, kun on ollut vielä niin hyvin mielessä nuo isompien useat uuvuttavat yöheräilyt. Toki varmasti vaikuttaa sekin, että tämä vauva on aina rauhoittunut nopeasti sillä tutin laitolla, eikä ole koskaan yöllä valvoskellut tai itkeskellyt sen enempää tai näyttänyt olevan kauheassa nälässä.
PoistaEsikoinen meillä rupesi nukkumaan yönsä heräämättä tasan 2-vuotiaana ja toivon kyllä kovasti, että tytönkin yöt pian rauhoittuisivat. Kyllä meilläkin varmasti tuo uuden vauvan tulo on osasyynä tytön yöhuuteluun ja sitten tietenkin tuo uhmaikä myös. Mutta varmasti tämä on vain vaihe ja pian meilläkin varmaan nukutaan taas paremmin. :)
Kivoja askarteluja. Minulla on askartelusta vähän samanlaiset aatokset kuin edellisellä kommentoijalla.. Vaan täytyy sitä sotkua joskus sietää ja antaa niitten lastenkin askarrella.. :)
VastaaPoistaEipä ole minunkaan helppo tuota askartelun tuomaa sotkua kestää, mutta pakko yrittää itseään vähän siedättää. :)
PoistaTänään otin taas kuvia meidän pojista ja huomasin pienimmän olevan jälleen ilman housuja. Hän ehtii usein livahtaa tiehensä vaipanvaihdon jälkeen ja housujen laitto jää. Mutta ketäs se täällä kotona haittaa. :) Meillä tyttö on tosi innokas askartelija ja juuri nyt on keittiöntyötasolla pahvilaatikkoon rakentumassa pöllökoti, silppua ja sotkua siis riittää. Voimia sinne vauva-aikaan! Toivottavasti isosiskon unet rauhoittuisivat pian!
VastaaPoistaKiitos Elina! Viime yönä tyttö ei ihme kyllä huutanutkaan ollenkaan. Kömpi vain jossakin vaiheessa viereeni ja kuiskaili, että "tuun viereen". :) Hauska kuulla, että muutkin viihtyvät kotona ilman housuja. :D
PoistaSananen vielä minultakin tuosta yöraivoamisesta :) neljännen lapsen syntymän kynnyksellä ja muuttomme yhteydessä alkoi sopivasti 2 v neidin yö ja aamuraivarit. Kumpiinkaan ei ollut mitään taikakeinoa tai pelastavaa temppua. Toki meillä kiinnitettiin huomio korviin monta kertaa kun niissä oli ollut aiemmin ongelmaa. Jossain vaiheessa raivarit alkoivat hiipumaan itsekseen. Iltaisin taisimme lukea satuja ja laulaa turvallisen olon saamiseksi, mutta tuohan on loppujen lopuksi niin temperamentista kiinni johon ei sadut ja lorutkaan ehkä auta :/ voimia erittäin paljon ja onneksi vauva on noin kiltti, sillä sinä toiv jaksat :) t. Neljän äiti
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! :) Meillä tuo tytön huutelu alkoi tosiaan vähän ennen vauvan syntymää ja päivällä on myös aikamoisia uhmakohtauksia välillä. Korvatulehduksia on myös ollut useampia tässä vuoden aikana ja niitä itsekin jossain vaiheessa epäilin syyksi yöraivareihin. Yöhuutelu on kuitenkin jatkunut tasaisesti joka yö, vaikka olisi antibioottikuuri juuri syöty ja korvat todettu terveiksi. Meilläkin on aina luettu iltasadut ja laulettu illalla ja kun tytön sänky on tosiaan aina ollut kiinni aikuisten sängyssä, niin eipä pitäisi mitään kauheaa hätää olla. :) Mutta luotan kyllä siihen, että tämä tästä jossakin vaiheessa helpottaa. Niin kuin Elinalle tuossa vastailin, niin viime yönä tyttö jättikin huudot kokonaan väliin. :)
PoistaSuloisia kuvia ja niin elämän makuisia, etenkin tuo viimeinen ♡
VastaaPoistaMukavaa syksyn jatkoa!
Kiitos Kikke, samoin sinulle! <3
VastaaPoista